V
"vieras"
Vieras
Olin aikasemmin ihminen, joka rakasti rahaa. Mielestäni oli turhaa kadehtia naapuria, kun saattoi kadehtia rahan suhteen vaikka öljysheikkiä.
Lisäksi rahan hankkiminen (sijoitukset) olivat lähes tulkoon minulle harrastus, tavaroiden piti olla hienoja, jne.
Nyt kolmevitosena olen TÄYSIN kyllästynyt omistamiseen ja rahan sekä tavaran hankintaan! Minusta, pesunkestävästä poroporvasista on tullut ihminen, joka toivoo lapsistaan tulevan mielummin sirkusklovneja kun sijoituspankiireita!? Parhaiten tätä totaalista asennemuutostani kuvaa ehkä se, että minulle ei ole enää mitään merkitystä sillä, että meneekö poikani armeijaan vai ei ja akateemisella loppututkinnollakaan ei ole minulle enää mitään arvoa. Hartain toiveeni on vain se, että lapsillani olisi elämässään hyvä olla ja mielenrauha.
Miten voi ihminen muuttua näin täydellisesti vielä "keski-ikäisenä"?
Nyt kolmevitosena olen TÄYSIN kyllästynyt omistamiseen ja rahan sekä tavaran hankintaan! Minusta, pesunkestävästä poroporvasista on tullut ihminen, joka toivoo lapsistaan tulevan mielummin sirkusklovneja kun sijoituspankiireita!? Parhaiten tätä totaalista asennemuutostani kuvaa ehkä se, että minulle ei ole enää mitään merkitystä sillä, että meneekö poikani armeijaan vai ei ja akateemisella loppututkinnollakaan ei ole minulle enää mitään arvoa. Hartain toiveeni on vain se, että lapsillani olisi elämässään hyvä olla ja mielenrauha.
Miten voi ihminen muuttua näin täydellisesti vielä "keski-ikäisenä"?