Toggle sidebar

Suhteeni rahaan ja omistamiseen on muuttunut täysin *turhis*

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"vieras"

Vieras
Olin aikasemmin ihminen, joka rakasti rahaa. Mielestäni oli turhaa kadehtia naapuria, kun saattoi kadehtia rahan suhteen vaikka öljysheikkiä. ;) Lisäksi rahan hankkiminen (sijoitukset) olivat lähes tulkoon minulle harrastus, tavaroiden piti olla hienoja, jne.

Nyt kolmevitosena olen TÄYSIN kyllästynyt omistamiseen ja rahan sekä tavaran hankintaan! Minusta, pesunkestävästä poroporvasista on tullut ihminen, joka toivoo lapsistaan tulevan mielummin sirkusklovneja kun sijoituspankiireita!? Parhaiten tätä totaalista asennemuutostani kuvaa ehkä se, että minulle ei ole enää mitään merkitystä sillä, että meneekö poikani armeijaan vai ei ja akateemisella loppututkinnollakaan ei ole minulle enää mitään arvoa. Hartain toiveeni on vain se, että lapsillani olisi elämässään hyvä olla ja mielenrauha. :)

Miten voi ihminen muuttua näin täydellisesti vielä "keski-ikäisenä"?
 
Minuakaan ei millään tavalla kiinnosta raha. Tai tavara. Kuitenkin toivoisin lasteni kouluttautuvan, koska koulutus tuo nöyryyttä ja osoittaa itsekuria ja pitkäjänteisyyttä. ei eletä toisten selkänahasta ja omien impulssien vietävänä.

Kuitenkn näyttäisi siltä että lapseni ei ole kiinnostunut akateemisesta urasta, vaikka on nopeaoppinen ja suoriutuu ok tekemättä lähestulkoon mitän, kuuntelee vain koulussa.
 
[QUOTE="jep";28915047]Minuakaan ei millään tavalla kiinnosta raha. Tai tavara. Kuitenkin toivoisin lasteni kouluttautuvan, koska koulutus tuo nöyryyttä ja osoittaa itsekuria ja pitkäjänteisyyttä. ei eletä toisten selkänahasta ja omien impulssien vietävänä.

Kuitenkn näyttäisi siltä että lapseni ei ole kiinnostunut akateemisesta urasta, vaikka on nopeaoppinen ja suoriutuu ok tekemättä lähestulkoon mitän, kuuntelee vain koulussa.[/QUOTE]

Itse olen akateemisesti koulutettu (kaksi korkeakoulututkintoa), mutta oman ja lähipiirini kokemuksen mukaan maitsemasi ominaisuudet eivät ikävä kyllä korreloi koulutuksen kanssa. "Sydämen sivistystä" ei mielestäni saa koulutuksella, vaikka toki koulutus voi olla osana sitä. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rakkaus:
Kivisydän muuttunut lihasydemmeksi <3 Oikeesti onnea!! Kunpa kaltaisiasi olisi enemmänkin olisi maailma mukavampi paikka asustella :)
Click to expand...

Kiitos! Tulipa minulle hyvä mieli tästä viestistä, oikein vedet kihosi silmiin. :)

Olen tähän asti ollut asenteideni muutoksesta lähinnä hämillään, enkä ole edes tajunnut olla iloinen asiasta! Muutos on luonnollisesti tapahtunut pikku hiljaa, mutta olen tiedostanut sen vasta reilun kuukauden ajan. Nyt kun vielä oppisi aidosti olemaan arvostelematta niitä ihmisiä, joille rahan arvot ovat edelleen tärkeitä. Surkeaa tämä ihmisen (siis minun) sitekä taipumus katsoa "nenäänsä pitkin" toisella tavoin ajattelevia ihmisiä...
 
Toivoisinpa ajattelevani samoin! Tunnustan että raha on minulle tärkeää... johtunee siitä, että opinnot kesken ja se hyväpalkkainen työ siintää jossain kaukana tulevaisuudessa. Vaikka kuinka koittaisi takoa päähänsä että asiat on nytkin ihan hyvin, että pärjäämme, niin ihmismieli on ihan tyhmä. KUN ENEMMÄNKIN VOISI OLLA. No, ehkä minäkin valaistun keski-ikäisenä :)
 
[QUOTE="vieras";28915267]Miten se armeija liittyy rahaan ja omistukseen? Olitko ennen sitä mieltä, että armeijaan pitää mennä vai ei pidä?[/QUOTE]

Ennen olin sitä mieltä, että jos ei ole RUK:a käyty niin koko on ollut häpeäksi koko suvulle... Siis kärjistetysti...;)

Armeija ja koulutus vain kuvastivat ajatuksiani ns. ulkoisista muodoista, joihin myös omistaminen, jne. minun mielessäni liittyivät. En tajunnut, kuinka joku voi lopettaa yliopisto-opinnot ja mennä lähihoitaja kouluun (kuten eräs puolituttuni teki). Nyt luulen ymmärtäväni.
 
  • Tykkää
Reactions: fortunate
tuo kertoo vain siitä, että olet saanut jemmattua sen verran, että ei enää kourista ajatus rahan loppumisesta.
tuskin olet yhtään sen parempi ihminen, kuin aiemminkaan, olet vain taloudellisesti vakaammalla pohjalla ja näin ollen rennompi.
tiedän tunteen kokemuksesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pyh:
tuo kertoo vain siitä, että olet saanut jemmattua sen verran, että ei enää kourista ajatus rahan loppumisesta.
tuskin olet yhtään sen parempi ihminen, kuin aiemminkaan, olet vain taloudellisesti vakaammalla pohjalla ja näin ollen rennompi.
tiedän tunteen kokemuksesta.
Click to expand...

Juu, en todellakaan ole yhtään "sen parempi ihminen". Kaukana siitä... :D

Ja olet todellakin oikeassa, että rahasta voi olla välittämättä vain sellainen ihminen jolla on vatsa täynnä ja suoja pään päällä. Tosin itselläni yksi osa syy asenteeni muuttumiseen on saattanut olla juuri päinvastainen tilanne. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni joutunut nyt taloudellisesti tiukoille ja parannusta ei ole luvassa ainakaan pariin kolmeen vuoteen. Hämmentyneenä olenkin kuitenkin todennut, että (karrikoiden jälleen ;)) aurinko nousee edelleen aamuisin, vaikka ajankin parin tonnin "kotsalla" aikasemman autoni sijaan. Ja mikä ihmeellisintä (huomioiden aikaisemmat mielipiteeni), en ihan oikeasti välitä siitä millainen auto on, kunhan sillä pääsee eteenpäin. Itseäni siis tässä ihmettelen, en muita. :)
 
  • Tykkää
Reactions: PiXX
Huomaan itsessäni myös muutoksen. Ei minulla ole ollut koskaan paljoa rahaa mutta vähäisetkin piti tuhlata ja olla kateellinen kaikesta mitä muut omisti tai osti. Onneksi kasvoin moisesta pois. Minulla on mitä tarvitsen ja uudet verhot eivät ole mikään välttämätöömyys, onnellisuus kumpuaa jostain muusta kuin Mariskoolista :whistle: Tämän oivalluksen myötä olen onnellisempi ihminen ja saanut sisäisen rauhan joka ei järky naapurin ostaessa uuden puutarharyhmän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja PiXX:
Huomaan itsessäni myös muutoksen. Ei minulla ole ollut koskaan paljoa rahaa mutta vähäisetkin piti tuhlata ja olla kateellinen kaikesta mitä muut omisti tai osti. Onneksi kasvoin moisesta pois. Minulla on mitä tarvitsen ja uudet verhot eivät ole mikään välttämätöömyys, onnellisuus kumpuaa jostain muusta kuin Mariskoolista :whistle: Tämän oivalluksen myötä olen onnellisempi ihminen ja saanut sisäisen rauhan joka ei järky naapurin ostaessa uuden puutarharyhmän.
Click to expand...

:)

Itselläni on tuohon sisäiseen rauhaan vielä hieman matkaa, sillä taidan edelleen heilua ns. uuden ja vanhan ajatusmallin välimaastossa ja koen lähinnä identiteettikriisiä... :D
 
Mulla on myös rahan merkitys pienentynyt, tosin sitä on nyt enemmän kuin esim. viisi vuotta sitten jolloin oikeasti rahattomuus valvotti ja ainoa ajatus oli että mistä sitä saisi lisää että pärjää. Nyt kaikki tarpeellinen on hankittu, koti sisustettu ja on vissiin vähän liikaakin kaikkea niin sitä miettii enemmän että mitä oikeasti tarvitsee ja että pärjää vähemmälläkin omistamisella. Suhde tavaraan on muuttunut niin etten enää halua välttämättä ostaa uutta, vaan huonekaluja on hankittu tori.fi:stä käytettynä. Olen ihmetellyt itseäni että miksi silloin kun oli tiukkaa, halusin kaiken uutena. Olisin säästänyt pitkän pennin jo silloin. Mutta ehkä se liika tavara opetti vähentämään ja myös haluaisin nyt lapsille opettaa kohtuullisuutta elintavoissa. Kateellisuutta en enää tunne sillä varallisuutta on kertynyt ihan riittävästi ja tiedän että tämä kaikki on vain valintakysymys. En halua sijoittaa merkkivaatteisiin vaan asuntooni. Jos rahaa on niin sitä ei ajattele, tämä pätee tässä asiassa.
 
Muihin vertaileminen rapauttaa tutkimusten mukaan onnellisuutta riippumatta siitä, meneekö itsellä paremmin vai huonommin kuin vertailun kohteella. Itse arvostan rahaa ja sen tuomia asioita aika paljon, mutta juuri vertailusta koetan parhaani mukaan luopua. Olisihan se kiva, jos olisi köyhänä yhtä tyytyväinen elämäänsä kuin keskituloisena, mutta käytännössä olen nyt paljon onnellisempi kuin köyhäillessäni opiskeluaikoina.
 
Olen TODELLA iloinen sun puolesta! Itse "heräsin" pari vuotta sitten kuluttajaunestani ja voin sanoa, että paremmaksi vain menee olo koko ajan! Joskus tekee tosiaan pahaa katsoa, kun ystävät tuskailevat omaisuutensa, rahojensa ja halujensa kanssa ja etsivät onneaan väärästä paikasta.

Toivottavasti tämä tauti leviää nopeasti, sillä myös tälle meidän pallollemme tuo rahan valta alkaa olla melkoinen rasite.

Aidosti onnellisia päiviä elämääsi! :)
 
Minua ei ole koskaan sen suuremmin raha kiinnostanut. Minulle tärkeintä elämässä on vapaa-aika ja perhe. Tärkeää on kuitenkin tulla toimeen ilman jatkuvaa kituuttamista.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa