Suomenruotsalainen - Miksi äänestät RKP:tä?

[Raitalankakäärme IV]

Voisitte verrata tilannetta vaikka naapurimaahan Ruotsiin, jossa on suunnilleen yhtä iso suomenkielinen vähemmistö kuin meillä ruotsinkielinen. Siellä ei saa opetusta suomeksi ja jossain on jopa kielletty puhumasta suomea! Että verratakaa siihen, kun mietitte tätä koulurakennusasiaa...

Tässä on kuitenkin todella erilainen historiallinen tausta takana, plus että Ruotsilla on hyvin erilainen kielipolitiikka kuin Suomella. Yritätkö nyt tosissasi jotenkin syyllistää Suomen ruotsinkielistä väestöä siitä, että täysin vieraassa valtiossa suomen kielen asema ei ole mielestäsi tarpeeksi hyvä?

 

[oi miksi äänestätte]

Voisitte verrata tilannetta vaikka naapurimaahan Ruotsiin, jossa on suunnilleen yhtä iso suomenkielinen vähemmistö kuin meillä ruotsinkielinen. Siellä ei saa opetusta suomeksi ja jossain on jopa kielletty puhumasta suomea! Että verratakaa siihen, kun mietitte tätä koulurakennusasiaa...

Tässä on kuitenkin todella erilainen historiallinen tausta takana, plus että Ruotsilla on hyvin erilainen kielipolitiikka kuin Suomella. Yritätkö nyt tosissasi jotenkin syyllistää Suomen ruotsinkielistä väestöä siitä, että täysin vieraassa valtiossa suomen kielen asema ei ole mielestäsi tarpeeksi hyvä?

Niinhän sanotaan, että Suomella ja Ruotsilla on yhteinen historia... mitenkäs se nyt onkin Ruotsin puolella ihan erilainen?

En yritä syyllistää, vaan sanoa sitä, että opiskelumahdollisuudet ovat tällä hetkellä ainutlaatuisen hyvät 5% vähemmistölle. Esimerkkinä vaan, että ei tarvitse mennä Ruotsia kauemmaksi, kun jo nähdään miten huonossa asemassa samankokoinen vähemmistö voi olla. Siksi tuntuu "hemmotellun lapsen" kitinältä valittaa, että lapsi saattaa kuulla suomea välitunnilla, eikä sen vuoksi saa olla samassa rakennuksessa suomenkielisten kanssa.

 

[my]

Jonkinlainen suhteellisuudentajukin olisi hyvä olla olemassa... ei ole maailman mittakaavassa itsestään selvää että 5% prosentin vähemmistölle taataan näin hyvät mahdollisuudet opiskeluun omalla äidinkielellä. Siitä olisi syytä olla kiitollinen eikä pelkästään valittaa siitä, että joutuisi käymään samassa koulurakennuksessa muun kielisten kanssa.

Eikö sitten suomenkielisten pitäisi olla kiitollisia, että heillä on hyvät mahdollisuudet opiskella vaikka mitä, eikä valittaa vaikkapa siitä, että he joutuvat opiskelamaan myös ruotsia?

Kuten sanoin, suhteellisuudentajua tarvittaisiin... suomenkielisiä on jotain varmaan yli 90% ja ruotsinkielisiä 5%... että mitenpäinköhän se nyt sitten menee, että kumman kannattaa opetella kumman kieltä!

Tuota... Kyllä se suomenkieli tulee ihan väkisinkin opittua myös täysin ruotsinkielisessä koulussa käyvällä, ellei sitten satu asumaan umpiruotsinkielisellä seudulla. Ja siellähän näitä kiistanalaisia yhteiskouluja tunnetusti onkin ihan pilvin pimein... not.

 

[Raitalankakäärme IV]

Jonkinlainen suhteellisuudentajukin olisi hyvä olla olemassa... ei ole maailman mittakaavassa itsestään selvää että 5% prosentin vähemmistölle taataan näin hyvät mahdollisuudet opiskeluun omalla äidinkielellä. Siitä olisi syytä olla kiitollinen eikä pelkästään valittaa siitä, että joutuisi käymään samassa koulurakennuksessa muun kielisten kanssa.

Eikö sitten suomenkielisten pitäisi olla kiitollisia, että heillä on hyvät mahdollisuudet opiskella vaikka mitä, eikä valittaa vaikkapa siitä, että he joutuvat opiskelamaan myös ruotsia?

Kuten sanoin, suhteellisuudentajua tarvittaisiin... suomenkielisiä on jotain varmaan yli 90% ja ruotsinkielisiä 5%... että mitenpäinköhän se nyt sitten menee, että kumman kannattaa opetella kumman kieltä!

Sinulta meni nyt koko pointti ohitse. Tuollainen "olisitte kiitollisia siitä että saatte edes jotakin" -argumentointi ei oikein ole pitävää. Se on oikeastaan vain tapa yrittää tukkia vastapuolen suu ja kiillottaa omaa sädekehää. Samaa argumentointitapaa tapaa usein esim. sukupuolten tasa-arvoa käsittelevissä keskusteluissa. Olet varmaan törmännyt klassiseen "naisten asema kehitysmaassa X on niin huono, että Suomen naisten pitäisi olla kiitollisia siitä että heillä on asiat paljon paremmin, eikä valittaa palkkaeroista/seksuaalisesta häirinnästä/raskausuteluista työhaastattelussa". Sama tekniikka.

 

[oi miksi äänestätte]

Jonkinlainen suhteellisuudentajukin olisi hyvä olla olemassa... ei ole maailman mittakaavassa itsestään selvää että 5% prosentin vähemmistölle taataan näin hyvät mahdollisuudet opiskeluun omalla äidinkielellä. Siitä olisi syytä olla kiitollinen eikä pelkästään valittaa siitä, että joutuisi käymään samassa koulurakennuksessa muun kielisten kanssa.

Eikö sitten suomenkielisten pitäisi olla kiitollisia, että heillä on hyvät mahdollisuudet opiskella vaikka mitä, eikä valittaa vaikkapa siitä, että he joutuvat opiskelamaan myös ruotsia?

Kuten sanoin, suhteellisuudentajua tarvittaisiin... suomenkielisiä on jotain varmaan yli 90% ja ruotsinkielisiä 5%... että mitenpäinköhän se nyt sitten menee, että kumman kannattaa opetella kumman kieltä!

Tuota... Kyllä se suomenkieli tulee ihan väkisinkin opittua myös täysin ruotsinkielisessä koulussa käyvällä, ellei sitten satu asumaan umpiruotsinkielisellä seudulla. Ja siellähän näitä kiistanalaisia yhteiskouluja tunnetusti onkin ihan pilvin pimein... not.

Tuo olikin kommenttini Raitalankakäärmeen viittaukseen pakkoruotsista valittamisesta.

 

[poikia3]

Ei kaikki suomenruotsalaiset äänestä rkp:ta, todellakaan.

Äänestysprosentista päätellen suurin osa äänestää. Sillä kukaan täysjärkinen suomenkielinen ei kyseistä puoluetta äänestä, joten oletettavasti kaikki äänestäjät ovat suomenruotsalaisia. Eikös sen kannatus ole jotain 4 prosentin luokkaa ja ruotsinkielisiä on 5 prosenttia, niin siis eikö tuosta voi tulkita, että noin 80% suomenruotsalaisista äänestää rkp:tä?

Yllättävää kyllä, on alueita, jolla suomenkieliset puoluetta äänestävät, esim. tuossa naapurikunnassa Kauniaisissa. Ja minäkin olen ainakin viime eduskuntavaaleissa näin tehnyt. Ja mielestäsi käsityksesi RKP:n politiikasta on erittäin ennakkoluuloinen. Samanlaisella ennakkoluuloisella asenteella kaikki maalaisjuntit jyväjemmarit äänestäisivät kepua, kaikki snobit yrittäjät kokoomusta ja kaikki tyhmät duunarit joko vasemmistoliittoa tai demareita, ja viherpiipertäjät maailmanparantajat vihreitä. Ja sanottakoon nyt sitten vielä, että viimeinen lauseeni oli todellakin sitten ironiaa.

Mitenkäs sitten selität sen, että esim. minä 4-kymppinen nainen olen äänestänyt demareita, kokoomusta, vihreitä ja rkp:tä?

 

[my]

Voisitte verrata tilannetta vaikka naapurimaahan Ruotsiin, jossa on suunnilleen yhtä iso suomenkielinen vähemmistö kuin meillä ruotsinkielinen. Siellä ei saa opetusta suomeksi ja jossain on jopa kielletty puhumasta suomea! Että verratakaa siihen, kun mietitte tätä koulurakennusasiaa...

Tässä on kuitenkin todella erilainen historiallinen tausta takana, plus että Ruotsilla on hyvin erilainen kielipolitiikka kuin Suomella. Yritätkö nyt tosissasi jotenkin syyllistää Suomen ruotsinkielistä väestöä siitä, että täysin vieraassa valtiossa suomen kielen asema ei ole mielestäsi tarpeeksi hyvä?

Niinhän sanotaan, että Suomella ja Ruotsilla on yhteinen historia... mitenkäs se nyt onkin Ruotsin puolella ihan erilainen?

En yritä syyllistää, vaan sanoa sitä, että opiskelumahdollisuudet ovat tällä hetkellä ainutlaatuisen hyvät 5% vähemmistölle. Esimerkkinä vaan, että ei tarvitse mennä Ruotsia kauemmaksi, kun jo nähdään miten huonossa asemassa samankokoinen vähemmistö voi olla. Siksi tuntuu "hemmotellun lapsen" kitinältä valittaa, että lapsi saattaa kuulla suomea välitunnilla, eikä sen vuoksi saa olla samassa rakennuksessa suomenkielisten kanssa.

Ajattele asia toisinpäin, ehkä sitten asia aukenee vielä hieman? Siis oma suomenkielinen lapsesi eläisi kotona joko suomeksi tai puoliksi suomeksi, kävisi koulua, jossa kieleltään vähemmistönä ja luokkien ulkopuolella kieli suurella todennäköisyydellä vaihtuisi siihen valtakieleen, jota käytettäisiin myös pääasiassa myös muussa ympäristössä. Haluaisit kuitenkin, että lapsesi oppii hyvin myös äidinkielensä suomen ja käyttäisi sitä aina kuin mahdollista, ymmärtäisi kielen rikkauden ja sen, kuinka tärkeää suomea on käyttää myös arkielämässä (siis muuallakin kuin kotona tai vain toisen vanhemman kanssa), jotta siitä tulee tarpeeksi vahva kieli ja osa identiteettiä.

Auttoiko yhtään?

 

[oi miksi äänestätte]

Jonkinlainen suhteellisuudentajukin olisi hyvä olla olemassa... ei ole maailman mittakaavassa itsestään selvää että 5% prosentin vähemmistölle taataan näin hyvät mahdollisuudet opiskeluun omalla äidinkielellä. Siitä olisi syytä olla kiitollinen eikä pelkästään valittaa siitä, että joutuisi käymään samassa koulurakennuksessa muun kielisten kanssa.

Eikö sitten suomenkielisten pitäisi olla kiitollisia, että heillä on hyvät mahdollisuudet opiskella vaikka mitä, eikä valittaa vaikkapa siitä, että he joutuvat opiskelamaan myös ruotsia?

Kuten sanoin, suhteellisuudentajua tarvittaisiin... suomenkielisiä on jotain varmaan yli 90% ja ruotsinkielisiä 5%... että mitenpäinköhän se nyt sitten menee, että kumman kannattaa opetella kumman kieltä!

Sinulta meni nyt koko pointti ohitse. Tuollainen "olisitte kiitollisia siitä että saatte edes jotakin" -argumentointi ei oikein ole pitävää. Se on oikeastaan vain tapa yrittää tukkia vastapuolen suu ja kiillottaa omaa sädekehää. Samaa argumentointitapaa tapaa usein esim. sukupuolten tasa-arvoa käsittelevissä keskusteluissa. Olet varmaan törmännyt klassiseen "naisten asema kehitysmaassa X on niin huono, että Suomen naisten pitäisi olla kiitollisia siitä että heillä on asiat paljon paremmin, eikä valittaa palkkaeroista/seksuaalisesta häirinnästä/raskausuteluista työhaastattelussa". Sama tekniikka.

Hei, "saatte edes jotain" on käytännössä se, että teillä on samat opiskelumahdollisuudet ruotsiksi tarhasta yliopistoon saakka. Eikö tämä riitä? Minä en halua poistaa mahdollisuutta opiskella ruotsiksi. Mutta kun teillä on täysin sama mahdollisuus opintoihin äidinkielellä kuin suomenkielisillä, niin sitten itku jostain välitunneilla kuullusta suomen kielestä kuulostaa todella oudolta.

 

[poikia3]

Niinhän sanotaan, että Suomella ja Ruotsilla on yhteinen historia... mitenkäs se nyt onkin Ruotsin puolella ihan erilainen?

En yritä syyllistää, vaan sanoa sitä, että opiskelumahdollisuudet ovat tällä hetkellä ainutlaatuisen hyvät 5% vähemmistölle. Esimerkkinä vaan, että ei tarvitse mennä Ruotsia kauemmaksi, kun jo nähdään miten huonossa asemassa samankokoinen vähemmistö voi olla. Siksi tuntuu "hemmotellun lapsen" kitinältä valittaa, että lapsi saattaa kuulla suomea välitunnilla, eikä sen vuoksi saa olla samassa rakennuksessa suomenkielisten kanssa.

Mietippä itse tämä asia sitten päinvastoin. Asut alueella, jossa suomenkieli on vähemmistökieli. Koulussa on yksi suomenkielinen luokka, ja 3 ruotsinkielistä per luokka-aste. Oma äidinkielesi on suomi ja miehesi ruotsi. Lapsesi menevät suomenkieliselle luokalle, koska eivät kuulea suomea muualta kuin sinulta, naapuristossa ei asu ainuttakaan suomea puhuvaa henkilöä ja se oma lapsesi puhuu osan sanoista sinulle ruotsiksi, kun ei osaa ilmaista itseään suomeksi. Edelleenkö haluat, että lapsesi välitunnilla puhuu sitä ruotsia? Edelleenkö, vaikka suomi olisi oma tunteiden kielesi. Edelleenkö, vaikka lapsen kielitaito koko ajan hiipuu, ja ruotsi ajaa ohitse. Tai edelleenkö niin, että lapsesta tulee puolikielinen, niin että hän osaa jotkut asiat suomeksi ja jotkut ruotsiksi?

 

[Huuhkajatar]

En äänestä, en tunne mitään "sukulaisuutta" rkp:läisten kanssa. Olen vain suomalainen joka on myös ruotsinkielinen. En vaadi muita puhumaan minun äidinkieltäni, koska minä osaan muita kieliä, minua ei voi myydä torilla kielitaidottomuuden takia.

Kepua äänestän yleensä, ja viimeisissä presidenttivaaleissa äänestin Niinistöä.

En myöskään tunne sukulaisuutta riikinruotsalaisten kanssa, sitä teennäistä vinguntaa ei kuuntele pirukaan. Puhun ruotsia suomalaisella rehellisellä aksentilla, sellaisella rauhallisella monotonismilla joka on meille suomalaisille sopivaa. Ei mitään räiskyvää "jättekul" ja "killar o tjejer" sillä ihme vääntelyllä mulle kiitos!

Jos riikinruotsin maahannousu jatkuu samalla vauhdilla kuin nyt, laitan lapseni suomalaiseen kouluun ja unohdetaan ruotsi. Oli sitten miten jättekul tahansa.

 

[oi miksi äänestätte]

Voisitte verrata tilannetta vaikka naapurimaahan Ruotsiin, jossa on suunnilleen yhtä iso suomenkielinen vähemmistö kuin meillä ruotsinkielinen. Siellä ei saa opetusta suomeksi ja jossain on jopa kielletty puhumasta suomea! Että verratakaa siihen, kun mietitte tätä koulurakennusasiaa...

Tässä on kuitenkin todella erilainen historiallinen tausta takana, plus että Ruotsilla on hyvin erilainen kielipolitiikka kuin Suomella. Yritätkö nyt tosissasi jotenkin syyllistää Suomen ruotsinkielistä väestöä siitä, että täysin vieraassa valtiossa suomen kielen asema ei ole mielestäsi tarpeeksi hyvä?

Niinhän sanotaan, että Suomella ja Ruotsilla on yhteinen historia... mitenkäs se nyt onkin Ruotsin puolella ihan erilainen?

En yritä syyllistää, vaan sanoa sitä, että opiskelumahdollisuudet ovat tällä hetkellä ainutlaatuisen hyvät 5% vähemmistölle. Esimerkkinä vaan, että ei tarvitse mennä Ruotsia kauemmaksi, kun jo nähdään miten huonossa asemassa samankokoinen vähemmistö voi olla. Siksi tuntuu "hemmotellun lapsen" kitinältä valittaa, että lapsi saattaa kuulla suomea välitunnilla, eikä sen vuoksi saa olla samassa rakennuksessa suomenkielisten kanssa.

Ajattele asia toisinpäin, ehkä sitten asia aukenee vielä hieman? Siis oma suomenkielinen lapsesi eläisi kotona joko suomeksi tai puoliksi suomeksi, kävisi koulua, jossa kieleltään vähemmistönä ja luokkien ulkopuolella kieli suurella todennäköisyydellä vaihtuisi siihen valtakieleen, jota käytettäisiin myös pääasiassa myös muussa ympäristössä. Haluaisit kuitenkin, että lapsesi oppii hyvin myös äidinkielensä suomen ja käyttäisi sitä aina kuin mahdollista, ymmärtäisi kielen rikkauden ja sen, kuinka tärkeää suomea on käyttää myös arkielämässä (siis muuallakin kuin kotona tai vain toisen vanhemman kanssa), jotta siitä tulee tarpeeksi vahva kieli ja osa identiteettiä.

Auttoiko yhtään?

Haluaisin, että oma lapsii oppii maan pääkielen niin hyvin kuin mahdollista ja pystyy elämään ja asioimaan tällä kielellä. Omaa äidinkieltä pidettäisiin yllä niin paljon kuin mahdollista, mutta en aktiivisesti eristäisi sen vuoksi lasta kenestäkään.

 

[Raitalankakäärme IV]

Voisitte verrata tilannetta vaikka naapurimaahan Ruotsiin, jossa on suunnilleen yhtä iso suomenkielinen vähemmistö kuin meillä ruotsinkielinen. Siellä ei saa opetusta suomeksi ja jossain on jopa kielletty puhumasta suomea! Että verratakaa siihen, kun mietitte tätä koulurakennusasiaa...

Tässä on kuitenkin todella erilainen historiallinen tausta takana, plus että Ruotsilla on hyvin erilainen kielipolitiikka kuin Suomella. Yritätkö nyt tosissasi jotenkin syyllistää Suomen ruotsinkielistä väestöä siitä, että täysin vieraassa valtiossa suomen kielen asema ei ole mielestäsi tarpeeksi hyvä?

Niinhän sanotaan, että Suomella ja Ruotsilla on yhteinen historia... mitenkäs se nyt onkin Ruotsin puolella ihan erilainen?

En yritä syyllistää, vaan sanoa sitä, että opiskelumahdollisuudet ovat tällä hetkellä ainutlaatuisen hyvät 5% vähemmistölle. Esimerkkinä vaan, että ei tarvitse mennä Ruotsia kauemmaksi, kun jo nähdään miten huonossa asemassa samankokoinen vähemmistö voi olla. Siksi tuntuu "hemmotellun lapsen" kitinältä valittaa, että lapsi saattaa kuulla suomea välitunnilla, eikä sen vuoksi saa olla samassa rakennuksessa suomenkielisten kanssa.

Kuten varmaan itsekin muistat, Suomella ja Ruotsilla on yhteinen historia noin 1800-luvun alkuvuosiin saakka. Ja kuten varmaan tiedät, ei Suomea varsinaisesti heti senkään jälkeen ollut olemassa. Ei ollut mitään yhteistä Suomen kansaa, suomalaista identiteettiä jne. Eikä muuten ollut suomenruotslaisiakaan. Kaikki tämä on kaikki rakennettu viimeisen kahdensadan vuoden aikana. Eiköhän tässä 200 vuoden aikana ole saatu aika monta asiaa aikaiseksi, kuten vaikkapa suomalainen identiteetti, suomenruotsalainen identiteetti, oma kielipolitiikka... jne...

Toki ruotsinkielisillä on todella hyvät opiskelumahdollisuudet omalla kielellä. Se on upeaa! Sitä ei taida kukaan kieltää. Mutta tiesitkös, että lukion jälkeen ei asiat olekaan välttämättä niin hyvin? Monen monta alaa ei ollenkaan voi opiskella ruotsiksi, vaan jos niitä haluaa opiskella, on pakko vaihtaa opiskelukieltä. Samoin ruotsinkielinen koulutus on hyvin sidoksissa maantieteellisiin seikkoihin. Vaihtoehtoja on kuitenkin reippaasti vähemmän kuin suomenkielisellä puolella.

 

[poikia3]

Haluaisin, että oma lapsii oppii maan pääkielen niin hyvin kuin mahdollista ja pystyy elämään ja asioimaan tällä kielellä. Omaa äidinkieltä pidettäisiin yllä niin paljon kuin mahdollista, mutta en aktiivisesti eristäisi sen vuoksi lasta kenestäkään.

Sinä et tajua, tai halua tajuta. Tuolla tavalla kävisi niin, ettei lapsesi aikuisena puhuisi sinulle enää suomea, ei osaisi! Sorry nyt vaan. Lapsi on koulussa ekoilla luokilla 4 - 5 tuntia päivästä, lopun ajan hän viettää siinä valtakielisessä maailmassa. Todellakin pitää tehdä aktiivisesti töitä, että lapsi omaksuu molemmat perheen kahdesta kielestä!

 

[my]

Voisitte verrata tilannetta vaikka naapurimaahan Ruotsiin, jossa on suunnilleen yhtä iso suomenkielinen vähemmistö kuin meillä ruotsinkielinen. Siellä ei saa opetusta suomeksi ja jossain on jopa kielletty puhumasta suomea! Että verratakaa siihen, kun mietitte tätä koulurakennusasiaa...

Tässä on kuitenkin todella erilainen historiallinen tausta takana, plus että Ruotsilla on hyvin erilainen kielipolitiikka kuin Suomella. Yritätkö nyt tosissasi jotenkin syyllistää Suomen ruotsinkielistä väestöä siitä, että täysin vieraassa valtiossa suomen kielen asema ei ole mielestäsi tarpeeksi hyvä?

Niinhän sanotaan, että Suomella ja Ruotsilla on yhteinen historia... mitenkäs se nyt onkin Ruotsin puolella ihan erilainen?

En yritä syyllistää, vaan sanoa sitä, että opiskelumahdollisuudet ovat tällä hetkellä ainutlaatuisen hyvät 5% vähemmistölle. Esimerkkinä vaan, että ei tarvitse mennä Ruotsia kauemmaksi, kun jo nähdään miten huonossa asemassa samankokoinen vähemmistö voi olla. Siksi tuntuu "hemmotellun lapsen" kitinältä valittaa, että lapsi saattaa kuulla suomea välitunnilla, eikä sen vuoksi saa olla samassa rakennuksessa suomenkielisten kanssa.

Ajattele asia toisinpäin, ehkä sitten asia aukenee vielä hieman? Siis oma suomenkielinen lapsesi eläisi kotona joko suomeksi tai puoliksi suomeksi, kävisi koulua, jossa kieleltään vähemmistönä ja luokkien ulkopuolella kieli suurella todennäköisyydellä vaihtuisi siihen valtakieleen, jota käytettäisiin myös pääasiassa myös muussa ympäristössä. Haluaisit kuitenkin, että lapsesi oppii hyvin myös äidinkielensä suomen ja käyttäisi sitä aina kuin mahdollista, ymmärtäisi kielen rikkauden ja sen, kuinka tärkeää suomea on käyttää myös arkielämässä (siis muuallakin kuin kotona tai vain toisen vanhemman kanssa), jotta siitä tulee tarpeeksi vahva kieli ja osa identiteettiä.

Auttoiko yhtään?

Haluaisin, että oma lapsii oppii maan pääkielen niin hyvin kuin mahdollista ja pystyy elämään ja asioimaan tällä kielellä. Omaa äidinkieltä pidettäisiin yllä niin paljon kuin mahdollista, mutta en aktiivisesti eristäisi sen vuoksi lasta kenestäkään.

Harmi, että näet asian "eristämisenä" ja "vinkumisena välitunneilla suomenkielisten sanojen kuulemisesta". Et nyt pääse ihan samalle aaltopituudelle, enkä tavallaan ihmettele sitä, sillä ajattelin vähän samansuuntaisesti, ennenkuin asia tuli konkreettisesti omassa elämässä eteen.

Ole avoin ja kuuntele, mitä ajatuksia ja perusteluja löytyy ihmisiltä, joille nämä asiat ovat todellista arkipäivää, ehkä vielä ymmärrät.

 

[oi miksi äänestätte]

Niinhän sanotaan, että Suomella ja Ruotsilla on yhteinen historia... mitenkäs se nyt onkin Ruotsin puolella ihan erilainen?

En yritä syyllistää, vaan sanoa sitä, että opiskelumahdollisuudet ovat tällä hetkellä ainutlaatuisen hyvät 5% vähemmistölle. Esimerkkinä vaan, että ei tarvitse mennä Ruotsia kauemmaksi, kun jo nähdään miten huonossa asemassa samankokoinen vähemmistö voi olla. Siksi tuntuu "hemmotellun lapsen" kitinältä valittaa, että lapsi saattaa kuulla suomea välitunnilla, eikä sen vuoksi saa olla samassa rakennuksessa suomenkielisten kanssa.

Mietippä itse tämä asia sitten päinvastoin. Asut alueella, jossa suomenkieli on vähemmistökieli. Koulussa on yksi suomenkielinen luokka, ja 3 ruotsinkielistä per luokka-aste. Oma äidinkielesi on suomi ja miehesi ruotsi. Lapsesi menevät suomenkieliselle luokalle, koska eivät kuulea suomea muualta kuin sinulta, naapuristossa ei asu ainuttakaan suomea puhuvaa henkilöä ja se oma lapsesi puhuu osan sanoista sinulle ruotsiksi, kun ei osaa ilmaista itseään suomeksi. Edelleenkö haluat, että lapsesi välitunnilla puhuu sitä ruotsia? Edelleenkö, vaikka suomi olisi oma tunteiden kielesi. Edelleenkö, vaikka lapsen kielitaito koko ajan hiipuu, ja ruotsi ajaa ohitse. Tai edelleenkö niin, että lapsesta tulee puolikielinen, niin että hän osaa jotkut asiat suomeksi ja jotkut ruotsiksi?

Monet suomalaisperheet asuvat ulkomailla ja silti saavat pidettyä lasten äidnkielentaidon yllä, vaikka lapset kävisivät koulunsakin vieraalla kielellä.

Jos siis oppitunnit ovat äidinkielellä ja kotona ainakin toinen puhuu tätä kieltä, niin sitten on jossain muualla vikaa, jos kieli häviää. Ei siitä voi syyttää ilkeitä suomenkielisiä, jotka ihan kiusallaan puhuvat välitunnilla suomea.

 

[oi miksi äänestätte]

Toki ruotsinkielisillä on todella hyvät opiskelumahdollisuudet omalla kielellä. Se on upeaa! Sitä ei taida kukaan kieltää. Mutta tiesitkös, että lukion jälkeen ei asiat olekaan välttämättä niin hyvin? Monen monta alaa ei ollenkaan voi opiskella ruotsiksi, vaan jos niitä haluaa opiskella, on pakko vaihtaa opiskelukieltä. Samoin ruotsinkielinen koulutus on hyvin sidoksissa maantieteellisiin seikkoihin. Vaihtoehtoja on kuitenkin reippaasti vähemmän kuin suomenkielisellä puolella.

No täytyy tähän sanoa, että ei yliopistoissa enää oikein suomellakaan pärjää... monella alalla kaikki oppimateriaali ja osa luennoista on alusta lähtien englanniksi...

Ruotsinkielisen korkeakoulutuksen sidos maantieteeseen on sellainen fakta, joka vaan on pakko hyväksyä maassa, jossa ruotsia puhuvia on 5%. Tämä vaan pitää hyväksyä, kun 5% ei ole 50% niin se ei vaan ole!

 

[poikia3]

Niinhän sanotaan, että Suomella ja Ruotsilla on yhteinen historia... mitenkäs se nyt onkin Ruotsin puolella ihan erilainen?

En yritä syyllistää, vaan sanoa sitä, että opiskelumahdollisuudet ovat tällä hetkellä ainutlaatuisen hyvät 5% vähemmistölle. Esimerkkinä vaan, että ei tarvitse mennä Ruotsia kauemmaksi, kun jo nähdään miten huonossa asemassa samankokoinen vähemmistö voi olla. Siksi tuntuu "hemmotellun lapsen" kitinältä valittaa, että lapsi saattaa kuulla suomea välitunnilla, eikä sen vuoksi saa olla samassa rakennuksessa suomenkielisten kanssa.

Mietippä itse tämä asia sitten päinvastoin. Asut alueella, jossa suomenkieli on vähemmistökieli. Koulussa on yksi suomenkielinen luokka, ja 3 ruotsinkielistä per luokka-aste. Oma äidinkielesi on suomi ja miehesi ruotsi. Lapsesi menevät suomenkieliselle luokalle, koska eivät kuulea suomea muualta kuin sinulta, naapuristossa ei asu ainuttakaan suomea puhuvaa henkilöä ja se oma lapsesi puhuu osan sanoista sinulle ruotsiksi, kun ei osaa ilmaista itseään suomeksi. Edelleenkö haluat, että lapsesi välitunnilla puhuu sitä ruotsia? Edelleenkö, vaikka suomi olisi oma tunteiden kielesi. Edelleenkö, vaikka lapsen kielitaito koko ajan hiipuu, ja ruotsi ajaa ohitse. Tai edelleenkö niin, että lapsesta tulee puolikielinen, niin että hän osaa jotkut asiat suomeksi ja jotkut ruotsiksi?

Monet suomalaisperheet asuvat ulkomailla ja silti saavat pidettyä lasten äidnkielentaidon yllä, vaikka lapset kävisivät koulunsakin vieraalla kielellä.

Jos siis oppitunnit ovat äidinkielellä ja kotona ainakin toinen puhuu tätä kieltä, niin sitten on jossain muualla vikaa, jos kieli häviää. Ei siitä voi syyttää ilkeitä suomenkielisiä, jotka ihan kiusallaan puhuvat välitunnilla suomea.

Jotkut tuossa onnistuvat - suurin osa ei! Pitkään ulkomailla asuneet suomalaisperheiden lapset puhuvat vahvimpana kielenä ihan jotain muuta kuin suomea. Siskoni perheessä lapset ymmärtävät suomea, eivät osaa sitä puhua, vaikka ovat jo palanneet Suomeen.

Esim. meillä mieheni puhuu lapsille koko ajan ruotsia ja olivat ruotsinkielisessä hoidossa, keskimmäinen 11 kk iässä ruotsinkielisessä hoitopaikassa. Kerroppa minulle, miksi keskimmäinen rupesi puhumaan ruotsia vasta 6-vuotiaana, vaikka kuuli sitä enemmän kuin suomea päivittäin?

Kun oikeasti elät todeksi kaksikielisen perheen elämää, voit yllättäen huomata, etteivät asiat todellakaan ole niin yksinkertaisia?

 

[oi miksi äänestätte]

Haluaisin, että oma lapsii oppii maan pääkielen niin hyvin kuin mahdollista ja pystyy elämään ja asioimaan tällä kielellä. Omaa äidinkieltä pidettäisiin yllä niin paljon kuin mahdollista, mutta en aktiivisesti eristäisi sen vuoksi lasta kenestäkään.

Sinä et tajua, tai halua tajuta. Tuolla tavalla kävisi niin, ettei lapsesi aikuisena puhuisi sinulle enää suomea, ei osaisi! Sorry nyt vaan. Lapsi on koulussa ekoilla luokilla 4 - 5 tuntia päivästä, lopun ajan hän viettää siinä valtakielisessä maailmassa. Todellakin pitää tehdä aktiivisesti töitä, että lapsi omaksuu molemmat perheen kahdesta kielestä!

Jos sen kielen ylläpitäminen tuntuu sinusta näin mahdottoman vaikealta ja hankalalta, niin herää kysymys, että onko se silloin lapsesi aito äidinkieli? Vai onko kyseessä vain "statuskieli", jota yritetään ylläpitää? En tarkoita olla ilkeä, mutta jos kotona ja oppitunneilla puhutaan ruotsia, niin eihän se silloin voi hävitä. Ja jos kieli aikuisiällä häviää, niin silloin sille kielellä ei ilmeisesti ole aitoa tarvetta ollut.

 

[Raitalankakäärme IV]

No täytyy tähän sanoa, että ei yliopistoissa enää oikein suomellakaan pärjää... monella alalla kaikki oppimateriaali ja osa luennoista on alusta lähtien englanniksi...

Ruotsinkielisen korkeakoulutuksen sidos maantieteeseen on sellainen fakta, joka vaan on pakko hyväksyä maassa, jossa ruotsia puhuvia on 5%. Tämä vaan pitää hyväksyä, kun 5% ei ole 50% niin se ei vaan ole!

En nyt puhu pelkästään yliopistoista, vaan myös muusta koulutuksesta. Eihän kaikki sentään yliopistoon mene Toisaalta olen itse yllättynyt siitä, miten vähän olen itse joutunut yliopistossa lukemaan englanninkielistä kirjallisuutta. Onkohan niitä kirjoja ollut peräti neljä? Ja artikkeleita muutama. Ja joka kerralla ihmisten joukossa kamala vinkuna, kun englanti on niin vaikeaa, eikä voi ymmärtää, ja eikös tätä nyt voisi mitenkään korvata suomenkielisellä kirjallisuudella. Ihan sama onko alana ollut viestintä, sosiologia, kulttuuriantropologia, nasitutkimus, kasvatustiede, kirjallisuustiede, kirjallisuus tai kielet... Ihan ymmärrettävää. Kynnys alkaa opiskella vieraalla kielellä on aina jonkinlainen.

En muuten tainnut vaatiakaan että joka puolella Suomea voisi opiskella ruotsiksi? Kerron vaan, että kuvasi suomenruotsalaisten koulutusmahdollisuuksista taitaa olla hieman ylimitoitettu

 

[oi miksi äänestätte]

Ja muuten, minusta olisi hienoa, että kaksikielisyyden mahdollista ongelmista (siis lasten kannalta) puhuttaisiin avoimemmin. Nyt se on vaan sellaista "kaksikielisyys on rikkaus" -tyyppistä liturgiaa, mutta kun todellisuudessa se ei ole niin yksinkertaista. Tarkoitan nyt muitakin yhdistelmä kuin suomi/ruotsi, sillä muiden kielien kohdalla se äidinkieli saattaa jäädä pelkästään kodin varaan, kun kouluopetusta ei ole.

 

[Tuulipuku]

Miks Suomessa on kakskielisyys?? Mä en osaa,ymmärrä,tajua enkä HALUA ymmärtää ruotsia.Typerän kuulonen kieli,varsinkin suomenruotsalaisen suusta.Riikinruotsi kuullostaa sit ihan erilaiselta.
Ällöttävää edes pakottaa ketään puhumaan koko kieltä!!!!

Suomi on kaksikielinen maa, siksi kun 1800-luvulla kansallishengen nousun myötä alettiin ajatella, että olisihan se ihan kiva jos suomen kielelläkin olisi asema virallisena kielenä. Siksi

Minusta suomenruotsi on paljon kauniimpaa kuin riikinruotsi. Pehmeää ja sointuvaa. Ulkomaalaiset ystäväni ovat vaan sitä mieltä, että kun puhun ruotsia, kuulostaa siltä kuin puhuisin suomea. Sävelkulut ja soinnut ja tietyt äänteet ovat saaneet niin paljon vaikutuksia suomen kielestä. Eli kun sanot suomenruotsia typerän kuuloiseksi riikinruotsiin verrattuna, niin sanot oikeastaan että suomen kieli on typerän kuuloista...

Suomi ja ruotsi ovat aivan eri kieliä, kun ruotsia aletaan puhua suomalaisittain muuttuu se kieli täysin. Ei se ole enää riikinruotsia eikä tietenkään suomea. Suomen kielen kauneudella tai rumuudella ei siihen ole merkitystä.

Englantikin muuttuu rumaksi kun sitä puhutaan suomalaisittain esim. Mika Häkkinen tai ruotsi on rumaa kun sitä puhuu Tony Irving.

 

[oi miksi äänestätte]

No täytyy tähän sanoa, että ei yliopistoissa enää oikein suomellakaan pärjää... monella alalla kaikki oppimateriaali ja osa luennoista on alusta lähtien englanniksi...

Ruotsinkielisen korkeakoulutuksen sidos maantieteeseen on sellainen fakta, joka vaan on pakko hyväksyä maassa, jossa ruotsia puhuvia on 5%. Tämä vaan pitää hyväksyä, kun 5% ei ole 50% niin se ei vaan ole!

En nyt puhu pelkästään yliopistoista, vaan myös muusta koulutuksesta. Eihän kaikki sentään yliopistoon mene Toisaalta olen itse yllättynyt siitä, miten vähän olen itse joutunut yliopistossa lukemaan englanninkielistä kirjallisuutta. Onkohan niitä kirjoja ollut peräti neljä? Ja artikkeleita muutama. Ja joka kerralla ihmisten joukossa kamala vinkuna, kun englanti on niin vaikeaa, eikä voi ymmärtää, ja eikös tätä nyt voisi mitenkään korvata suomenkielisellä kirjallisuudella. Ihan sama onko alana ollut viestintä, sosiologia, kulttuuriantropologia, nasitutkimus, kasvatustiede, kirjallisuustiede, kirjallisuus tai kielet... Ihan ymmärrettävää. Kynnys alkaa opiskella vieraalla kielellä on aina jonkinlainen.

En muuten tainnut vaatiakaan että joka puolella Suomea voisi opiskella ruotsiksi? Kerron vaan, että kuvasi suomenruotsalaisten koulutusmahdollisuuksista taitaa olla hieman ylimitoitettu

Esim. psykologia alkaa ihan 1. syksystä lähtien englannikielisillä (paksuilla!) oppikirjoilla. Luennot sentään on suomeksi.

Tarkoitin lähinnä perusopetus- ja lukiotasoa, joissa kai kaikki halukkaat pääsevät ruotsinkieliseen opetukseen. Siitä eteenpäin varmaan sinäkin hyväksyt sen, että joka alalla ei ole mahdollisuuksia ruotsinkieliseen opetukseen. Toisaalta tuossa iässä ei liene iso ongelma lähteä Ruotsiinkaan opiskelemaan. Sieltähän niitä vaihtoehtoja löytyy sitten vaikka miten.

 

[poikia3]

Jos sen kielen ylläpitäminen tuntuu sinusta näin mahdottoman vaikealta ja hankalalta, niin herää kysymys, että onko se silloin lapsesi aito äidinkieli? Vai onko kyseessä vain "statuskieli", jota yritetään ylläpitää? En tarkoita olla ilkeä, mutta jos kotona ja oppitunneilla puhutaan ruotsia, niin eihän se silloin voi hävitä. Ja jos kieli aikuisiällä häviää, niin silloin sille kielellä ei ilmeisesti ole aitoa tarvetta ollut.

Haloo, voiko koskaan perheen toisen vanhemman kieli olla status kieli? Voitko oikeasti kyseenalaistaan perheen toisen kielen? Voisitko ikinä tehdä sitä omalle kielellesi? Että lapsesi eivät ymmärtäisi kaikkia puheesi sävyjä? Ja voit itse ruveta puhumaan lapsillesi vierasta kieltä, jolla et kykene ilmaisemaan itseäsi kaikin sävyin juuri siten kuin haluat. Sen jälkeen voit sanoa, ettei perheen toiselle kielelle ole aitoa tarvetta! Lapsen kaksikielisyyttä pitää tukea koko kasvun ajan - ellei sitä tee, voi todellakin sitten kun lapsi on aikuinen todeta ettei sille ollut tarvetta. Tai voi todeta sitä toista kieltä tuettuaan, että lapsi on aidosti kaksikielinen, että lapsi oppii muutkin kielet helpommin, ja että lapsella on käyttöä myös sille toiselle äidinkielelleen työelämässä ja arjessa!

 

[Tuulipuku]

No kyllä minusta tuossa silti on jonkinlainen erotteluajattelu. Koulussa solmitaan suurin osa lasten ystävyyssuhteista. Haluatteko siis, että lapsenne saavat vain puhtaan ruotsinkielisiä ystäviä? Eikä tällainen erottelu pikemmin lisää jännitettä kieliryhmien välillä? Suomenkielinen saa kosketuksen ruotsin kieleen vain pakkoruotsin muodossa. Olisi ihan eri asia, kun sitä ruotsia kuulisi vaikka ruokalassa ja välitunnilla.

Kuten tuossa aikaisemmassa viestissä sanoin, suuri osa ruotsinkielisten koulujen oppilaista tulee kaksikielisistä perheistä. Ns. puhtaan ruotsinkielisiä ihmisiä on ainakin pääkaupunkiseudulla harvassa. Ei ole ollenkaan harvinaista, että koululuokassa yli puolet puhuu kotona sekä suomea että ruotsia. Osa saattaa puhua kotona jopa pelkästään suomea. Sen lisäksi hyvin harvaa harrastusta voi harrastaa ruotsiksi, vaan harrastusten parissa saa väkisinkin suomenkielisiä kavereita. Samoin pihoilla ja muissa vapaa-ajan toimissa.

Jos suomenkielisen, pääkaupunki- tai rannikkoseudulla asuvan, ainoa kosketus ruotsin kieleen on koulussa opiskeltava ruotsi, silloin kyseinen henkilö on kyllä itse osasyyllinen asiaan. Tosin me ruotsinkieliset olemme osittain syyllisiä siihen että meitä ei aina huomaa ruotsinkielisiksi, moni kun valitsee helpomman tien ja puhuu suomenkielisten läsnäollessa suomea, että ei aiheuttaisi vaivaa. Ehkäpä meidän pitäisi vaan enemmän puhua ruotsia, ja antaa myös suomenkielisille mahdollisuus harjoittaa kielitaitoaan

Pääkaupunkiseudullakin on ruotsinkielisiä vain noin 6%, hyvin siellä pystyy elämään ilman ruotsin kieltäkin. Eikä ne ruotsinkieliset katukyltit tms. muuta sitä että pääkaupunkiseudullakin kaksikielisyys on hyvin keinotekoista.

 

[Raitalankakäärme IV]

Suomi ja ruotsi ovat aivan eri kieliä, kun ruotsia aletaan puhua suomalaisittain muuttuu se kieli täysin. Ei se ole enää riikinruotsia eikä tietenkään suomea. Suomen kielen kauneudella tai rumuudella ei siihen ole merkitystä.

Englantikin muuttuu rumaksi kun sitä puhutaan suomalaisittain esim. Mika Häkkinen tai ruotsi on rumaa kun sitä puhuu Tony Irving.

Sinulla menee nyt puurot ja vellit sekaisin. Mika Häkkinen puhuu englantia vieraana kielenä. Suomenruotsalainen puhuu ruotsia äidinkielenään. Tarja Halonen puhuu ruotsia suomalaisittain murtaen. Suomenruotsin ja riikinruotsin suhde on sama kuin vaikkapa brittienglannin ja amerikanenglannin.