Ap, uskotko siis, että tekemällä yhteisen lapsen miehen kanssa alat jotenkin paremmin sietää hänen muita lapsiaan? Ajatteletko, että "asemasi" ja arvosi jotenkin lapsen myötä paranee ja vakiintuu miehen elämässä?
Kovasti tulee nyt sellainen tunne, että miehen lapset ovat nyt sijaiskärsijöitä. Siirrät ehkä heihin vihaasi, suruasi tai pelkoasi, jota et osaa oikeaan kohteeseen kohdistaa ja käsitellä.
Ehkä suret sitä, että et voi saada vauvaa (ja tietenkin kesken menoa) ja olet kateellinen exälle siitä, että hän on voinut lapsia miehen kanssa saada? Kuitenkin, oli miehellä lapsia ennestään tai ei, olisit nyt samassa tilanteessa vauvan hankinnan suhteen, eikö vain? Ehkä olet vihainen jostain muusta asiasta jota et osaa tunnistaa ja nimetä..?
Ihmisen yksi ihan luonnollinen defenssi on siirtää ikäviä tuntemuksia joita ei halua käsitellä, toisiiin ihmisiin tai asioihin jotka oikeastaan ovat syyttömiä osapuolia. Toisille tällainen on tyypillisempää kuin toisille. Itse tällaista ei myöskään useimmiten tunnista.
Maailma on kuitenkin pullollaan naisia jotka sinun tilanteessasi pystyvät hyväksymään miehen omatkin lapset. Ovatko he ehkä naisia jotka eivät enää koe kaipuuta saada lisää lapsia, en tiedä..
Ehkä saat vielä selvitettyä asian oman pääsi sisällä. Kuitenkin aivan varmasti tiedät, että lapset ovat tunteisiisi syyttömiä (ja miehen exä).
Stemppiä sinulle. Elämä on usein ihmeellistä ja aika vaikeaa
