suru syö minua hiljalleen,vaikka en haluaisi...

eivieläkään

Uusi jäsen
31.10.2009
3
0
1
..kertokaa joku miten tämän olotilan saa paremmaksi. Olen 26-vuotias jo yhden ihanan pojan äiti. Olen jo toista vuotta toivonut mieheltäni toista lasta. Vihdoin keväällä olimme samalla sivulla asiasta ja lopetin pillerit. Ja tässä sitä ollaan, ei näy eikä kuulu. kymmeniä testejä, paljon surua,pahaa mieltä,itkua ja epätoivoa jo näin pian. :'( Tällä hetkellä kuukautisia ei ole näykynyt pitkiin aikoihin, kiertopäivä 64 menossa ja en ole raskaana... testattu on ja monesti... uskomatoman tuskallista....
 
:hug: Kai olet jo lääkärissä käynyt ? Saattaa olla kyseessä hormonihäiriö, joka korjaantuu esim. keltarauhaskuurilla. Toisilla pillerien vaikutus jatkuu noin 2-3kk lopettamisen jälkeenkin, jonka jälkeen luontainen hedelmällisyys palaa. Hormonitoiminta voi olla sekaisin, eikä raskaaksi tuleminen siksi onnistu. Suosittelisin lääkärillä käyntiä.
 
Olen vain sairaanhoitajalle puhunut työterveydessä. Sieltä sanoi että kyllä se sieltä kun aiemminkin. Hieman epäilevät masennus/uupumusta miulla ja sanoi että jotain asialle voidaan tehdä jos liikaa alkaa vaivaamaan. Kun täälläpäin ei lääkäriin meinaa kirveelläkään päästä niin ei oikein tiedä mihin olla yhteydessä,ja kuka ees ottais kuuleviin korviinsa. Vaikea kai vaan hyväksyä että nyt pitää odottaa kun ensimmäinen tuli aikanaan heti.
 
Ei kannata vielä ruveta maalaamaan piruja seinille kun tosiaan ihan tuikiterveistä pareistakin osalla raskautuminen kestää yli vuoden verran ja sinulla ei ole varmaan vielä ollut montakaan sellaista kiertoa joissa raskaus olisi ylipäätään ollut mahdollinen (kun normaalin hormonitoiminnan palautuminen pillereiden jälkeen voi tosiaan ottaa aikaa). Jos kierto on yhä vain epäsäännöllinen vaikka pillereiden lopettamisesta on se puoli vuotta niin kannattaa piipahtaa gynellä, suuri osa mahdollisista taustalla olevista syistä kun on kuitenkin ihan helposti hoidettavia ja sitten pääsette yrittämään ihan kunnolla :)
 

Yhteistyössä