Surujen vertaileminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pirpana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pirpana

Vieras
En ehtinyt kommentoimaan äsken poistettuun ketjuun, joten teen uuden aloituksen. Jäin miettimään, miksi ihmisten täytyy vertailla, vähätellä tai mitätöidä toisten suruja? Ihminen suree menetystänsä ja toinen tulee vertailemaan, että mitä sä tommosta suret kun mulla onkin paljon isompi suru?! Tarkoitan tässä nyt keskenmeno- /kohtukuolema-/lapsen menetyssuruja. Itseltäni on kuollut vauva muutaman tunnin ikäisenä, eikä se tee surustani sen jalompaa kuin hänen joka on menettänyt lapsensa 18-viikkoisena. Kummassakin tapauksessa äiti on menettänyt lapsen. 18-viikkoista ei ehkä lääketieteellisesti luokitella lapseksi, mutta kyllä se jo äidin sydämmessä ja mielessä on jo lapsi. Joten älkää pliis mitätöikö toisen surua, ihmiset kokee asiat eritavoin!
 
mulla oli kerran yksi kaveri, joka aina "pani pahemmaksi" kaikki vastaoinkäymiset eli mitätöi mitkään murheeni. en tullut koskaan ymmärtämään ko tapaa. anoppi on vähän samanlainen, enkä todellakaan tajua, miksi lyötyä lyödään. eikä todellakaan murheita ja suruja voi vertailla. voimia ap:lle.
 
ai miun ketju poistettiin, meniköä niin tappeluksi, olin siis poissa noin puoli tuntia, kertoisko joku mulle, niin ettei tartte kenenkään suuttua, mihin asti se loppujen lopuksi meni
 
joillekin se voi olla kömpelö tapa yrittää lohduttaa... tyyliin et oo yksin... mut se on kyl järin ärsyttävää jos aina toisella on kaikki huonommin eikä koskaan saa ihan oikeaa myötätuntoa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mutzilla:
ai miun ketju poistettiin, meniköä niin tappeluksi, olin siis poissa noin puoli tuntia, kertoisko joku mulle, niin ettei tartte kenenkään suuttua, mihin asti se loppujen lopuksi meni

En ehtinyt lukea loppuun, aika kamalaa tappelua se musta oli :( Siihen asti ehdin lukea, että sun suru pojistasi on väheksyntää "oikean lapsen" menettäneitä kohtaan. Tohon piti kommentoida, mutta en enää päässyt siihen.
 
Pikkuisen arvausta saa toisen surusta kun samanlainen asia sattuu omalle kohdalle. Itse en olisi millään etukäteen arvannut, miten koville otti koiran kuolema. Tai se kun ystäväni kuoli syöpään.

Tänään kävin koiran haudalla sytyttämässä kynttilän. :'( Ja itkemässä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pirpana:
Alkuperäinen kirjoittaja Mutzilla:
ai miun ketju poistettiin, meniköä niin tappeluksi, olin siis poissa noin puoli tuntia, kertoisko joku mulle, niin ettei tartte kenenkään suuttua, mihin asti se loppujen lopuksi meni

En ehtinyt lukea loppuun, aika kamalaa tappelua se musta oli :( Siihen asti ehdin lukea, että sun suru pojistasi on väheksyntää "oikean lapsen" menettäneitä kohtaan. Tohon piti kommentoida, mutta en enää päässyt siihen.

miten mun suru on poissa toisilta...nyt en ymmärrä, mutta en monesti ymmärrä täällä, mistään ei saisi surra eikä iloita, pitäisi aina olla olla ihan tööt...huoh...
 
Jokainen kokee surun omalla tavallaan, eikä siinä ole oikeaa tai väärää (no ok, jos jotain ihan mitätöntä asiaa paisuttelee mielettömiin mittasuhteisiin niin se voi tuntua järjettömältä ). Lisäksi voipi olla että ihmiset tuovat suruaan esille eri tavoin. Siinä kun yksi vaikenee, käy sitä läpi yksin tai vain läheisimpien kanssa toinen voi jakaa surunsa kaikken kanssa ja silloin helposti kuvittelee että hänelle se tuska on isompi kuin sille toiselle.

Mitä taas näihin keskenmenoihin ja lapsen menettämisiin tulee niin varmaan niihin on vaikutusta silläkin miten ylipäätänsä suhtautuu sikiöön, milloin siitä tulee itselle "lapsi" jne. Näkeehän aborttiketjuissakin joku alkuraskauden vain solumöykkynä siinä kun toiselle se on lapsi heti plussattua. Ehkä merkitystä silläkin onko kyseessä ensimmäinen lapsi jne. Itse ainakin otin ensimmäisen raskauden keskenmenon rv12 varmasti raskaammin mitä ottaisin vastaavan enää nyt kahden lapsen äitinä.


muoks. mutta siis vaikka silloin aikani koin keskenmenon raskaasti, en pitänyt sitä verrattavissa lapsen menettämiseen tai edes siihen että olisi tullut kohtukuolema ihan viimemetreillä. Mutta silti en koe että minun silloinen suruni olisi ollut pois heiltä jotka oikeasti ovat lapsensa menettäneet eikä tieto siitä että joku toinen oli juuri synnyttänyt kuolleen vauvan olisi minua juuri lohduttanut. Vaikka mielessäni kokoajan hoinkin että parempi nyt kuin myöhemmin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hankey:
Pikkuisen arvausta saa toisen surusta kun samanlainen asia sattuu omalle kohdalle. Itse en olisi millään etukäteen arvannut, miten koville otti koiran kuolema. Tai se kun ystäväni kuoli syöpään.

Tänään kävin koiran haudalla sytyttämässä kynttilän. :'( Ja itkemässä.

itsekin olen kaksi koiraa ja kaksi kissaa haudannut, kyllä sekin kirpaisee, mutta ennen tätä en surua osannut edes kuvitella, niin paha se oli, mummunikin olen haudannut, ja tosiaan, sinä sen sanoit, vain pikkuisen voi kuvitella toisen surua, mut ei mitenkään kaikkea, sellainen joka on itse konenyt jotain tällaista :hug:
 
Miten aikuiset ämmät, vielä äiti-ihmiset, voi olla noin helvetin typeriä ja vähätellä toisen surua. Tuollaisesta asiasta ei todellakaan pitäisi tulla monen sivun tappeluketjua.
 
piti vielä lisäämäni, että suruun ei auta kuin asian käsittely ja aika. ihmiset joskus luulee, että oikeat (tai väärät) sanat jotenkin lopettaisivat surun, ikäänkuin surua ei saisi olla kenelläkään. suruhan on aivan luonnollista, eikä mikään tila, minkä pitäisi heti loppua. itse esimerkiksi jouduin avioeroa suremaan todella paljon, enkä jaksanut edes ihmisille sitä mainita. koska yleisesti sen sureminen ei näyttäisi olevan ok. ihmisellä on oikeus surra mitä vaan, mikä surettaa.
 
Toisilla on ikävä tapa sanoa "ei tuo nyt mitään, kun se ja se..." ja toisilla taas tapa surra ihan kaikkea, jossain sitten on se keskitie, missä murheet kuluu elämään, niinkuin ilotkin. Tämä ei ole kuitenkaan oikea paikka hakea olkapäätä, täällä niin mmonia näkemyksiä..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mutzilla:
Alkuperäinen kirjoittaja pirpana:
Alkuperäinen kirjoittaja Mutzilla:
ai miun ketju poistettiin, meniköä niin tappeluksi, olin siis poissa noin puoli tuntia, kertoisko joku mulle, niin ettei tartte kenenkään suuttua, mihin asti se loppujen lopuksi meni

En ehtinyt lukea loppuun, aika kamalaa tappelua se musta oli :( Siihen asti ehdin lukea, että sun suru pojistasi on väheksyntää "oikean lapsen" menettäneitä kohtaan. Tohon piti kommentoida, mutta en enää päässyt siihen.

miten mun suru on poissa toisilta...nyt en ymmärrä, mutta en monesti ymmärrä täällä, mistään ei saisi surra eikä iloita, pitäisi aina olla olla ihan tööt...huoh...

Niin, sanopa se :( Tuota minäkin ajoin takaa. Mulla pojan kuolemasta on "jo" 2 vuotta. Mä en tykkää tosta ylipääsemis-sanonnasta, mä sanon aina että sen asian kanssa oppii aikanaan elämään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jestas:
Miten aikuiset ämmät, vielä äiti-ihmiset, voi olla noin helvetin typeriä ja vähätellä toisen surua. Tuollaisesta asiasta ei todellakaan pitäisi tulla monen sivun tappeluketjua.

Niin, mutta täällä ei ole vaan mitään virtuaaliolkapäitä, vaan myös oman mielipiteen omaavia ajattelevia ihmisiä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja 4n äiti:
piti vielä lisäämäni, että suruun ei auta kuin asian käsittely ja aika. ihmiset joskus luulee, että oikeat (tai väärät) sanat jotenkin lopettaisivat surun, ikäänkuin surua ei saisi olla kenelläkään. suruhan on aivan luonnollista, eikä mikään tila, minkä pitäisi heti loppua. itse esimerkiksi jouduin avioeroa suremaan todella paljon, enkä jaksanut edes ihmisille sitä mainita. koska yleisesti sen sureminen ei näyttäisi olevan ok. ihmisellä on oikeus surra mitä vaan, mikä surettaa.

Onko tämä sitten suomalaisten kulttuurissa ettei suruaan saisi tuoda julki? Jokaisen pitäisi purra hammasta ja surra sisällänsä. Mitä isompia suruja saa käytyä läpi vaan mahdollisimman pienellä metelillä, sitä vahvempi ihminen on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Eija:
Alkuperäinen kirjoittaja jestas:
Miten aikuiset ämmät, vielä äiti-ihmiset, voi olla noin helvetin typeriä ja vähätellä toisen surua. Tuollaisesta asiasta ei todellakaan pitäisi tulla monen sivun tappeluketjua.

Niin, mutta täällä ei ole vaan mitään virtuaaliolkapäitä, vaan myös oman mielipiteen omaavia ajattelevia ihmisiä!

Joskus on hyvä miettiä, että missä tilanteessa niitä mielipiteitään päästelee suustaan. Järjenkäyttö on kuitenkin sallittua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Eija:
Alkuperäinen kirjoittaja jestas:
Miten aikuiset ämmät, vielä äiti-ihmiset, voi olla noin helvetin typeriä ja vähätellä toisen surua. Tuollaisesta asiasta ei todellakaan pitäisi tulla monen sivun tappeluketjua.

Niin, mutta täällä ei ole vaan mitään virtuaaliolkapäitä, vaan myös oman mielipiteen omaavia ajattelevia ihmisiä!

On olemassa mielipiteitä ja 'mielipiteitä'. Jälkimmäiset on joskus hyvä jättää näppäilemättä ja lähettämättä.
Tuosta virtuaaliolkapäästä, kyllä niitä täällä on, usko pois.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Eija:
Alkuperäinen kirjoittaja jestas:
Miten aikuiset ämmät, vielä äiti-ihmiset, voi olla noin helvetin typeriä ja vähätellä toisen surua. Tuollaisesta asiasta ei todellakaan pitäisi tulla monen sivun tappeluketjua.

Niin, mutta täällä ei ole vaan mitään virtuaaliolkapäitä, vaan myös oman mielipiteen omaavia ajattelevia ihmisiä!

Niin, no enpä viitsinyt enää siihen ketjuun mennä lukemaan. Itse kehoitin ap:ta harkitsemaan keskusteluapua hakemaan ja se oli kaikkien mielestä tosi törkeä kommentti.
Yritin vaan tavallani auttaa, mutta näin siinä aina käy, ei edes yritetä ymmärtää toisinajattelijoita. :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmph:
Alkuperäinen kirjoittaja Eija:
Alkuperäinen kirjoittaja jestas:
Miten aikuiset ämmät, vielä äiti-ihmiset, voi olla noin helvetin typeriä ja vähätellä toisen surua. Tuollaisesta asiasta ei todellakaan pitäisi tulla monen sivun tappeluketjua.

Niin, mutta täällä ei ole vaan mitään virtuaaliolkapäitä, vaan myös oman mielipiteen omaavia ajattelevia ihmisiä!

Niin, no enpä viitsinyt enää siihen ketjuun mennä lukemaan. Itse kehoitin ap:ta harkitsemaan keskusteluapua hakemaan ja se oli kaikkien mielestä tosi törkeä kommentti.
Yritin vaan tavallani auttaa, mutta näin siinä aina käy, ei edes yritetä ymmärtää toisinajattelijoita. :/

Mä luulen, että ap on jo kyllä tahollaan punninnut keskusteluavun tarpeen ja tullut siihen tulokseen, ettei sitä tarvitse. Ihmiset pystyvät käsittelemään asioita eri tavoin, kaikki eivät osaa avautua terapeutille. Mun korvaani toi neuvo lähinnä kuullosti siltä että hanki keskusteluapua and get over it! Vaikka et pahalla tarkoittanutkaan.
 

Yhteistyössä