Surullinen tunnustus....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja raksmaitaks
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

raksmaitaks

Aktiivinen jäsen
15.05.2007
1 783
1
36
En uskaltanut tänne aiemmin hihkua ja kertoa... tein positiivisen raskaustestin. En olis todellakaan osannut kuvitella että tällainen onni vielä omalle kohdalleni sattuu, mutta niin vain kävi.

Raskaudesta olen ollut erittäin onnellinen, kuten myös tottakai mieheni. Tosi raskastakin on ollut, etovaa oloa, kiristynyttä pinnaa, todella kipeät rinnat, mieletöntä väsymystä, vatsakipuja....aika rankkaa. Joko aika kultaa muistot tai sitten ei tosiaan pojastamme ollut tällaista odottaessa.

No nyt kuitenkin on niin, että tämä raskaus taitaa keskeytyä. Tänään olen vuotanut jonkin verran ja oireet on lieventyneet. Ja jotenkin vaan tiedän ettei tää jatku. Ei edelleenkään tule meille pientä nyyttiä jota niin kauan ollaan toivottu ja yritetty :'( .
 
Ehkä ei kannata vielä heittää toivoa. Pientä kiinnittymisvuotoa voipi olla, ja tiputtelua jatkossakin. Jopa kuukautiset voivat pienimuotoisina tulla raskauden edetessä silti aivan normaalisti. Oman raskauteni aikana aloimn vuotamaan, ja syyksi selvisi kaksosraskaus, joista toinen meni kesken mutta toinen jatkoi normaalia kehitystään.

Tsemppiä sinulle ja perheellesi, kävi sitten miten tahansa.
 
Noin minäkin aattelin kun kuopusta aloin odottamaan ja jossain välissä tuli ihan pientä vuotoa ja ennen en uskonu että mitään on ennenkuin näin ultrassa että kuitenki siellä oli sikiö. Toivottavasti sullakin näin. Onko sulla kipuja. Ja oisko sulla näillä tienoin normaalisti kuukautiset?
 
En mäkään turhaa toivoa halua antaa, itse kaksi keskenmenoa takana ja muistan kaiken sen turhan toivon mitä keräsin joka pienestäkin tarinasta ja lauseesta kun km tuli..

Mutta tän raskauden alussa kaverin häissä alkoi mahaa sattua kauheesti, vessassa pyyhkiessä huomasin et vertahan mä valun.
Olin kaasona ja kunnialla vedin häät läpi, kotona itkin ja maanantaina ultraan jossa näkyikin pikkuinen sikiö.
Vuodin vielä sen muutaman viikkoa ennen kun loppui ja nyt varovaisesti vielä mennään viikolla 25 kohta.
Että ei turhaa toivoa, mut ei sitä toivoa kannata poiskaan kokonaan heittää ennen kun se on ihan varmaa :hug:
 
Kiitos kaunis viesteistä ja halauksista. Voihan toki olla että pelkään turhaan, vuoto ei ole (ainakaan vielä) runsasta, mutta vatsakipuja on. Tuntuu samoilta kuin kuukautiskivut ja niitä on ollut nyt useamman päivän. Tänään vaan vielä pahemmin. Rintojen kipu taas on laantumassa.

Kuukautiset...niin ne on nyt 3,5 viikkoa myöhässä, eli ei ihan vielä pitäis alkaa mutta kohta kyllä.

Mutta jostain syystä tunnen kyllä vahvasti ettei tää raskaus jatku, mene ja tiedä mistä tuntemukset johtuu (muusta kuin kokemuksen seurauksena syntyneestä pessimismistä). Perjantaina mulla on ultra, joten silloin viimeistään saan selvyyden missä mennään. Mutta on kyllä toivoton olo.
 
toivottavasti ei ole kysymys keskenmenosta :/

ite luulin aivan varmasti viikolla 11+risat että keskenmeno tuli, kun vuosin verta, kuin ämpäristä kaataen..
Verta tuli koko illan aivan hirveästi (vessassa piti ravata väh. 10min välein, muuten olisi tullut yli siteestä)
Seuraavana päivänä menin päivystykseen ja sieltä ultraan, jossa todettiin, että sikiö on elossa, mutta suuri keskenmenoriski oli silti, sillä veri vuosi istukan alla sijaitsevasta hematoomasta..

nyt 33+ ja vauva se pysyi sitkeästi mahassa :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja raksmaitaks:
Kiitos kaunis viesteistä ja halauksista. Voihan toki olla että pelkään turhaan, vuoto ei ole (ainakaan vielä) runsasta, mutta vatsakipuja on. Tuntuu samoilta kuin kuukautiskivut ja niitä on ollut nyt useamman päivän. Tänään vaan vielä pahemmin. Rintojen kipu taas on laantumassa.

Kuukautiset...niin ne on nyt 3,5 viikkoa myöhässä, eli ei ihan vielä pitäis alkaa mutta kohta kyllä.

Mutta jostain syystä tunnen kyllä vahvasti ettei tää raskaus jatku, mene ja tiedä mistä tuntemukset johtuu (muusta kuin kokemuksen seurauksena syntyneestä pessimismistä). Perjantaina mulla on ultra, joten silloin viimeistään saan selvyyden missä mennään. Mutta on kyllä toivoton olo.

Koita säkin jo päästä ultraan jo huomenna ettei tarvisi murehtia perjantaihin asti!
 
Kiitos teille kaikille, erityisesti Sipulille ja narskulle toivoa antavista viesteistä. Nyt mä menen nukkumaan ja yritän olla panikoimatta. Ei kai tässä muu auta kuin seurata tilannetta ja katsoa miten käy.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja raksmaitaks:
Kiitos kaunis viesteistä ja halauksista. Voihan toki olla että pelkään turhaan, vuoto ei ole (ainakaan vielä) runsasta, mutta vatsakipuja on. Tuntuu samoilta kuin kuukautiskivut ja niitä on ollut nyt useamman päivän. Tänään vaan vielä pahemmin. Rintojen kipu taas on laantumassa.

Kuukautiset...niin ne on nyt 3,5 viikkoa myöhässä, eli ei ihan vielä pitäis alkaa mutta kohta kyllä.

Mutta jostain syystä tunnen kyllä vahvasti ettei tää raskaus jatku, mene ja tiedä mistä tuntemukset johtuu (muusta kuin kokemuksen seurauksena syntyneestä pessimismistä). Perjantaina mulla on ultra, joten silloin viimeistään saan selvyyden missä mennään. Mutta on kyllä toivoton olo.

Koita säkin jo päästä ultraan jo huomenna ettei tarvisi murehtia perjantaihin asti!

Joo täytyy varmaan koittaa aikaistaa...jos riittää rohkeus. Kun kovasti pelkään tota ultraa ja sen mukanaan tuomaa mahdollisesti murskaavaa tietoa. En ole missään vaiheessa uskonut odottavani oikeasti vauvaa, vaan miettinyt että kyseessä on tuulimuna.
 
Alkuperäinen kirjoittaja raksmaitaks:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja raksmaitaks:
Kiitos kaunis viesteistä ja halauksista. Voihan toki olla että pelkään turhaan, vuoto ei ole (ainakaan vielä) runsasta, mutta vatsakipuja on. Tuntuu samoilta kuin kuukautiskivut ja niitä on ollut nyt useamman päivän. Tänään vaan vielä pahemmin. Rintojen kipu taas on laantumassa.

Kuukautiset...niin ne on nyt 3,5 viikkoa myöhässä, eli ei ihan vielä pitäis alkaa mutta kohta kyllä.

Mutta jostain syystä tunnen kyllä vahvasti ettei tää raskaus jatku, mene ja tiedä mistä tuntemukset johtuu (muusta kuin kokemuksen seurauksena syntyneestä pessimismistä). Perjantaina mulla on ultra, joten silloin viimeistään saan selvyyden missä mennään. Mutta on kyllä toivoton olo.

Koita säkin jo päästä ultraan jo huomenna ettei tarvisi murehtia perjantaihin asti!

Joo täytyy varmaan koittaa aikaistaa...jos riittää rohkeus. Kun kovasti pelkään tota ultraa ja sen mukanaan tuomaa mahdollisesti murskaavaa tietoa. En ole missään vaiheessa uskonut odottavani oikeasti vauvaa, vaan miettinyt että kyseessä on tuulimuna.

Juu silleen aattelin myös sillon kun olen kokenut vuonna 1995 tuulimunan ja nyt sit 2005 syntyi lapsi vaikka vuodin alku raskaudesta. Musta oli hirveä odottaa ja miettiä onko siellä mitään. Mut toivon kovasti että sulla en nyt ole näin asia.
 

Yhteistyössä