surullinen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ahistunut äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ahistunut äiti

Vieras
Mistä tietää millon kannattaa luovuttaa, mistä tietää millon kannaattaa vaan jättää kaikki taakseen, mistä tietää....voi luoja et musta tuntuu etten jaksa enää sekunttiakaan tekisi mieli vaan kuolla pois...Musta on hävinnyt elämänilo ihan kokonaan, olin nuorempana iloinen, ulospäinsuuntautunut suh hyvällä itsetunnolla varustettu ( ei koskaan kuiteskaan mikään tosi itsetunto ole ollut) Nyt oon vaan täällä koska en oo viellä kuollutkaan pois, itsetunto täysi nolla, häpeän itseäni jospa ostoksilla käynti saa melkein itkun kurkkuun kun hävettää, nolottaa. Musta vaan tuntuu että mä en ole mitään, en ole saavuttanut mitään....

Ainut syy miksi olen täällä on mun kaksi lasta mikään muu ei enää pidättelisi..
 
kannattaa hankkia apua ennenkö asiat on vielä huonommalla tolalla...lapset tulee kärsimään jossain vaiheessa jos et mitään asialle tee ja sää hukut oman pääsi sisälle noitten asioitten kans!!!
 
Hae rohkeasti apua nyt heti! Itselläni oli muutama vuosi sitten samanlainen olo ja lapset ainoa mikä täällä maanpäällä pidätteli.
Minä avauduin ajatuksistani hyvälle ystävälleni, jonka kautta sitten vyyhti alkoi purkautua ja lopulta taas voitin elämän iloni takaisin.
Eli puhu läheisellesi tai jollekin ammattiauttajalle, ajattele lapsiasi he tarvitsevat sinua!
 
Kiitos kaikille vastauksista

Tiedäb itekkin et apua olisi haettava mutta oon niin pirun ujo etten uskalla. Niin läheistä ystävää mulla ei oo et kertoisin näistä ajatuksista, miehelle en kerro se on sitä mieltä et masentuneet ampukoon ihtesä...
 
Nyt rohkeesti hakemaan apua!! :hug: ...Ja ei kannata miehelle kyllä kertoo jos on valmiiksi tuollainen asenne :kieh: :kieh: Masennus on vakava asia, eikä sitä kannata vähätellä. Voithan sä koittaa miehelles hienovaraisesti, pikkusen asiasta kertoa, ja vähän tarkkailla tilannetta.

Paljon voimia sulle!!!! :hug:
 
Minä ajattelen näin, että kun meille jokaiselle on annettu vain tämä 1 elämä, niin se eletään vaikka hampaat irvessä alusta loppuun saakka. Vaikeuksia saattaa matkan varrella tulla, mutta niistä mennään läpi, tavalla tai toisella. Loppuun asti katsotaan mitä elämällä on annettavaa just mulle. Kun tulee liian vaikea, ylitsepääsemätön paikka, silloin haetaan apua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kiitos kaikille vastauksista

Tiedäb itekkin et apua olisi haettava mutta oon niin pirun ujo etten uskalla. Niin läheistä ystävää mulla ei oo et kertoisin näistä ajatuksista, miehelle en kerro se on sitä mieltä et masentuneet ampukoon ihtesä...

Voih
:hug: ..mä kyllä ymmärrän tuon, ettei se avun hakeminen ole helppoa. Mulla ei ole tilannetta ollut. Mutta toi sanonta kalskahtaa oudolle: Hae apua! Tosiaan jos on ujo ihminen esim. tai ylpeä (hyvällä tavalla ). Mä puhun vaikeissa tilanteissa usein äidilleni. Sulla sitä mahdollisuutta kaiketi ei ole. Mitäs jos se miehesi ei enää olisikaan niin jyrkkä, kun omasta läheisestä on kyse. Paljon voimia sinulle !
 
Kiitos kaikille jaksuista

Miehelle en tosiaankaan aio puhua se ei voi sietää masentuneita, se pitää sitä heikkoutena.

En vaan tosiaankaan tiedä mistä saisin voimia hakea apua, kun tuntuu et voimat justjust riittää tähän arjen pyörittämiseen.

Jos lapsia ei olisi (04,08 syntyneet) en kyllä hetkeäkään miettisi mitä tekisin.
 

Similar threads

V
Viestiä
8
Luettu
410
Aihe vapaa
vierailija
V
T
Viestiä
1
Luettu
346
T
O
Viestiä
26
Luettu
4K
Aihe vapaa
"Nainen87"
N

Yhteistyössä