Hei! Haluaisin kertoa omasta suhteestani, koska nyt tuntuu, että haluan purkaa ajatuksiani johonkin.
Olen suhteessa, jossa olen ollut muutaman vuoden. Meillä on ongelmia, niinkuin varmasti kaikissa suhteissa. Emme juuri koskaan puhu suhteestamme, muutakui mies siitä, että haluais seksiä.. Meillä olisi paljon keskusteltavaa oman suhteemme parantamiseksi, mutta en saa miehestäni mitään irti. Vaikka yritän ottaa esille asioita, joita haluan itsessäni parantaa ja mitä minussa on vialla, niin hän ei lähde edes tähän keskusteluun mukaan. Olen koittanut puhua siihen sävyyn, että hän ei syyllistäisi itseänsä, vaan vika on minussa, mutta ei tulosta. Hän ei kerro minulle juuri mitään, eli kaikki lähipiirin asiat kuulen muualta. Tähän hän itse sanoo, että ei muista kertoa. Ja näin voi toki ollakin. Toinen asia mikä minua häiritsee, on mieheni alkoholin käyttö, jota hän ei usein hallitse. Alkoholi ei hänelle suurina annoksina sovi, sillä hänestä tulee vielä hiljaisempi ja sulkeutunut sekä eristäytyvä. Ja niinkuin eilen... olimme pitkästä aikaa yhdessä "liikenteessä", ja mies tapansa mukaan joi niin, että taas itsesääli ja mökötys iski kesken illan, niinkuin lähes jokainen kerta. Hän tietää tämän itsekin, että jos juominen menee tietyn pisteen yli hän ei sitä hallitse. Mutta ei ole valmis juomista lopettamaankaan. Tämän suhteen mittani on täysi. En jaksa tätä lopun elämääni, eli nostaa häntä humalaisen itsesäälistä ylös. En halua tällaista taakkaa itselleni loppuelämäni ajaksi.
Meillä ei (onneksi) ole lapsia, joita kyllä haluaisin, mutta en niitä tähän suhteeseen oikein uskalla ajatella. Nyt päällimmäisenä ajatuksena on lähteä pois, vaikka vähäksi aikaa. Katsoa mitä elämältäni haluan, sillä tällä kaavalla tulen kärsimään lopun elämääni.
p.s. Mies on kyllä hyvä mies selvinpäin ollessaan, mutta viina vie hyvänkin miehen. Mutta hän ei kuitenkaan ole mikään alkoholisti, eli ei juo viikkoa putkeen ja käy töissä niinkuin kunnon kansalaisen kuuluu.
Olen suhteessa, jossa olen ollut muutaman vuoden. Meillä on ongelmia, niinkuin varmasti kaikissa suhteissa. Emme juuri koskaan puhu suhteestamme, muutakui mies siitä, että haluais seksiä.. Meillä olisi paljon keskusteltavaa oman suhteemme parantamiseksi, mutta en saa miehestäni mitään irti. Vaikka yritän ottaa esille asioita, joita haluan itsessäni parantaa ja mitä minussa on vialla, niin hän ei lähde edes tähän keskusteluun mukaan. Olen koittanut puhua siihen sävyyn, että hän ei syyllistäisi itseänsä, vaan vika on minussa, mutta ei tulosta. Hän ei kerro minulle juuri mitään, eli kaikki lähipiirin asiat kuulen muualta. Tähän hän itse sanoo, että ei muista kertoa. Ja näin voi toki ollakin. Toinen asia mikä minua häiritsee, on mieheni alkoholin käyttö, jota hän ei usein hallitse. Alkoholi ei hänelle suurina annoksina sovi, sillä hänestä tulee vielä hiljaisempi ja sulkeutunut sekä eristäytyvä. Ja niinkuin eilen... olimme pitkästä aikaa yhdessä "liikenteessä", ja mies tapansa mukaan joi niin, että taas itsesääli ja mökötys iski kesken illan, niinkuin lähes jokainen kerta. Hän tietää tämän itsekin, että jos juominen menee tietyn pisteen yli hän ei sitä hallitse. Mutta ei ole valmis juomista lopettamaankaan. Tämän suhteen mittani on täysi. En jaksa tätä lopun elämääni, eli nostaa häntä humalaisen itsesäälistä ylös. En halua tällaista taakkaa itselleni loppuelämäni ajaksi.
Meillä ei (onneksi) ole lapsia, joita kyllä haluaisin, mutta en niitä tähän suhteeseen oikein uskalla ajatella. Nyt päällimmäisenä ajatuksena on lähteä pois, vaikka vähäksi aikaa. Katsoa mitä elämältäni haluan, sillä tällä kaavalla tulen kärsimään lopun elämääni.
p.s. Mies on kyllä hyvä mies selvinpäin ollessaan, mutta viina vie hyvänkin miehen. Mutta hän ei kuitenkaan ole mikään alkoholisti, eli ei juo viikkoa putkeen ja käy töissä niinkuin kunnon kansalaisen kuuluu.