Suunniteltu sektio

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mehmis
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mehmis

Vieras
Onko täällä ketään, kuka on halunnut sektion suunnitellusti ja vielä saanut sen? Itse haaveilen vauvasta ja ollaan ruvettu jo yrittämäänki, synnytys vain pelottaa liikaa.
 
Kätilöni sanoi että alatie synnytys on AINA parempi vaihtoehto kuin sektio, siitä toipuu huomattavasti nopeampaa ja komplikaatiot on vähäisempiä. Kannattaa siis harkita...
 
mulla kolme sektiota takana.Ensimmäisestä toivuin tosi hyvin.Toinen kivulias ja paraneminen hidasta.Oli jokin tulehdus,tosin lääkekuuria en saanu.Nyt kaksi viikkoa sitten tehty sektio ja olo on on todella hyvä! Mulla myös kaksi normaali synnytystä joista toinen oli erittäin vaikea ja kivulias ja toinen ihanan rauhallinen ja mukava.Eli molemmissa on omat koukeronsa! Kyllä sitä ajan kanssa näkee kumpaa itse toivoo =)
 
Hei

Samaa haluaisin itse kysyä, odotan esikoista ja olen viikolla 30. Ensimmäinen (montakohan kertaa siellä käydään?) pelkopoliaika on vasta ensi viikoksi, vaikka olen sellaista kinunut neuvolasta raskauden alusta saakka. On vain vähättelevästi sanottu, että kyllä se mieli muuttuu raskauden loppua kohti (hormoonit ja muuta) - vaan ei ole mihinkään muuttunut, haluan edelleen vain ja ainoastaan sektion. En olisi edes raskaaksi uskaltautunut ellen olisi sellaisesta mahdollisuudesta tiennyt.

Tässä asiassa en ole onnistunut psyykkaamaan, vaikka muuten pidän itseäni järkevänä ihmisenä, joka ei turhista valita. Pelko on, absurdia kyllä, ollut minulla pikku tytöstä asti. Eikä minua tässä asiassa pysty kukaan puhumaan ympäri. Odotan nyt tuota pelkopoliaikaa sekavin tuntein, mitä jos eivät ymmäräkään ja joudun viimeiseen asti tästä asiasta tappelemaan? Harmittaa myös, etteivät antaneet lähetettä jo aiemmin, olisi moni itku jäänyt raskausaikana itkemättä, jos olisi päässyt asiasta keskustelemaan. Nyt vaan odotan, minkälainen siellä on vastaanotto.
 
mulla kaksi sektiota takana ja onneksi saan synnyttää tän 3 alakautta valvotuissa olosuhteissa, sektio ei ole mikään ratkaisu pelkoon vaan sen pakenemista =) , mieti vielä tarkkaan asiaa ja varaa aika pelkopolille.
 
Jokaisella on omat pelkonsa.
Mulla vain pelko on päinvastainen. En sitten millään haluaisi sektiota.
Onneksi sitä ei edes ole näkyvissä (la 23.05).
Synnytys on rankka kokemus, mutta se kestää yleensä vain sen päivän. (esikoinen syntynyt 2002). Siitä itse selvisin kun vain annoin synnytyksen mennä omalla painollaan enkä hallita sitä. Ajattelin vain että meidän vauva siellä haluaa vain tulla äitinsä ja isänsä luokse.
Naivia, mutta auttoi.
Sektiosta olen taas kuullut että se vaikeuttaa vauvan hoitoa viikon tai ylikin.

 
Mun eka raskaus päätyi sektioon. Sitä ei oltu suunniteltu, mutta kiirellinen. Syynä pitkittynyt synnytys. Itselleni se oli kauhea kokemus. Homma alkoi la iltana klo 21, kun vedet menivät. Aamuyöstä alkoivat supistelut. Ne kestikin sit maanantai-aamuun asti eikä kohdunsuukaan ollut auennut kuin 7 cm...lopulta leikattiin.

Ekat fiilikset koko jutusta oli, et toista lasta meille ei tule... Myöhemmin, et jos nyt kuitenkin, mut vaan leikkauksella. Nyt mieli on muuttunut kokonaan. Alakautta vaan jos mahdollista.
Enemmän sitä pelkää/jännittää toisen kanssa kuin ekan.
 
Mä tiedän kyllä kaikki vaarat sektiosta. Oon ottanu selvää asioista.. Se pelko vaan on niin kova, mä en edes ole vielä raskaana luultavasti, ja nyt jo pelkään. Koko lasten tekokin on ollut mietinnässä pelon vuoksi.Tiedänhän mä senkin, että leikkaus on riski. Sen myös, että se sattuu ihan varmasti. En vaan voi sietää sitä ajatusta, että iso möhkäle repii tietä ulos mun pienen reiän kautta... No, jos se vauva joskus sinne kohtuun ilmestyy niin ihan varmasti keskustelen asiasta, ja paljon, sitten neuvolatädeille.

Pelko on kumma asia.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.05.2005 klo 17:27 Kohtalotoveri kirjoitti:
Hei

. On vain vähättelevästi sanottu, että kyllä se mieli muuttuu raskauden loppua kohti (hormoonit ja muuta) - vaan ei ole mihinkään muuttunut, haluan edelleen vain ja ainoastaan sektion. En olisi edes raskaaksi uskaltautunut ellen olisi sellaisesta mahdollisuudesta tiennyt.

Tuohon vielä, että todella typerästi sulle sanottu!! Mulla on sama juttu, että ilman tietoa sektiosta en raskaaksi edes uskaltaisi.

 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 11.05.2005 klo 14:46 mehmis kirjoitti:
Mä tiedän kyllä kaikki vaarat sektiosta. Oon ottanu selvää asioista.. Se pelko vaan on niin kova, mä en edes ole vielä raskaana luultavasti, ja nyt jo pelkään. Koko lasten tekokin on ollut mietinnässä pelon vuoksi.Tiedänhän mä senkin, että leikkaus on riski. Sen myös, että se sattuu ihan varmasti. En vaan voi sietää sitä ajatusta, että iso möhkäle repii tietä ulos mun pienen reiän kautta... No, jos se vauva joskus sinne kohtuun ilmestyy niin ihan varmasti keskustelen asiasta, ja paljon, sitten neuvolatädeille.

Pelko on kumma asia.
ymmärrän että sua pelotta, kaikki vieras voi pelottaa ja se on ihan luonnollista, ponnistusvaihe sattuu pikkuisen ainakin ihan varmasti, mutta se kipu on niin pieni hetki sektiohaavaan verrattuna, mieti ja harkitse tarkkaan tuota sektiota ihan tosi.
kaikki ystäväni jotka ovat lopulta valinneet alakauttasynnytyksen ovat olleet erittäin tyytyväisiä itseensä ja siihen että eivät valinneet sektiota, sektiossa et todellakaan pääse helpommalla, kurjinta siinä juuri on se että kun muut äidit kävelevät ja hoitavat lastaan osastolla jo heti samana päivänä niin sektioäidit pääsevät vasta 3 päivänä kunnolla hoitamaan vastasyntynyttä ja silloinkin kamalilla kivuilla, esim. sängystä nousu oli ainakin minulla yhtä helvettiä.
voimia pelossa ja toivon että pääset siitä yli, minä olen ainakin innolla rientämässä alakauttasynnytykseen, hiukan pelotta ja jännittää mutta se kuuluukin asiaan :hug: =)
 
Onhan se niin, että tarkkaan pitää miettiä. Mä vaan en saa yöllä nukutuksi ku oon alkanu miettiä tätä. Mä en voi tehä mitää etten miettis synnytystä. Mulla mahassa kiertää ja pelottaa ja suunnilleen itken ku ees ajattelen, et se lapsi pitää mahasta jotenki uloskin saada. Ja mä en tosiaankaan ole edes raskaana!! :attn:

Uskomatonta tää. Itekki tiedän et on ihan järjen vastaista tämmöinen. Ja melkein kaikki selviää alatiesynnytyksestä jotka sen on tehny. Mua vaan niin pelottaa... :'(
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 11.05.2005 klo 15:16 mehmis kirjoitti:
Onhan se niin, että tarkkaan pitää miettiä. Mä vaan en saa yöllä nukutuksi ku oon alkanu miettiä tätä. Mä en voi tehä mitää etten miettis synnytystä. Mulla mahassa kiertää ja pelottaa ja suunnilleen itken ku ees ajattelen, et se lapsi pitää mahasta jotenki uloskin saada. Ja mä en tosiaankaan ole edes raskaana!! :attn:

Uskomatonta tää. Itekki tiedän et on ihan järjen vastaista tämmöinen. Ja melkein kaikki selviää alatiesynnytyksestä jotka sen on tehny. Mua vaan niin pelottaa... :'(
älä liiaksi ajattele sitä synnytystä, ota se sellaisena kuin se tulee ja asenteella että siitä selvitään ja sinä pystyt siihen takuulla, kipua tulee olemaan enemmän tai vähemmän mutta se on sen ajan murhe ja sitäpaitsi synnytyksesi voi olla erittäin helppo =) , lähde matkaan avoimin mielin ja ota se seikkailuna ja rikastavana kokemuksena koska sitä se takuulla tulee olemaan .
minä mietin esikon kanssa ihan samoja asioita alkuraskaudessa, olin poissa tolaltani ja näin painajaisia, mutta usko tai älä kun raskaus eteni ja synnytys läheni niin myös pelko hälveni melkein kokonaan ja lopulta sitä vain odotti mielenkiinnolla, ikävä kyllä synnytys päättyi sektioon kun kohdunsuu ei auennut 8 cm enempää.
 
enpä ole huomannut et sektio vaikeuttaisi vauvan hoitoa.heti olen vierihoitoon halunnut.itse vaihdoin pienelle vaipat jne.vaikka olenki välillä melko kipeä ollut,mutta liikkuminen auttaa toipumista.sektiosta on nyt kaksi viikkoa ja olo on mitä parhain,jaksan hoitaa vauvaa,teen aika pitkiä lenkkejä jne.mulla oli pelko syynä kahteen viimeiseen sektioon.Jokainen tekee toki miten parhaaksi näkee!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 11.05.2005 klo 18:32 Tuntematon kirjoitti:
enpä ole huomannut et sektio vaikeuttaisi vauvan hoitoa.heti olen vierihoitoon halunnut.itse vaihdoin pienelle vaipat jne.vaikka olenki välillä melko kipeä ollut,mutta liikkuminen auttaa toipumista.sektiosta on nyt kaksi viikkoa ja olo on mitä parhain,jaksan hoitaa vauvaa,teen aika pitkiä lenkkejä jne.mulla oli pelko syynä kahteen viimeiseen sektioon.Jokainen tekee toki miten parhaaksi näkee!
no sinä olet sitten oikea harvinaisuus jos heti leikkauksesta olet vauvaa hoitanut :laugh: , kyllä se nyt vaan niin on että sen päätöksen tekee lääkäri eikä äiti!!!!!
 
Ketään ei nykyään pakoteta synnyttämään alakautta ainakaan Helsingissä! Älkää antako väärää tietoa ihmisille! Jos äiti haluaa sektion, hän sen myös saa. Aina. Synnytyspelko on lääketieteellinen peruste sektioon.
Toiselle sektio on helpompi tapa synnyttää, toiselle alatiesynnytys. Näissä asioissa on typerää olla mustavakoinen, koska kaikki on niin yksilöllistä.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 12.05.2005 klo 19:14 Lääkäri kirjoitti:
Ketään ei nykyään pakoteta synnyttämään alakautta ainakaan Helsingissä! Älkää antako väärää tietoa ihmisille! Jos äiti haluaa sektion, hän sen myös saa. Aina. Synnytyspelko on lääketieteellinen peruste sektioon.
Toiselle sektio on helpompi tapa synnyttää, toiselle alatiesynnytys. Näissä asioissa on typerää olla mustavakoinen, koska kaikki on niin yksilöllistä.
synnytyspelko ei todellakaan ole mikään lääketieteellinen syy :laugh: , koulutappas ensin itsesi oikeaksi lääkäriksi ennen kuin tulet tänne naurattamaan, tiedän että ketään ei pakoteta mutta silti se on lääkärin päätettävissä viimekädessä eikä äidin.
 
Kannattaisi honolulun olla hiljaa jos ei ole muuta tekemistä kuin morkata toisten mielipiteitä ja kokemuksia.Mitähän outoa siinä on jos hoitaa alusta asti vauvan itse? Pitäskö se sinne hoitajien huomaan viedä jotta sinä olisit tyytyväinen?? Ja sori vaan,MINä päätin et haluanko synnyttää vai en! Voit kysyä tohtorilta jos niin mieltäsi vaivaa! Katsos,kun ihmisiä on erilaisia kuten myös kokemuksia.Joten mistä sinä tiedät mitä muut lääkärit ja ihmiset keskenään puhuu???? Joten tässä sulle naurut :laugh: :laugh: :laugh: :laugh:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 11.05.2005 klo 15:16 mehmis kirjoitti:
Onhan se niin, että tarkkaan pitää miettiä. Mä vaan en saa yöllä nukutuksi ku oon alkanu miettiä tätä. Mä en voi tehä mitää etten miettis synnytystä. Mulla mahassa kiertää ja pelottaa ja suunnilleen itken ku ees ajattelen, et se lapsi pitää mahasta jotenki uloskin saada. Ja mä en tosiaankaan ole edes raskaana!! :attn:

Uskomatonta tää. Itekki tiedän et on ihan järjen vastaista tämmöinen. Ja melkein kaikki selviää alatiesynnytyksestä jotka sen on tehny. Mua vaan niin pelottaa... :'(

Mulla oli sama homma,ei ennen raskautta mutta siitä asti kun plussasin.Kenellekkään en saanut puhuttua,ja kun viimein muistaakseni rv 35 menin pelkopolille niin lääkäri oli tosi töykeä ja tuumas et on ne sieltä aina ulos tullu,tavalla tai toisella.Ja että jos ei puudutteita ehdi saamaan ni sen on sit sen ajan ongelma.Sektiota en kyllä halunnutkaan missään vaiheessa(pelotti vielä enemmän ku alakautta) mutta olisin halunnut keskustella asiallisesti ja saada "hoidettua" pelkoani.
Onneksi mulla oli ihana terkka,jonka kanssa sain juteltua asiasta ja synnyttäneiden kavereiden kanssa myös.Pikkuhiljaa (eli varmaan rv38)olin jo kypsynyt odottamiseen ja odotin synnytystä.Pelokkaana tosin.
Ehkä "pelastukseni" oli se,kun odotin synnytyksestä jotain aivan järkyttävää,pelkäsin menettäväni itsehillinnän täysin,pelkäsin kipuja,pelkäsin kätilöitä...
Kaikki olikin niin luonnollista!Kätilöt ok,kipujen kanssa pärjäsi,enkä halunnut epiduraalia vaikka sitä tarjottiin niin ku luulin vaan pelkkää ilokaasua(tai kun halusin,niin oli jo myöhäistä).Ponnistusvaihe oli helpointa kun sai TEHDÄ jotain lapsen syntymisen eteen!Kaikki meni hyvin ja omalla painollaan.
En voi sanoa että kivut unohti kun lapsen sai rinnalle,mutta kaikki kipu tuntui sen arvoiselta!

Toivottavasti tästä oli jotain apua,ja :hug: sinulle teitpä kumman valinnan tahansa!
 
Ennen raskautta pelkäsin synnytystä kuollakseni ja haaveilin sektiosta. Sain kuitenkin ihanan kätilön äitiysneuvolaan ja hänen kanssaan onnistuin psyykkaamaan itseni alatiesynnytykseen (pelko toki jäljellä, mutta nyt "normaalimpana"). Raskauden lopussa vauva kääntyikin perätilaan ja sain kuulla että jos ei saada käännettyä, on edessä sektio. Tuli aika sekava olo...

Kääntöyritystä edeltänyt ultra kuitenkin ratkaisi asian puolestani, hälyttävän vähäinen lapsivesi ja napanuoran heikot virtaukset johtivat kiireelliseen sektioon jo samana iltana. Poikamme syntyi viiden aikoihin ja kl.03 olin jalkeilla ensimmäistä kertaa. Kahdeksan aikaan aamulla menin suohkuun ja siitä asti liikeellä kuin muutkin äidit (ehkä enemmänkin kun lapsen vamman takia jouduimme kiertelemään ympäri sairaalaa). Kipua en tuntenut kuin hetken ensimmäisenä yönä ja sekin helpotti heti lääkkeillä, sen koommin ei lääkkeitä tarvittukaan!

:wave: Haluaa ilmottautua toiseksi omituiseksi olennoksi joka hoitanut itse vauvansa leikkauksen jälkeen. Erossa olimme ainoastaan sen 15min, minkä odottelin yksin heräämössä. Vierihoidossa oli alusta lähtien, nukkui kainalossani sen ensimmäisen yön jolloin en vielä saanut itsenäisesti nousta ylös.

Mutta kaikki sektiot, kuten muutkin synnytykset ovat erilaisia eikä seuraavasta koskaan tiedä. Ehkä tässä vaan sain jostain kumman syystä seitsemän oikein... :flower:
 
Lisään vielä, etten kokenut jääneeni mistään paitsi sektion vuoksi. Paitsi nyt ehkä kivusta ja itse "synnyttämisen" kokemuksesta, mutta upea henkilökunta tarjosi kyllä meille niin hienon sektio kokemuksen ettei yhtään jäänyt harmittamaan!

Ja muista asioista vielä, maitokin nousi heti ja sairaalasta pääsimme kotiutumaan jo kolmantena päivänä. Ja heti kotiuduttuamme pääsimme ulos kävelemään (ihana, raikas kevätilma...). Ainoana ikävänä asiana oli muistaa ettei saa nostaa mitään vauvaa painavampaa, olo kun oli täysin normaali.

Eli aivan kaikille sektio ei ole kivulias ja toipumista hidastava synnytystapa. =)
 
Minulla on monta alatiesynnytystä takana. Kaikki mennyt hienosti. Kaksi viimeistä synnytystä kestoltaan pari tuntia, ponnistus 1-3min. Ei repeämiä, ei tikkejä. Mutta. Elokuussa saame vauvan, edellinen marraskuussa neljä.
En aio synnyttää. Pelkopolille aika 24.5.2005.
Neuvolan terkkari sano, että ketään ei pakoteta synnyttämään alakautta.
Eli, minä ainakin ymmärrän pelon pelkona. Minun pelko ei perustu mihinkään traumaatiseen kokemukseen, päinvastoin, synnytyksistä voisi jälkeenpäin sanoa että olivat todella helppoja!
Mutta, jos ajattelen sitä tilannetta siellä salissa, ei se siellä loppumetreillä niin helppoa ole! Pakokauhua paremmin. Vaikka todella tiedän ja olen kokenut väilittömön helpotuksen kun vauva on ulkona. Ja tiedän että paljon puhutaan kuinka alatiesynnytys on vauvalle parempi. Mutta; Kun laitan toiseen vaakakuppiin
sen että pelkään pakokauhua ja itsekontrollin pettämistä, olen valmis valitsemaan sektion.l
Joku painotti sitä että lääkäri päättää. Kun toisaalta sanotaan että ketään ei pakoteta synnyttämään, luulen että lääkärin "päättäminen" käytännössä tarkoittaa sitä että viimeiseen asti yrittää puhua alatiesynnytyksen puolesta. Loppumetreillä äiti päättää.
Minua ei puhuta ympäri!
 
täytyy sanoa että että olen aika pitkälti honolulun kanssa samaa mieltä, ensinnäkään synnytyspelko ei ole lääkettieteellinen syy sektioon.
toiseksi tiedän että synnytyspelko on todellista sille henkilölle jota sitä potee (itse kokeneena), mutta olen täysin vakuuttunut siitä että se on ylitsepäästävissä asianmukaisella hoidolla (pelkopoli,asiansa osaava kätilö ja tukeva puoliso), eihän ketään voi tietenkään PAKOTTAA mihinkään, mutta se mikä ratkaisu on lapselle paras on minusta tärkeintä muistaa pitää mielessä, jos sektioon on lääkettieteellinen syy niin lääkäreiden on ehdottomasti toimittava asianmukaisesti eikä siirtää ja yrittää normaalia synnytystä loppuun asti, mutta kun kyseessä on pelko , niin ymmärrän toki että siitä yritetään päästä yli jotta synnyttäjä uskaltaa kokeilla edes normaalisti.
sektiota yritetään välttää viimeiseen asti varmasti myös sen takia että se on paljon kalliimpi sairaalalle kuin alakauttasynnytys, määrärahoja kun ei ole ihan ylitsevuotavan paljon ja nekin voitaisiin minusta käyttää todellisiin hätätilanteisiin, kun tuntuu menevän asiat siihen suuntaan että todellisissa vaaratilanteissa pihistellään sektiota.
 
Meillä vauva kuoli alatiesynnytykseen. Sektio olisi pelastanut lapsemme. Yksi promille kuolee alatiesynnytykseen, sektioon kuolevien lasten vuosittaista lukumäärää en tiedä. Mieti todella kumman synnytystavan haluat! Itse olen synnyttänyt ensimmäisen alakautta ja myös hän oli vähällä menehtyä. Lantiokuvat otettiinja todettiin, että mahtuuhan tuo tulemaan, eipä mahtunut tämä eikä meinannut siis mahtua ensimmäinenkään. Sektiota en pyynnöstäni huolimatta saanut. Jos sinusta tuntuu siltä, että haluat synnyttää sektiolla niin siitä vaan!!!! VAADI SILLOIN SITÄ!

Voimia synnytykseen.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 13.05.2005 klo 18:23 itkuinen äiti vastaa kirjoitti:
Meillä vauva kuoli alatiesynnytykseen. Sektio olisi pelastanut lapsemme. Yksi promille kuolee alatiesynnytykseen, sektioon kuolevien lasten vuosittaista lukumäärää en tiedä. Mieti todella kumman synnytystavan haluat! Itse olen synnyttänyt ensimmäisen alakautta ja myös hän oli vähällä menehtyä. Lantiokuvat otettiinja todettiin, että mahtuuhan tuo tulemaan, eipä mahtunut tämä eikä meinannut siis mahtua ensimmäinenkään. Sektiota en pyynnöstäni huolimatta saanut. Jos sinusta tuntuu siltä, että haluat synnyttää sektiolla niin siitä vaan!!!! VAADI SILLOIN SITÄ!

Voimia synnytykseen.

:hug: :heart:
voi, olen todella pahoillani ja surullinen puolestasi. :hug:
En koskaan käytä tätä halaus-hymiötä, mutta sulle tämmöinen ja voimia, jaksamista.

Minulla on kaksi lasta alatiesynnytyksellä ja pitkän ajan jälkeen kolmas lapsi, sektiolla. Syitä sektioon oli kaksi: minun voimakas, hysteerinen pelkoni, jonka juuret juontuvat toisen lapsen synnytystapahtumaan sekä lääketieteellinen syy. Minun lääkärini oli hyvin asiallinen, samoin terkkari.
Sektiosta toipuminen on hitaampaa kuin alatiesynnytyksestä, minun kokemukseni on tämä.
En tiedä, olisiko lapsi selvinnyt hengissä jos olisin joutunut alatiesynnytykseen tai olisinko joutunut hätäsektioon ja lapsi saanut hapen puutteen takia aivovaurion. Vauvalla nimittäin oli napanuora kaulan ympärillä, hän oli ihan sininen - ja kyseessä oli siis sektio-synnytys!!
MUTTA. kun naiset kyselevät synnytystapahtumasta "miten meni, kestikö kauan, kuinka kauan kesti ponnistusvaihe, no kerro nyt miten se meni..." ja kerrot että se oli sektio, kaikki vaikenee, ei yhtään kysymystä - kukaan ei halua kuulla miten sektio-synnytys meni ! :\| Eihän se mikään synnytys ole! Siinähän pääsee niin helpolla, ei siinä mitään kokemusta ole, sen kun passiivisena makaat ja odotat..joopa joo. Kyllä se minulle jännittävä ja outo kokemus oli, joka miehen kanssa yhdessä koettiin. Ja lievä järkytys, kun lapsi olikin sininen.
Minä jouduin olemaan heräämössä tosi kauan, mies vietti ensimmäiset tunnit pienen kanssa ja sai tutustua ja syöttää (pullosta siis, kun minä siellä heräämössä makasin) häneen ekana, rauhassa, itsekseen.
 

Yhteistyössä