Suuret tuloerot

[hmmmm]

Joopa joo parahin deuce, aika usein vaimo on antanut miehen ns tehdä uraa, eli hoitanut lapset, hakenut ja vienyt hoidosta. Ollut kaikki illat, viikonloput ja lasten sairaspäivät kotona.Perheessä, jossa on lapsia jommankumman pitää niin tehdä. Siksi on täysin oikeudenmukaista, että se hyöty mihin perhe on yhdessä satsannut, myös jaetaan yhdessä. Tai sitten toisinpäin. Isä tekee tästä lähtien kaikku mitä vaimo, menköön sitten työpaikka, vaimo alkaa vimmatusti rakentaa omaa uraansa. Ja jos lapsia tulee, mies tietenkin jää isyyslomalle.

 

[sinkkumies35]

Olenkohan minä jotenkin outo. Omat tulot ovat myös tuolla sadantonnin luokassa vuositasolla, enkä saa kulutettua rahoja yksin mihinkään järkevään. Oma isohko asunto on jo ollut kauan täällä pk-seudulla, eikä siihenkään saa uppoamaan kaikkea rahaa. Joskus ajoittain tulee ostettua miehisiä gizmoja, mutta niihin kai minulla on varaa. Olen ylpeä siitä, että edes naisystäväni käyttää rahojani itsensä hemmoitteluun. Musta ihan mukava kulkea mukana kaupoissa maksamassa naiselle uusia vaatteita ja kenkiä. Itse en ihmeitä tarvitse, sen verran, ettei naisen tarvitse rinnalla hävetä. Onneksi edes useamman kerran vuodessa matkustamalla saamme jotain yhteistä hyvää. Johan sitä lakikin sanoo, että liitossa pitää osallistua kustannuksiin kykynsä mukaan.

 

[yks]

Silmiinpistävä epäkohta on se, että opiskelija joutuu maksamaan lapsensa päivähoidosta.

Jos opiskelija on vähätuloinen, päivähoito ei maksa mitään. Siispä korkeatuloisen miehen pitäisi maksaa maksu, joka johtuu hänen omista tuloistaan.

Perheen menojen pitäisi jakaantua kohtuullisesti kunkin tulotaso huomioon ottaen.

Mutta olen samaa mieltä siitä, että jos elät miehesi talossa ilmaiseksi opiskeluaikana, ei sinulle välttämättä tarvitsekaan jäädä mitään säästöön - ei muillekaan opiskelijoille jää !

Sinä varmaan voit kuluttaakin opiskelutovereitasi enemmän. Kampaajat, ulkomaanmatkat, ym! Jotkut opiskelijat eivät edes pysty törsäämään vero modan vaatteisiin, vaan käyvät kirpputoreilla.

Varmaan harmittaa, että mies kerää omaisuutta, mutta niin kauan, kuin et joudu maksamaan penniäkään asumisesta, sen ei pitäisi haitata.

Lasten kuluja teidän tulee jakaa enemmän suhteessa tuloihin ja samoin ruokamenoja. Kerää ne kuitit, jos se on tarpeen ja ehdota taloudenhoitotiliä, yms, jonne laitatte rahaa tulojen suhteessa ja niillä rahoilla hoidatte kotia ja yhteistä lastanne.

 

[Miimo]

Mielestäni toi on ihan reilu jako, varsinkin kun olette avopari.
Itse tienaan nettona saman verran kuin sinä bruttona ja maksan siitä yksin mm. yli 500 euron vuokran ja ihan kaiken muunkin. Opintolainan takaisinmaksuun menee satanen kuussa jne. Mieshän maksaa jo sinun ja lapsesi asumiskulut ja lapselle muutakin.

 

[eräs elli]

""Mieshän maksaa jo sinun ja lapsesi asumiskulut ja lapselle muutakin"". Siis täh HEIDÄN lapsensa ei ap. ole yksinään lasta tehnyt.

Asunto on miehen nimissä, joten miksi alkuperäisen sitä pitäisikään maksaa. En minä ainakaan lyhentäisi toisen asuntovelkaa penniäkään. Muut asumiskulut kuten vesi+sähkö ja yhtiövastike ei ole puoliksi maksettuna yhtäpaljon kuin 3h ruoka kulut + lapsen hankinnat.

Ap tilanteessa tämä elli olisi sanonut näkemiin jo ajat sitten.

Ps. koska teillä on molemmilla omat elämät ja rahat, voit aina pyytää mieheltäsi elatusmaksut, ne hän joutuu maksamaan erotilanteessakin.

 

[Lääkärin vaimo]

Olen ollut 20 vuotta kotona vaikka lapsia ei ole. Vasta viime vuonna menin osa-aikatyöhön. Miehen rahat , siis palkka on aina tullut tililleni ja mies pyytää, jos tarvitsee rahaa. Hänellä ei ole edes lompakkoa kun ei kerran tupakoi.
Nyt saan säästää omat tuloni. En käsitä mikä ihmisiä riivaa. Ollaan yhdessä, mutta rahat eivät olekaan yhteisiä.Kyllä tuolla tavoin riittaa piisaa. Jos mies alkaa laskea rahoja, minä häivyn.Teen kotona niin paljon meidän yhteisen kodin eteen, että tämä on kohtuullista. Mies ei osaa edes lakanaa mankeloida, saati silittää tyynyliinoja. Herranjestas.

 

[nam]

Ei alkuperäisellä kyllä mitkään normaalit opiskelijantulot ole. Onko unohdettu, kuinka vähän valtio tukee? Opintotuki on verottomana 404€ kuussa, siihen saa periaatteessa tienata päälle 505€ kuussa, ettei menetä tukikuukausia eli näin laskettuna normiopiskelija voi ""tienata"" kuussa reilut 900€ VEROTTOMANA.

...ja ylläri. Kun miehellä on noin isot tulot, ei opintotukea voi saada millään 404€ kuussa, vaan summa on jotain 200€ päälle, kun asumistuki jää pois. Ja muuten, niistä normiopiskelijan tuloista voi todellakin säästää etelänmatkoihin ja ostaa vaatteita Vero Modasta, kun syömiset ja juomiset, harrastukset ja asumiset suhteuttaa oikein.

 

[Kyynikko]

Paljonko 110 000 euron vuosituloista mahtais kuulua maksaa elatusmaksuja.....ihan vaan sillä että jos sukset meneekin tällä parilla joskus ristiin. Vois olla ap asiallista alkaa talletteleen muina miehinä todisteita miehen tuloista ja varallisuudesta tulevaisuutta silmälläpitäen. Niitä voi vielä tarvita tosissaan.

 

[rikasrakas]

Mieheni on ns. hyvätuloinen ja tienaa suurin piirtein saman verran kuin ap:n mies. Minun palkkani on kuukaudessa noin 2000€. Meillä mieheni maksaa kaikki elämiseen kuuluvat menot. Asuntomme on jo maksettu eikä meillä ole muutakaan velkaa.

Käytän itseeni kaikki tuloni. Ostan vaatteita, meikkejä ym. Mieheni ostaa myös minulle paljon ns. ylellisyystuotteita sekä maksaa kaikki ulkomaanmatkamme. Osti juuri uuden autonkin minulle.

En ymmärrä, miksi parempituloinen ei voisi näin tehdä. Jos yhdessä eletään, rahat ovat yhteisiä. Meillä ei ole edes lapsia ja silti tunnemme olevamme toisistamme vastuussa myös taloudellisesti. Kummallista jaotella rahoja minun ja sinun rahoihin.

Kuuntelen joskus ihmeissäni samanlaisia juttuja työkavereiltani. Eräskin työkaverini näkee loppukuusta nälkää, kun hänen omat rahansa ovat loppuneet eikä mies anna hänelle rahaa edes ruokaan!!! Hänen täytyy osallistua puoliksi perheen kuluihin, vaikka hänen palkkansa on huomattavasti huonompi. Karmeaa!! En ikinä alistuisi moiseen!

Taidankin lähteä tästä shoppailemaan... Mieheni aina ilahtuu esitellessäni hänelle uusia vaatteitani.

 

[Ninni]

Sinun pitäisi ehdottomasti, surutta maksattaa ainakin osa laskuista miehen pussista. Esim. lapsen päivähoitomaksut ja kotivakuutuksen siirtäisin suoraan miehen kontolle. Ja etenkin lapsesta aiheutuvia kuluja, koska tulosi ovat niin paljon pienemmät. Pienen ""perhepalaverin"" jälkeen miehesi varmaankin tämän myös ymmärtää.

 

[Cupitha]

Sama tuli minullekin mieleen. Jos elätte noin erillistä elämää saman katon alla, vaadi lapsellesi mieheltäsi elatusmaksua!

 

[Cupitha]

Siis samaa mieltä kuin 'eräs elli'.

 

[Laura]

Aivan oikein! Näin se menee. Miehellä matkapäiviä 200 /vuosi, allekouluikäisiä lapsia 2 kpl, vaimolla oma vaativa työ. Vaativampaakin on tarjottu - pitäisi vain pystyä matkustamaan tämän naisenkin joskus! Mutta, mutta, kukas ne lapset ja kodin sitten hoitaisi????

Joku kirjoitti, ettei voisi koskaan olla miehen elätettävänä??? Voi, kuinka pateettista. Mutta piikana voit ilmeisesti ihan ongelmitta olla, ja kokkina, lastenhoitajana, jne. Mutta eläköön tasa-arvo - jokainen maksakoon menonsa. Sen tekemisen kanssa onkin sitten niin ja näin... Hahhahhaaa

 

[N40+]

Hmmmmm....aika erikoinen tilanne, en ihmettele, että saat aika vastakkaisia mielipiteitä. Toisaalta se, että teillä on yhteinen lapsi...mutta elät eri todellisuutta kuin miehesi pistää ajattelemaan, että olet jotenkin hyväksikäytetty. Se, että miehesi ei maksa matkojanne pistää miettimään, muu on mielestäni kumminkin kohdallaan. Ei oikein voi olettaa, että kukaan aikuista varsinaisesti elättäisikään.

Minulla on oikeastaan hieman samoja ongelmia. Erittäin hyvätuloinen mies on ns. ihastuntut. Olen ajatellut, että haluaisinko edes vakavaa suhdetta, missä kaikki olisi kuvailemallasi tavalla. Minulla tosin on jonkin verran omaisuutta (koska vanhempani ovat jo kuolleet, perintönä), mutta tulot ovat opiskelijan tulot. rakkaushan ei pitäisi katsoa materiaa...

Mitä jos et menisi ulkomaanreissuille. Minä ehkä tekisin niin....ei niin matkustelu edes kiehdo.

 

[Tasapuolista]

Jokaiselle pitäisi jäädä aina jotain sellaista omaa rahaa jonka käytöstä saa itse päättää (olettaen siis että parheellä on kohtuulliset tulot). Katsotte siis ihan rehllisesti paljonko miehellesi jää nyt omaa ylimääräistä rahaa omaan kulutukseen. Sitten laskette miten kummankin maksuosuuksia pakollisista menoista pitäisi muuttaa että sinulle jäisi edes vaikka puolet siitä ylimääräisestä rahasta jota miehellesi jää. Tällainen jako olisi vähintäänkin reilu, enemmänkin voisit mielestäni saada. Jos eletään avoiitossa yhteisen lapsen kanssa niin muodostetaan kyllä ""oikea"" perhe siinä kuin avioparikin. Kyllä nykyisten tulojen pitää jakautua oikeudenmukaisesti. Miehelläsihan on jo omaa omaisuutta riittämiin ja ne myös hänelle jäävät. Nyt pitäisi elää ""yhteiseen pussiin"" kun kerran olette yhdessä.

 

[Sonja]

Et ole outo tai ainoa lajissasi. Satut vain edustamaan sitä ilmeisen harvinaista suomalaista! mieslajia, jotka ovat ymmärtäneet asian ytimen. Mieheni HALUAA käyttää rahojaan MINUUN. Itse asiassa se tekee hänet onnellisemmaksi kuin minut. Hänestä on hauskaa, että käytän koruja ja tuoksuja, jotka hän on valinnut. En käyttäisi, jos en pitäisi niistä!

Mutta kateushan se on tässäkin asiassa se ydin. Kaikki ne naiset, jotka omaavat sen pihiniitin kotona tai miehen, joka ei yksinkertaisesti ymmärrä naisen päälle mitään, toitottavat täällä tätä omillaan toimeentulemista.

 

[Näin]

Olen samaa mieltä kanssasi!! Monien mielestä miehen ei kuulu ""elättää"" vaimoaan (järkyttävä sana). Ja omillaan pitäisi ihan tasapuolisesti tulla toimeen. Mutta palvelut kyllä kelpaavat.

 

[N40+]

Kyllä minulle tulee mieleen jokin typerä hempukka, jos käyttää toisen rahaa shoppailuihin ym:n tyhjänpäiväiseen. Vähän sellainen amerikkalainen bimbo...

Normaaliälyllä ja normaalilla ylpeydellä varustettu nainen ei ala miehen tavaraksi.

Rikkaaseen voi rakastua, mutta ei rahaan.

 

[N44]

Terveisiä vaan tältä bimbolta

Minä rakastuin aikoinaan köyhään koulupoikaan ja yhdessä sitten kitkuttelimme köyhän opiskelijaelämämme läpi. Naimisiinkin menimme ja saimme kolme ihanaa lasta. Rakas mieheni tuumasi, että lasten olisi hyvä olla kotihoidossa, etenkin, kun pari heistä sairasteli koko ajan -aina jonkun piti kesken päivän lähteä tarhasta hakemaan tai jäädä kuumeisen lapsen kanssa kotiin jne. jne.

Minä olen hoivaajatyyppiä ja äidinrakkaus vei voiton; minäkin halusin hoitaa itse lapsemme, joten jäin kotiin. Mies sen sijaan loi kovaa vauhtia uraa ja viihtyi työssään -mutta viihtyi myös hoidetussa kodissa ei enää niin väsyneen vaimon ja terveempien lasten kanssa.

Miehen ura nousi huipulle ja vei maailmalle. Perhe seurasi mukana, tietysti. Ainoa oikea ratkaisu oli minun pysyä edelleen kotona ja hoitaa kaikki rutiinit kuntoon joka kerta, kun maata vaihdettiin. Tänä aikan miehen tulotkin ovat jo kasvaneet nelinkertaiseksi alkuperäisen kirjoittajan mieheen verrattuna ja minä olen edelleen kotona.

Olen kyllä ihan normaaliälyinen ja ylpeä itsestäni, perheestäni ja kaikesta, mitä olemme saaneet aikaan. Rahaa en rakasta, mutta miestäni ja lapsiani kyllä. Onhan se tietysti ihan mukavaa, ettei tarvitse joka penniä laskea ja voi elää mukavaa elämää.

Meille on aina ollut itsestäänselvää, että perheen rahat ovat yhteisiä (olivat jo silloin, kun molemmat olivat opiskelijoita ja myöhemmin töissä). Nykyään vain mies tuo rahaa kotiin, mutta sitä käytetään koko perheen hyvinvointiin. Kun matkustetaan, matkustetaan yhdessä. Mieheni tuskin haluaisi lähteä yksin lomille ja käyttää ""omaa rahaa"" vain itseensä. Jos haluaisi, siitä vaan. Auliisti hän kuitenkin aina kehottaa minua ottamaan vähän lomaa ja lähtemään hänen mukaansa niin työ -kuin muille matkoille.

Itsestäänselvää hänelle oli myös, että kun minä kotiin jään, hoidetaan myös minun tulevaisuuteni, eläkkeeni jne. kuntoon.

Toiseksi viimeinen lauseesi oli aivan typerä. Olisinhan minäkin voinut valita toisin ja luoda oman uran, mutta sitten meillä ei olisi tätä perhettä ja näitä kokemuksia.

 

[sinkkumies35]

Tähän se tasa-arvovouhotus on johtanut. Nainen ei uskalla ympäristön painostuksesta olla enää naisellinen ja nauttia elämästään. Minulle miehenä riittävät muutamat siistit vaatekerrat ja puvut. Jos nainen saa mielihyvää vaatetuksesta, niin miksi tällaista terapeuttista asiaa ei muka sallisi, kun kerran siihen on hyvin varaa. Hienointa on ehkä se, kun nainen laittautuu uloslähtemistä varten ja tietää olevansa kaunis, niin tämä iloisuus ja varmuus tarttuu myös minuun ja meillä on aina erityisen hauskaa. Kun koko illan olemme toisiamme himoinneet, niin kyllä kotiin tuloa odottaa ja sitä odotuksen purkautumista.

 

[N40+]

En nyt ihan tuota tarkoittanut. Se, että hoitaa lapsensa itse on kunnioitettavaa. Olen tehnyt niin itsekin, vaikka ei rahaa niin hirveästi olekaan.

Tarkoitin näitä shoppareita : )

 

[toisinpäin]

Hei,

Minusta teillä ei ole hoidettu raha-asioita tasapuolisesti. On luonnollista, että miehesi hoitaa henkilökohtaisen omaisuutensa (asunto, auto, osakkeet...) rahoituskulut itse, mutta kaikki elämiseen menevä pitäisi laittaa edes puoliksi tai jakaa kustannukset suhteessa tuloihin.

Meillä on päinvastainen tilanne kuin teillä. Saan noin puolet enemmän palkkaa kuin aviomieheni ja omistan suurimman osan asunnostamme. Asuntolainakulut ja rahoitusvastikeet hoidamme omissuhteen mukaisesti eli minä maksan enemmän. Hoitovastikkeet, sähkölaskut, tv-luvat, lehdet, ruokalaskut yms elämiseen liittyvän kulut maksetaan puoliksi. Molemmat maksavat omat vaatteensa ja harrastuksensa. Keväällä syntyvän lapsen kulut olisi tarkoitus laittaa puoliksi. Arjen pyöritys sujuu hyvin näin, koska saamme molemmat varsin hyvää palkkaa. Olemme sopineet, että jos toinen jäisi työttömäksi, työssäkäyvä maksaisi enemmän kuin puolet jotta molemmille jäisi omaa rahaa.

Ongelmallisempaa onkin sitten rahojen tuhlaus huvituksiin ja ylellisyyksiin. Minulla on selvästi enemmän rahaa käytettävissä 'turhuuksiin' kuin miehelläni ja olen muutenkin tuhlailevampaa sorttia. Varsin usein tarjoan miehelleni illallisen, teatteriliput, viikonloppumatkan, ja ostan hänelle uusia vaatteita tai muita lahjoja. Haluan tehdä näitä asioita nimenomaan hänen kanssaan ja ilahduttaa häntä asioilla joihin hän ei omia rahojaan tuhlaisi tai joihin hänellä ei ole varaa.

Ystävälläni on selvästi nuorempi avomies, joka kituuttaa opintotuella. Tällä nuorella miehellä ei ole yhtään rahaa tuhlattavaksi, hyväs jos selviää arjesta, mutta samalla tavalla tämä pariskunta elelee kuin mekin. Kuulostaa siivelläelelyltä, mutta jos he laittaisivat kulut puoliksi niin 'silloin ei olisi varaa kuin vuokrayksiöön, tarjousmaksalaatikkoon ja kotona istuskeluun'. Mielummin hän kuulemma maksaa molempien menot ja hemmottelee itseään ja rakastaan kuin kärsisi opiskeluajan köyhyyden uudestaan. Minustakin tuhlailusta menee suurin ilo, jos sitä ei voi jakaa perheensä ja lähimpien ystäviensä kanssa.

 

[Rikasrakas]

Ihanaa, että ajattelet noin sinkkumies35! Minun miehenikin sanoo minulle, kun joskus häpeilen ostoksieni määrää, että naisen kuuluu koristautua. Hän pitää siitä, että olen viimeisen päälle tyylikäs ja itsevarma. Erityisesti häntä huvittaa merkkivaate vouhotukseni...

Nytkin olemme lähdössä taas ulkomaille ja sieltä hän ostelee minulle taas kaikenlaista. Hän sanoo nauttivansa siitä, että olen innoissani vaatekaupoissa ja ostelee minulle mielellään vaatteita.

Me elämme näin ja en tunne silti olevani mikään aivoton bimbo. Elämästään ja rahoistaan voi ja saa nauttia. Myös miehensä rahoista.

Minunkin tulevaisuuteni on turvattu, jos mieheni kuolisi aiemmin. Sehän on vain osoitus rakkaudesta.

Olen varma, ettei ap:n mies rakasta häntä, koska käyttäytyy noin itsekkäästi!

 

[marja]

Joo miehet saavat noi taidot jo äidinmaidossa, siis ajattelumallin; ensin minä sitten muut. Vaikka mies sanoisi: perhe on minulle ykkönen (se tarkoittaa että ennen ykköstä on mies itse). No joo kylmän rauhallisesti laitat nyt rahaa säästöön, jos miehesi vinkuu jotain menoja niin sanot ettei sinulla ole rahaa.. Jos mies todella haluaa niin hän myös kustantaa sinut, sitäpaitsi isotuloisten ei tarvitse laskea rahojaan, naiset ovat hulluja maksaessaan tasa-arvon nimissä kaikki menot... On niitä miehiäkin jotka antaa ittensä elättää, ne olettaakin että naisen kuuluu koska ne ovat nii-in ihania.

 

[SAija]

Ystävälläni on sama tilanne; miehellä valtavat tulot, hänellä seurusteluajan opintotuki ja nyt todella pieni palkka. Silti maksaa kaikki ruuat jne. Mies on älyttömän pihi, ja pakottaa ystäväni ihan ihmeellisiin asioihin säästämisen nimissä. Hyvä etteivät suihkuvettä säästä ja huuhtele sillä vessanpyttyä..

Kun ystäväni jäi työttömäksi, mies pakotti hänet siivoojaksi. Minusta se kyllä meni liian pitkälle. Jos mulla olis tulot toista kymmentä tuhatta kuussa, ei todellakaan tulisi mieleen, että mieheni pitäisi nousta neljältä aamulla siivoamaan toisten sotkuja ihan vain periaatteesta ja tasa-arvosta..ja tehdä siihen päälle vielä kotityöt. Ei se voi olla rakkautta, että näännyttää toisen raskaassa työssä mitättömällä palkalla ja itse hemmottelee itseään jollain etelänlomalla. Edes auta tälle ystävälleni ei hankittu työmatkoihin, vaan hän kitkutti aamuisin sinne työpaikalleen pyörällä, oli sitten kuinka paljon pakkasta hyvänsä.

Minä olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että tämä mies on tunnekylmä ja itsekeskeinen pikkupoika. TÄmä nainen ei voi koskaan olla suhteessa yhtä hyvä kuin hän, tehdä oman päänsä mukaan tai saada mitään itselleen, kun hänen pitää pistää palkkansa viimeistä penniä myöten sellaisen elintason ylläpitämiseksi, jonka mies on valinnut. Ystävälläni on itsetuntokin jotenkin kadoksissa, ei ole enää sama huoleton kuin vielä pari vuotta sitten...vaikka silloin oli köyhempi, oli hän myös silminnähden onnellisempi.

Minä ja mieheni ollaan vielä köyhiä, kunnes saamme opintomme loppuun. Silti hän pisti kesätyöpalkastaa 200 € tililleni, että sain uuden pyörän. Minusta se oli liikuttava ja ihana teko, ja odotan aikaa, että pääsen töihin ja voin tarjota hänellekkin jotain vähän parempaa (valmistun ensimmäisenä) Sillä mikä ilo on rahasta, jos sitä ei voi jakaa elämänsä tärkeimmän ihmisen kanssa?