Suuri suru, vauvan kuolema

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Iltatähden äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="Yksvaan";23425593]Otan osaa!

Hieman pisti silmään tuo, että teille oli luvattu terve lapsi. Sitä ei tasan varmasti ollut kukaan luvannut.[/QUOTE]

Itse kyllä käsitin niin, että raskausaikana ei ollut tullut tietoon mitään mikä viittaisi vauvan olevan sairas.
 
Voimia teille ja lämmin osanotto teille suureen suruun!
Meillä tulee Toukokuussa neljä vuotta kun menetimme pienen poikamme! Poika syntyi rv 40 ja eli vain kolme tuntia! Raskaus ja synnytys meni hyvin, mutta heti syntymän jälkeen huomattiin ettei kaikki olekkaan kunnossa! Oli pahoja sikiö aikasia kehityshäiriöitä!
Mulle voi laittaa yksäriä, jos haluat...
 
Otan osaa suureen suruunne
hali2.gif
 
[QUOTE="Yksvaan";23426760]"Minähän odotin tervettä vauvaa, tai niin minulle oli koko raskauden ajan sanottu."[/QUOTE]

No, kyllähän minäkin olen tervettä lasta odottanut joka kerta koska raskauksien aikana ei ole mitään poikkeavaa tullut esille. Esikoisesta sanon että syntyi vammaisena koska hänen vammansa merkit oli heti nähtävissä. Kakkosesta taas sanon että syntyi terveenä koska hänen vammansa selvisi vasta paljon myöhemmin.

Esikoisen jälkeen olen toki joka kerta ollut varautunut siihen ettei kaikki ole ok, mutta siltikin niin kauan kunnes päinvastaista faktaa tulee vastaan pidän lapsiani terveinä. Kuopuksesta voin huokaista helpotuksesta ehkä siinä 3v paikkeilla eikä sitä ennen kukaan terveydenhuollon piiristäkään voi luvata minulle että hän olisi terve. Silti niin kauan kun palaute on sitä että kaikki näyttää hyvältä niin pidän sitä samana kuin minulle sanottaisiin lapsen olevan terve.

Eihän ihminen yleensä sairasta/vammaista vauvaa odota mikäli tuo vamma/sairaus ei ole tullut esille jo raskausaikana.
 
Viimeksi muokattu:
Olen pahoillani, jos sinua noin kovasti vaivaa, että näin minulle 3 eri kätilöä raskausajan seulonnoissa sanoi. Samoin totesivat, että vauvalla on kaikki hyvin, rakenteet kohdillaan, ja kaikki niin kuin pitää. Olen ihan oikeasti pahoillani, jos tämä tuntuu sinusta väärältä, että näin minulle sanottiin, että terve vauva näillä tutkimuksilla tulossa.

Tietenkään kohtukuolemia ei voi kukaan ennustaa, niin käy, jos on käydäkseen. Kukaan ei myöskään voi ennustaa syntymähetken tilannetta, koska vauva voi menehtyä myös siihen.

Minä takerruin liikaa siihen, mitä nuo kätilöt tutkimuksissa totesivat. Ja oikeasti olen todella surullinen, että mitään poikkeavaa ei nähty ja edelleen tämä tuntuu kuin pahalta unelta.

Kiitos teille kaikille myötäeläneille, tämä kylmä ja turta olo haipuu kaiketi aikanaan. Tällä hetkellä tekee vain niin kipeää, että huomista on vaikea ajatellakaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Iltatähden äiti;23427472:
Olen pahoillani, jos sinua noin kovasti vaivaa, että näin minulle 3 eri kätilöä raskausajan seulonnoissa sanoi. Samoin totesivat, että vauvalla on kaikki hyvin, rakenteet kohdillaan, ja kaikki niin kuin pitää. Olen ihan oikeasti pahoillani, jos tämä tuntuu sinusta väärältä, että näin minulle sanottiin, että terve vauva näillä tutkimuksilla tulossa.

Tietenkään kohtukuolemia ei voi kukaan ennustaa, niin käy, jos on käydäkseen. Kukaan ei myöskään voi ennustaa syntymähetken tilannetta, koska vauva voi menehtyä myös siihen.

Minä takerruin liikaa siihen, mitä nuo kätilöt tutkimuksissa totesivat. Ja oikeasti olen todella surullinen, että mitään poikkeavaa ei nähty ja edelleen tämä tuntuu kuin pahalta unelta.

Kiitos teille kaikille myötäeläneille, tämä kylmä ja turta olo haipuu kaiketi aikanaan. Tällä hetkellä tekee vain niin kipeää, että huomista on vaikea ajatellakaan.

:hug:

Eiköhän kaikille ole itsestäänselvyys se ettei kaikki vammat tai sairaudet näy seulonnoissa, jotkut asiat selviävät vasta myöhemmällä iällä ja terveenä syntynytkin lapsi voi yllättäen sairastua tai vammautua ja jopa menehtyä.

Kuitenkin jos nyt raskausajan tutkimuset näyttävät ettei mitään poikkeavaa ole tullut esiin niin tuntuu aika ahdistavaltakin ajatua että silti pitäisi tietoisesti odottaa sairasta lasta.

Voimia teille!
 
Esikoisen kuolemasta 30 vuotta ja mieleen usein tulee, ainakin tällaisia lukiessa. Toki elämä normisti menee, mutta entiselläni en ole koskaan ollut tapahtuneen jälkeen. Kuoli 3-kuisena kätkytkuolemaan.
Voimia ap:lle ja perheelleen:(
 
Itku tuli, en osaa kirjoittaa yhtään mikään mikä ei ei olisi ääliömäistä. Olen kerrassaan sanaton, surusi määrä on musertava. Ja sitä se tulee olemaankin vielä pitkään.

Tämäkin on klisee, mutta toivon sinulle niiiiiiin paljon voimia, ja lähetän ison virtuaalihalin. :hug:
 
Voi miten kamalaa, lapsensa menettänyt äiti kehtaa kutsua lastaan nimellä jolla itse haluaa. KAUHEE!!

Oikeesti, mee hoitoon.

Oikeasthan iltatähdestä puhutaan, kun isommat jo ainakin 10-vuotiata. Tuo kuollut tuntuu normi kuopukselta sillä hetkellä.
Itselläni on iltatähtikin, isommat olivat silloin 12, 15 ja 17. Esikoistahan minulla ei enää ole.
 
Otan osaa :hug:

Parast tuki on varmasti alkuun läheisistä ja onneksi myös lapsista jotka pitävät kiinni elämässä. Akuutissa hädässa voi hyvin turvautua myös ammattiapuun. Varsinaista vertaistukea kannattaa ehkä hakea vähän myöhemmin.
 
Tuntematon enkeli. Sieltä olen itse saanut paljon apua. Voimia koko perheelle tähän hetkeen ja tuleviin. Ajan kuluminen helpottaa tuskaa, vaikka nyt ei siltä tuntuisikaan. Minun suruni on kestänyt kohta jo viisi vuotta ja jatkuu kuolemaani saakka. Käsivarsia ei enää särje. Hetki kerrallaan.
 

Uusimmat

Yhteistyössä