M
"minä"
Vieras
Olipa tullut vielä hyviä näkökantoja! Mulla jäi koneella oleminen kun lapset heräsivät päikkäreiltä 
Tosi hyvä pointti mitä en tullut ajatelleeksi on toi taloudellinen tukeminen aikuisiässä. Toisin itse en ole sitä saanut vaikka olen ainut lapsi koska tulen köyhistä oloista ja enemmän minä nykyään tuen äitiäni
Itseäni tämä ei ole hirveesti ahdistanut. Mitä nyt tietenkin murkkuiässä kun toisilla on ja mulla ei. Toisin omalla tavalla koen sen näin jälkikäteen hyvänä koska olen oppinut että saadakseen jotakin pitää tehdä töitä ja osaa arvostaa todella sitä mitä on.
Ei siinä musta ole mitään outoa puhua lastenlapsista Musta se on ihanaa ajatella omien lasten tulevia tapahtumia elämässä ja mua lämmittää ajatus että saavat joskus myös kokea vanhemmuuden jos vaan tahtovat. Ja tietenkin toivon että saan olla osana lapsenlapsieni elämää, mutta mielestäni se ei ole mitenkään epänormaalia. Itse olien lähes joka viikonloppu isovanhemmillani lapsena ja se oli mulle todella tärkeä paikka. Vieläkin soittelen lähes viikottain isoäidilleni ihan vaan koska hän on niin mukava 
En tietenkän oleta että automaattisesti musta tulisi yhtä läheinen omille lapsenlapsilleni, mutta toivon tietenkin sitäkin osaa kun mietin omaa elämääni eteenpäin ja sitä millaisia eläkevuosia joskus tahdon viettää. Näin siis pitkällä tähtäimellä ajateltuna. Todellisuudessa ei voi edes tietää olenko silloin enään hengissä tai onko edes maapalloa enään olemassa
Ajankäyttö lapsia kohtaan on juuri se asia mikä laittaa mut harkitsemaan. Uskon että etenkin sillä että vanhemmilla on aikaa kuunnella lapsiaan ja antaa niille huomiota on todella tärkeä osa itseluottamusta.
No. Onneksi mun mies osa suhtautua mun haaveisiin. Mitään ei olla vielä lyöty lukkoon. Nyt nautitaan tästä hetkestä ja sitten parin vuoden päästä ehkä mietitään perheenlisäystä jos vielä siltä näyttää.
Kiitos hei todella paljon hyvistä vastauksista ja myös kritiikistä! Selvensi paljon ajatuksia
Tosi hyvä pointti mitä en tullut ajatelleeksi on toi taloudellinen tukeminen aikuisiässä. Toisin itse en ole sitä saanut vaikka olen ainut lapsi koska tulen köyhistä oloista ja enemmän minä nykyään tuen äitiäni
Itseäni tämä ei ole hirveesti ahdistanut. Mitä nyt tietenkin murkkuiässä kun toisilla on ja mulla ei. Toisin omalla tavalla koen sen näin jälkikäteen hyvänä koska olen oppinut että saadakseen jotakin pitää tehdä töitä ja osaa arvostaa todella sitä mitä on.Ei siinä musta ole mitään outoa puhua lastenlapsista
Musta se on ihanaa ajatella omien lasten tulevia tapahtumia elämässä ja mua lämmittää ajatus että saavat joskus myös kokea vanhemmuuden jos vaan tahtovat. Ja tietenkin toivon että saan olla osana lapsenlapsieni elämää, mutta mielestäni se ei ole mitenkään epänormaalia. Itse olien lähes joka viikonloppu isovanhemmillani lapsena ja se oli mulle todella tärkeä paikka. Vieläkin soittelen lähes viikottain isoäidilleni ihan vaan koska hän on niin mukava En tietenkän oleta että automaattisesti musta tulisi yhtä läheinen omille lapsenlapsilleni, mutta toivon tietenkin sitäkin osaa kun mietin omaa elämääni eteenpäin ja sitä millaisia eläkevuosia joskus tahdon viettää. Näin siis pitkällä tähtäimellä ajateltuna. Todellisuudessa ei voi edes tietää olenko silloin enään hengissä tai onko edes maapalloa enään olemassa Ajankäyttö lapsia kohtaan on juuri se asia mikä laittaa mut harkitsemaan. Uskon että etenkin sillä että vanhemmilla on aikaa kuunnella lapsiaan ja antaa niille huomiota on todella tärkeä osa itseluottamusta.
No. Onneksi mun mies osa suhtautua mun haaveisiin. Mitään ei olla vielä lyöty lukkoon. Nyt nautitaan tästä hetkestä ja sitten parin vuoden päästä ehkä mietitään perheenlisäystä jos vielä siltä näyttää.
Kiitos hei todella paljon hyvistä vastauksista ja myös kritiikistä! Selvensi paljon ajatuksia