Suutuinko miehelle aiheesta vai aiheetta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Äkäinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

Äkäinen

Vieras
Oltiin miehen siskolla tänään käymässä ja mies huokaili siinä kahvipyödässä kun pitää aamulla lähteä töihin. Sanoi minulle että minä se vain lomailen kun olen lasten kanssa kotona. Mies heittää aina välillä tämän tyyppistä tsoukkia joten sanoin miehen siskolle, että olen tainut päästää miehen liian helpolla lastenhoidossa, pitäisikö ottaa äkkilähtö kanarialle jotta mieskin pääsisi hoitamaan vähän lapsia. Mies nokkaantui ja sanoi että ei hän töissä missään lomalla ole että eihän se ole sama asia. Sanoin ettei olekaan, mutta saisi siinä saman fiiliksen millaista minulla on lasten kanssa oleminen. Tokaisi sitten että mene viikoksi takaisin omiin töihisi ja katsotaan sitten mikä on fiilis.

Minulle jäi keskustelusta jotenkin ikävä olo ja otin asian esiin uudelleen kun tulimme kotiin. Mies sanoi että minun pitäisi hankkia parempi itsetunto jos loukkaannun tuollaisesta ja että minäkin vähättelen hänen töitään. Se on totta että minulla on vähän itsetunto-ongelmia tuossa suhteessa. Vaikka olenkin ihan tavallinen työssäkävijä enkä mikään uraohjus, tunnen huonommuutta siitä kun olen hoitovapaalla. Miehen töiden vähättelyyn joskus sorrun, mutta vain kun olemme kahdestaan. Minusta tämä tilanne oli kiusallinen koska miehen sisko ja miehen edellisen liiton lapset olivat paikalla. Koin että mies arvosteli minua julkisesti vaikka sanoikin asian vitsillä. Hermostuinko ihan turhasta?
 
No kyllä mä pääsen nyt kotona paljon helpommalla kuin mies töissä. Jos mua väsyttää niin järjestän päiväuniaikaa tai jos mul on nälkä niin syön.
Et mä en henkilökohtasesti vedä herneitä nenään kun mies kuittailee mun "lomailusta"
Mut se tietty riippuu jokaisen omasta tilanteesta. Meil on vaan kaks lasta ja mies töissä ma-la..

Mut lisään vielä sen että kyllä kunnioitus kummankin tekemää työtä kohtaan on hyvä olla. Vitsit on eri asia kuin kettuilu.
 
Tuon "vitsin" kun kuulee riittävän monta kertaa, ei se tunnukaan enää vitsiltä. Ihan hyvä ois just sun mennä töihin ja sitten jaatte vielä kotityöt iltaisin. Vai palkkaako miehesi sut sitten hoitamaan toista työtä iltaisin kotona ja suostutko sinä ottamaan toisen työn? Se joka ei ole kotona lasten kanssa, ei yleensä pidä hommaa yhtään minään. Meillä viimeisen hoitovapaavuoden piti mies. Ei ole koskaan ollut kämppä sotkuisempi! Hyvä yritys oli myös se, että kun minä tulin töistä niin mies oletti, että alan sitten heti tekemään ruokaa! Haloo, minä tein 4 vuotta kaksi ateriaa päivässä, ulkoilin vähintään kaksi kertaa päivässä lasten kanssa, siinä sivussa siivosin, hoidin pyykit ja tiskit. Ja miehelle oli hyvä, jos lapset ulkoilivat kerran päivässä, hän lämmitti jotain valmista ruokaa lounaaksi ja siinä se. Ei puhettakaan siivouksesta, pyykeistä, tiskeistä tai ruoanlaitossa. En kyllä unohtanut mainita, että kun MINÄ käyn töissä ja sinä VAIN OLET täällä kotona.... Kun sen kuulin niin monta kertaa, että meinasin räjähtää jo sen kuullessani. Eipä vaan miehestä ollutkaan samoihin hommiin kuin minusta. Ei ole tänä päivänäkään mutta myöntää sen, yrittää parhaansa ja arvostus minua kohtaan kyllä nousi.
 
Vastasit vitsiin vitsillä, molemmat mun mielestä yhtä huonoja. Jotain samanlaista olisin laukonut minäkin jos mies olisi tollasta sanonut. Käsitin miehen loukkaantuneen ensin. kai toi vaan tavallista "perheriitaa" on.

Ei sun pidä vähätellä miehesi töitä. Luulen silti, että miehelles tekis hyvää jäädä lasten kanssa vaikka viikonlopuksi keskenään. Järjestä sinä ittes vaikka talkootöihin tai jotain, mihin voit hyvällä omalla tunnolla osallistua. On sulle vaihtelua ja ukolle uusi näkökulma asiaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja miljoonakala:
No kyllä mä pääsen nyt kotona paljon helpommalla kuin mies töissä. Jos mua väsyttää niin järjestän päiväuniaikaa tai jos mul on nälkä niin syön.
Et mä en henkilökohtasesti vedä herneitä nenään kun mies kuittailee mun "lomailusta"
Mut se tietty riippuu jokaisen omasta tilanteesta. Meil on vaan kaks lasta ja mies töissä ma-la..

Mut lisään vielä sen että kyllä kunnioitus kummankin tekemää työtä kohtaan on hyvä olla. Vitsit on eri asia kuin kettuilu.

Kaksi lasta meilläkin vain on, kohta 2v kaksoset. En nyt osaa sanoa onko miehellä rankempaa töissä kun mulla kotona, itse on sanonut että ei jaksaisi olla kotona lasten kanssa. Kyllä mä siinä mielessä miestä kunnioitan että hän "antaa" mun olla kotona, eikä vaadi menemään töihin vielä ja viemään lapsia hoitoon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Kaksi lasta meilläkin vain on, kohta 2v kaksoset. En nyt osaa sanoa onko miehellä rankempaa töissä kun mulla kotona, itse on sanonut että ei jaksaisi olla kotona lasten kanssa. Kyllä mä siinä mielessä miestä kunnioitan että hän "antaa" mun olla kotona, eikä vaadi menemään töihin vielä ja viemään lapsia hoitoon.

Onhan kotona henkisesti raskasta välillä. Mut mulla siihen auttaa (ainakin nyt kun oon koulun jälkeen tässä työtä etsimässä kotona) sen ymmärtäminen et mun jaksaminen on tärkeetä ja musta se itestä kiinni miten teen.
Kun siihen ei kukaan laps ole vielä vissiin kuollu vaikka ei yhtenä päivänä jaksakaan lähteä ulos tai laittaa pöytää eineksiä. Sitä voi joskus vaan olla pedissä koko sakki päivän ja syödä jätskiä ja lepuuttaa hermoja.

Kotona on tietty samat systeemit koko ajan mut voihan niistä joskus lipsua.

Mut jos mies jää kotiin syömään jätskiä niin pomosta riippuen voi olla potkut edessä.. :whistle:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tuon "vitsin" kun kuulee riittävän monta kertaa, ei se tunnukaan enää vitsiltä. Ihan hyvä ois just sun mennä töihin ja sitten jaatte vielä kotityöt iltaisin. Vai palkkaako miehesi sut sitten hoitamaan toista työtä iltaisin kotona ja suostutko sinä ottamaan toisen työn? Se joka ei ole kotona lasten kanssa, ei yleensä pidä hommaa yhtään minään. Meillä viimeisen hoitovapaavuoden piti mies. Ei ole koskaan ollut kämppä sotkuisempi! Hyvä yritys oli myös se, että kun minä tulin töistä niin mies oletti, että alan sitten heti tekemään ruokaa! Haloo, minä tein 4 vuotta kaksi ateriaa päivässä, ulkoilin vähintään kaksi kertaa päivässä lasten kanssa, siinä sivussa siivosin, hoidin pyykit ja tiskit. Ja miehelle oli hyvä, jos lapset ulkoilivat kerran päivässä, hän lämmitti jotain valmista ruokaa lounaaksi ja siinä se. Ei puhettakaan siivouksesta, pyykeistä, tiskeistä tai ruoanlaitossa. En kyllä unohtanut mainita, että kun MINÄ käyn töissä ja sinä VAIN OLET täällä kotona.... Kun sen kuulin niin monta kertaa, että meinasin räjähtää jo sen kuullessani. Eipä vaan miehestä ollutkaan samoihin hommiin kuin minusta. Ei ole tänä päivänäkään mutta myöntää sen, yrittää parhaansa ja arvostus minua kohtaan kyllä nousi.

Vitsin joo.. Mies aina sanoo että arvostaa mun kotona tekemää työtä ja sanoo että ei itse siihen pystysi jne jne mutta kuitenkin usein on näitä vakiovitsejä, tyyliin että "ootko maannut sohvalla koko päivän" ja "sullahan on täällä kaiket päivät aikaa" niin sitten aina hiipii mieleen että jos se kuitenkin oikeasti ajattelee noin ja pitää mua ihan nollana eikä vaan viitsi suoraan sanoa.

Meillä toi hommien vaihtaminen ei onnistu. Mulla on pienempi palkka joten taloudellisesti on kannattavampaa että minä olen kotona. Mies ei pärjäisi kotona, hän ei osaa laittaa ruokaa eikä pestä pyykkiä. Hermotkin menisi lasten kanssa jo muutamassa päivässä. Kyllähän mä joskus aina jossain käyn ja mies hoitaa lapset sen aikaa, mutta hän vain hoitaa ne lapset silloin kun olen pois, kaikki muut hommat odottavat kun tulen kotiin.
 
Oikeesti mä ihmettelen että vielä nykyään on muuten kunnolliselta vaikuttavia miehiä, jotka eivät osaa pestä pyykkiä tai laittaa ruokaa! En kerta kaikkiaan kykenisi suhteeseen sellaisen kanssa. Tai jos ei osaa voisi edes opetella!

Osansa asiassa on tietysti sillä, etten itse ole kovin innokas siivooja. Mutta ei ole mieskään, silti välttämättömät hommat tulee hoidettua. Mun mielestä toi on tasa-arvokysymys sitten jo.
 
Alkuperäinen kirjoittaja miljoonakala:
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Kaksi lasta meilläkin vain on, kohta 2v kaksoset. En nyt osaa sanoa onko miehellä rankempaa töissä kun mulla kotona, itse on sanonut että ei jaksaisi olla kotona lasten kanssa. Kyllä mä siinä mielessä miestä kunnioitan että hän "antaa" mun olla kotona, eikä vaadi menemään töihin vielä ja viemään lapsia hoitoon.

Onhan kotona henkisesti raskasta välillä. Mut mulla siihen auttaa (ainakin nyt kun oon koulun jälkeen tässä työtä etsimässä kotona) sen ymmärtäminen et mun jaksaminen on tärkeetä ja musta se itestä kiinni miten teen.
Kun siihen ei kukaan laps ole vielä vissiin kuollu vaikka ei yhtenä päivänä jaksakaan lähteä ulos tai laittaa pöytää eineksiä. Sitä voi joskus vaan olla pedissä koko sakki päivän ja syödä jätskiä ja lepuuttaa hermoja.

Kotona on tietty samat systeemit koko ajan mut voihan niistä joskus lipsua.

Mut jos mies jää kotiin syömään jätskiä niin pomosta riippuen voi olla potkut edessä.. :whistle:

Henkisestihän tämä eniten rassaakin. Rahat on vähissä ,muksut roikkuu mussa kiinni koko ajan, omaa aikaa on vähän, kotona seinät välillä kaatuu päälle mutta ihmisten ilmoille lähteminen tuntuu liian työläältä. Olen yrittänyt olla laittamatta itselle liian kovia vaatimuksia tämän lasten- ja kodinhoidon suhteen juuri siksi ettei kävisi liian raskaaksi. Alkuun meinasin polttaa itseni loppuun kun koko ajan ajattelin että nyt kun olen kotona niin mun pitää tehdä kaikki itse ja joka paikan pitää kiiltää ja lapset täytyy hoitaa viimeisen päälle! Nyt vasta olen huomannut että välillä voi vain olla eikä kaiken tarvitse olla tip top.
 

Yhteistyössä