suututteko jos joku pettää teille antaman lupauksen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
no, mä nyt oon mun mutsille vihanen tosta syystä, mut on jotenkin niin lapsellinen olo..
muutenkaan en oikein pysty luottamaan ihmisiin, ni tämmöset tuntuu tosi pahalta vaikka onkin pikku juttu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ahdistunut!:
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
riippuu asian tärkeydestä.. saatan loukkaantua ainakin.

Suutun! Kaikille täytyy pitää lupauksensa, myös lapsille!

no mä siis lähinnä ajattelin et jos lupaus on ollut tyyliin "mä lupaan kokata sunnuntaina" niin siitä loukkantuisin, mut en suuttuis jos näin ei kävis. mut siitä suutun jos on luvattu vaik yhdessä lähteä jonnekin ja se perutaan viime tingassa ihan vaan siks ettei nyt huvitakkaan.. riippuu niin asian laadusta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
Alkuperäinen kirjoittaja Ahdistunut!:
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
riippuu asian tärkeydestä.. saatan loukkaantua ainakin.

Suutun! Kaikille täytyy pitää lupauksensa, myös lapsille!

no mä siis lähinnä ajattelin et jos lupaus on ollut tyyliin "mä lupaan kokata sunnuntaina" niin siitä loukkantuisin, mut en suuttuis jos näin ei kävis. mut siitä suutun jos on luvattu vaik yhdessä lähteä jonnekin ja se perutaan viime tingassa ihan vaan siks ettei nyt huvitakkaan.. riippuu niin asian laadusta.

no se meijän juttu meni näin.
kysyin äidiltäni että tulisiko hän katsomaan lapsia päiväksi ja yön perään, jotta pääsisimme miehen kanssa johonkin kahdestaan.
hän siihen vastasi että kyllä hän nyt sen verran voi tehdä.
nyt sit totesi meillä käydessään että ei sit enään nähdä ellei mennä sinne ukon loman aikana kylään (ja hänen piti tulla nyt tän loman aikana).

kyllä se kirpasee koska ei olla miehen kanssa tehty mitään yhessä vuoteen, isovanhemmat ei käy muutenkaan auttamassa (tosin en kyllä sitä vaadikkaan).
vaikka sitä kuinka rakastaakin lapsiaan niin haluis vaan hetken sen toisen kanssa kahestaan...
ei ois taas pitäny alkaa haaveileen niin ei ois pettynytkään!!!
...ja ei mennä sinne lomalla...

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
Alkuperäinen kirjoittaja Ahdistunut!:
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
riippuu asian tärkeydestä.. saatan loukkaantua ainakin.

Suutun! Kaikille täytyy pitää lupauksensa, myös lapsille!

no mä siis lähinnä ajattelin et jos lupaus on ollut tyyliin "mä lupaan kokata sunnuntaina" niin siitä loukkantuisin, mut en suuttuis jos näin ei kävis. mut siitä suutun jos on luvattu vaik yhdessä lähteä jonnekin ja se perutaan viime tingassa ihan vaan siks ettei nyt huvitakkaan.. riippuu niin asian laadusta.

no se meijän juttu meni näin.
kysyin äidiltäni että tulisiko hän katsomaan lapsia päiväksi ja yön perään, jotta pääsisimme miehen kanssa johonkin kahdestaan.
hän siihen vastasi että kyllä hän nyt sen verran voi tehdä.
nyt sit totesi meillä käydessään että ei sit enään nähdä ellei mennä sinne ukon loman aikana kylään (ja hänen piti tulla nyt tän loman aikana).

kyllä se kirpasee koska ei olla miehen kanssa tehty mitään yhessä vuoteen, isovanhemmat ei käy muutenkaan auttamassa (tosin en kyllä sitä vaadikkaan).
vaikka sitä kuinka rakastaakin lapsiaan niin haluis vaan hetken sen toisen kanssa kahestaan...
ei ois taas pitäny alkaa haaveileen niin ei ois pettynytkään!!!
...ja ei mennä sinne lomalla...
entäs jos äitis on yksinkertaisesti unohtanut.. kysyitkö sitä? mut jos hän nyt sit muisti eikä silti aio tulla niin sit mäkin suuttuisin. ihan jo senkin takia kun itse olet jo ehtinyt toivoa ja suunnitella sitä vapaata.. tiedän miten ikävältä se tuntuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
Alkuperäinen kirjoittaja Ahdistunut!:
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
riippuu asian tärkeydestä.. saatan loukkaantua ainakin.

Suutun! Kaikille täytyy pitää lupauksensa, myös lapsille!

no mä siis lähinnä ajattelin et jos lupaus on ollut tyyliin "mä lupaan kokata sunnuntaina" niin siitä loukkantuisin, mut en suuttuis jos näin ei kävis. mut siitä suutun jos on luvattu vaik yhdessä lähteä jonnekin ja se perutaan viime tingassa ihan vaan siks ettei nyt huvitakkaan.. riippuu niin asian laadusta.

no se meijän juttu meni näin.
kysyin äidiltäni että tulisiko hän katsomaan lapsia päiväksi ja yön perään, jotta pääsisimme miehen kanssa johonkin kahdestaan.
hän siihen vastasi että kyllä hän nyt sen verran voi tehdä.
nyt sit totesi meillä käydessään että ei sit enään nähdä ellei mennä sinne ukon loman aikana kylään (ja hänen piti tulla nyt tän loman aikana).

kyllä se kirpasee koska ei olla miehen kanssa tehty mitään yhessä vuoteen, isovanhemmat ei käy muutenkaan auttamassa (tosin en kyllä sitä vaadikkaan).
vaikka sitä kuinka rakastaakin lapsiaan niin haluis vaan hetken sen toisen kanssa kahestaan...
ei ois taas pitäny alkaa haaveileen niin ei ois pettynytkään!!!
...ja ei mennä sinne lomalla...
entäs jos äitis on yksinkertaisesti unohtanut.. kysyitkö sitä? mut jos hän nyt sit muisti eikä silti aio tulla niin sit mäkin suuttuisin. ihan jo senkin takia kun itse olet jo ehtinyt toivoa ja suunnitella sitä vapaata.. tiedän miten ikävältä se tuntuu.

kysyin et mites se reissu, mut sinne heidän luokse kuulemma pitäs vaan mennä...
et näin.
 
Mä oon aina rakastanu ja noudattanu sanontaa "Älä lupaa, ellet ole tosissasi" ja sitä toitottanu lapsillekki.
Tosin se joskus meni pieleen, ku 4-vuotias kerranki heitti takkinsa lattialle ja meinas, et "mä lupaan, että en laita takkia naulakkoon". No, piti lupauksensa :D
 

Yhteistyössä