Sydänsurun kokeneet, AUTTAKAA!

[ap.]

Erosimme mieheni kanssa 3 kuukautta sitten. Minä tulin jätetyksi. Emme ole olleet missään yhteydessä pois muuttoni jälkeen (muutosta aikaa tuo 3 kk.). Tuolloin maailmani romahti totaalisesti.

Mietin eksääni päivittäin ja itkenkin usein eroa. Ahdistava tunne puskee varsinkin illalla päälle. Tuntuu siltä, että elämäni on jotenkin seisahtunut kokonaan. Päivät, viikot ja kuukaudet vaihtuu, mutta mieli tuntuu pysyvän surunmurtamana. Tulen usein ajatelleeksi, että miettiiköhän/ ikävöiköhän eksäni minua. Toivon myös, että hän ottaisi minuun yhteyttä. En vain osaa päästää irti.

Onko tämä haikailu eksän perään normaalia vai olenko tulossa hulluksi? Miten pitkään te olette haikailleet eksiänne? Kertokaa jotain mietteitänne tilanteesta. Mieli tuntuu olevan täynnä tyhjyyttä ja haikeutta.

 

[moekoe]

Ensin sä suret, sitten sä toivot yhteen paluuta, sitten sä suret taas ja sit sä olet ihan kamalan vihainen ja sit yks päivä sä huomaat, ettei se tyyppi merkitse sulle enää mitään.
Se, että kuinka kauan tohon menee, on ihan yksilöllistä.
Mä ehkä patistaisin itseäni väkisin johonkin muuhun puuhaan niin, ettei ihan joka ilta olis aikaa märehtiä.

 

[oivoi]

Ensin sä suret, sitten sä toivot yhteen paluuta, sitten sä suret taas ja sit sä olet ihan kamalan vihainen ja sit yks päivä sä huomaat, ettei se tyyppi merkitse sulle enää mitään.
Se, että kuinka kauan tohon menee, on ihan yksilöllistä.
Mä ehkä patistaisin itseäni väkisin johonkin muuhun puuhaan niin, ettei ihan joka ilta olis aikaa märehtiä.

Unohdit tosta sen vaiheen, kun sitten sä tulet avautumaan asiasta Kaksplussalle ja toinen, jopa sinua epätoivoisempi, palstamamma antaa "kelpo vinkkejä."

 

[tytsi-89]

Voi kuule, täysin normaalia. =) Voi kestää hyvinkin pitkään. Tärkeintä on, että annat surun tulla ja itket ja vatvot asioita niin paljon kuin on tarvetta. Jossain vaiheessa asiat on joka tapauksessa käsiteltävä. Siihen suruun voi kuitenkin jäädä helposti rypemään, sitä virhettä ei kannata tehdä. Samalla kun suret, yritä keksiä itsellesi paljon kaikkea muutakin, vietä aikaa läheistesi kanssa, tutustu ihmisiin, harrasta, tee töitä jne. Keskity itseesi. Ajan myötä ikävä, suru, katkeruus ja muut mahdolliset tunteet ainakin helpottavat, jos eivät kokonaan lähde. Äläkä lotkauta korvaasikaan ihmisille, jotka kummastelevat, miten voit vieläkin kaivata. Hei eivät koskaan voi täysin ymmärtää sinua ja tunne-elämääsi. Tsemppiä! :hug:

 

[ap.]

Onkohan tuo viha ja katkeruus kuinka yleinen tunne erotessa? Itse en ainakaan vielä tunne eksääni kohtaan vihaa tai ole muutenkaan katkeroitunut tilanteesta. Toivon eksälle pelkästään hyvää. Toivottavasti hänen parhaat aikansa olisivat vielä edessä päin.

 

[tytsi-89]

Onkohan tuo viha ja katkeruus kuinka yleinen tunne erotessa? Itse en ainakaan vielä tunne eksääni kohtaan vihaa tai ole muutenkaan katkeroitunut tilanteesta. Toivon eksälle pelkästään hyvää. Toivottavasti hänen parhaat aikansa olisivat vielä edessä päin.

On yleisiä. Ihan hyvä, jos niitä tunteita ei tule, aika kuluttavia ja pahentavat vain omaa oloa.

 

["Vieras"]

Voi raasua, suruprosessi on sama kuin puoliso yllättäen kuolisi. Anna aikaa itsellesi ja sure puoli vuotta...vuosi...minkä se sitten ottaakin. Huolehdi itsestäsi, voimia.

 

[tytsi-89]

Kuinka pitkään olitte yhdessä? Usein toipuminen voi kestää puolet suhteen kestosta. Tietysti tässä pintaliitäjien maailmassa monet pääsevät päivässä yli ja lähtevät metsästämään seuraavaa kohdetta. Osa ei ole koskaan oikeasti rakastunut.

 

["vieras"]

3 kuukautta on todella lyhyt aika, itselläni meni erosta toipumiseen useampi vuosi. Suosittelen sinulle luettavaksi Fisherin kirja Jälleenrakennus. Siinä käydään erosta toipumisen vaiheita läpi ja se auttoi ainakin minua käsittelemään asioita.

Anna itsellesi aikaa!

 

[ap.]

Itse en koskaan ole osannut edes ajatella, että sydänsurut olisivat näin hirveitä. Olimme yhdessä 3 vuotta. Tämä seurustelusuhde oli minulle ensimmäinen. Rakastin ja rakastan eksääni vieläkin yli kaiken. Olisin niin kovin toivonut, että olisin saanut elää rakastamani ihmisen kanssa läpi elämän.

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";28328142]3 kuukautta on todella lyhyt aika, itselläni meni erosta toipumiseen useampi vuosi. Suosittelen sinulle luettavaksi Fisherin kirja Jälleenrakennus. Siinä käydään erosta toipumisen vaiheita läpi ja se auttoi ainakin minua käsittelemään asioita.

Anna itsellesi aikaa![/QUOTE]

Kiitos tästä vinkistä. Taidankin heti huomenna lähteä kirjastoon jos sieltä löytyisi. Ja jos ei löydy niin sitten varmaan tilaan netistä.

 

[ap.]

Lisäksi tuntuu siltä, että aivan sama mitä teen tai katson niin siitä tulee eksäni mieleen. Otanpa esimerkkinä parkkipaikalla olevan auton. Siitä autosta tulee heti mieleen esimerkiksi yhteinen automatka kesällä. Sitten alan muistaa sillä automatkalla radiossa soivia kappaleita jne. Ei ole helppoa, ei