Symbioottisesta suhteesta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kolmekymppinen mies
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kolmekymppinen mies

Vieras
Lueskelin tuota "Mies on kiinni minussa! 24/7" ketjua, ja oli oikeasti ahdistavaa taas kerran, miten naiset eivät halua kuulla miehen tunteista muuta kuin silloin, kun se heille itselleen sopii.

Minä en ole sellainen mies kuin siinä ketjussa kuvataan. Ei, päinvastoin. Minä olen sellainen mies, joka haluaisi ilmaista tunteita, muttei enää pysty tekemään sitä ikinä, koska tiedän miten ilkeitä ja halveksivia naiset ovat miehen tunteita kohtaan. Suhteenikin ovat katkenneet osittain siihen, että vaikka rakastan naista, en pysty sanomaan sitä, koska tiedän miten moni nainen halveksuu miestä joka tunnustaa rakkautensa naiseen. Minä en enää pysty puhumaan tunteista, kiitos siitä naiset. Minusta tulee puhumaton aikapommi, joka tikittää kohti räjähdystä, ja sitten en enää tiedä mitä tapahtuu. Viimeisinkin suhde, jossa lastakin jo suunniteltiin, meni poikki, koska minä en enää pysty puhumaan tunteista ja haluistani naisille.

Sen takia kysynkin nyt, että onko täällä ketään naista joka nauttii symbioottisesta parisuhteesta? Jos on, niin kertoisitko itsestäsi? Autatko minua :) Kertoisitko millainen olet, millaisista miehistä pidät ja missä olet tavannut miehesi? Näkeekö tai kuuleeko sen sinusta jotenkin, että hyväksyt miehen kokonaisena ihmisenä?
Kysyn tätä siksi, että ehkä joku sellainen nainen, joka hyväksyisi minut tuntevana olentona ja suorastaan haluaisi symbioottisen suhteen, voisi saada minut taas puhumaan siitä mitä sisälläni liikkuu. Mutta se vaatii, että nainen on oikeasti rakastava, eikä sellainen kuin suurin osa siinä edellämainitussa ketjussa kirjoittaneista naisista.
 
Luin saman ketjun ja olin järkyttynyt. Tunteensa ilmaisevaa miestä kuvailtiin "sairaaksi", "läheisriippuvaiseksi", "epäseksikkääksi".

Luin joskus jostakin, että kyse olisi seksuaalisuuden alueen ongelmasta. Jos nainen ei tunnista omia sadomasokistisia taipumuksiaan, hän pyrkii toteuttamaan niitä hankkiutumalla kaltoin kohdelluksi (tai vaihtoehtoisesti kohtelemalla itse kaltoin ihmistä, joka antaa itsensä täydesti toiselle). Tai sitten vain itsetunto on niin huono, että sen toisen rakastavat ajatukset ja teot pitää murskata omiin jalkoihinsa vain siksi että voi.
 
Eletään miehen kanssa symbioosissa. Alettiin seukkaa 15-vuotiaana ja aikuisiksi ollaan kasvettu rintarinnan. Mieheni kertoo erittäin avoimesti tunteistaan, ihan siis kaiken mitä pään sisällä liikkuu, samoin minä. Mieheni uskaltaa olla seurassani heikko ja avuton samoin kuin minä hänen kanssaan, meillä on omat vahvuutemme ja vikamme molemmilla. Vaikka tunnen hänet läpikotaisin koen että hän on seksikäs ja ihan mies minulle, parempaa en saisi.
Ap:lle sanoisi että kyllä meitä naisia on... minun lähipiirissäni tälläiset symbioosinaiset on vahvaluonteisia ja kovaäänisiä ehkä hieman itsekkäitäkin mutta johtuen monesta seikasta heidän miehensä palvovat heitä.
 
[QUOTE="vieras";22665915]Ei kai kukaan normaali ihminen nauti symbioosista? Sehän tarkoittaaa molemminpuolista rippuvuutta.[/QUOTE]

Eipäs, vaan vuorovaikutusta, josta molemmat hyötyvät :)
 
Musta on ihanaa, kun mies puhuu. Ja mun mies puhuukin. Mun mielestä ois tosi epäseksyä, jos mies ei puhuis tunteistaan ta vielä pahempaa, jos hän todella olisi ihan tunnekylmä. Tykkään siitäkin, että hänestä näkee ne tunteet päällepäin, ärtyneisyyden, iloisuuden, kaiken.

Nykyisin on vähän se meininki, että parisuhdetta ajatellaan enempi siltä kantilta, et molemmat on yksilöitä ja mitä kukakin siinä haluaa, kuin et ajateltais enempi Me-meiningillä. Jotenkin vaan se yksityisyys on monelle niin tärkeä, ettei enää haluta oppia tuntemaan sen toisen sisintä tai näyttää omaa.
 
Mä en tiiä lasketaanko meidätkin sumbioottiseksi pariskunnaksi, ensi tapaamisesta ollaan oltu joka päivä yhdessä ja suurin osa vuorokaudestakin, lukuunottamatta miehen työmatkoja aikaisemmin, mutta silloinkin puhuttiin useita kertoja päivässä puhelimessa tai mesessä. Myöskin meillä molemmilla tulee heti ikävä kun ollaan erossa, miehen työpäivän aikanakin saatetaan kertoa että on ikävä ja lässytetään kerran tunnissa fb:n chatissa. :D Vahvanaisen tekstiin täytyy todeta että kyllä, mäkin kai olen tällainen vahvaluonteinen ja kovaääninen. En silti oo mikään diktaattori joka pakottaa miehensä tällaiseen suhteeseen, kyllä mies on meistä se "riippuvaisempi". Välillä joudun jopa työntämään hänet ovesta ulos jotta menisi kavereidensa kanssa jonnekin. Nolottaa kun jotkut miehen kavereista kuitenkin ajattelee että mä pakotan sen vaan vätystämään kotona. :D
 
[QUOTE="vieras";22665915]Ei kai kukaan normaali ihminen nauti symbioosista? Sehän tarkoittaaa molemminpuolista rippuvuutta.[/QUOTE]

En olisi ikinä saanut mieheltäni niin paljon kuin olen saanut, jos olisin pelännyt riippuvaisuutta toisesta.
 

Yhteistyössä