Synnyttäjän toiveet?

[Kaksi kokemusta KOKSista]

Etpä tiedä, millaista se on, joten ei ehkä kannata etukäteen päättää, ettei epiduraali kelpaa... Ei synnytyksessä ole "kunniakasta" kärsiä kohtuuttomasti, joten ota vaan kaikki apu vastaan, mitä tarvitset.

Höpöhöpö, on aivan helppoa päättää olla ottamatta epiduraali jos sitä ei halua, kipuun ei kuole ja sinä kuten moni muukaan ei mitä ilmeisemmin käsitä mahdollisia epiduraalin haittavaikutuksia. Itse mieluummin kirosin luonnollisia synnytyskipuja kuin olisin ottanut epämääräistä piikkiä selkääni synnytykseni kulkua häiritsemään. Ei kiinnostanut maata sängyllä.

Tarkoitan, ettei siinä ole mitään kunniakasta, että kipu menee yli kestokyvyn. Mielummin menee tilanteen ja omien tuntemustensa mukaan. Ei epiduraalin ottamisessa ole mitään pahaa, eikä sen ottaminen "tappio". Avoimin mielin! Itse otan hampaan paikkauksenkin puudutuksen .

Mistä ihmeestä tämä kunnia ym asia vedetään aina mukaan? Voiko ihmiset olla noin yksinkertaisia? Minä otan myös puudutuksen hampaan paikkaukseen, totta hemmetissä, se ei ole luonnollista kipua johon voisi itse vaikuttaa!

Helpoimmalla ovat yleisesti ottaen päässeet luomusynnyttäjät. Ken ei halua tilastoja ja tutkimuksia katsoa ja ajatella, ottakoot vaan kaikki mahdolliset puudutteet ja välilihojen leikkaukset, turha sitten ihmetellä kun ei ole voimia synnytyksen jälkeen ja alapää on tuusannuuskana. Luonnollisen synnytyksen jälkeen se harvemmin on ja palautuminenkin on kaikinpuolin nopeampaa.

 

[viveka]

Minä en tiedä tutkimuksista, mutta kun kätilö ehdotti välilihan leikkausta, asia oli minulle ok. Ei olisi tullut siinä tilanteessa mieleen sanoa, että tutkimusten mukaan niitä tehdään liikaa ensisynnyttäjille, en halua sitä. Kyllä mä ihan luotin hänen arvioonsa sen tarpeellisuudesta. Epiduraalia minulle ei ole koskaan tarjottu enkä sitä ole pyytänyt, samasta syystä kuin aiemmatkin kirjoittajat eli pyrin välttämään liiallisia toimenpiteitä. Toki jos kätilö olisi sanonut esim. että vaikutat nyt niin väsyneeltä ja synnytys edistyy hitaasti, mitä mieltä olet epiduraalista, että jaksat loppuun asti, niin todennäköisesti ainakin ensisynnyttäjänä olisin myöntynyt.

 

[luomuna synnyttänyt]

Vinkkejä ap:lle: Hengitä rauhallisesti ja syvään supistusen aikana, mä hengitin ulos möreällä äänellä. Pyri rentouttamaan ainakin kohtu niin synnytys etenee nopeammin. Yritä olla panikoimatta. Myös suihkusta voi olla apua supistusen aikana.

Ponnistusvaihe etenee parhaiten jos pidätät hengitystä kun ponnistat, älä huuda, se hidastaa. Mulla oli ihan mahtava kätilö joka opasti näin ja ei sattunu ponnistusvaihe melkee ollenkaan

 

[vv]

En ole KOKSssa synnyttänyt, mutta kerron silti. Minä juttelin asiasta etukäteen neuvolalääkärin kanssa joka oli aiemmin työskennellyt anestesialääkärinä synnytysosastolla. Kyselin juurikin tuosta esitietolomakkeen toivomuskohdasta ja erilaisista kivinlievitysmenetlmistä mitä on saatavilla. Hän tuumi, että varsinkin ensisynnyttäjillä on pitkiäkin listoja minkälaisia puudutteita ei saa missään tapauksessa antaa ja minkälaisia pitää antaa heti kun ovelle päästään. Hän neuvoi jättämään koko kohdan tyhjäksi ja menemään ajatuksella että kuuntelen kehoani ja luotan siihen, että lääkärit osaavat tarjota oikeanlaista apua minun tilanteeseeni. Ensisynnyttäjä ei tiedä yhtään mitä on tulossa ja siksipä on ihan turhaa miettiä minkälaisia aineita haluaa ja mitä ei ehdottomasti halua. Ennemmin kannattaa valmistautua siihe, että synnytys on joka tapauksessa kokemus jota ei voi verrata mihinkään muuhun ja etsiä esim. rauhoittelu ja rentoutumiskeinoja joilla huolehtia itsestään, jos uhkaa paniikki tai pelko. Ja siinä tilanteessa kun valitat kovaa kipua tai jotain vielä pahempaa, ei ole aikaa tarkistella mitä olit listaasi kirjoittanut.

 

[tirppa]

Etpä tiedä, millaista se on, joten ei ehkä kannata etukäteen päättää, ettei epiduraali kelpaa... Ei synnytyksessä ole "kunniakasta" kärsiä kohtuuttomasti, joten ota vaan kaikki apu vastaan, mitä tarvitset.

Höpöhöpö, on aivan helppoa päättää olla ottamatta epiduraali jos sitä ei halua, kipuun ei kuole ja sinä kuten moni muukaan ei mitä ilmeisemmin käsitä mahdollisia epiduraalin haittavaikutuksia. Itse mieluummin kirosin luonnollisia synnytyskipuja kuin olisin ottanut epämääräistä piikkiä selkääni synnytykseni kulkua häiritsemään. Ei kiinnostanut maata sängyllä.

Tarkoitan, ettei siinä ole mitään kunniakasta, että kipu menee yli kestokyvyn. Mielummin menee tilanteen ja omien tuntemustensa mukaan. Ei epiduraalin ottamisessa ole mitään pahaa, eikä sen ottaminen "tappio". Avoimin mielin! Itse otan hampaan paikkauksenkin puudutuksen .

Mistä ihmeestä tämä kunnia ym asia vedetään aina mukaan? Voiko ihmiset olla noin yksinkertaisia? Minä otan myös puudutuksen hampaan paikkaukseen, totta hemmetissä, se ei ole luonnollista kipua johon voisi itse vaikuttaa!

Helpoimmalla ovat yleisesti ottaen päässeet luomusynnyttäjät. Ken ei halua tilastoja ja tutkimuksia katsoa ja ajatella, ottakoot vaan kaikki mahdolliset puudutteet ja välilihojen leikkaukset, turha sitten ihmetellä kun ei ole voimia synnytyksen jälkeen ja alapää on tuusannuuskana. Luonnollisen synnytyksen jälkeen se harvemmin on ja palautuminenkin on kaikinpuolin nopeampaa.

Rauhassa vaan !
Jokaisella on mahdollisuus toimia omien tuntemustensa mukaisesti. Itseään kannattaa kuunnella ja toimia sen mukaan. Ihmisillä on erilainen kipukynys ja myös synnytykset ovat hyvin erilaisia. Eli ei kannata arvottaa "luomua" ylitse muiden. Tilanne voi olla sellainen, että lääkkeitä käyttämällä synnytys etenee paremmin. Toiselle lääkkeet eivät ole tarpeen, toiselle ovat. Eikö niin?

 

[nipsu]

Ap:lle terveisiä, että ainakin minun kohdallani 2 synnytyksessä epiduraali ei ole vienyt tuntoa tai ponnistustarvetta tms. Se on vain vienyt pois pahimman kivun. Suosittelen! (jos siltä tuntuu)

 

[viveka]

Tuli tässä vain mieleen, että kaikki ei aina ole ihan omasta valinnasta kiinni kuten tuo välilihan leikkaus. Itselläni esikoisen kohdalla sydänäänet romahtivat pitittyneessä ponnistusvaiheessa. Tarvittiin imukuppia ja väliliha tosiaan leikattiin, että vauva saatiin nopeasti ulos. Hän olikin yllättäen yli 4-kiloinen. En tiennytkään, et olisi ollut mahdollisuus vedota tutkimuksiin, kieltää välilihan leikkaus turhana ja pyrkiä synnyttämään luomusti, jotta toivun nopeammin. Ehkä sitten ilman vauvaa...

 

[ok]

Ei kai nuo kohtuuttomia vaatimuksia ole, mutta tosiaan mene varauksella, että kaikki saattaa muuttua. Mulle oli ekasta aivan sama mitä tehään kun en tienny mistään mitään ja lopulta(19h päästä supistusten alkamisesta) antoivat epiduraalin ja sitten tuli imukupilla autettuna poitsu. Istua en tosiaan voinu pitkään aikaan, mutta enpä tiiä mitä muutakaan olis voinu enää tehä kun sektio oli seuraava vaihtoehto, jota lekuri ei kumminkaan suositellut.
Tokan kohdalla toivoin ite epiduraalia kun siis kyselivät sairaalaan saapuessani kivunlievitysvaihtoehtoja. Kun sen sain niin olin jälleen tyytyväinen ja ilman imukuppia ja epparia tuli tyttö. Huutamisen sijaan kannattaa keskittyä ponnistamiseen. Mä en päästänyt pihahdustakaan kummassakaan vaikka varsinkin eka oli aika extreme-synnytys ekaks kerraks. Olin ennen esikkoa 4pv sairaalassa ja vielä synnytysosastolla koska muualla ei ollut tilaa ja voi sitä huudon määrää mitä kuulin niinä neljänä päivänä ja iski jopa epätoivo, etten pysty jne. Tarjosivat mulle jopa korvatulppia, mut en halunnu ja jälkeenpäin ihmettelin, että mitä hittoa ne "akat" oikein huusivat. No, mut samapa tuo kunhan lopputulos miellyttää, huudolla tai ilman.

 

[heippa]

Kaks synnyttäny Kotkassa ja molemmista tein synnytystoivelistan jonka annoin kätilöille.
Ja hyvin noudattivat toiveita, tilanteen ja mahdollisuuksien mukaan

 

[tirppa]

Kannattaa mennä synnytyslaulukurssille. Oli tosi hyvä! Siinä opetellaan äänellä rentoutumaan. Mulla meni näin: suihkussa 8 tuntia, sitten laulua+ilokaasua 4 tuntia, sitten epiduraali ja parin tunnin päästä ponnistus

 

[ap]

Kaks synnyttäny Kotkassa ja molemmista tein synnytystoivelistan jonka annoin kätilöille.
Ja hyvin noudattivat toiveita, tilanteen ja mahdollisuuksien mukaan

Ja molemmat siis syntyivät ilokaasun voimin.

 

[ap]

Enhän mä nyt sanonutkaan, ettei SAA MISSÄÄN NIMESSÄ epparia tehdä, vaan ettei turhaan!
Tosiaan, kun sen vauvan saa usein nopeemmin pihalle kun nipsastaan vähän, ja kätilön on helpompi omella suora leikkaushaava kuin epätasainen repeämä.. Mutta tosiaan, ekaa kertaa pappia kyydissä, eli kiitosta niille jotka toivotti tsemppiä!!

 

[logis]

kaikki on niin yksilöllistä ettei voi tietää etukäteen miten reagoi. Mä sain epiduraalin mutten ollut sänkyyn sidottu, omin jaloin kävin vessassa. Muuten ei ollut tarvetta edes liikkeelle lähteä. Ponnistustarve tuntui ja kesti lyhyen aikaa. Tyttö syntyi hienosti, ei tarvetta eppariin ja muutenkin muutama pintanaarmu... Jaloillani olin lähes heti ja hyvissä voimin, ei vaikeuksia istua. Kuten sanoin, ikinä ei voi tietää...

 

[alastulossa mättää]

Etpä tiedä, millaista se on, joten ei ehkä kannata etukäteen päättää, ettei epiduraali kelpaa... Ei synnytyksessä ole "kunniakasta" kärsiä kohtuuttomasti, joten ota vaan kaikki apu vastaan, mitä tarvitset.

No vaikka mä tiesin miten epiduraali vei kaiken kivun pois, oli mulla toisessa synnytyksessä toiveena, ettei missään tapauksessa epiä, koska oli se kiva ponnistaa ilman minkäänlaista tuntoa. Toinen synnytys olikin sitten ihan eri luokkaa ilman sitä epiduraalia.

Ennemmin noin kun ap ajattelee, ettei mieluusti epiduraalia, kun niin miten itse, pakko oli ekassa sekin saada, vaikkei kipu ollut edes sietämätön, mut olin päättäny et haluan sen (älkää kysykö miks ) niin silloin vaadin sen..

 

[Viveka]

Enhän mä nyt sanonutkaan, ettei SAA MISSÄÄN NIMESSÄ epparia tehdä, vaan ettei turhaan!
Tosiaan, kun sen vauvan saa usein nopeemmin pihalle kun nipsastaan vähän, ja kätilön on helpompi omella suora leikkaushaava kuin epätasainen repeämä.. Mutta tosiaan, ekaa kertaa pappia kyydissä, eli kiitosta niille jotka toivotti tsemppiä!!

Mä en oikein jaksa uskoa, että kovinkaan moni kätilö ajattelisi, että tehdäänpä tässä nyt turha välilihanleikkaus, että saataisiin vauva nopeammin pihalle ja pääsisin kahville eikä tarvitsisi omella epätasaista repeämää, vaan pääsisi helpolla ja voisi ommella suoraan. Jos asenne kätilön ammattitaitoa kohtaan on tuo, niin en uskaltaisi lähteä rauhallisin mielin synnyttämään. Itselläni kolmesta kätilöstä kaksi oli alansa huippuammattilaisia minun näkökulmastani, kolmas ehkä vähän leipääntynyt - eikä arvio siitä johdu hänen tekemästään välilihan leikkauksesta, joka oli tarpeen, vaan siitä, että hän oli jotenkin puutunut. Työhönsä tai johonkin muuhun.