Synnytyksen jälkeen vieraiden vastaanottaminen kotiin...

[Miracles]

Meidän vauveli on nyt 10 päivää vanha, eikä meillä ole käynyt kuin mun vanhemmat ja mun sisko..

Tänään kyllä oltiin koko pesue ostoksilla, en minä ainakaan jaksa kotona kökkiä kovin montaa päivää putkeen.

 

[Vieras]

Ensimmäisestä olin niin huonossa kunnossa, etten halunnut mummoja läheisempiä pariin viikkon. (Tosin nuohooja kävi) Toisesta olin jo kotiutumista seuraavana päivänä sukulaisen syttäreillä, kun oli hyvä olo ja niin hemskatin tylsää.

 

[ellimelli]

Oltiin vasta päästy kaksosten kanssa kotiin. Isovanhemmat toki olivatkin tervetulleita, mutta muita ei kauheasti kaivannut heti kylään. Eräs kaveri sitten soitteli monta kertaa ja lopulta en edes vastannut hänelle, kun tiesin että kylään olisivat tulossa. Noh, kas kummaa pian he olivatkin oven takana kahville tulossa, "ajateltiin että ootte te varmasti kotona kun vasta ootte sairaalastakin tulleet..."

 

[tissipapu]

Meille tuli miehen äiti ja tämän mies heti parin tunnin päästä siitä kun oltiin kotiuduttu vauvan kanssa. Olin synnyttänyt kaksi vuorokautta aiemmin. Ei muuten haitannut eivätkä olleet kauaan, eivätkä passauttaneet missään tapauksessa, mutta se vähän ärsytti, kun anopin mies tervehti minua sanoen "vieläkö sieltä on toinen tulossa". Ei siis ollut vatsa vielä täysin litistynyt, mitä ihmetteli.

 

[Järkkyä]

Meillä tultiin kotiin 3pvää syntymän jälkeen. Ns. lähisuku oli käynyt jo sairaalassa, mutta muu suku rupesi tuppautumaan heti kotiintulosta seuraavana päivänä. En siitä todellakaan pitänyt. Olisivat tulleet sairaalaan! Kotona olisin halunnut tutustua rauhassa mieheni kanssa vauvaan..

Pahin kokemus oli n. 2vk lapsen syntymän jälkeen... Olimme vauvan kanssa kahdestaan kotona ja koitin vauvaa imettää ( imetyksen kanssa ongelmia heti alusta lähtien, joten ei sujunut helposti ei....)

No, ovikello soi. En tehnyt elettäkään asialle. Ovikello soi pari kertaa uudestaan, jonka jälkeen anoppini ja mieheni veli puolisoineen tulevat anopin vara-avaimilla sisään....!!
Koita siinä sitten rentoutua ja saada imetettyä. En edes muista miten asiaan reagoin suuttumukseltani.
Asiaa vi......aa edelleenkin reilusti, vaikka asiasta on lähes 4 vuotta aikaa.

Siis mistä olet edelleen vihainen, että anoppi tuli avaimilla sisään? Eiköhän olisi aika unohtaa 4 vuoden jälkeen, turha kantaa kaunaa noin kauan!!

Ei tuollaista törkeyttä varmaan voi unohtaa, vaikka haluaisikin!!!! Ihan uskomatonta moukkatouhua anopilta ja lankomieheltä! Itse olisin tuossa tilanteessa varmaan ottanut vara-avaimet takaisin ja heittänyt vieraat mäkeen.

 

[vieras]

No mä kyllä osaan sanoa jos mulle ei käy vierailut...

No mä en viitsinyt sanoa, koska oli jo niin lähellä tulossa. Jos ois ilmoittanut esim. kotoa lähtiessään olisin kyllä sanonut sille puolitutulle!

Miten puolituttu edes tietää, että teillä on vauva ja olet juuri kotiutunut.

Soitti sairaalaan, oli jostain kuullut että odotan (en kertonut vauvauutisia hänelle) ja oli kysynyt numeronkin joltain yhteiseltä tutulta.

 

[Eräs jatkaa]

Siis mistä olet edelleen vihainen, että anoppi tuli avaimilla sisään? Eiköhän olisi aika unohtaa 4 vuoden jälkeen, turha kantaa kaunaa noin kauan!!

En ole vihainen, lähinnä vituttaa / vitutti se, ettei kunnioittanut toiveitamme. Tiesi, että lapsen syönnin kanssa oli haasteita. Itsellä liikkuminen oli vaikeaa tikkien takia ja mieskin oli palannut takaisin töihin. Joten reilua olisi mielestäni ollut edes soittaa etukäteen ja ilmoittaa tulostaan.

Mutta hyvät välit meillä on, elämme ja ajattelemme asioista usein eri tavalla.

 

[hivenenhullu]

heh, mä maata rötköttelin sairaalassa viikon, joten siellä kävi lähisuku.. oisko olu muutama päivä synnytyksestä.. ja sitten pari viikoa synnytyksestä kävi seuraavat... ja hyvä niin... mä olin niin huonossa hapessa ja väsynyt etten todella ollut suopealla vierailu tuulella

 

[J]

En nyt ihan tarkkaan muista, mutta ihan muutamien päivien sisään tais käydä lähimmät tutut ja oma isä tuli kauempaa muutamaksi päiväksi ihan yökylään. Minusta oli ihan ok. Minun tuttavat tosin toi rotinoita (konenyton? ) kaikki eli meillä ei ollut kahvileivästä puutetta. Ja anoppi tais tuoda ruokaakin. Minulla ei ollut rankka synnytys ja muutenkin leijuin jossain onnellisuushuuruissa, että olisin jaksanut varmaan vaikka mitä heti siinä alussa eli ei todellakaan haitannut vieraat. Kukaan räkänokkainen ei tullut kyläilylle ja kaikki vieraat pesi kätensä käskemäti. Nyt vasta älysin, jotta meillä taitaa olla hyvin ajattelevaisia ja valistuneita läheisiä... =)

 

[Emilyn]

No avatkaa suunne tai pitäkää puhelin ja ovi kiinni jos ette halua vieraita. Mua ärsytti, kun juuri kukaan ei heti uskaltanut tulla käymään just sen takia, että ajattelivat että halutaan olla rauhassa. Tai näin siis esikoisen kohdalla, toisen kohdalla mainostin sitten jo aktiivisemmin että heti kylään vaan kiitos! Synnytin polikliinisesti ja eka päivä meni toki nukkuessa, illalla kun esikoinen tuli mummilasta niin he näkivät vauvan. Leivoin siinä sitten täytekakun aikani kuluksi seuraavalle päivälle kun tuli tyyliin koko suku ajan kanssa

 

[neiti Dina]

kyllä ne aika pian änkes kylään mut olivat ihan hetken, kurkkasivat vauvaa, joi kahvia ja söi mukana tuomaansa pullaa ja lähti pois.

 

[vieras]

Sairaalassa kävi molempien vanhemmat ja mun hyvä ystävä, olin niin huonossa kunnossa etten halunnut muita. Oli kyllä niin iso virhe sanoa kaikille tulijoille et tulkaa sitten kun ollaan kotiuduttu. Vauva oli huutanut 2vrk sairaalassa ja olin ihan sekaisin. Koiralla pahin mahdollinen karvanlähtöaika joten joka vierasta varten oli pakko imuroida ja pestä lattiat. En mä oikeen näitä "puolituttu"-vierailijoita oikeen ymmärtänyt enkä tosiaan ois kaivannut, pahin oli kuitenkin kun kaveri tuli reilu vuodenikäisen lapsensa kanssa meille 4TUNNIKSI ja kaikki juoksimme vuoronperään tän taaperon perässä kun oli pistämässä millon mitäkin suuhunsa, repimässä hyllyistä tavarat alas jne... Kyllä tuntuu että hienovaraisuus on ihmisille ihan vieras käsite.

 

[Hmph]

Millaisia kokemuksia? Kauanko olette saaneet olla perheen kesken rauhassa, ennen kuin sukulaiset, tuttavat ja kylänmiehet ovat tunkeneet kyläilemään ja vauvaa tervehtimään? Mikä on tökeröin vierailijakokemuksenne?

Hyviä kokemuksia. Meille tuli ihan samana päivänä jo ihmisiä katsomaan, enkä ole ollut siittä mitään muuta kuin mielissään. Ei ole mitään sellaista, mikä liittyisi itse lapsiin.

En tiedä olenko jotenkin outo, mut mulla oli pää räjähtää jo siellä laitoksella, kun ei saanut käydä kavereita ( ainoastaan mies, vierailu aikana ), onneksi siinä kahviossa sai käydä niin pääsi juttelemaan aikuisten ihmisten kanssa. Enkä ole ollut edes sairaalassa kuin 2 yötä molemmista.

 

[vieras]

Tökeröin oli puolituttu, joka ilmoitti n. 5 minuuttia ennen saapumistaan, että on tulossa meille katsomaan vauvaa. Tuli n. 45 minuutin matkan päästä, että olis voinut ilmoittaa aiemmin. Vauvan kanssa oltiin kans kotiuduttu pari päivää aiemmin. En viitsinyt sanoo että nyt ei sovi, vaan kyllä mua tympäisi, viihtyi vielä meillä useamman tunnin...

Joo toi on NIIN ikävää Ja kun ne heti kylään tulijat tuntuvat olevan juuri niitä, jotka muuten eivät käy... Nyt aion sulkea puhelimen moneksi päiväksi, jotta saadaan olla rauhassa. Tulevat sitten tietenkin soittamaan ovikelloa mutta onneksi ei ole pakko avata

kannattaa sitten etukäteen kuitenkin varottaa että suljette puhelimen ettek avaa ovea, koska toiset voi luulla että jotain on sattunut kun ei saa mitään yhteyttä...

minua ärsytti se, että kun meillä on ollut vauva niin eräs (silloin) lapseton tyyppi änkes aina samana päivänä vauvaa kattomaan kun on kotiuduttu. nyt kun sai itse vauvan niin ilmoitti että vauvaa saa tulla katsomaan kunhan kotona on totuteltu elämään ja rytmi on päiviin tullut.

 

[Murmeli -76]

Ehdottomasti tökeröin oli miehen veli perheineen.Olin tullut esikoisen kanssa kotiin ja olin ihan tokkurassa ja väsynyt.Oli rankka synnytys ja viikon olin sairaalassa enkä saanut nukuttua siellä yhtään.Olin kuin kävelevä zombie..miehen veli tuli vaimonsa ja kahden pojan kanssa kylään 2 tuntia kotiutumiseni jälkeen..voin sanoa että olin enemmän kuin vihainen.
Menin maate tyynesti vauvan kanssa ja mies sai hoitaa kahvituksen,jälkeenpäin haukuin varmaan koko miehen suvun :ashamed: Kuopus kun syntyi sanoin kaikille että viikkoon ei sit tarvitse meille tulla,et halutaan olla rauhassa.

 

[Hewletin Paccardi]

Itse olin lapsen synnyttyä toisen lapsen hoitajana heti kotiin ssavuttua eikä muutenkaan ole haitannut vaikka on vierailijoita käynyt

 

[chef]

Mä avaan oven vasta 2 viikon päästä. Eli meille ei tule kukaan ennen kuin jaksan vastaanottaa vieraita.