4
4n äiti
Vieras
en missään vaiheessa. kipu kuuluu asiaan synnytyksessä ja se auttaa kroppaa lataamaan kivunlievittäjiä.
V
v
Vieras
J
j
Vieras
esikoisen aikaan ei missään vaiheessa, olin kunnon lääke tokkurassa, tajunnut mistään mitään..
kuopuksen synnytyksessä ponnistus vaihe..tai siis spinaali loppu just kun piti alkaa ponnistaa.. siinä vaiheessa HaLusIn kuolla. ne supistukset, aivan jotain hirveää muistan vieläkin selässä sen aah niin hirveän tuntee kun yritin kiemurrella ja olla jotenki ettei sattuis.. ja se vihlominen kun lapsi tuli hitaasti mutta varmasti ulospäin väärässä tarjonnassa.
kuopuksen synnytyksessä ponnistus vaihe..tai siis spinaali loppu just kun piti alkaa ponnistaa.. siinä vaiheessa HaLusIn kuolla. ne supistukset, aivan jotain hirveää muistan vieläkin selässä sen aah niin hirveän tuntee kun yritin kiemurrella ja olla jotenki ettei sattuis.. ja se vihlominen kun lapsi tuli hitaasti mutta varmasti ulospäin väärässä tarjonnassa.
R
relaa vähän..
Vieras
2 synnytystä eikä kummassakaan tullu sellaista et oisin varma et kuolen...onhan se kipeetä mut eipä siinä kuolema mielessä käyny kertaakaan..
Missään vaiheessa en luullut kuolevani, vaikka loppuvaiheessa se ei olisi kuulostanut huonolta idealta sekään. Ei niinkään mikään yksittäinen kohta ollut ongelmallinen, vaan se jatkuminen.
Ei missään vaiheessa. 
Kivuliainta oli kai ne vikat supistukset ja sitten se, kun vauva lähti oikeasti tulemaan ulos (mutta se vaihe oli niin lyhyt, että meni nopeasti. =) ). Jälkikäteen ei vaan pysty muistamaan, kuinka kamalalta se tuntui, vaikka muistelen silloin sanoneeni ukolle, että tämä on satavarmasti meidän ainokainen... :xmas: Nyt oon jo eri mieltä. 
Kivuliainta oli kai ne vikat supistukset ja sitten se, kun vauva lähti oikeasti tulemaan ulos (mutta se vaihe oli niin lyhyt, että meni nopeasti. =) ). Jälkikäteen ei vaan pysty muistamaan, kuinka kamalalta se tuntui, vaikka muistelen silloin sanoneeni ukolle, että tämä on satavarmasti meidän ainokainen... :xmas: Nyt oon jo eri mieltä.
V
ViVa harmaana
Vieras
ekan synnytyksessä luulin oikeasti kuolevani silloin kun synnytyksen jälkeen vuosin kuin saavista kkataen ja minut juoksutettiin kamalaa kyytiä leikkaussaliin ja nukutettiin eikä kukaan sanonut mitään. Kamala kokemus :/
Toisen kohdalla ei mitään noin kamalaa ollut,mutta kun sain spinaalin ja aukesin puolessa tunnissa n.7cm niin se kipu oli kyllä aika kaameeta. Lääkärikin oli paikalle pyydettävä,sen verran kipeä olin.
Toisen kohdalla ei mitään noin kamalaa ollut,mutta kun sain spinaalin ja aukesin puolessa tunnissa n.7cm niin se kipu oli kyllä aika kaameeta. Lääkärikin oli paikalle pyydettävä,sen verran kipeä olin.
N
no
Vieras
En nyt kuolemaa kaivannut, mutta ihan muissa maailmoissa olin kivun kanssa siinä kohtaa kun viimeiset 6cm aukesi vajaassa puolessa tunnissa ja ponnistutti ihan hirveesti koko ajan eikä vielä voinut vaan piti pidätellä. Kymmenkunta supistusta siinä tuli eli melkeinpä sentti per supistus. Oli kyllä hurjia, vauvakin laskeutui siinä niin rytinällä että ponnistusvaihe oli sitten alle minuutin. Ja pää pienellä oli ihan mustelmilla sen jälkeen.
D
df
Vieras
N
never
Vieras
Esikoisen synnytyksessä avautumisvaiheessa. Ja sillon, kun sitä kiskottiin imukupilla mun sisuksista! Ja se lääkäri todella veti ihan kaikilla voimilla mitä sillä oli.
Toinen synnytys oli onneks huomattavasti kivuttomampi ja helppo muutenkin.
Toinen synnytys oli onneks huomattavasti kivuttomampi ja helppo muutenkin.
En mä missään vaiheessa kai pelänny /toivonu kuolevani mutta esikoisesta pahin oli se ponnistus, se kesti 45 min ja jäi epämiellyttävänä mieleen. Kuopuksesta taas jäi pahimpana mieleen ne supistukset mitkä alko kotona (kun olin juuri lähteny sairaalasta kun ei se sieltä tule ) ja kesti siihen ennen kuin pääsin takas sairaalaan ja sai epiduraalin. Toisessa synnytyksessä kivulias hetki oli myös se kun laitettiin spinaali ja se pisti mun alamahan kramppaamaan niin pahasti ettei voinu tehdä mitään :/
) ja kesti siihen ennen kuin pääsin takas sairaalaan ja sai epiduraalin. Toisessa synnytyksessä kivulias hetki oli myös se kun laitettiin spinaali ja se pisti mun alamahan kramppaamaan niin pahasti ettei voinu tehdä mitään :/
P
piia
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja tuleva mamiska:Synnytyksestä, milloin kipu tuntui niin voimakkaalta että olit varma kuolevasi...?
Tässä on tuollaiset 3 viikkoa laskettuun aikaan
esikoisen kanssa ei missään vaiheessa. kuopusta synnyttäessä lähes kokoajan. se kipu ylitti kaikki kuvitelmani kivusta jota voi olla olemassa. loppujen lopuksi kipu vei minut johonkin ihme tilaan että makasin vaan aloillani, varpaista päähän saakka sattui. hourailin, en ymmärtänyt enää mitään. muistan vaan sen mustan päässäni et tää oli tässä, nyt kävi huonosti. kipu lamaannutti minut. hyih.... ei enää koskaan.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Annu:Alkuperäinen kirjoittaja tuleva mamiska:Synnytyksestä, milloin kipu tuntui niin voimakkaalta että olit varma kuolevasi...?
Tässä on tuollaiset 3 viikkoa laskettuun aikaan
Sen puolen tunnin aikana ku avauduin 5cm-10cm. Ja siis luonnollisesti ilman kipulääkettä ja käynnistetty synnytys.
Minulla sama, käynnistämättä ja ilman kipulääkkeitä. Avautumiskipu tuntui pahalta kun kalvot eivät puhjenneet. Vasta ponnistusvaiheessa alkoi roiskua ja silloin tuntui helpottavalta kokea toisenlaista kipua, ponnistuskipua, helpottavaa kipua =)
V
vieras
Vieras
Luulin kuolevani vain "melkein" silloin kun avautumisvaihe kävi niin äkkiä. tuntui että mä räjähdän just siihen paikkaan. itse ponnistusvaihe ei sattunut(5min).
A
AnniHelena71harmaana
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja heh:
ja minä tarkoitin että kuinka se sattui tai että missä vaiheessa sattui eniten en oikeasti tarkoittanu mitään että kuolis niihin kipuihin....päässi
Ekassa synnytyksessä ponnistusvaiheessa, tokassa viimeiset 1½ tuntia eli autossa matkalla sairaalaan ja sairaalassa (jossa todettiin että olen täydet 10 cm auki,), ennen kuin 40 min sairaalaan saapumisesta päätyi hätäsektioon ja näin anestesiamaskin naaman edessä ja ehdin ajatella että luoja kiitos nyt tää kipu loppuu ja toivottavasti vauva pelastuu...
V
v
Vieras
M
mie
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja umbrella-:
juuri niin. Ei se edes tuntunut niin kovalta, että olisi ilokaasua vahvempaa kivunlievitystä tarvinnu. Kaksi synnytystä mennyt näin.
ei missään vaiheessa..Avautumisvaiheen kivut oli kyllä kovat, mutta ei missään vaiheessa sellaset että olis edes itkua pitänyt vääntää.
A
Annu
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Alkuperäinen kirjoittaja Annu:Alkuperäinen kirjoittaja tuleva mamiska:Synnytyksestä, milloin kipu tuntui niin voimakkaalta että olit varma kuolevasi...?
Tässä on tuollaiset 3 viikkoa laskettuun aikaan
Sen puolen tunnin aikana ku avauduin 5cm-10cm. Ja siis luonnollisesti ilman kipulääkettä ja käynnistetty synnytys.
Minulla sama, käynnistämättä ja ilman kipulääkkeitä. Avautumiskipu tuntui pahalta kun kalvot eivät puhjenneet. Vasta ponnistusvaiheessa alkoi roiskua ja silloin tuntui helpottavalta kokea toisenlaista kipua, ponnistuskipua, helpottavaa kipua =)
Nimenomaan se ponnistusvaihe oli tavallaan helpotus, vaikka rutisikin ilman välilihan puudutustakaan...onneksi ei enää koskaan. Tosin lopputuloshan oli täydellinen ja helpotus vauvan syntymän jälkeen valtava
.