Synnytyksiä jotka ei menny ihan niinku piti?

Sairaalassa ja pieleen. Kätilöt ei tajunneet ja kinastelivat, toinen intti lääkärillekin vastaan. Lasta yritettiin tehdä pitkästi toista vuorokautta kunnes lekuri pisti poikki ja määräs leikkuriin. Samalla siinä ripitti kätilöitä siitä että ois pitäny ymmärtää aikasemmin jo eikä vasta sitten kun äidin kroppa pettää ja laps ilmaisee ahdinkoa. Mut poika sai täyspisteet ja synty varsin pirteänä, mulla kesti toipua.
 
Mun eka synnytys meni täysin pieleen. Sain epiduraalin 12tuntia ennen kuin lapsi syntyi, no se kyllä vei kaikki kivut jne, mutta eipä tullut ponnistamisen tarvettakaan. Ponnistusvaiheessa oksitosiinin vuoksi ilmeisesti aikalailla katkeamaton supistus (kätilöt ainaki oli sitä mieltä että koko ajan supisti, tai sitte ne käski mun ponnistaa ilman supistusta..). Ponnistusvaihe kesti 1,5tuntia ja porukkaa salissa riitti sen aikana. Viimeisen puolen tunnin ajan vauvan sydänäänet oli laskenu aina ponnistuksen aikana, mutta palautuneet kuitenkin. Yks kätilö painoi mahan päältä ja toinen koitti käsillään pitää vauvaa paikallaan, ettei liukuisi takaisin kohtuun päin. Kaikki huusi mulle ponnista ponnista enkä mä tienny miten ponnistaa, kun en tuntenut muuta kuin jumalatonta kipua siinä kohtaa. Lopulta vauvan sydänäänet ei enää noussu ja hänet autettiin imukupilla ulos. Siitä suoraan elottomana virvoitteluun ja kolme tuntia happikaapissa. Kukaan ei tietenkään viitsinyt mulle ja miehelle kertoa mihin lapsi meni ja elääkö hän. Pisteitä sai 5/7/8.
Piti olla reilusti alle nelikiloinen, painoi 4580g.. Vieläkään en tiedä kuinka paha tilanne oli, pitikö vauvaa elvyttää, vai alkoiko itse hengittää, mitä kaikkea on tehty. Sen tiedän että hapenpuutteen uhka (tai uhkaava hapenpuute) on ponnistusvaiheen aikana ollut.

Onneksi kakkosen synnytys oli niin ihana kokemus, että se sai minut lopettamaan esikoisen synnytyksen murehtimisen. Vaikka, jos olisi kätilöstä ollut kiinni niin kakkonen olisi varmaan syntynyt kotiin... :D
 
Mun eka synnytys oli koht oppikirjasta mutta toka synnytys oli vähän rajumpi kokemus. Kun eka oli ollut niin pitkä (12h kotona, 14h salissa) niin en arvannut että toka voi tulla PALJON vauhdikkaammin. Klo 1 yöllä aloin tuntea hentoja suppareita, menin vielä sänkyyn mutta en saanut nukuttua. Klo 5 nousin ylös kävelemään, ei olleet vielä hirmu kipeitä supistukset ja soitin sitten noin maissa 6 sairaalaan. NKL:lta sanottiin ettei ole varmasti vielä kiire kun eka synnytyskin oli ollut niin pitkä. Kävelin sinä vielä ja jäätiin odottamaan että pk aukeaa ja saadaan esikoinen sinne. Vietiin esikoinen pk:iin ja matkaan sairaalaan päästiin 7.45. Aamuruuhkassa ja sitten oliskin helvetti irti, supistukset hurjistuivat autossa aivan helvetillisiksi ja ulvoin vaan ja pitelin kahvasta kiinni rukoilin että pääsätis nopeasti sairaalaan. Kävelin vielä NKL:n rampinkin ja synnärin käytävän ja istuin sitten antamaan tietoja, kätilö totesi nopeasti että ei me näitä tietoja nyt oteta (en enää pystynyt puhumaan) ja suoraan saliin... 10cm auki ja suoraan ponnistamaan. Vauva oli tosin vielä korkealla ja eikä lähtenyt laskeutumaan, tukkaa saatiin näkyviin kun sydän ääniin tuli häikkää, laskivat 80 eikä palautuneet, ja 20 min ponnistamisen jälkeen hätäsektiopäätös ja saliin piipaa, eli vauva syntyi sitten 45 min sairaalaan saapumisesta hätäsektiollla. sai 6 apgaria ja napaverinäytteessä hapenpuute, mutta onneksi lyhytyaikainen ja kaikki hyvin. Soimaan itseäni etten lähtenyt sairaalaan aiemmin silloin klo 6 olisi varmaan mennyt paremmin. Nyt tilanne oli kaoottinen sairaalassa, pari lääkäriä, kätilöitä, labran ihmisiä ja hirveä härdelli...
 
Alkuperäinen kirjoittaja :):
minä kun olin synnärillä niin siellä yksi äiti synnytti vessaan. vauva vaan tipahti lattialle ja napanuora katkesi :o

Olen kanssa kuullut, että monille iskee "kakkahätä" ja haluavat mennä vessaan. Eivätkä ymmärrä, että vauva siellä on jo tulossa ja painaa.
 

Similar threads

Yhteistyössä