Mun eka synnytys oli koht oppikirjasta mutta toka synnytys oli vähän rajumpi kokemus. Kun eka oli ollut niin pitkä (12h kotona, 14h salissa) niin en arvannut että toka voi tulla PALJON vauhdikkaammin. Klo 1 yöllä aloin tuntea hentoja suppareita, menin vielä sänkyyn mutta en saanut nukuttua. Klo 5 nousin ylös kävelemään, ei olleet vielä hirmu kipeitä supistukset ja soitin sitten noin maissa 6 sairaalaan. NKL:lta sanottiin ettei ole varmasti vielä kiire kun eka synnytyskin oli ollut niin pitkä. Kävelin sinä vielä ja jäätiin odottamaan että pk aukeaa ja saadaan esikoinen sinne. Vietiin esikoinen pk:iin ja matkaan sairaalaan päästiin 7.45. Aamuruuhkassa ja sitten oliskin helvetti irti, supistukset hurjistuivat autossa aivan helvetillisiksi ja ulvoin vaan ja pitelin kahvasta kiinni rukoilin että pääsätis nopeasti sairaalaan. Kävelin vielä NKL:n rampinkin ja synnärin käytävän ja istuin sitten antamaan tietoja, kätilö totesi nopeasti että ei me näitä tietoja nyt oteta (en enää pystynyt puhumaan) ja suoraan saliin... 10cm auki ja suoraan ponnistamaan. Vauva oli tosin vielä korkealla ja eikä lähtenyt laskeutumaan, tukkaa saatiin näkyviin kun sydän ääniin tuli häikkää, laskivat 80 eikä palautuneet, ja 20 min ponnistamisen jälkeen hätäsektiopäätös ja saliin piipaa, eli vauva syntyi sitten 45 min sairaalaan saapumisesta hätäsektiollla. sai 6 apgaria ja napaverinäytteessä hapenpuute, mutta onneksi lyhytyaikainen ja kaikki hyvin. Soimaan itseäni etten lähtenyt sairaalaan aiemmin silloin klo 6 olisi varmaan mennyt paremmin. Nyt tilanne oli kaoottinen sairaalassa, pari lääkäriä, kätilöitä, labran ihmisiä ja hirveä härdelli...