Synnytyskipu gallup

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja LMAO
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Jos on enemmän kuin yksi lapsi, niin monesko synnytys oli kaikista kivulian? Missä supistukset tuntuivat? Vastatkaa yksi lapsisetkin :)

Mulla eka oli pahempi kuin toka. Ekassa supistukset tuntuivat koko mahassa ja oli TOSI kipeitä. Pyysin epiduraalin heti kun vain sen pysty antaan. Tokassa supistukset tuntu vaan alamahassa, vähän niinku menkkakivut. Koko avautumisen aikana ei ollut pahojakaan kipuja ja en tarvinnut mitään lievitystä.

Mietinkin nyt että onko se yleensä niin, että koko mahaan koskevat supistukset käyvät kipeempää, vai oliko se vain sattumaa?

Eka oli lempeämpi, kärvistelin kotona 12 h ja se meni ok, sairaalassa sain epiduraaliin 3 annosta ja se vei kivut kokonaan, vain ponnistusvaihe oli karmea.

Toka eteni niin nopeasti että tuskin ehdin sairaalaan, aukesin autossa matkalla sairaalaan viimeiset sentit ja huusin ääneen, teki aivan sairaan kipeää. Sairaalassa suoraan ponnistamaan ja sekin sattui aivan helvetisti, loppuhuipennuksena oli hätäsektio ja muistan että viimeiset ajatukset ennen kun anestesiamaski tuli suun eteen ja taju lähti, oli että nyt tää kipu loppuu ja toivottavasti vauva pelastuu.
 
Ensimmäinen kivuliain, luomuna ja iso vauva. Yhtään liiottelematta tuntui siltä että hengissä en siitä selviä. Toinen oli käynnistetty ja sain epiduraalin ja selvästi helpoin synnytykseni.
Kolmas oli kaksossynnytys (luomu) ja kaikki oli ohi parissa tunnissa. Kivuiltaan lähes ensimmäisen luokkaa mutta onneksi paljon nopeampi.

Yhtään en osaa kyllä sanoa että missäpäin kipu tuntui. Varmaan rinnoista polviin asti...
 
ei ollut kumpikaan kovin kivulias tai kamala,suorastaan helppoja. Pahimmillaan supistelu kyllä sattui ja tuntui kuin helvetinmoiset menkkakivut ja vuosisadan kankkunen,mutta olivat sen verran lyhytaikaisia 3-4 h. pahin aika,että oli helposti unohdettavissa :).
 
viisi lasta on ja niistä kaksi on syntynyt ilman minkäänlaista kivunlievitystä. kyllähän siinä on karjuminen kuulunut kauas. avaudun kivuttomasti (lehteä lukien), mutta ponnistaminen repii lantion hajalle (tai siltä se tuntuu). kaksosiin sain spinaalin ja homma oli todella helppoa ja miellyttävää (uusiksi koska vaan).
 
Lisäisin vielä, että kipu oli eniten alaselässä supistellessa. Ponnistusvaiheessa eniten sattu suoraan sanottuna perseeseen. Mahto sattua myös siksikin että sieltä repes peräsuolta ja supistajalihastakin..
 
Eka kesti pitkään ja annettiin supistuksia voimistavaa tippaa, mitä lie, mutta koin vaikeaksi ja kivuliaaksi. Toka oli syöksysynnytys, kivut x100 pahempia kuin edellisessä, mutta silti jäi parempi muisto. Ensimmäisessä väsyin kipuihin ja ehkä siksi koin koko homman niin hirveänä plus lapsi vietiin teholle. Toisessa oli kivut ohi niin nopeasti ja lapsi voi hyvin, jäi positiivinen mieli.
Mutta onhan se hirveää touhua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Näin;26248015:
Eka kesti pitkään ja annettiin supistuksia voimistavaa tippaa, mitä lie, mutta koin vaikeaksi ja kivuliaaksi. Toka oli syöksysynnytys, kivut x100 pahempia kuin edellisessä, mutta silti jäi parempi muisto. Ensimmäisessä väsyin kipuihin ja ehkä siksi koin koko homman niin hirveänä plus lapsi vietiin teholle. Toisessa oli kivut ohi niin nopeasti ja lapsi voi hyvin, jäi positiivinen mieli.
Mutta onhan se hirveää touhua.

Lisään vielä, että kipu tuntui selässä, alamahassa ja reisissä.
 
Toinen synnytys käynnistettiin ja oli kivuiltaan aivan eri luokkaa kuin eka, kipu oli järkyttävää! Tokassa puhkastiin kalvot ja laitettiin vielä tippa kun ei supistukset alkaneet. Sitten kun alko niin kivut oli aivan hirveät eikä anestesialääkäri kerennyt tulla puuduttamaan. Kohdunkaulanpuudute sitten laitettiin ja se vei parilta supistukselta terävimmän kärjen pois ja avauduin näillä supistuksilla hetkessä loput 5cm. Kipu oli jotain aivan kamalaa, niinkuin joku ois repiny paljain käsin mahaa auki. Kivut siis tuntu koko mahalla.

Ekassa supistukset tuntu koko aikana vain vannemaisena puristuksena alamahalla ja alaselässä. Olihan kipu sillonkin kova ja sainkin epiduraalin. Epiduraali ei vienyt läheskään kaikkia kipuja mutta pahimman kärjen kuitenkin ja pärjäsin ihan hyvin.
 
[QUOTE="mievain";26247880]Yks laps on vaan, ja synnytys oli helvetillinen. Niin jumalaton kipu, onneks helpottu epiduraalilla aina joksikin aikaa, kunnes kolmannesta annoksesta ei ollu enää apua ja sit pitikin ponnistaa melkolailla ilman puudutteita... Tunnin ponnistin tuloksetta kunnes vetivät imukupilla. Kolmannen asteen repeämät ja leikkaussalissa tunnin kestäny ompelu, mulla onneks taju kankaalla. Lapsen näin nopeesti synnytyksen jälkeen, seuraavan kerran kolmen tunnin päästä (kun pääsin heräämöstä), jolloin miehen piti heti lähteä kotiin kun oli yö tulossa eikä perhehuonetta.

Suuresti harmittaa, varsinkin kun jäi viimeiseksi alatiesynnytykseksi :/ Seuraavaks tulee sektio sekä psyykkisistä että fyysisistä syistä - neuvolalääkäri kannattaa ajatusta.

Olisin halunnu kokea ns. hyvän synnytyksen jossa asiat menee jotakuinkin putkeen ja jää hyvä mieli, ja lopuksi vietetään ihanaa perhehetkeä salissa kahvia juoden...[/QUOTE]

Tuo on minusta niin perseestä kuin olla ja saattaa. Että jos toisella on jotenkin rankka se öinen synnytys, niin luulisi että jostain löytyisi kolo vaikka sitten seurusteluhuoneesta sitä varten, että saavat siinä koota tuoreet vanhemmat itseään kahdestaan. Meille kävi vähän samoin, synnytys meni kitumiseksi ja sektioon ja lapsikin vietiin kahden ongelman takia hoidettavaksi. Onneksi oli niin aamu jo, että ei tarvinnut tuntitolkulla kärvistellä unettomana yksin ja mies nukkui kavereilla sairaalan vieressä.

Asiasta on jo kolmatta vuotta, eikä unohdu.
 
Mulla on kaksi lasta. Toisessa kivut oli paljon pahemmat, mutta synnytys oli melko nopea(4tuntia ja risat). Eka päätyi sektioon puolentoista vuorokauden supistelujen jälkeen(plus oksitosiini oli). Siinä oli pahinta tuo pitkä aika, kun ei edistystä tapahtunut, ja tuo oksitosiini teki sen ettei supistusten väliin jäänyt taukoja. Mutta silti, tokassa nuo avautumiskivut oli jotain ihan muuta. Sain epiduraalinkin, mutta silloin olin jo niin loppuvaiheessa että vartin päästä pääsin jo punnertamaan:)
 
Kolmas synnytys oli niin kivulias, että vasta sen kerran jälkeen olen ymmärtänyt niitä äitejä jotka sanovat etteivät halua koskaan enää synnyttää.. Keskimmäisen synnytys sujui täysin luomuna, supistukset tuntuivat selässä kuten kolmannessakin, mutta supistusten väli ja teho olivat keskenään täysin eri planeetoilta.

Kolmannella kerralla sain peräti puolikkaan kohdunkaulan puudutuksen, lääkäri ehti laittaa vain toiselle puolelle puudutuksen kun seuraava supistus hävittikin koko kohdunkaulan. *Vieläkin puistattaa ajatella koko synnytystä, ei ikinä enää...*
 
[QUOTE="mievain";26247880]Yks laps on vaan, ja synnytys oli helvetillinen. Niin jumalaton kipu, onneks helpottu epiduraalilla aina joksikin aikaa, kunnes kolmannesta annoksesta ei ollu enää apua ja sit pitikin ponnistaa melkolailla ilman puudutteita... Tunnin ponnistin tuloksetta kunnes vetivät imukupilla. Kolmannen asteen repeämät ja leikkaussalissa tunnin kestäny ompelu, mulla onneks taju kankaalla. Lapsen näin nopeesti synnytyksen jälkeen, seuraavan kerran kolmen tunnin päästä (kun pääsin heräämöstä), jolloin miehen piti heti lähteä kotiin kun oli yö tulossa eikä perhehuonetta.

Suuresti harmittaa, varsinkin kun jäi viimeiseksi alatiesynnytykseksi :/ Seuraavaks tulee sektio sekä psyykkisistä että fyysisistä syistä - neuvolalääkäri kannattaa ajatusta.

Olisin halunnu kokea ns. hyvän synnytyksen jossa asiat menee jotakuinkin putkeen ja jää hyvä mieli, ja lopuksi vietetään ihanaa perhehetkeä salissa kahvia juoden...[/QUOTE]

Tää kuulostaa pääpiirteiitäin mun synnytykseltä, tosin mä en ehtinyt saada epiduraalia ku en heti sitä tajunnut pyytää. Tunnin ponnistus tuloksetta ja sitten 4,5kiloisen vauva veto imukupilla. Ei tullut hyvää jälkeä ei. :/ Lääkärin parsintaa vajaa tunti, mutta puudutteilla, koska en halunnut leikkaussaliin vaan halusin nähdä vauvan.

Mies lähti sitten vauvan kanssa osastolle ja itse jäin saamaan verta yhteensä neljäksi tunniksi synnytyssaliin (sain siis lisäverta+nukuin). Oli yö kun pääsin takaisin osastolle, mies oli istunut vauvan kanssa käytävällä ja joutui sitten lähtemään kotiin. Vauva hoitajille, koska en kyennyt liikkua.

Nyt uusi raskaus lopuillaan, mietin haluanko yrittää parempaa alakautta synnytystä vai suoraan sektioon. Saan itse valita.
 
Jep, "edelleen kiukkuinen"!!

Mä vielä pääsin isoon huoneeseen jossa oli mun lisäks vain yks äiti. Se oli siis 4-paikkainen... En ymmärrä minkä ihmeen takia mies ei ois voinu jäädä edes hetkeks. Ehdittiin muutama sana vaihtaa ja sit oli jo kätilö ilmottamassa että isien täytyy lähteä. Itkin ja huusin koko yön - kivusta. Sain onneks jotain huumelääkettä kipuun, ja kun ei auttanu ni samaa vielä pistoksenakin. Välillä kävi lääkäri tonkimassa jotain kun epäili sisäistä verenvuotoa. Valvoin koko yön kärvistellen, en voinu edes liikkua ja mulla oli katetri. Lapsi oli ekat yöt hoitajilla jos sattui heräilemään. Toivat mulle imetettäväks. Synnytyksestä pääsin juttelemaan vasta kolmantena päivänä kun oma kätilöni tuli taas töihin... Siitä en tosin muista mitään.
 
En kyllä osaa sanoa kumpi kivuliaampi.
Molemmat sattu kyllä ihan riittävän paljon. Eka synnytys kesti n.16 tuntia ja synnyttymään lähdettiin kun vedet meni. Epiduraali ja ilokaasu ja silti helvetilliset kivut suppareissa, ja ponnistusvaiheessa ei sen helpompaa... varsinkaan kun ei ollut hajuakaan mitä edes pitäs odottaa tulevaksi... siis muuta kuin vauvaa! =D

Toinen synnytys kesti n 18 tuntia ja synnyttämään lähdettiin kun suppareita alkoi tulla. Epiduraalin otin mutta tällä kertaa unohtui ilokaasu. Kivut oli mielestäni ihan yhtä kauheat ja tuntui ettei ikään pääse edes synnytykseen asti mutta kyllähän ponnistukseen sitte aikaan päästiin. Ja kyllähän se jumalattoman kipeää kävi... Tällä kertaa tosin uskalsi ponnistaa kun tiesi mitä tuleman pitää...

Pitkiä ja kivuliaita synnytyksiä molemmat olleet mutta kolmatta kovasti toivotaan! <3
 
4 synnytystä, mutta kaikki niin erilaisia, ettei pysty pahinta sanomaan.
Mutta ehkä se eka, kun ei tiennyt yhtään tulevasta eikä osannut varautua.
3 ensimmäistä oli käynnistettyjä, neljäs tuli spontaanisti.
 
Eka oli pisin, mutta ei kivuliain. Toinen oli käynnistetty ja kivut kamalat, mutta sain niihin puudukkeen. Kolmas ja neljäs oli kivuliaita, mutta siedettäviä, vaikka puudukkeita en ehtinyt saada. Mutta viides... auvautumisvaihe meni alkuun kivuttomasti, mutta viimeiset 15min oli yhtä helvettiä. Aukesi muutamassa minuutissa 4 centistä täysin auki ja se tuntui. En enään pystynyt hallitsemaan kipua, vaikka kuinka olin yrittänyt kuivaharjoitella.
 
Kaikissa kolmesta supistusket tuntuneet selässä, todella kipeinä. Maha on ollut vaan kova ja tunnoton. Yhdessäkään en ole ottanut muuta kivunlievitystä kun ilokaasua. Eka synnytys oli tavalla vaikein, kun pojan virhetarjonnan takia ponnistettiin 1,5tuntia -> eppari ja imukuppi -> II/III asteen repeämät. Mutta kolmas synnytys oli mielestäni kaikkein tuskasin.
 
Eka synnytys kesti 8,5 tuntia ja sain epiduraalin + kohdunkaulapuudutteen. Ponnistusvaihe ei tuntunut missään.

Toinen synnytys oli niin nopea että jäin ilman kivunlievitystä. Muistan roikkuneeni miehen paidan rinnuksissa ja huutaneeni apua. se oli jotain aivan karseeta. siis se paineen tunne ja kun lapsi laskeutui. ponnistusvaiheessa tunsi miten se vauva liikkui edestakas.kamala tunne.

mutta fyysisesti olin paremmassa kunnossa tokan synnytyksen jälkeen, koska ekassa sain sen hirveen päänsäryn epiduraalista (2x veripaikka tehtiin) ja siltikin jäi sellanen kiristävä päänsärky joka kesti useita kuukausia.
 
Kaksi lasta olen synnyttänyt. Ensimmäisen jälkeen uskalsin pelkoklinikan kautta yrittää uudelleen. Onneksi kolmatta kertaa ei tarvinnut yrittää, kun lapsiluku oli täynnä. Kivut olivat molemmissa sietämättömät, mutta toisella kerralla jo tiesi, että kyllä tästä selvitään.
 
Yksi synnytys takana, käynnistetty.

Avautumisvaihe oli ihan helvettiä. Kipu tuntui koko kropassa. Sätkin ja tärisin kivusta. Sain epiduraalin jonka jälkeen taivas aukesi. Epiduraali vaikutti vielä ponnistusvaiheessa, mutta ei heikentänyt supistuksia ja ponnistussuunta oli heti oikea. Ponnistus kesti 13 min ja koko synnytyksen kesto oli 2 tuntia 57 min. Avautumisvaihe oli siis todella nopea ja siksi varmaan sattui niin jumalattomasti. Tosin eipä ole mihin verrata..
 
Pakko heittää kysymys tänne väliin - miten pystyy ponnistamaan jos epiduraali vaikuttaa? Eikö ideaalitilanne ole se, että ponnistusvaiheessa se lakkaa vaikuttamasta eikä uutta annosta silloin enää anneta?

Kahdessa ekassa mulla epiduraali vaikutti niin että ponnistusvaiheessa kipua ei ollut yhtään. Silloin katsottiin monitorista käyrää että jaahas nyt tulee supistus nyt pitää ponnistaa... Molemmissa synnytyksissä ponnistusvaihe kesti alle 10 minuuttia ja kipua en juuri tuntenut. Avautumisvaiheessa supistukset kesti jotenkin. Ja molemmissa synnytkissä olin sairaalassa yli vuorokauden, kun ei oikein meinannut homma edetä.

Kolmas synnytys olikin sit kivuliain. Kipulääkitystä en saanut mitään, ilokaasua vain ja huusin kuin hyeena. Sairaalassa ehditiin olemaan alle puol tuntia kun vauva oli syntynyt. Aamuyöstä alkoi supistelemaan ja kun oltiin lähdossä sairaalaan niin meni lapsvedet ja siitä alkoi ihan hirveät kivut, supistus minuutin välein, puolen tunnin automatka sairaalaan oli kaamea.
Eli kolmas synnytys oli kivulian ja nopein. Mutta heti kun se vauva oli sylissä niin kivut unohtui, eikä kammoa jäänyt ja uudestaankin voisin synnyttää vaikka lapset taitaa kyllä nyt olla tässä. Ja kolmannesta paranin kaiken nopeiten itse.
 

Yhteistyössä