''synnytyskivut on itsestä kiinni''

[vieras]

Luin tässä Anna Wahlgreniin kirjaa ''Lapsikirja''.
Onko kukaan lukenu?

En ihan sanatarkkaan ole kerenny tähän perehtyyn mut mitä selailin ja välistä luin niin aika ristiriitainen olo tuli.
Hän antaa ymmärtää et synnytyksen helppous tai vaikeus on äidistä itsestä kiinni. Toki myönnän et oikealla hengitystekniikalla ja rentoutumisella voi auttaa paljonkin, mut jäi vaan ihmettelemään et ymmärtääkö hän et kaikki ei ihan niin itsestä ole kiinni kummiskaan. Vaikka hän oli (muistaakseni) 9 lasta tehny ja kaikki helppoja synnytyksiä.

 

[vieras]

Kyllä se on enemmin kropasta kiinni, minä olen kaksi lasta synnyttänyt ja helpoiksi sanoisin ja ei ole ollut puudutteita ja esim. ponnistusvaihe on molemmissa kestänyut alle minuutin, molemmilla kerroilla hidastettiin ettei saa vielä ponnistaa enempää. Toisen lukemani perusteella ponnistelevat kymmeniä minuutteja, hengitystekniikoista tai rentoutumisesta en tiedä mitään.

 

[Sapfo]

Ai että mun vaikea synnytys oli mun vika?

Kyllä varmaan synnyttäjän oma asennoituminen voi joko helpottaa hieman synnytystä, kipua jne, tai sitten vaikeuttaa sitä. Mutta ei vaikeaa synnytystä millään raskausjoogalla tai tsempillä saa helpoksi. Sehän on kiinni ihan naisen kropasta miten nopeasti paikat antaa periksi ja tietty lapsen asennoista ja koosta.

 

[laihsa]

Ja eiköhän siihen vaikuta äidin rentouden lisäksi mm. lapsen asento, missä tarjonnassa, kuinka "ahtaat paikat" luisessa lantiossa, miten kudokset joustaa, mahdolliset muut perussairaudet jne.

Varmaan voi jossain määrin vaikuttaa omalla rentoutumisella, hengittelyllä ym. mutta ei tosiaankaan kaikkeen.

 

[vieras]

Kroppa taitaa vaikuttaa enempi kuin mieli. Toki jos uskaltaa olla rento ja ymmärtää kivun tarkoituksen voi päästä helpommalla kuin vastustamalla kipua.

 

[vieras]

Kyllä se on enemmin kropasta kiinni, minä olen kaksi lasta synnyttänyt ja helpoiksi sanoisin ja ei ole ollut puudutteita ja esim. ponnistusvaihe on molemmissa kestänyut alle minuutin, molemmilla kerroilla hidastettiin ettei saa vielä ponnistaa enempää. Toisen lukemani perusteella ponnistelevat kymmeniä minuutteja, hengitystekniikoista tai rentoutumisesta en tiedä mitään.

Minulla on viisi ihan erillaista synnytystä takana ja olen harjoitellut nuita hengitystektiikoita. Jos on raju ja nopee synnytys niin siihen ei kerkee matkaan vaikka miten olis valmistautunu. Ja taas jos on tosi pitkä ja hidas synnytys niin kyllä siinä väsyy äiti vaikka miten yrittäis rentoutua.

 

[Kotilohikäärme]

Niin no varmaan riippuu ihmisestä miten kivun kokee, mutta ei siihen itse pysty kuitenkaan täysin vaikuttamaan. Tietenkään. Ei se joogahengitys ihan autuaaks tehny, joskin auttoi varmaan paljon. Toiset repeekin pahemmin kuin toiset, eihän kaikkien synnytyskipua voi samalle viivalle laittaa.

 

[Milla]

No juupa-juu..Eli jos synnytys sattuu, synnytät väärin..?

 

[jeps]

saattaa olla pikkusen perääki. Siis lähinnä tuo, et miten kovaksi kokee kivun. Toki vaikea synnytys tuskin äidistä on kiinni, mutta siis tuo, et toiset kokee kivun kovana ja lähtee kivun mukaan ja toiset koittaa aatella jotain muuta ja unohtaa kivut... Eli saattaa pikkusen olla perääki. Ei kuiskaa voi noin suorilta vetää ja aatella, et joka tilanteessa pätis.

 

[vieras ap]

Ai että mun vaikea synnytys oli mun vika?

Kyllä varmaan synnyttäjän oma asennoituminen voi joko helpottaa hieman synnytystä, kipua jne, tai sitten vaikeuttaa sitä. Mutta ei vaikeaa synnytystä millään raskausjoogalla tai tsempillä saa helpoksi. Sehän on kiinni ihan naisen kropasta miten nopeasti paikat antaa periksi ja tietty lapsen asennoista ja koosta.

Sinun pitää soittaa tälle kirjan tekijälle ja kysyä et mitä teit väärin
katoin et tämä on kirjoitettu 1983. Ja muutkin ohjeet mitä tässä oli lastenhoidosta niin oli osa aika hauskoja. Osa kyllä ihan toimivia ja järkeviäkin.

 

[...]

Elkää uskoko kaikkea mitä luette :headwall:

Kyllä se kipeetä tekee vaikka toisin joku väittääkin.. Kyse on ennemin kivun hallinnasta kuin kivuttmudesta.

 

[vieras ap]

Niin no varmaan riippuu ihmisestä miten kivun kokee, mutta ei siihen itse pysty kuitenkaan täysin vaikuttamaan. Tietenkään. Ei se joogahengitys ihan autuaaks tehny, joskin auttoi varmaan paljon. Toiset repeekin pahemmin kuin toiset, eihän kaikkien synnytyskipua voi samalle viivalle laittaa.

Tässä oli et ne repeemsetkin on siittä kiinni et kuin paljon jännittää lihaksia. Jännittynylihas repeeä mut rentolihas ei.

 

[minun mielipide]

mulla on 3 lasta ensimmäisen kohdalla synnytyskipu oli jotain ihan ´hirveetä menin ihan panikkiin vaikka sain kipulääkettä mut toisessa ja kolmannessa synnytyksessä en saanut mitään lääkkeitä koska synnytykset oli niin nopeita,mut en mennyt panikkiin ajattelin aivan muuta ja hengittelin vaan rauhassa ei kipu tuntunut niin pahalta ku voisi luulla.mä uskon et se on aika paljo itsestään kiinni miten sen synnytyksen ottaa=)

 

[leijona76]

Totta on toi että myös psyyke vaikuttaa ja se miten kipua käsittelee. Mutta silti kivut ovat yksilöllisiä ja kropat jne. En mä ois omaa synnytysyritystä mitenkään saanu parannettua millään joogalla jne, vaikea se oli erinäisistä syistä johtuen.

 

[EllaRo82]

Tottakai se on itsestä kiinni ja siittä, et mimmonen kipukynnys sulla ylipäätään on. Mut se, et hänen tyylillään kaikkien muidenkin synnytykset sujuis helposti, niin se ei mene ihan niin. Koska kaikki kokee asiat ja ylipäätään kivun erilailla. Ja synnytyskin on niin alkulähteelle vievä juttu, et kukaan ei koskaan osaa sanoa, miten se seuraava synnytys menis, vaikka aiemmin olis pärjänny hyvin.

 

[vieras ap]

Elkää uskoko kaikkea mitä luette :headwall:

Kyllä se kipeetä tekee vaikka toisin joku väittääkin.. Kyse on ennemin kivun hallinnasta kuin kivuttmudesta.

En sentään. Olen 5 lasta synnyttäny et tiedän kyllä itsekkin aika paljon.
Mut ihan mielenkiinnosta luin ja kysyin teiltäkin.

 

[puupää]

Mä menin Wahlgrenin opeilla ja mietin ja meditoin ja hengitin ja rentouduin, mutta IHAN SAATANASTI SATTUI! Mut luomuna vedin loppuun asti, kun kerran niin olin päättänyt.

 

[vieras]

Minuakin naurattaa nyt jälkeenpäin kun luin silloin ennen synnytystä ohjeita että supistusten aikaan pitää yrittää rentoutua, kuvitella että loikoilet jossain rannalla auringossa, tai kuvitella että nouset aallonharjalle tms. Synnytyksessä supistuskivut olikin sitten niin kovat, että olisin kyllä näppäissut päin näköä jos olisi joku tullut viereen tuollaisia ohjeita latelemaan!

 

[HyacinthBucket]

Olen lukenut kirjan. Onhan se hauska lukea, jollei ole sellainen, joka helposti ottaa sen niin kuin oikein kirjaimen päälle.

Seitsemän synnytystä ja korkea kipukynnys... ja kait sitten viimesissä jo osas mm rentoutua ja se auttoi. Kipukynnys on jokaisella erilainen kyllä.

 

[leijona76]

Ja mitä olen äidin kanssa jutellu niin on kertonu että minun eli kuopuksen synnytys oli pahin. Ois luullu että se eka ois ollu pahin tolla perusteella että äidistä riippuu miten menee.

 

[leijona76]

Mä menin Wahlgrenin opeilla ja mietin ja meditoin ja hengitin ja rentouduin, mutta IHAN SAATANASTI SATTUI! Mut luomuna vedin loppuun asti, kun kerran niin olin päättänyt.

Kyl todellakin sattui sillonkin kun jo olin hoksinut miten kannattaa olla. Ei se rentoutuminen sitä tuskaa vähentäny tippaakaan.

 

[Pesky Pixie]

No aina ei kyllä ole itsestäkään kiinni. Esim. vauvan virheasento voi vaikuttaa siihen, että synnytyskipu on erilaista, eri paikassa ja yleensä myös voimakkaampaa.

 

[vieras]

Minulla on hyvä kipukynnys. Päänsärkyä en tunne juuri koskaan. Laikkausten jälkeen olen tarvinnut vain pienen murto-osan normaalista kipulääkemäärästä. Hätäsektion jälkeen sain vain kolme tavallista Panadolia päivässä. Mutta synnytyskivut olivat hel..tilliset. Kivun tunne ei johtunut huonosta kivun siedosta tai omasta valmentautumisesta, vaan siitä että asiat meni muutoin pieleen. Kun pahasti tulehtuneella kohdulla yrittää synnyttää maksimitehoisella käynnistyksellä kovassa kuumeessa eikä vauvaa saada ulos millään konstilla, niin tuska kaatoi vuoteen pohjalle ja olin kipushokissa.

 

[vieras ap]

Mä menin Wahlgrenin opeilla ja mietin ja meditoin ja hengitin ja rentouduin, mutta IHAN SAATANASTI SATTUI! Mut luomuna vedin loppuun asti, kun kerran niin olin päättänyt.

Minulla yhden lapsen synnytys lähti käyntiin tosi rajusti ja eteni todella nopeesti. Ei auttanu vaikka kuin hengitin oikeen ja rentouduin. Olin kivusta kohmeessa et kätilöki sano et sulla on joka lihas ihan jäykkänä. En olis saanu ponnistettua vaivaa ulos jos en olis saanu puudutusta. Kaks seuraavaa eteni hitaammin ja pääsin ''mukaan'' siihen hommaan ja aivan eri helppoja olivat. Kumpiki luomuna.

 

[vieras]

mulla on 3 lasta ensimmäisen kohdalla synnytyskipu oli jotain ihan ´hirveetä menin ihan panikkiin vaikka sain kipulääkettä mut toisessa ja kolmannessa synnytyksessä en saanut mitään lääkkeitä koska synnytykset oli niin nopeita,mut en mennyt panikkiin ajattelin aivan muuta ja hengittelin vaan rauhassa ei kipu tuntunut niin pahalta ku voisi luulla.mä uskon et se on aika paljo itsestään kiinni miten sen synnytyksen ottaa=)

Minäkin päätin että pysyn synnytyksessä rauhallisena tuli mikä tahansa, uskon minäkin siihen että se oma panikoiminen vain pahentaa asioita. Mutta silti kivut ihan kamalat.. Ei niitä kipuja välttämättä "omalla rauhallisuudella" saa siedettäviksi. Mutta, olen siis samaa mieltä, että jos minäkin olisin ruvennut panikoimaan ja vaikka huutamaan, niinkuin monet synnytyksessä tekee, niin vielä vaikeampaa se synnyttäminen minullekin olisi ollut.