Jotenkin tajusin sellaisen asian, ettei sen jälkeen häpeä enää mitään.
Ponnistusvaiheessa, mikä mielestäni oli helvetillisin hetki, tajusin paskovani syöksyllä kohden kätilöä ja virtsaavani alleni.
Minulla oli synnyttämisestä jotenkin"kauniimpi" kuva. Ei ihan kauniit ja rohkeat osastoa, mutta jossain siellä kuitenkin.
Meille vielä neuvolassa näytettiin synnytysvideo. Äiti synnytti 6:tta lastaan puudutuksissa. Siinä nainen vain hengitti pariin kertaan vähän kovemmin ja kas, baby oli maailmassa.
Ja naivina ensisynnyttäjänä kuvittelin kaiken olevan niin söpöä.
Oletteko te toiset olleet jotenkin viisaampia? Vai onko/oliko teiltäkin pimitetty synnyttämisen todellinen luonne?
Ponnistusvaiheessa, mikä mielestäni oli helvetillisin hetki, tajusin paskovani syöksyllä kohden kätilöä ja virtsaavani alleni.
Minulla oli synnyttämisestä jotenkin"kauniimpi" kuva. Ei ihan kauniit ja rohkeat osastoa, mutta jossain siellä kuitenkin.
Meille vielä neuvolassa näytettiin synnytysvideo. Äiti synnytti 6:tta lastaan puudutuksissa. Siinä nainen vain hengitti pariin kertaan vähän kovemmin ja kas, baby oli maailmassa.
Ja naivina ensisynnyttäjänä kuvittelin kaiken olevan niin söpöä.
Oletteko te toiset olleet jotenkin viisaampia? Vai onko/oliko teiltäkin pimitetty synnyttämisen todellinen luonne?