Syttyminen - miten se muuttuu parisuhteen myötä?

[Hellena]

Onko teistä normaalia, että nainen ei syty helposti? Minulla on jo jokin aikaa ollut hieman vaikea syttyä poikaystävän kanssa. Ensimmäinen vuosi oli intohimoista ja sytyin mistä vain, nyt siihen menee aikaa enkä syty samalla tavalla enää. Pidän halailusta jne, mutta en ikinä syttyisi ns. "syyttä" eli vain niin, että yhtäkkiä rupeaa haluttamaan.

Alussa pelkkä halailu sai minut syttymään ja kostumaan. Nyt siihen menee kauemmin ja halut tulevat vasta kun mieheni on koskettanut alapäätäni jokin aikaa. En oikein pääse siihen samaan hurmaan kuin alkuaikoina, että himo kasvaa niin valtavaksi vain koskettelusta. Pääsen siihen pisteeseen, että kostun hieman ja tuntuu ihan hyvältä ja yhdyntä onnistuu, mutta halut eivät kasvaa sellaisiksi kuin alussa, että olisi aivan poissa tolaltaan himosta. Olen ensimmäisessä vakavassa suhteessani, enkä ole kenenkään kanssa aikaisemmin tuntenut sellaista himoa kuin silloin alussa, mutta onko normaalia, että se muuttuu tällä tavalla?

Eli onko tämä normaalia kun alkuhuuma menee ohi, vai olenko haluton, enkö syty miehestäni niinkuin asiaan kuuluisi? Muuttuuko tällainen asia? Minusta tuntuu, että mies syttyy yhä samalla lailla (yhtä helposti ja nopeasti) kuin alussa. Miten muilla on ollut?

 

[bellebelle]

Minulla on kääynyt ihan samalla tavalla. Aluksi asia ahdisti, mutta ajattelen, että rakkaus on juuri sitä, että kestetään suhteen arkistuminen ja kumppanin virheet. Joskus on tullut mieleen, että oliko tämä nyt tässä kun ei enää samalla tavalla himota, mutta eiköhän se huuma laannu samalla tapaa kaikissa suhteissa. ja voihan se kuule vielä syttyä uudelleenkin, seksihimot menevät joskus sellaista aaltoliikettä.

 

[Hellena]

Oli helpottavaa kuulla vastauksesi! Miten pitkään olet itse suhteessa ollut?

Ensimmäisenä vuonna tuntui hyvältä, että syttyi ainakin kunnolla jopa vain siitä, että ajatteli miestä. Kun pohdiskelin onko tämä se oikea jne, ajattelin, että kun sytyn niin helposti hänestä niin kaikki on kyllä varmasti oikein. Mutta ehkä se syttyminen ei kerro siitä... Miten muilla on ollut?

 

[Syttymätön]

Ikää 40-v, takana 3 pidempää seurustelusuhdetta ja 12-vuotinen avioliitto, tällä hetkellä seurustellut 3,5 vuotta. Kaikissa aikaisemmissa suhteissa halukkuus ja intohimo kesti 6 kk- vuoden, tässä viimeisessä melkein 3 v sen ansiosta, että emme asu yhdessä ja näemme aika harvoin. Mutta niin harmillista ja katkeraa kuin se onkin, niin taas ollaan siinä pisteessä, ettei mies sytytä millään tavalla vaikka on taitava ja epäitsekäs rakastaja, silloin kun seksiä harrastetaan niin meikäläinen alkaa lämpenemään vasta loppumetreillä jos silloinkaan. Muutoin kyllä halut hyrräävät, vaikkapa komeata asfalttimiestä katsellessa. Ja sen olen oppinut, että kun se intohimo on kerran mennyt niin ei sitä enää takaisin saa. Ehkä hetkellisesti lelujen tai paikanvaihdoksen myötä, mutta se on sellaista väkisin vääntämistä. Aitoa, ihanaa, itsestään kumpuavaa halua omaa miestään kohtaa en usko enää tulevan. Ja juuri kun opin nauttimaan seksistä vapautuneesti ja ympäristön ja itseni unohtaen=(. Tässä minun kokemukseni aiheesta.

 

[bellebelle]

Kohta vuoden olemme seurustelleet. Seksiä ei kannata murehtia liikaa. Mielestäni on tärkeintä, että se sujuu ilman sen suurempia ongelmia. On toisaalta hyvä, että seksistä puhtaan enemmän ja avoimemmin kuin ennen, mutta toisaalta se luo ihmisille tällaisia ihan turhia paineita. Halujen määrä ja laatu eivät esim. käy aina yksiin, mutta niin kauan, kun seksistä ei tule mörköä, jolla kiristettäisiin tai joka kalvaisi todella kovasti, "ihan ok" seksielämä kelpaa minulle. Ei tarvitse olla pään sekoittavaa intohimoa tai hurjaakin hurjempia fantasioita jatkuvasti.

Minun mielestäni se on todella hienoa, että kaikesta arkistumisesta ja tylsyydestäkin huolimatta tuntee toista kohtaan kiintymystä ja hellyyttä. Itse olen hyväksynyt sen, että suurimman huuman seksiin tuo omalla kohdallani se jännitys, ku ei ihan vielä tunne toista ja kaikki on vasta aluillaan ja oli suhde mikä tahansa, tämä kutkuttava jännitys tietenkin laantuu ajan myötä. Mutta ainakin itselleni ihan yhtä arvokasta on se, että minulla todellakin on joku, jonka kanssa jaan yhteisen elämän, tuki ja turva, ihminen jonka kanssa on ne ihanat hassut jutut joita kukaan muu ei voi koskaan ymmärtää, ihan kokonaan oma yhteinen universumi. Seksin haalenemisesta huolimatta olen hurjan onnellinen.

 

[Hellena]

bellebelle olen kanssasi kyllä samaa mieltä. Alussa viehättää ne uudet jutut, uudet tunteet, nyt kun toisen jo tuntee seksi on erilaista. En sano huonoa, vaan erilaista. Miksi on sitten niin epäreilua, että miehet syttyvät koko elämänsä ihan mistä vaan? Ainakin minusta tuntuu niin. Oma mies syttyy kyllä pienimmistäkin asioista, mitä teen tai sanon. Mutta ehkä siihen on vain sopeuduttava

Ja syttymätön, kiva kuulla, etten ole ainoa. Niinkuin bellebelle, uskon että suhteessa on paljon muutakin kuin seksi. Halusin vain kuulla, onko muillakin näin, vai kannattaisiko siitä huolestua...

 

[Jaakko 1]

Kun on kunnon tulukset ja tuluspussit..

 

[bellebelle]

Olen oman poikaystäväni kohdalla huomannut, että hän kiihottuu fyysisesti nopeasti, mutta ei hänkään aina ole niin liekeissä kuin ennen. Miehillä vain alkaa seisoa nopeasti, mutta ei se tarkoita aina sitä, että he olisivat ihan superkiihottuneita.


Minun mielestäni ei kannata huolestua, vaikka seksi vähän laimenisikin. Ainakin meidän suhteessa sen roihuavan intohimon tilalle on tullut muita aivan yhtä arvokkaita ellei arvokkaampiakin asioita. Sitä on vaikea kuvailla sanoin, mutta suhteemme on syvennyt sellaiseksi, että minusta todellakin tuntuu siltä, että meillä on tämän maailman lisäksi poikaystäväni kanssa aivan oma, yksityinen maailma, tällaista tunnetta en ole ikinä kokenut esim. ystävyyssuhteissa.

Seksin tavallistuminen tai laimenenminen on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, josta pitäisi huolestua. Silloin vasta kannattaa huolestua, jos seksi muuttuu aseeksi, jolla kiristetään toista tekemään tai ostamaan jotakin, jos seksiä ei ole yhtään vaikka toinen haluaisi, jos toinen ei yhtään suostu tulemaan vastaan seksitoiveissa tai toinen vaatii tai pakottaa sellaiseen, mitä toinen ei halua jne.

 

[bleak]

Ei kannata liian herkästi turvautua masturbointiin. Sen sijaan mitä itse voi tehdä on se, että miettii esimerkiksi fantasioita, jotka kiihottavat. Luulen, että moni mies siirtyy intohimovaiheen jälkeen parisuhteessa katsomaan seksiä lehdistä tai videoilta juuri siksi, että saa sitä roihuavaa paloa seksiin, kun sitä ei niin helposti enää saa.

Itselläni auttaa se, että pidättäydyn omasta kädestä. Olen mieluummin ilman mitään seksiä vaikkapa 3-5 päivää, jotta saan kunnon himoa. Aluksi kiukuttelin miehelleni, kun en saanut häneltä joka päivä, mutta itse asiassa on ollut mieheni idea, että rakastelemme vain 1-2 kertaa viikossa. Tietysti olisi ihanaa saada palavaa seksiä päivittäin, mutta koska se ei onnistu, niin toki edes kerran viikossakin ihanat laukeamiset on parempaa kuin laimeaa seksiä joka päivä.

 

[bellebelle]

hei, tuohan onkin hauska idea! Voisin kuvitella ainakin itseni kohdalla, että kun pitäisikin olla ilman niin alkaisi himottaa. Niinhän se aina on, että kun on yllin kyllin niin ei tee mieli mutta kun ei saa niin himottaa koko ajan. Esim. minulla on hirveä himo kuukautisten aikaan päällä koko ajan.

 

[Aplle]

Seksi on päässä, eikä jalkojen välissä. Olen ollut saman miehen kanssa vuosikymmenet. Seksiä on muutama kerta viikossa - yleensä. Orgasmin saan aina paitsi jos vain "annan" ja nautin sillä tavalla - yleensä näin käy puolilta öin väsyneenä.

Mutta mistäs mun pitikään ... Niistä mielikuvista. Kerran oltiin ukon kanssa mökillä kaksin. Kuvittelin koko ajan, että me emme ole pari, jolla on seksisuhde. Hän on joku työmies ja minä puutteessa oleva sinkku. Kävin kuumana tuntitolkulla ja kyllä kuulkaa himoja löytyi iltasella...

Joidenkin mielestä mielikuvitus on luovuttamisen merkki. Minulle se on kuuman seksisuhteemme säilymisen edellytys. Arkinen työpäivän jälkeinen rakastelu menee sfääreihin, kun etäännytän oman makuuhuoneen. Miestäni en etäännytä koskaan, joskus tuon kyllä lisäporukkaa ... en tuttuja ihmisiä, mutta erilaisia tilanteita ...

Kuka puhui asfalttimiehistä? Niistä niin tiedä, mutta himoja voi kasvattaa missä ja millä vaan ja ohjata ne omaan suhteeseensa.

En usko, että minulla säkenöisi yhtään enempää, jos vaihtaisin miestä parin vuoden välein. Jos et sinäkään halua sitä, niin kehitä itsellesi seksuaaliset aivot!

 

[panacea]

Nuorena tuli seurusteltua ja suhteiltua sellaistenkin miesten kanssa, joita kohtaan en tuntenut mitään syvempää intohimoa. Luulin toki, että ihastumisen ja uutuudenviehätyksen tuoma jännitys ja kiihotus oli sitä rakastumista - enhän muusta tiennyt silloin.

Kun ihastus ja uutuudenviehätys katosi, suhteista katosi kaikki puhti ja myös minulta himo miestä kohtaan. Luulin, että olen tuomittu elämään jonkinlaisessa "sisko ja sen veli" -tyyppisessä kaveruussuhteessa, jossa seksiä harrastetaan sitten kun fyysisistä syistä halu nousee riittäväksi. Esimerkiksi seksistä pidättäytymällä saa kyllä aikaiseksi jonkinlaisen kutkutuksen, jonka avulla jaksaa seksiäkin harrastaa.

Tapasin sitten miehen, jossa ihastuin hänen älyynsä ja persoonallisuuteensa. Tutustuttuani rakastuin häneen - ensimmäistä kertaa elämässäni. Ero niiden aikaisempien "rakastumisten" ja tämän välillä oli kuin yöllä ja päivällä.

Tunnen tätä miestä kohtaan intohimoa. Tuo intohimo kattaa hänen koko persoonansa - myös ns huonot (eli minua ärsyttävät) puolet. En saa hänestä tarpeekseni millään tasolla, vaan hän on minun mielestäni aina kiehtova.

Tässä ihmisessä riittää minulle tutustuttavaa, enkä ole vähääkään kiinnostunut muista miehistä. Nuorempana seksuaalinen uskollisuus oli minulle melko mahdotonta - tai ainakin oman tahdonvoimani varassa. Ihastuin jatkuvasti uusiin miehiin.

Olen nyt jakanut elämäni tämän miehen kanssa jo yli kymmenen vuotta. Tunnen edelleen suurta seksuaalista himoa häntä kohtaan. Hänen ei tarvitse minua mitenkään sytytellä, sillä olen yhtä herkkä hänen katseelleen tai kosketukselleen kuin silloin alussa aikoja sitten.

Tämä on toki vain minun oma kokemukseni, enkä suinkaan väitä, että näin pitäisi olla muillakin. Mutta minä en oman kokemukseni perusteella voi allekirjoittaa sitä väitettä, että (into)himo laantuu aina viimeistään vuoden-parin kuluttua. Allekirjoitan kyllä sen väitteen, että ihmisen tärkein erogeeninen alue on aivot.

 

[Mietin minäkin 35v]

Mietin tätä samaa itsekin. Olen puolitoista vuotta seurustellut ihanan miehen kanssa, olen rakastunut, rakastan häntä. Meillä on hyvä olla yhdessä, hän on fyysisesti ja henkisesti haluttava. Muitta silti en syty niin helposti. Ennen sytyin muistaakseni heti kun seksi tuli mieleen, esimerkiksi kun sinkkuna baarissa hiprakassa löysi jonkin kutkuttavan miehen. Mentiin kotiin ja oli niin jännää ja kiihottavaa. Enää minua ei todellakaan kiinnosta yhden yön jutut, haluan jakaa elämäni tämän miehen kanssa, mutta en minä syty tuolla tavalla hänen kanssaan enää.

Pornosta saatan syttyä kunnolla, mutten haluaisi aina turvautua siihen, emme ole sitä kertaakaan yhdessä harrastaneet. Hän on ihana ja tuntuu hyvältä, mutta pelkkä ajatus seksitä hänen kanssaan ja halailu ei sytytä, niin kuin alussa teki. Sytyn pikkuhiljaa aktin aikana ja tulen melko usein, se ei ole ongelma.

Miten te muut sytytte pitkässä suhteessa? Onko se työn takana? Onko teillä vinkkejä miten voisi syttyä paremmin? Olisi kiva kuulla...

 

[huuma ei kerro]

Ensimmäisenä vuonna tuntui hyvältä, että syttyi ainakin kunnolla jopa vain siitä, että ajatteli miestä. Kun pohdiskelin onko tämä se oikea jne, ajattelin, että kun sytyn niin helposti hänestä niin kaikki on kyllä varmasti oikein. Mutta ehkä se syttyminen ei kerro siitä... Miten muilla on ollut?

Syttyminen ei todellakaan kerro rakastumisesta tai siitä että kyseessä on oikea henkilö. Sitähän voi syttyä ihan mistä tahansa komeasta uroksesta jota ei tunne ollenkaan.

Vasta kun alkuhuuma on ohi voit alkaa miettiä onko tämä henkilö se oikea, ja rakastatko häntä oikeasti. Alkuhuumassa kun kaikille huonoille puolille ollaan sokeita. Jos mies alkuhuuman ohi mentyä ja tiettyjen piirteiden alkaessa ärsyttää vieläkin silti tuntuu sellaiselta jonka kanssa voisit elämäsi jakaa, niin sitten kyseessä on, jos nyt ei se oikea, niin ainakin mahdollinen pitkäaikainen kumppani.

 

[Onnistuva mies.]

Osaatteko itsekään sanoa mitä haluaisitte tehtävän syttyäksenne?

 

[alottelija]

Kun päästään tuohon vaiheeseen ettei ihan kaikesta pienestä enää syty ja roihua, niin on mahdollista edetä seuraavaan vaiheeseen seksissä.. Eli astetta syvemmälle. Silloin on todellisen itsensä ja toisen edessä ja pitää vain ratkaista mistä oikeasti pitää, mistä toinen oikeasti pitää. Kun ei automaattisesti enää kiihotu, niin pitää opiskella itseään ja toista. Silloin pääsee askeleen eteenpäin myös seksin tyydyttävyydessä ja keskinäisessä rakkaudessa. Tai sitten suhde hiipuu pinnallisena.

Näin olen huomannut.

 

[aaah]

Eli astetta syvemmälle.

Näin olen huomannut.

Hyvä ohje!

 

[Sytytysneste]

Osaatteko itsekään sanoa mitä haluaisitte tehtävän syttyäksenne?

Sepä se! En kyllä osaa... Muuten olisin kertonut kauan sitten. Haluan tuntea olevani erittäin haluttu, mutta silti on hyvin thin line sen välillä että tunnen vain että mies hauaa seksiä ja että hän jumaloi juuri MINUA. Mutta ei sekään yksin riitä...Minusta tuntuu ettei minussa kyllä ole mitään automaattinappulaa mitä painamalla (/silittelemällä/pussailemalla/hieromalla......) toimisin. Voin sanoa että eroottiset videot yms kyllä kiihottaa, mutta haluaisin syttyä ihan rakkaan kanssa enkä (liian usein) turvautua tuollaiseen ulkoiseen ärsykkeeseen. Voin myös kuvitella kiihottavia asioita yksin masturboidessani, mutta en oikein halua enkä pysty keskittymään fantasioihin miehen kanssa, haluan keskittyä häneen ja meihin, jos ymmärrätte. Haluaahan sitä olla läsnä siinä eikä ajatuksissaan TOSI VAIKEETA! Onko kellään jotain ajatuksia/vinkkejä syttymiseen? Miten te muut naiset sytytte parhaiten miehen kanssa sen jälkeen kuin alkuhuuma laantuu?

 

[Markkinapärinää]

Kun päästään tuohon vaiheeseen ettei ihan kaikesta pienestä enää syty ja roihua, niin on mahdollista edetä seuraavaan vaiheeseen seksissä.. Eli astetta syvemmälle. Silloin on todellisen itsensä ja toisen edessä ja pitää vain ratkaista mistä oikeasti pitää, mistä toinen oikeasti pitää. Kun ei automaattisesti enää kiihotu, niin pitää opiskella itseään ja toista. Silloin pääsee askeleen eteenpäin myös seksin tyydyttävyydessä ja keskinäisessä rakkaudessa. Tai sitten suhde hiipuu pinnallisena.

Näin olen huomannut.

No just. Näillähän niitä seksioppaita myydään, kun parisuhteissa ei enää toinen sytytä. Tai jotain kotiäitipehmopornoa. Ennen vanhaan ainakin miehet ratkaisi tuon rakastajalla. Mitenköhän se nykyaikana pitäisi ratkaista?

 

[Väenö]

No just. Näillähän niitä seksioppaita myydään, kun parisuhteissa ei enää toinen sytytä. Tai jotain kotiäitipehmopornoa. Ennen vanhaan ainakin miehet ratkaisi tuon rakastajalla. Mitenköhän se nykyaikana pitäisi ratkaista?

Kun käypi varkain kopsauttamassa nuopurin Kerttuo...

 

[Onnistuva mies.]

Sepä se! En kyllä osaa... Muuten olisin kertonut kauan sitten. Haluan tuntea olevani erittäin haluttu, mutta silti on hyvin thin line sen välillä että tunnen vain että mies hauaa seksiä ja että hän jumaloi juuri MINUA. Mutta ei sekään yksin riitä...Minusta tuntuu ettei minussa kyllä ole mitään automaattinappulaa mitä painamalla (/silittelemällä/pussailemalla/hieromalla......) toimisin. Voin sanoa että eroottiset videot yms kyllä kiihottaa, mutta haluaisin syttyä ihan rakkaan kanssa enkä (liian usein) turvautua tuollaiseen ulkoiseen ärsykkeeseen. Voin myös kuvitella kiihottavia asioita yksin masturboidessani, mutta en oikein halua enkä pysty keskittymään fantasioihin miehen kanssa, haluan keskittyä häneen ja meihin, jos ymmärrätte. Haluaahan sitä olla läsnä siinä eikä ajatuksissaan TOSI VAIKEETA! Onko kellään jotain ajatuksia/vinkkejä syttymiseen? Miten te muut naiset sytytte parhaiten miehen kanssa sen jälkeen kuin alkuhuuma laantuu?

Hyvä kun pohditte asiaa noinkin monipuolisesti.
Tuskin ihmisissä on mitään nappulaa josta seksi sytytetään.
On kuitenkin joitakin toimintoja jotka herättävät hyvänolontunteen, ja se tunne johdattaa seksiin.
Minulle ainakin on fyysinen kosketus tärkeä, suukottelu ja halailu.
Muilla ihmisillä on muita asioita jotka saa aikaan kyseisen tunteen.
Se pitäisi teidänkin löytää, jonka sitten kerrotte miehelle.
Miehen tehtäväksi jää sen toteuttaminen.
Varmaan sen tunteen olette kokenut alkuhuuman aikana.
Nyt se pitäisi löytää uudelleen.
Varmaan kannattaisi sitä puolison kanssa etsiskellä.

Kun masturboidessa fantasioitte jostakin, niin jääkö se asia toteutumatta miehen kanssa?
Onko se juuri tuo mitä kaipaatte, mutta ette uskalla siitä kertoa?

 

[duodaduoda]

Meillä kävi noin paitsi miehelle ja puolen vuoden seurustelun jälkeen. Olen siis nainen enkä saa tarpeeksi, enkä voi tehdä aloitteita koska ne tyrmätään ja siitä olen saanut tarpeekseni.