Suhveli kiitti OK, mä muuten kysyin aiemmin yhdeltä HUS-prenatalogilta, et onko mun synnytyksen kannalta merkitystä, että mä ja kaksi veljeäni ollaan synnytty kaikki ennenaikasesti, toinen veli jo vko:lla 31. Tämä lääkäri sanoi, että sillä ei ole mitään merkitystä asiaan. Että taas näin...yksi sanoo toista, toinen toista...ota siitä sitten selvää.
No anyway, kävin maanantaina KOS:ssa ultrassa ym. tutkimuksissa ja nyt
RV34+0 oli kohdunsuu alkanut pehmentyyn ja lyhentynyt 3 cm:stä 2,5 cm:een, vauvan pää tosi alhaalla (no se ei ole jäänyt epäselväksi

et apuaaa... Tai no ei nyt ihan hirveetä paniikkia vielä, mutta voi olla ettei vkl:lle 38+4 päästä, johon sektioaika varattu. Kun vielä tiistaina kävin hakemassa jotakin papereita polilta lääkärini tuli sanoon, et "Hyvä olis jos, se viel kaksi viikkos siel pysys..." No niin olis minustakin...
Vauvan kokoarvio 34+0 oli 2347g, nyt ollaan ihan keskikäyrällä ja arvailut siitä, että nelikiloista olisin tekemässä muttuivat. Nyt ei ainakaan epäilty makrosomiaa enää (mistä vielä 5 vk sit varoteltiin) vaan lähinnä sitä saanko aikaseksi kolmekilosen 5.9. mennessä... että näinpä taas tuokin asia muuttu...
Ennenaikaisuuden välttämiseksi lääkäri ohjeisti: Ei raskaita nostoja tai kantamisia, siivousta kuten imurointia, ei yli 2 tunnin istumista yhteenmenoon, etenkin autolla ajoa tulisi välttää, ja jos joutuu ajaan niin puolen tunnin välein jalottelemaan... että näin, no ei nyt sentän ihan vuodelepoa, mutta ei kaukana...
Lähdin kuitenkin sitten kohtaloa uhmaten Tampereen teatterikesässä loppuviikoksi, kun oli aika paljon lippuvarauksia. Ja samalla oon hoidellut viimeset vauvahankinnat kasaan... Kyllä mullakin niitä
suppareita nyt melkeen koko ajan on, mutta ei kivuliaita.
Nukkumaasennon löytäminen on todella hankalaa ja
pahan olon tunne on taas tänään junnannut koko päivän. Mutta takana jälleen katkonainen yö. Kun pari yötä sitten onnistuin nukkuun 8h yhteen putkee, ei ollut pahasta olosta tietoakaan.
Käytiin muuten maanantaina tukihenkilön kanssa
tutustumassa myös os. 6 KOS:ssa. Kätilö ei ollut mitä "herttaisin". Kun
kyselin imetyksestä, et mitä jos ei onnistu (sektion jälkeen maidon nousu usein KESTÄÄ), saako lisämaitoa avuksi? Hän sanoi: "Vasta noin vuorokauden kuluttua sitten jos ollaan tilanteessa, että sekä vauva että äiti parkuvat kilvan..." Jaahas, sorry, näin ei kyllä meillä, aion tehdä ns. kilpailevan imetystaulun (KOS:ssahan niitä roikkuu vähän joka seinällä), jossa kerrotaan, että: Lastani ei tulla huudattamaan nälässä tai janossa, hän ei tule kärsimään nestehukasta (kuten eräs ystäväni poika kärsi KOS:sta lähtiessään) eikä saa syömisneuroosia (kuten toisen ystäväni tytär sai, kun häntä oli huudatettu siellä 2 vrk:tta nälässä ja oireilu jatku 3-vuotiaaksi).
Siis varsinainen hoitajien kauhu oon...
Mutta myös neuvolapsykologi muistutti mua tässä asiassa, että kannattaa käyttää omaa maalaisjärkeä, hänellä käy kuulemma kyseisen sairaalan potilaita, jotka kärsivät sen ylihysteeristen imetysoppien vuoksi todellisista psyykkisistä ongelmista. KOS taitaa olla Suomen "imetysystävällisin sairaala"... mutta siis muuten multa ainakin 9 pistettä KOS:lle, hoito on on ollut huomattavasti parempaa ja henki kiireettömämpi kuin NKL:lla, jonka asiakkaana oli eka ja jossa kaikki meni pieleen...
Snowgrass -kiitti kummitiedosta!