P
peter67
Vieras
Vaimo löytää koko ajan vikaa toisista ihmistä. Tässä ei ole mitään tavatonta, kaikkihan puhuvat toisista ihmisistä pahaa joskus ja suuttuvat. Mutta homma alkaa mennä liian pitkälle, kun enää ei tunnu olevan mitään muuta puheenaihetta. Ja kun immeinen suuttuu aivan mitättömistä asioista. SYYTTELY meneeä koko ajan vain pitemmälle ja pitemmälle.
Itse aviomiehen roolissa olen oppinut pysymään poissa tulilinjalta. Mutta lapsia käy sääliksi! Minä olen vanhemmalle "sarjalle" isäpuoli ja eikö minun pitäisi nyt olla se paha isäpuoli? Vaimo ei jätä tähän tilaa, vaan surutta ruttaa lastensa itsetunnon aivan maahan. Lapset ovat paskoja, tyhmiä, valehtelijoita, laiskoja, eivät auta äitiään jne.
Minä näen asian taas aivan toisin: harvoin näkee noin fiksuja nuoria naisia, jotka tekevät paljon kotitöitä, hoitavat pientä sisarustaan ja auttavat äitiään ja isäänsä. Käyvät koulua hyvällä menestyksellä. On poikakaverit ja aivan normaalit meininkit. Ja ahkeria, opiskelun ja kotitöiden lomassa tekevät vielä palkkatöitä taskurahan saamiseksi. Minä olen itse asiassa ylpeä tytöistä ja mielelläni kerron, että olen heidän isänsä.
Vaimon ja minun suhtautumistapa vaikkapa tyttöihin eroaa siis kuin yöllä ja päivällä. Ei uskoisi, että elämme samassa maailmassa, jonka vielä jaamme avioparina...
Nyt vaimo on ryhtynyt vanhinta uhkailemaan, että jos ei tee sitä tai tätä, niin tuossa on ovi, josta voi häipyä. Syynä vaikka se, että tytär on pannut paidan väärään paikkaan tai jotain muuta yhtä tyhjänpäiväistä.
Itse olen näistä puhunut vaimolle kuin Runebergi, mutta ei auta yhtään. Ei mene jakeluun. Mielestäni äiti ei voi tyhjästä uhkailla tyttäriään ulosheitolla kotoa, lapsilla on oikeus turvalliseen oloon. (minusta 17-vuotias on vielä lapsi). Ja lapsista tulee hulluja, jos heitä koko ajan mollataan.
Ja hullua on vielä se, että minä en näe mitään aihetta syyttelyyn.
Minä näen, että tytöt yrittävät kaikkensa miellyttääkseen äitiään, mutta palkaksi saavat vain päänaukomista ja vittuilua. Ja tytöt ovat menneet vaimon palvelemisessa todella pitkälle, rouva makaa sängyssä ja komentaa sieltä kuin keisari alamaisiaan. Mutta mikään ei riitä vaimolle! Aina löytyy tyytymättömyyden aihetta.
Samaa kuvausta voisin esittää kaikista sukulaisista, työkavereista jne. Kaikki ovat PASKOJA. Miten sattuukin, että kaikki ihmiset vaimon ympärillä ovat niin paskoja?
Mitähän moiselle voisi tehdä? Olen neuvoton, kun mikään puhe ei auta.
Itse aviomiehen roolissa olen oppinut pysymään poissa tulilinjalta. Mutta lapsia käy sääliksi! Minä olen vanhemmalle "sarjalle" isäpuoli ja eikö minun pitäisi nyt olla se paha isäpuoli? Vaimo ei jätä tähän tilaa, vaan surutta ruttaa lastensa itsetunnon aivan maahan. Lapset ovat paskoja, tyhmiä, valehtelijoita, laiskoja, eivät auta äitiään jne.
Minä näen asian taas aivan toisin: harvoin näkee noin fiksuja nuoria naisia, jotka tekevät paljon kotitöitä, hoitavat pientä sisarustaan ja auttavat äitiään ja isäänsä. Käyvät koulua hyvällä menestyksellä. On poikakaverit ja aivan normaalit meininkit. Ja ahkeria, opiskelun ja kotitöiden lomassa tekevät vielä palkkatöitä taskurahan saamiseksi. Minä olen itse asiassa ylpeä tytöistä ja mielelläni kerron, että olen heidän isänsä.
Vaimon ja minun suhtautumistapa vaikkapa tyttöihin eroaa siis kuin yöllä ja päivällä. Ei uskoisi, että elämme samassa maailmassa, jonka vielä jaamme avioparina...
Nyt vaimo on ryhtynyt vanhinta uhkailemaan, että jos ei tee sitä tai tätä, niin tuossa on ovi, josta voi häipyä. Syynä vaikka se, että tytär on pannut paidan väärään paikkaan tai jotain muuta yhtä tyhjänpäiväistä.
Itse olen näistä puhunut vaimolle kuin Runebergi, mutta ei auta yhtään. Ei mene jakeluun. Mielestäni äiti ei voi tyhjästä uhkailla tyttäriään ulosheitolla kotoa, lapsilla on oikeus turvalliseen oloon. (minusta 17-vuotias on vielä lapsi). Ja lapsista tulee hulluja, jos heitä koko ajan mollataan.
Ja hullua on vielä se, että minä en näe mitään aihetta syyttelyyn.
Minä näen, että tytöt yrittävät kaikkensa miellyttääkseen äitiään, mutta palkaksi saavat vain päänaukomista ja vittuilua. Ja tytöt ovat menneet vaimon palvelemisessa todella pitkälle, rouva makaa sängyssä ja komentaa sieltä kuin keisari alamaisiaan. Mutta mikään ei riitä vaimolle! Aina löytyy tyytymättömyyden aihetta.
Samaa kuvausta voisin esittää kaikista sukulaisista, työkavereista jne. Kaikki ovat PASKOJA. Miten sattuukin, että kaikki ihmiset vaimon ympärillä ovat niin paskoja?
Mitähän moiselle voisi tehdä? Olen neuvoton, kun mikään puhe ei auta.
