M
"mammeli"
Vieras
Kesä tulossa ja ootan kauhulla sitä. Meillä 3 lasta, kouluun menevä 7v, 4 v ja 3 v. Lapset vielä tämän kuun päiväkodissa, heinäkuussa jäävät mun kanssa kotiin. Muksut tappelee jatkuvasti. koko ajan joku härnää jotakuta ja joku itkee tai huutaa. Komentaa saan sata kertaa päivässä ja välillä itellä menee hermot ja huudan pää punasena.
Olen todella väsynyt fyysisesti nyt, puoli vuotta olen jonottanut unitutkimuksiin, jotka 2 vkon päästä tehdään, uniapnea hyvin todennäköisesti. Nukun 2-5h öisin ja heräilen monta kertaa. pinna on olematon, kaikki asiat käytännössä vituttaa.
Jäin keväällä työttömäksi ja nyt miehen tuloilla eletään, päätös ansiosidonnaisesta on edelleen työn alla. Mies on vuorotyössä ja lisäksi joutuu tekemään omassa yrityksessään kaikki vapaa-ajat, kun sukulainen, jonka kanssa yritys vuosi sitten perustettiin, ei hoidakaan hommiaan ja kaikki asiakkaat on nyt sitten mieheni kontolla. tämä sukulainen oli palkattuna kokopäiväiseksi työntekijäksi, mutta alun parin kk jälkeen miestä ei enää pahemmin näkynyt eikä kuulunut ja kaikki velat maksaa siis mun mies nyt.
Käytännössä mies on siis 24/7 töissä, vakitöistä ajaa suoraa firmansa töihin. Nukkuu öisin jos töiltä ehtii, max 4-6 h. Mä hoidan aivan kaikki kotiasiat, ymmärrettävästi. Olen kuin yh 24/7 ja ei vaan jaksais. Moni kaveri ja sukulainen on ihan ihmeissään, miten me pärjätään ja jaksetaan. En meinaakaan enää jaksaa. En tiiä mistä sitä edes apua sais ja millasta. Nukun päivisin kun lapset on hoidossa, lisäksi hoidan miehen juoksevia firman asioita ja kotihommat tietenkin. Niin ja yritän etsiä niitä töitä. Jos löytyisi, niin mieskin voisi jättää tuon vuorotyönsä.
Miten kukaan yh jaksaa elämäänsä, en ymmärrä?? Kellään vastaavaa tilannetta?
Olen todella väsynyt fyysisesti nyt, puoli vuotta olen jonottanut unitutkimuksiin, jotka 2 vkon päästä tehdään, uniapnea hyvin todennäköisesti. Nukun 2-5h öisin ja heräilen monta kertaa. pinna on olematon, kaikki asiat käytännössä vituttaa.
Jäin keväällä työttömäksi ja nyt miehen tuloilla eletään, päätös ansiosidonnaisesta on edelleen työn alla. Mies on vuorotyössä ja lisäksi joutuu tekemään omassa yrityksessään kaikki vapaa-ajat, kun sukulainen, jonka kanssa yritys vuosi sitten perustettiin, ei hoidakaan hommiaan ja kaikki asiakkaat on nyt sitten mieheni kontolla. tämä sukulainen oli palkattuna kokopäiväiseksi työntekijäksi, mutta alun parin kk jälkeen miestä ei enää pahemmin näkynyt eikä kuulunut ja kaikki velat maksaa siis mun mies nyt.
Käytännössä mies on siis 24/7 töissä, vakitöistä ajaa suoraa firmansa töihin. Nukkuu öisin jos töiltä ehtii, max 4-6 h. Mä hoidan aivan kaikki kotiasiat, ymmärrettävästi. Olen kuin yh 24/7 ja ei vaan jaksais. Moni kaveri ja sukulainen on ihan ihmeissään, miten me pärjätään ja jaksetaan. En meinaakaan enää jaksaa. En tiiä mistä sitä edes apua sais ja millasta. Nukun päivisin kun lapset on hoidossa, lisäksi hoidan miehen juoksevia firman asioita ja kotihommat tietenkin. Niin ja yritän etsiä niitä töitä. Jos löytyisi, niin mieskin voisi jättää tuon vuorotyönsä.
Miten kukaan yh jaksaa elämäänsä, en ymmärrä?? Kellään vastaavaa tilannetta?
