Tää on niin surullista... mietin mitä tehdä parisuhteen kanssa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja rehellinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

rehellinen

Vieras
+ yhdessä yli 10 vuotta
+ mies ei ryyppää, ei pelaa ja on hyvännäköinen, urheilullinen ja kotona viihtyvä
+ rakkautta oli joskus todella paljon
+ meillä on 2-vuotias lapsi
+ tullaan melko hyvin toimeen ja meillä on välillä hauskaakin
+ seksi on tuttua, turvallista ja mukavaa
+ yhdessä ollessa talous hyvässä tasapainossa


- tunteet todella paljon väljähtyneet. Rakkauden tunnetta ei ole kummallakaan, ehkä enemmän kiintymystä ja tottumusta
- olen kosinut, mies ei halua naimisiin
- miestä harmittaa, että ei ole ollut tarpeeksi muiden naisten kanssa
- ei juuri katsele minua. ei välitä ulkonäöstäni yleisesti. ei yleensä vilkaisekaan, vakka alasti liikkuisin. lähelle tulee yleensä vain, kun haluaa seksiä (olen hoikka, en ruma mutta kaukana upeasta)
- mies sotkee asuntoa, jättää vaatteitaan lojumaan jne. tämä ärsyttää.
- mies ei halua toista lasta, minä haluaisin. syynä on, että liikaa työtä, ja toiseksi "meidän suhde on nyt niin huono"
- yksinolo pelottaa todella paljon
- en haluaisi rikkoa lapsen kotia!!!!!


Mielipiteitä? Yritin nyt kirjoittaa rehellisesti erilaisia puolia asiasta.
 
- mies ei halua toista lasta, minä haluaisin. syynä on, että liikaa työtä, ja toiseksi "meidän suhde on nyt niin huono"

Minusta tämä on plussa eikä miinus. Mies on rehellinen itselleen voimavarojensa riittävyydestä eikä sorru perinteiseen mokaan eli uuteen lapseen, kun suhteessa mättää jokin. Vauva-aika, väsymys ja entistä vähäisempi yhteinen aika eivät paranna suhdettanne. Pian päätyisit kahden lapset yksinhuoltajaksi.

Miehelle siis ehdottomasti plussa järjen käytöstä. Suhde kuntoon ensin vaikka avioliittoleirillä tms, omat akut täyteen ja sitten vasta harkitaan lisää lapsia.
 
  • Tykkää
Reactions: BettyBoop
[QUOTE="jojo";28693219]Minusta tämä on plussa eikä miinus. Mies on rehellinen itselleen voimavarojensa riittävyydestä eikä sorru perinteiseen mokaan eli uuteen lapseen, kun suhteessa mättää jokin. Vauva-aika, väsymys ja entistä vähäisempi yhteinen aika eivät paranna suhdettanne. Pian päätyisit kahden lapset yksinhuoltajaksi.

Miehelle siis ehdottomasti plussa järjen käytöstä. Suhde kuntoon ensin vaikka avioliittoleirillä tms, omat akut täyteen ja sitten vasta harkitaan lisää lapsia.[/QUOTE]

Samaa mieltä, plussa miehelle, mutta meidän suhteelle ei. Mun halu toiseen lapseen on melko voimakas, pelkään että kadun kovasti jos miehen takia jätän tekemättä.


Yksi juttu vielä: en usko, että löytäisin enää uutta miestä. Voi olla että tämä on vain mun huonoa itsetuntoa, ja toki ihme voi käydä ja löytäisinkin, mutta siis jotenkin näen loppuikäni yksinolona, jos miehestä eroan (äidilläni kävi näin erottuaan nelikymppisenä, ja näen saman kohtalonani)
 
+ tullaan melko hyvin toimeen ja meillä on välillä hauskaakin

- tunteet todella paljon väljähtyneet. Rakkauden tunnetta ei ole kummallakaan, ehkä enemmän kiintymystä ja tottumusta
- miestä harmittaa, että ei ole ollut tarpeeksi muiden naisten kanssa
- ei juuri katsele minua. ei välitä ulkonäöstäni yleisesti. ei yleensä vilkaisekaan, vakka alasti liikkuisin. lähelle tulee yleensä vain, kun haluaa seksiä (olen hoikka, en ruma mutta kaukana upeasta)

Mikä estää pitämästä useammin hauskaa? Mitä hauskanpito teille tarkoittaa?
Mitä olette yrittäneet tehdä saadaksenne kipinän syttymään uudestaan?
Missä jamassa suhde oli 5v, 2v ja vaikkapa 1v sitten? Mikä on muuttunut ja miksi?
Harmitteleeko mies usein kokemusten puutetta vai oletatko hänen tekevän niin?
Millaista muuta huomiota kaipaisit kuin ulkonäkösi huomioimisen? Millaista huomiota saat? Millaista huomiota annat miehelle?
 
Mikä estää pitämästä useammin hauskaa?
se,ettei kiinnosta jne..
Mitä hauskanpito teille tarkoittaa? Tehdään yhdessä jotain, molemmilla on hauskaa, ei riidellä.
Mitä olette yrittäneet tehdä saadaksenne kipinän syttymään uudestaan? Mä olen yrittänyt olla mukavampi, järjestää tekemistä jne. Mies on koittanut olla vähemmän ärsyttävä.

Missä jamassa suhde oli 5v, 2v ja vaikkapa 1v sitten? Mikä on muuttunut ja miksi? Saatiin lapsi 2 v sitten. Raskausaikana jo alkoi jostain syystä mennä huonommin.
Harmitteleeko mies usein kokemusten puutetta vai oletatko hänen tekevän niin? Ei usein, mutta ekan kerran ehkä 5 vuotta sitten. On kerran tai pari sanonut sen jälkeen, että asia harmittaa. Ei kuitenkaan jatkuvasti sitä mieti, enkä minäkään.
Millaista muuta huomiota kaipaisit kuin ulkonäkösi huomioimisen? Katsoisi minuun, puhuisi minulle. Antaisi positiivista palautetta. Järjestäisi yhteistä tekemistä ja osoittaisi sen olevan mieluista.
Millaista huomiota saat? Keskustelua ruoasta, menoista jne.
 
itse tehnyt miehelle niitä asioita mitä itse kaipaisit häneltä? Oltko katsonut ja kehunut?

Rakkautta voi osoittaa teoin, vaikka tunnepuoli ei olisikaan niin täysillä mukana. Usein se tunnepuoli seuraa sit perässä. Lukemisen perusteella teidän suhteessa ei ole sellasta vikaa mitä ei vois asiaan paneutumalla korjata.
 
[QUOTE="jojo";28693219]Minusta tämä on plussa eikä miinus. Mies on rehellinen itselleen voimavarojensa riittävyydestä eikä sorru perinteiseen mokaan eli uuteen lapseen, kun suhteessa mättää jokin. Vauva-aika, väsymys ja entistä vähäisempi yhteinen aika eivät paranna suhdettanne. Pian päätyisit kahden lapset yksinhuoltajaksi.

Miehelle siis ehdottomasti plussa järjen käytöstä. Suhde kuntoon ensin vaikka avioliittoleirillä tms, omat akut täyteen ja sitten vasta harkitaan lisää lapsia.[/QUOTE]

Peesi tälle.

Ap:llä on ehkä väljähtynyt suhde, mutta muuten asiat hyvin.

Entäpä jo nyt vaihdat uuteen? Hetken verran voi olla kipinää, mutt sitten sekin väljähtyy (jos ette taaskaan tee mitään suhteen eteen) plus siinä sopassa on vähintään oma ex mukana, kun teillä on nyt se yhteinen lapsikin. Voi myös olla että sillä uudella ihastuksellakin on yksi tai useampiakin exiä ja niiden kanssa lapsia. Siinä sitä onkin sitten säätämistä, ehkä lkiiankin monta kokkia samassa sopassa.
 
[QUOTE="a p";28693230]Samaa mieltä, plussa miehelle, mutta meidän suhteelle ei. Mun halu toiseen lapseen on melko voimakas, pelkään että kadun kovasti jos miehen takia jätän tekemättä.


Yksi juttu vielä: en usko, että löytäisin enää uutta miestä. Voi olla että tämä on vain mun huonoa itsetuntoa, ja toki ihme voi käydä ja löytäisinkin, mutta siis jotenkin näen loppuikäni yksinolona, jos miehestä eroan (äidilläni kävi näin erottuaan nelikymppisenä, ja näen saman kohtalonani)[/QUOTE]

Eli eroat hyvästä miehestä ja annat pillua ekalle vastaantulijalle ja saat sen toisen lapsen. Sityen sä oot onnellinen, mutta lapset tai kukaan muukaan ei ole. Mut lapsen parasta ei vissiin tarvii ajatella...
 
Eli eroat hyvästä miehestä ja annat pillua ekalle vastaantulijalle ja saat sen toisen lapsen. Sityen sä oot onnellinen, mutta lapset tai kukaan muukaan ei ole. Mut lapsen parasta ei vissiin tarvii ajatella...

No haloo. Ei.
Mutta jos oon miehen kanssa, mulla ei ole mitään mahista saada toista lasta, ja se saattaa katkeroittaa mua (kun suhde ei muutenkaan ole hehkuva). Jos olen ilman miestä, mulla on kuitenkin teoreettinen mahdollisuus tavata joku ja saada lapsi. vaikka kummassakin tapauksessa jäisin yksilapsiseksi, toisessa en voisi syyttää siitä miestä.
 
[QUOTE="eee";28693382]Musta kuulostaa, että sulla on ihan oikeasti hirmu hyvä mies. Suhteenne on vain arkipäiväistynyt, väljähtynyt ja pidätte toisianne itsestäänselvyytenä.[/QUOTE]

No näin se kai on. Voiko sitä kipinää enää sytyttää... Eniten epäilen, että voiko tolla miehelläni kipinä enää syttyä.
 
Niin, sinun on päätettävä mitä haluat elämältäsi. Sen voin sanoa, että vaihtamalla ei mies välttämättä parane. Jos itse et ole "upea" niin on mahdollista, että et löydä miehesi veroista miestä... ehkä paljon huonomman vaihtoehdon kuin miehesi...
Luulen, että tuo on aika normaalia parisuhteissa, että suhde on lasten ja ajan myötä väljähtänyt. Minä en usko minnekään elokuvarakkauteen, mun mielestä rakkaus on juurikin toimivaa arkea. Toki sitä itsekin kaipais välillä vähän lentelyä pilvissä ja huumaa, mutta muistelen silloin vauhdikasta nuoruuttani. Minulla on ihan tarpeeksi kokemusta eli en haluaisi sellaisia enää. Mutta en tiedä kuinka nuorina sitten aloititte eli onko miehelläsi kuinka paljon kokemusta muista naisista??
 
[QUOTE="a p";28693485]No näin se kai on. Voiko sitä kipinää enää sytyttää... Eniten epäilen, että voiko tolla miehelläni kipinä enää syttyä.[/QUOTE]

Kyllä voi syttyä, pitkänkin hiljaisen jakson jälkeen. Kokemusta on. Me aloitimme hommaamalla lisää yhteistä aikaa, ei me mitään kävelylenkkiä kummempaa silloin tehty, mutta kaksin oltiin. Seksiä voi aloitella myös vaikkei nappaakaan, monta kertaa käy niin, että pakkopulla suoritusseksi alkaa taas rullata ja maittaa molemmille, kun vaan kertoja on tiuhemmin ja alkaa muistua mieleen, mikä seksissä oli niin kivaa. Puolisolle voi myös kertoa, mistä hänessä pitää. Toisella kertaa voi sitten pyytää kertomaan vaikka vain yhden asian, josta hän sinussa pitää.

jos mies katsoo sinua vain makuuhhuoneessa, kokeile vanhinta mahdollista konstia ja laittaudu seksiä varten nätiksi. Mies voi ryhtyä katsomaan sinua useamminkin. Itsekään en todellakaan ole mikään miss bikini, ennemminkin miss hk:n sininen, mutta hepenet sytyttävät miehen silti.
 

Yhteistyössä