taapero ja vauva ärsyttävät

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "siili"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

"siili"

Vieras
kaksivuotias taapero ja parikuukautinen vauva ja joskus keittää niin yli, että pakko heittää/paiskoa jotakin seinään , että en tekisi heille mitään väkivaltaista. yritän kyllä pidätellä veetutustani, niin että lapset eivät sitä huomaa, mutta jossain vaiheessa vain on pakko purkaa ja tavara lentää...yleensä liittyy siihen, että vauva itkee ja samalla yrittää tehdä jotain vanhemman kanssa .ekan kuukauden vauvan syntymän jälkeen olin tosi itkuinen ja kärttyinen, nyt on vähän helpottanut, mutta näyttää tuo pinna silti lyhyeltä. onko muilla ollut samanlaista ja kuinka olette käsitelleet negatiivisia tunteitanne?

ja pahoittelen isojen kirjaimien puuttumista, vauva toisessa kädessä näin on helpompaa...
 
No mä hankkisin tuos tilantees hoitoapua jostain taholta. Mutta siis yleisesti ihan hyvä on tehdä niin että jättää muksut toiseen huoneeseen ja käy toisessa vähä takomassa päätään seinään jos ihan keittää yli, niin on parmepi kuin että paiskot niitä lapsia sinne seinään.
 
Mulla on saman ikäiset lapset. Aika hyvin oon onnistunut siten, että oon ottanut tilanne kerrallaan. En edes yritä olla tasapainoinen ja rauhallinen äiti näin yleisesti ottaen, vaan mietin jokaisessa hankalassa tilanteessa erikseen, että nyt hengittelen ja pääsen tän yhden tilanteen yli rauhassa. Yleensä pääsen.

En myöskään yritä liikoja suoriutua. Jos on pinna kireellä kun pitäis lähteä käymään jossain, niin sitten ei lähdetä vaan jäädään kotiin. Jos molemmat huutaa ja pitäis laittaa ruokaa, niin sitten ei laiteta. Kaksivuotias ei kuole jos lounaaksi on banaania ja leipää. Teen ruokaa sit seuraavana päivänä.

Mun tilannetta helpottaa se kun on kiltit lapset. Nytkin ovat molemmat päikkäreillä. En edes yritä tehdä kotitöitä, vaan hengailen vaan niin jaksaa taas.
 
hoitoapua ei ole saatavilla ja se kyllä ahdistaakin.omat vanhemmat asuvat usean sadan kilometrin päässä ja appivanhemmistakaan ei ole apua. ystävillä on omat lapset ja suurin osa käy töissä. toivottavasti tmä on jotain hormonaalista ja menee ohi..
 
[QUOTE="siili";26561601]hoitoapua ei ole saatavilla ja se kyllä ahdistaakin.omat vanhemmat asuvat usean sadan kilometrin päässä ja appivanhemmistakaan ei ole apua. ystävillä on omat lapset ja suurin osa käy töissä. toivottavasti tmä on jotain hormonaalista ja menee ohi..[/QUOTE]

Puhu asiasta neuvolassa niin voit saada apua.
 
oisko sulla mahdollista käydä vaikka yksin lenkillä, jos mies katsoisi lasten perään? Voisi helpottaa tuota ahdistusta. Neuvolassa tosiaan kannattaa kertoa tuosta. Miten 2-v suhtautuu, kun heittelet tavaroita seinään? Kokeeko pelottavana tms?

Kuulostat todella väsyneeltä ja sinun kannattaa nopeasti hakea apua.
 
Lenkillä kannattaa käydä vaikka niiden lastenkin kanssa jos on tuplarattaat. Sinne on niiiiiiin vaikeaa saada aikaiseksi lähteä ja aivan varmasti jompi kumpi kitisee aina. Mä kuitenkin lyön tylysti musat vaan korviin ja annan kitistä, kunhan eivät ihan raivohulluiksi heittäydy. Itse lenkki ei aina ole niin elämys, mutta sen jälkeen on tosi hyvä fiilis! Ja lapsetkin saa raitista ilmaa, vaikka eivät rattaissa niin viihtyiskään.
 
Mä ehdottaisin, että kertoisit neuvolassa että sua nyppii niin että heittelet tavaroita. Se on kuitenkin merkki, että on vaikea jaksaa (eikä siinä siis sinällään ole mitään pahaa). Mutta tarvisit jotain helpotusta arkeen tai höyryjen päästämiseen ja neuvolan kautta saattaisit saada mitä kaipaat (kodinhoitajan ajoittain tai keskusteluapua tai mitä sitten koetkaan tarvivasi eniten). Mä sain aikanaan tossa tilanteessa keskusteluapua (pääsin samalla pois kotoa hetkeksi) ja kaverini taas kodinhoitajan kerran-pari viikossa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jassåå;26561640:
oisko sulla mahdollista käydä vaikka yksin lenkillä, jos mies katsoisi lasten perään? Voisi helpottaa tuota ahdistusta. Neuvolassa tosiaan kannattaa kertoa tuosta. Miten 2-v suhtautuu, kun heittelet tavaroita seinään? Kokeeko pelottavana tms?

Kuulostat todella väsyneeltä ja sinun kannattaa nopeasti hakea apua.

Ei onneksi pelkää tms, toki katsoo ihmeissään mitä äiti tekee. yritän siis parhaani mukaan kyllä pidätellä, että ei usein pääsisi tilanne niin pitkälle. lapset ovat kyllä kilttejä ja nukkuvatkin ihan hyvin, että syyllisyys näistä pimahduksista on ihan kauhea.
 

Similar threads

Yhteistyössä