Taapero tarhaan kun vauva syntyy?

[ot]

Musta on eriskummallista, että joku jo etukäteen päättää, ettei tule jaksamaan kahden lapsen kanssa kotona. Jos minä tietäisin, etten jaksa kahden lapsen kanssa kotona, niin olisin kyllä katsonut parhaaksi, että hoidan vaan sitä yhtä jonka jaksan hoitaa.

Tätä peesaan täysin.
En osaa minäkään muuta kuin ihmetellä.

Asiathan on tasan niin vaikeita kuin niistä itse tekee, tai sitten helppoja vastavuorostaan..

 

[minä]

joskus tuntuu, että se pelkkä oma mukavuudenhalu,verhotaan siihen,että "lapselle on parempi näin,hän tykkää tarhasta ja kavereista " ( =enempi kuin kotona olemisesta,etenkin jos on kyseessä PIENI taapero (alle 3v ) jolle ne kaverit ei vielä OIKEASTI ole NIIN tärkeitä kuin esim 5-6 -vuotiaalle ) .
enkä millään muotoa tarkoita, että lapsen kanssa pitäisi olla 24/7 ja kruunun saa kärsimällä, mutta mun mielestä maalaisjärki on kadoksissa,jos ihminen ihan oikeasti väittää ja uskoo,että 1 tai 2 -veen on parempi käydä tarhassa kun äiti on kotona vauvan kanssa.
enkä mä halua kuulostaa ilkeältä.anteeksi,jos niin
:flower:

Justiinsa näin. Tekosyitä on helppo kehittää, sille mitä itse haluaa.

Haistakaa pitkä pee...! Ei ole mukavuudenhalua huolehtia ensisijaisesti omasta jaksamisesta. Niin toimii aidosti lapsistaan välittävät äidit, sillä mikäli äiti väsyy, on myös lapsilla asiat huonosti. Lentokoneessakin tulee laittaa ilmanpaineen laskiessa matkustamossa ENSIN itselle se happinaamari ja vasta sitten lapsille. Kyse on silkasta maalaisjärjestä, eli paha se on lasta auttaa, mikäli itse kuukahtaa kesken kaiken.

 

[Pesky Pixie]

Musta on edelleen merkillistä, että joku sanoo, ettei asioita voi hoitaa kahden, saati yhden lapsen kanssa. Mulla ei oikein mitään asiaa ole ollut, mitä en ole kahden lapseni kanssa saanut hoidettua.

Sulla ei sitten ole ollut vilkasta lasta. Siis sellaista, joka ei seiso sekuntiakaan paikallaan ja jonka pitää saada koskea ihan kaikkeen mitä näkee. Sellaista, joka on niin tohkeissaan omasta ideastaan rynnätä kokeilemaan, miltä joku sadan metrin päässä näkemänsä asia tuntuu, että unohtaa kysyä lupaa. Ja sellaista, joka on sen verran temperamentinen, että jos ei ole saanut haluamaansa, ei oikeasti liikahda enää senttiäkään oikeaan suuntaan muuten kuin kantamalla...

No sähän et voi tietää millaisia lapsia mun lapseni on. Se on toki eri asia, jos lapsella on jotain erikoisongelmia, mutta jos näin on, niin kyllä aikuisen kuuluisi oman lapsensa kanssa pärjätä. Jos ei pärjää, niin kaipaa apua. Totta on, että mun lapsien kanssa on helppo tulla toimeen, mutta vilkkaita hekin on, mutta ennen kaikkea tuossa meillä vaikuttaa se kasvatus. Lapset on ehkä pari kertaa kokeilleet tuota, etteivät liiku mihinkään tai kirkuvat pää punaisena, mutta eivät jatka sitä kun tietävät, ettei moisesta käytöksestä ole mitään hyötyä, vaan aina tehdään silti niin kuin mä haluan.

 

[leevi]

ehkä tosiaan kannattaisi miettiä ennenkuin lisääntyy lisää. Jos ei jaksa omia lapsiaan hoitaa kotona niiden ollessa pieniä hankkikaa kunnollinen ehkäisy!

 

[siirri]

joskus tuntuu, että se pelkkä oma mukavuudenhalu,verhotaan siihen,että "lapselle on parempi näin,hän tykkää tarhasta ja kavereista " ( =enempi kuin kotona olemisesta,etenkin jos on kyseessä PIENI taapero (alle 3v ) jolle ne kaverit ei vielä OIKEASTI ole NIIN tärkeitä kuin esim 5-6 -vuotiaalle ) .
enkä millään muotoa tarkoita, että lapsen kanssa pitäisi olla 24/7 ja kruunun saa kärsimällä, mutta mun mielestä maalaisjärki on kadoksissa,jos ihminen ihan oikeasti väittää ja uskoo,että 1 tai 2 -veen on parempi käydä tarhassa kun äiti on kotona vauvan kanssa.
enkä mä halua kuulostaa ilkeältä.anteeksi,jos niin
:flower:

Esikoiseni ei erityisemmin rakasta päiväkotia, ei ikävöi kavereitaan sieltä ja viihtyy kyllä hyvin kotona.

Ei ole minun mukavuudenhaluani laittaa esikoinen hoitoon. Nyt nimenomaan koitan käyttää järkeäni ja miettiä omia voimavarojani. Lapselle on parempi, että hänellä on äiti, joka jaksaa hoitaa.

 

[endie]

Haistakaa pitkä pee...! Ei ole mukavuudenhalua huolehtia ensisijaisesti omasta jaksamisesta. Niin toimii aidosti lapsistaan välittävät äidit, sillä mikäli äiti väsyy, on myös lapsilla asiat huonosti. Lentokoneessakin tulee laittaa ilmanpaineen laskiessa matkustamossa ENSIN itselle se happinaamari ja vasta sitten lapsille. Kyse on silkasta maalaisjärjestä, eli paha se on lasta auttaa, mikäli itse kuukahtaa kesken kaiken.

ei varmaan syytä ole haistatteluun , eihän ?
omasta olosta kuuluu ja pitää pitää huolta äitinä / isänä, mutta onko siihen oikea ratkaisu se, että se kaksi vuotias on VIISI päivää viikossa hoidossa. Onko tuo määrä oikeasti sen asian kannalta ihan oikea .Minusta kun selkeästi vähempikin riittäisi.
että Kuinka paljon ennaltaehkäisevästi "voi" ja "kuuluu" vaatia sitä "helpotusta",lapsenetuun vedoten ? Kun mitään ongelmaahan ei edes vielä ole ?

 

[Kamala]

Haistakaa pitkä pee...! Ei ole mukavuudenhalua huolehtia ensisijaisesti omasta jaksamisesta. Niin toimii aidosti lapsistaan välittävät äidit, sillä mikäli äiti väsyy, on myös lapsilla asiat huonosti. Lentokoneessakin tulee laittaa ilmanpaineen laskiessa matkustamossa ENSIN itselle se happinaamari ja vasta sitten lapsille. Kyse on silkasta maalaisjärjestä, eli paha se on lasta auttaa, mikäli itse kuukahtaa kesken kaiken.

Miten äiti voi tietää väsyvänsä, jos on viemässä taaperoa hoitoon jo ennen kuin on edes kokeillut elää arkea lastensa kanssa? Ihan älytöntä.

 

[Madicken04]

joskus tuntuu, että se pelkkä oma mukavuudenhalu,verhotaan siihen,että "lapselle on parempi näin,hän tykkää tarhasta ja kavereista " ( =enempi kuin kotona olemisesta,etenkin jos on kyseessä PIENI taapero (alle 3v ) jolle ne kaverit ei vielä OIKEASTI ole NIIN tärkeitä kuin esim 5-6 -vuotiaalle ) .
enkä millään muotoa tarkoita, että lapsen kanssa pitäisi olla 24/7 ja kruunun saa kärsimällä, mutta mun mielestä maalaisjärki on kadoksissa,jos ihminen ihan oikeasti väittää ja uskoo,että 1 tai 2 -veen on parempi käydä tarhassa kun äiti on kotona vauvan kanssa.
enkä mä halua kuulostaa ilkeältä.anteeksi,jos niin
:flower:

Justiinsa näin. Tekosyitä on helppo kehittää, sille mitä itse haluaa.

Haistakaa pitkä pee...! Ei ole mukavuudenhalua huolehtia ensisijaisesti omasta jaksamisesta. Niin toimii aidosti lapsistaan välittävät äidit, sillä mikäli äiti väsyy, on myös lapsilla asiat huonosti. Lentokoneessakin tulee laittaa ilmanpaineen laskiessa matkustamossa ENSIN itselle se happinaamari ja vasta sitten lapsille. Kyse on silkasta maalaisjärjestä, eli paha se on lasta auttaa, mikäli itse kuukahtaa kesken kaiken.

En yleensä sanoo tätä, mutta jos on omasta jaksamisestaan niin huolissaan että pitää realitisena pelkoa loppuunpalamisesta jos taapero ei vauvan synnyttyä jatka täyspäiväisessä päivähoidossa niin kannattaako oikeasti ottaa tuollaista riskiä hankkimalla lisää lapsia? Ainakaan vielä tuossa vaiheessa. Siis kaikella maalaisjärjellä, jos kokee jo valmiiksi ettei jaksa niitä lapsia hoitaa.

Jos ensin kuitenkin kokeilisi hoitaa itsensä ja omat voimansa kuntoon ja odottaa että se vanhempi lapsi on sen verran isompi että pärjää monissa arjen jutuissa itsenäisemmin sekä paremmin jo hyötyy siitä päivähoidosta ja kavereiden seurasta.

En sulje pois sitä osapäivähoitoa, varsinkaan jos se toimii normaalin tukiverkoston korvikkeena. Mutta minun korvissani tuo kokopäivähoito tuon ikäiselle yhdistettynä äidin suureen pelkoon loppuunpalamisesta ja täydellisestä uupumisesta kuulsotaa aika huolestuttavalle. Jos kysymys ei siis ole pelkästä mukavuudenhalusta vaan ihan järjellisestä itsesuojelusta.

 

[kahden äiti]

Musta on edelleen merkillistä, että joku sanoo, ettei asioita voi hoitaa kahden, saati yhden lapsen kanssa. Mulla ei oikein mitään asiaa ole ollut, mitä en ole kahden lapseni kanssa saanut hoidettua.

Sulla ei sitten ole ollut vilkasta lasta. Siis sellaista, joka ei seiso sekuntiakaan paikallaan ja jonka pitää saada koskea ihan kaikkeen mitä näkee. Sellaista, joka on niin tohkeissaan omasta ideastaan rynnätä kokeilemaan, miltä joku sadan metrin päässä näkemänsä asia tuntuu, että unohtaa kysyä lupaa. Ja sellaista, joka on sen verran temperamentinen, että jos ei ole saanut haluamaansa, ei oikeasti liikahda enää senttiäkään oikeaan suuntaan muuten kuin kantamalla...

No sähän et voi tietää millaisia lapsia mun lapseni on. Se on toki eri asia, jos lapsella on jotain erikoisongelmia, mutta jos näin on, niin kyllä aikuisen kuuluisi oman lapsensa kanssa pärjätä. Jos ei pärjää, niin kaipaa apua. Totta on, että mun lapsien kanssa on helppo tulla toimeen, mutta vilkkaita hekin on, mutta ennen kaikkea tuossa meillä vaikuttaa se kasvatus. Lapset on ehkä pari kertaa kokeilleet tuota, etteivät liiku mihinkään tai kirkuvat pää punaisena, mutta eivät jatka sitä kun tietävät, ettei moisesta käytöksestä ole mitään hyötyä, vaan aina tehdään silti niin kuin mä haluan.

Juu, taisin arvata ihan oikein...

 

[neukkis]

joskus tuntuu, että se pelkkä oma mukavuudenhalu,verhotaan siihen,että "lapselle on parempi näin,hän tykkää tarhasta ja kavereista " ( =enempi kuin kotona olemisesta,etenkin jos on kyseessä PIENI taapero (alle 3v ) jolle ne kaverit ei vielä OIKEASTI ole NIIN tärkeitä kuin esim 5-6 -vuotiaalle ) .
enkä millään muotoa tarkoita, että lapsen kanssa pitäisi olla 24/7 ja kruunun saa kärsimällä, mutta mun mielestä maalaisjärki on kadoksissa,jos ihminen ihan oikeasti väittää ja uskoo,että 1 tai 2 -veen on parempi käydä tarhassa kun äiti on kotona vauvan kanssa.
enkä mä halua kuulostaa ilkeältä.anteeksi,jos niin
:flower:

Justiinsa näin. Tekosyitä on helppo kehittää, sille mitä itse haluaa.

Haistakaa pitkä pee...! Ei ole mukavuudenhalua huolehtia ensisijaisesti omasta jaksamisesta. Niin toimii aidosti lapsistaan välittävät äidit, sillä mikäli äiti väsyy, on myös lapsilla asiat huonosti. Lentokoneessakin tulee laittaa ilmanpaineen laskiessa matkustamossa ENSIN itselle se happinaamari ja vasta sitten lapsille. Kyse on silkasta maalaisjärjestä, eli paha se on lasta auttaa, mikäli itse kuukahtaa kesken kaiken.

Mutta ei kukaan täysijärkinen lähde sinne lentokoneeseen, jos ETUKÄTEEN tietää sen putoavan.

 

[Kamala]

Esikoiseni ei erityisemmin rakasta päiväkotia, ei ikävöi kavereitaan sieltä ja viihtyy kyllä hyvin kotona.

Ei ole minun mukavuudenhaluani laittaa esikoinen hoitoon. Nyt nimenomaan koitan käyttää järkeäni ja miettiä omia voimavarojani. Lapselle on parempi, että hänellä on äiti, joka jaksaa hoitaa.

Sun mukavuudenhaluas nimenomaan. Vai lapsenko? Joka ei "eritysemmin rakasta päiväkotia eikä ikävöi kavereita".

 

[Madicken04]

joskus tuntuu, että se pelkkä oma mukavuudenhalu,verhotaan siihen,että "lapselle on parempi näin,hän tykkää tarhasta ja kavereista " ( =enempi kuin kotona olemisesta,etenkin jos on kyseessä PIENI taapero (alle 3v ) jolle ne kaverit ei vielä OIKEASTI ole NIIN tärkeitä kuin esim 5-6 -vuotiaalle ) .
enkä millään muotoa tarkoita, että lapsen kanssa pitäisi olla 24/7 ja kruunun saa kärsimällä, mutta mun mielestä maalaisjärki on kadoksissa,jos ihminen ihan oikeasti väittää ja uskoo,että 1 tai 2 -veen on parempi käydä tarhassa kun äiti on kotona vauvan kanssa.
enkä mä halua kuulostaa ilkeältä.anteeksi,jos niin
:flower:

Esikoiseni ei erityisemmin rakasta päiväkotia, ei ikävöi kavereitaan sieltä ja viihtyy kyllä hyvin kotona.

Ei ole minun mukavuudenhaluani laittaa esikoinen hoitoon. Nyt nimenomaan koitan käyttää järkeäni ja miettiä omia voimavarojani. Lapselle on parempi, että hänellä on äiti, joka jaksaa hoitaa.

Onko ne sinun voimavarasi oikeasti noin loppu?

 

[minä]

Musta on edelleen merkillistä, että joku sanoo, ettei asioita voi hoitaa kahden, saati yhden lapsen kanssa. Mulla ei oikein mitään asiaa ole ollut, mitä en ole kahden lapseni kanssa saanut hoidettua.

Sulla ei sitten ole ollut vilkasta lasta. Siis sellaista, joka ei seiso sekuntiakaan paikallaan ja jonka pitää saada koskea ihan kaikkeen mitä näkee. Sellaista, joka on niin tohkeissaan omasta ideastaan rynnätä kokeilemaan, miltä joku sadan metrin päässä näkemänsä asia tuntuu, että unohtaa kysyä lupaa. Ja sellaista, joka on sen verran temperamentinen, että jos ei ole saanut haluamaansa, ei oikeasti liikahda enää senttiäkään oikeaan suuntaan muuten kuin kantamalla...

No sähän et voi tietää millaisia lapsia mun lapseni on. Se on toki eri asia, jos lapsella on jotain erikoisongelmia, mutta jos näin on, niin kyllä aikuisen kuuluisi oman lapsensa kanssa pärjätä. Jos ei pärjää, niin kaipaa apua. Totta on, että mun lapsien kanssa on helppo tulla toimeen, mutta vilkkaita hekin on, mutta ennen kaikkea tuossa meillä vaikuttaa se kasvatus. Lapset on ehkä pari kertaa kokeilleet tuota, etteivät liiku mihinkään tai kirkuvat pää punaisena, mutta eivät jatka sitä kun tietävät, ettei moisesta käytöksestä ole mitään hyötyä, vaan aina tehdään silti niin kuin mä haluan.

Taas tämä iänikuinen "kasvatus" -kortti. Näin minäkin ajatelin, ennen kolmannen syntymää, mutta nyt tiedän mitä oikeasti elämä on vilkkaan lapsen kanssa. Lapsi voi olla hyvin vilkas ja ehtiväinen ilman erikoisongelmiakin. Toisiin vain se "kasvatus" tepsii paremmin mitä toisiin. Mikäli sinun lapsesi ovat "pari kertaa kokeilleet" riehumista, niin et todellakaan tiedä mit elämä on vilkkaan lapsen kanssa.

 

[endie]

Esikoiseni ei erityisemmin rakasta päiväkotia, ei ikävöi kavereitaan sieltä ja viihtyy kyllä hyvin kotona.

Ei ole minun mukavuudenhaluani laittaa esikoinen hoitoon. Nyt nimenomaan koitan käyttää järkeäni ja miettiä omia voimavarojani. Lapselle on parempi, että hänellä on äiti, joka jaksaa hoitaa.

Minä uskoisin hyvin vahvasti, että teille se oikein ratkaisu olisi varmasti pari päivää viikossa taaperolle hoitoa.
Saat vähän "hengähdystaukoa" ja helpotusta arkeesi,jos sellaista kaipaat vielä sitten.
Ja sinuna koittaisin myös rakentaa äippälomalla jonkinlaista tukiverkostoakin,kerhoista yms. Kun käsitin, että olet aikast "yksin".
Onnea loppuodotukseen!

 

[vieras]

joskus tuntuu, että se pelkkä oma mukavuudenhalu,verhotaan siihen,että "lapselle on parempi näin,hän tykkää tarhasta ja kavereista " ( =enempi kuin kotona olemisesta,etenkin jos on kyseessä PIENI taapero (alle 3v ) jolle ne kaverit ei vielä OIKEASTI ole NIIN tärkeitä kuin esim 5-6 -vuotiaalle ) .
enkä millään muotoa tarkoita, että lapsen kanssa pitäisi olla 24/7 ja kruunun saa kärsimällä, mutta mun mielestä maalaisjärki on kadoksissa,jos ihminen ihan oikeasti väittää ja uskoo,että 1 tai 2 -veen on parempi käydä tarhassa kun äiti on kotona vauvan kanssa.
enkä mä halua kuulostaa ilkeältä.anteeksi,jos niin
:flower:

Justiinsa näin. Tekosyitä on helppo kehittää, sille mitä itse haluaa.

Haistakaa pitkä pee...! Ei ole mukavuudenhalua huolehtia ensisijaisesti omasta jaksamisesta. Niin toimii aidosti lapsistaan välittävät äidit, sillä mikäli äiti väsyy, on myös lapsilla asiat huonosti. Lentokoneessakin tulee laittaa ilmanpaineen laskiessa matkustamossa ENSIN itselle se happinaamari ja vasta sitten lapsille. Kyse on silkasta maalaisjärjestä, eli paha se on lasta auttaa, mikäli itse kuukahtaa kesken kaiken.

Mutta ei kukaan täysijärkinen lähde sinne lentokoneeseen, jos ETUKÄTEEN tietää sen putoavan.

Moni lentopelkoinen lähtee.

 

[fd]

Täällä vinkuu äidit jotka ei jaksa ja tarhat on täynnä sellasia pentuja joiden äitit ei jaksa olla edes kotona lasten kanssa! Sitten täytetään paikat virike lapsille ja ne ÄIDIT JOTKA JAKSAA MENNÄ TÖIHIN, joutuvat jonottamaan ja kyttäämään paikkoja lapsilleen että pääsisivät töihin... Ap ymmärrän, että haluat pitää sen tarhapaikan mutta joka päivä 8 tuntia hoitoa taaperolle on liian paljon. ..2-3 päivää ja max 5 tuntia on OK!

 

[Pesky Pixie]

Mun mielestä silti kannattaa kokeilla muita vaihtoehtoja kuin se päiväkoti. Itse olin kanssa kahden lapsen yh, eikä lapset ole päiväkodissa olleet. Molemmat olivat seurakunnan lapsiparkissa siitä asti kun nuorempi täytti 10kk, ja vanhempi meni srk:n kerhoon kun hän täytti kolme vuotta. Silloin saatiin nuoremman kanssa olla kaksin 2xviikossa. Nyt keväästä asti molemmat ovat olleet srk:n kerhossa, ja tuntuu ihan tyhjältä ajalta se kun he ovat siellä, en kaipaa sitä "omaa aikaa".

 

[vieras]

Ei voi muuta kuin ihmetellä. Mikä on sen 2 vuotiaan oikeus äitiinsä. On olemassa avoimia päiväkoteja, leikkipuistoja missä uökoillaan lasten kanssa, kerhoja ei se päiväkoti ole pienelle 2 vuotiaalle se paras vaihtoehto! Ainakaan koko päiväisenä eikä koko viikkoa jos kerran äiti vauvan kanssa kotona. Kuulostaa siltä että haluat ottaa rennosti, ei se äitiys ole aina niin auvoista. Vauvat kasvaa. Kait sinulla on muita äitikavereita lähettyvillä?

 

[maomao]

[
Olen siis yksinhuoltaja, joten ei ole miestä apuna arkipäivinä eikä viikonloppuisin. Pelko loppuunpalamisesta on juurikin sen takia, että minun tulee pärjätä yksin. Jos minä uuvun, niin kuka sitten hoitaa lapsia? En viellä tiedä, millaista elämä kahden pienen kanssa tulee olemaan. En haluaisi kuitenkaan ottaa sitä riskiä, että muutamassa viikossa kaikki hajoaa käsiin. Mielummin niin päin, että vähennän esikoisen hoitopäiviä, jos asiat alkaa sujumaan hyvin.

Ja miksi "hankin" lisää lapsia, jos pelkään niin kovasti loppuunpalamista. Pitkä juttu. "Aina voi sattua ja tapahtua ja sen kanssa on vain elettävä", näinhän itsekin kirjoitit.

Itse odotin ja sain kolmannen lapseni yksin, olin silloin jo kahden lapsen yksinhuoltaja, esikoinen vaikeasti atooppinen, allerginen sekä astmaattinen. Etukäteen en osannut edes kuvitella, miten jaksaisin - samoja mietteitä kävin läpi kuin sinäkin, mutta päätin kuitenkin kokeilla sisulla ja sinnillä.. Lähinnä senkin vuoksi, että koin helpommaksi pitää isommat kotona, ei tarvinnut herätä aamulla aikaisin kävelemään hoitopaikkaan ja takaisin kelillä kuin kelillä jne.

Lopulta kaikki meni paljon paremmin kuin kuvittelin! Kuopus nukkui hyvin, söi hyvin, imetys sujui, isommat ottivat vauvan hyvin vastaan ja rakastivat sitä että saivat olla kotona.

Nyt esikoinen on eskarissa ja se kuljettaminen ON rankkaa, kun pitää koko lapsilauma ottaa mukaan Jos kuopus on päiväunilla hakuaikaan, täytyy herätellä ja pukea kiukkuinen lapsi. Jos jompikumpi nuoremmista on kipeä, ei vieminen onnistukaan niin vain...

 

[minä]

Esikoiseni ei erityisemmin rakasta päiväkotia, ei ikävöi kavereitaan sieltä ja viihtyy kyllä hyvin kotona.

Ei ole minun mukavuudenhaluani laittaa esikoinen hoitoon. Nyt nimenomaan koitan käyttää järkeäni ja miettiä omia voimavarojani. Lapselle on parempi, että hänellä on äiti, joka jaksaa hoitaa.

Sun mukavuudenhaluas nimenomaan. Vai lapsenko? Joka ei "eritysemmin rakasta päiväkotia eikä ikävöi kavereita".

Ap, ihan sama mitä nämä naiset täällä louskuttavat "mukavuudenhalusta". Mielestäni toimit hyvin järkevästi ja toivon, että olisi itse ollut yhtä järkevä ennen vauvan syntymää. Eli mielestäni taapero kannattaa laittaa päiväkotiin ennen vauvan syntymää.

 

[kahden äiti]

Haistakaa pitkä pee...! Ei ole mukavuudenhalua huolehtia ensisijaisesti omasta jaksamisesta. Niin toimii aidosti lapsistaan välittävät äidit, sillä mikäli äiti väsyy, on myös lapsilla asiat huonosti. Lentokoneessakin tulee laittaa ilmanpaineen laskiessa matkustamossa ENSIN itselle se happinaamari ja vasta sitten lapsille. Kyse on silkasta maalaisjärjestä, eli paha se on lasta auttaa, mikäli itse kuukahtaa kesken kaiken.

Miten äiti voi tietää väsyvänsä, jos on viemässä taaperoa hoitoon jo ennen kuin on edes kokeillut elää arkea lastensa kanssa? Ihan älytöntä.

Ap, ei ollut viemässä lasta hoitoon. Hän oli jatkamassa lapsen hoitosuhdetta. Aika lailla eri juttu. Miten luulisit taaperon reagoivan, jos hänet ensin otettaisiin kokonaan kotiin ja parin kuukauden kuluttua huomattaisiin, ettei tämä toimikaan, ja palautettaisiin hoitoon? Pahimmassa tapauksessa vielä eri hoitopaikkaan kuin ennen. Eli parempi lapsen kannalta jatkaa hoitosuhdetta varuiksi, kuin tuollainen edestakaisin venkslaaminen.

 

[Pesky Pixie]

Nykyään tuntuu olevan paljon näitä vanhempia, jotka eivät halua elää lasten ehdoilla. Halutaan lapsia, ja sitten halutaan kuitenkin elää sitä "omaa elämää" eikä olla valmiita siihen, että omaa aikaa on vähemmän, unta vähemmän, elämäntyyli muuttuu. Siihen ei olla valmiita, vaikka lapsia saadaan ja tehdään. Omasta jaksamisesta halutaan pitää huolta, eikä täysin ajatella sitä lapsen osaa. Siis tokihan omasta jaksamisesta pitää pitää huolta, mutta senkin voi tehdä monella eri tavalla, eikä suoraan niin, että pieni lapsi poistetaan perheen arjesta viideksi päiväksi viikossa.

Mä olen pärjännyt. Tottakai se on vaikeaa ja raskasta joskus, mutta ei elämän ole tarkoituskaan olla sellaista, ettei se koskaan ole vaikeaa. Kyllä mulla on ollut raskasta, väsyttävää ja pelottavaa, mutta ei se taaperon poistaminen kodista olisi auttanut siinä lainkaan.

 

[siirri]

Haistakaa pitkä pee...! Ei ole mukavuudenhalua huolehtia ensisijaisesti omasta jaksamisesta. Niin toimii aidosti lapsistaan välittävät äidit, sillä mikäli äiti väsyy, on myös lapsilla asiat huonosti. Lentokoneessakin tulee laittaa ilmanpaineen laskiessa matkustamossa ENSIN itselle se happinaamari ja vasta sitten lapsille. Kyse on silkasta maalaisjärjestä, eli paha se on lasta auttaa, mikäli itse kuukahtaa kesken kaiken.

Miten äiti voi tietää väsyvänsä, jos on viemässä taaperoa hoitoon jo ennen kuin on edes kokeillut elää arkea lastensa kanssa? Ihan älytöntä.

Ap, ei ollut viemässä lasta hoitoon. Hän oli jatkamassa lapsen hoitosuhdetta. Aika lailla eri juttu. Miten luulisit taaperon reagoivan, jos hänet ensin otettaisiin kokonaan kotiin ja parin kuukauden kuluttua huomattaisiin, ettei tämä toimikaan, ja palautettaisiin hoitoon? Pahimmassa tapauksessa vielä eri hoitopaikkaan kuin ennen. Eli parempi lapsen kannalta jatkaa hoitosuhdetta varuiksi, kuin tuollainen edestakaisin venkslaaminen.

Ihanaa, vihdoinkin joku tuntuu ymmärtävän minuakin Haluan nimenomaan, että esikoiselle tulisi mahdollisimman vähän muutoksia. Vauvan tulo perheeseen on jo niin iso asia esikoisellekin.

 

[Ninniliina]

Mä oon ollu nyt äitiyslomalla ja lapset 2 ja 4v olleet päiväkodissa 3 päivää/vko. Mä ite pidän parempana, että ovat siellä koko päivän kerrallaan, mikä meidän tapauksessa tarkottaa että menevät n. 9-10 välissä ja haen 15-16 välissä. Ihan siksi, että varsinkin pienempi kerkeis tehdä siel muutakin kun vaan nukkua ja syödä.
Mä en halunnut sanoa paikkoja irti, koska opiskelin äitiysloman aikana ja siks toiseks, tääl on niin huono päivähoitotilanne, että halusin varmistaa lapsille hyvät paikat äitiysloman jälkeenkin.
Ja kolma syys oli oma hyvinvointi ja jaksaminen. Nimenomaan juuri niinpäin, että pidetään se paikka varoilta eikä niin, että huomataan ettei homma toimi ja sit ollaan pulassa. Ai miksi sitten tein sen kolmannen lapsen? No koska en voi koko loppuelämääni varoa "normaaliin" elämään kuuluvia asioita vaan sen takia, että sairastuisin uudelleen. Vaan pakko ja järkevääkin yrittää elää sitä normaalia elämää kuitenkin niin, että ne tukiverkot on tarvittaessa olemassa.
Tää on ollu kaikin puolin toimiva järjestely ja molemmat lapset tykkää päiväkodista ja menee mielellään kavereiden kanssa leikkimään sinne.

 

[fd]

Haistakaa pitkä pee...! Ei ole mukavuudenhalua huolehtia ensisijaisesti omasta jaksamisesta. Niin toimii aidosti lapsistaan välittävät äidit, sillä mikäli äiti väsyy, on myös lapsilla asiat huonosti. Lentokoneessakin tulee laittaa ilmanpaineen laskiessa matkustamossa ENSIN itselle se happinaamari ja vasta sitten lapsille. Kyse on silkasta maalaisjärjestä, eli paha se on lasta auttaa, mikäli itse kuukahtaa kesken kaiken.

Miten äiti voi tietää väsyvänsä, jos on viemässä taaperoa hoitoon jo ennen kuin on edes kokeillut elää arkea lastensa kanssa? Ihan älytöntä.

Ap, ei ollut viemässä lasta hoitoon. Hän oli jatkamassa lapsen hoitosuhdetta. Aika lailla eri juttu. Miten luulisit taaperon reagoivan, jos hänet ensin otettaisiin kokonaan kotiin ja parin kuukauden kuluttua huomattaisiin, ettei tämä toimikaan, ja palautettaisiin hoitoon? Pahimmassa tapauksessa vielä eri hoitopaikkaan kuin ennen. Eli parempi lapsen kannalta jatkaa hoitosuhdetta varuiksi, kuin tuollainen edestakaisin venkslaaminen.

Ihanaa, vihdoinkin joku tuntuu ymmärtävän minuakin Haluan nimenomaan, että esikoiselle tulisi mahdollisimman vähän muutoksia. Vauvan tulo perheeseen on jo niin iso asia esikoisellekin.

Miks et voi tehdä nii, että taapero käy sen 2-3 kertaa viikossa pari tuntia hoidossa? Miksi se vaihtoehto alkuunsa sinusta huono?