Alkuperäinen kirjoittaja siirri:
Ihmiset voi palaa loppuun, vaikkei niillä olisi lapsia ollenkaan.
Vauvalla ei ole rytmiä. Syö ja nukkuu milloin sattuu. Esikoisella on selvä rytmi. Vaatii ruuan tiettyyn aikaan ja unet tiettyyn aikaan. Onko mahdoton ajatus, että vauva valvottaa yöt? Onko mahdoton ajatus, että en jaksaisi aamulla herätä, kun esikoinen sitä vaatii? Onko mahdoton ajatus, että univelkani kasaantuisi jo muutamassa viikossa mielettömän suureksi? Kun esikoinen on päiväkodissa, saan nukkua päivällä, kun vauvakin nukkuu. Se on jo paljon!
Ja millainen ihminen voi palaa loppuun kahden pienen lapsen kanssa? Vaikkapa minunlainen. Yksinhuoltaja, jolla ei ole juuri ollenkaan tukiverkostoa ympärillään.
Sitten kun perheeseen syntyy toinen, kolmas jne. lapsi, elämä menee monesti helpommin, kun vauva otetaan mukaan muun perheen rytmiin, eikä päinvastoin.
Minusta olisi rankempaa lähteä viemään sitä esikoista tarhaan valvotun yön jälkeen, kuin viettää aamu omaan tahtiin kotona. Pieni ihminen ei välttämättä ymmärrä miksi hänet viedään äidin ja pikkusisaruksen luota pois päiväksi.
Minulla on sen verran monta lasta, että uuden vauvan syntymän aiheuttamat reaktiot vanhemille sisaruksille ovat tulleet tutuiksi. Kyse on isosta asiasta, oli sisaruksella ikää 15v tai 2v. Tilannetta ei varmasti helpota se, että isompi viedään siitä alta pois.