taaperoiden vanhemmat (lähinnä yksilapsiset perheet)

[anneka66]

Kyllä meidänkin 2v vaatii kokoajan huomiota. Ei voi kuvitellakaan, että pystyisi esim. soittamaan jonkun tärkeän puhelun tms. Toisiin leikkeihin jaksaa keskittyä paremmin, välillä on taas päiviä, että leikkii pari minuuttia ja sit taas vaatii aikuisen kanssaan. Ja tuo, että laittaa lapsen omaan huoneeseen leikkimään?? Hehhee. Kiinnikö se pitäis sitoa? Kokoajan mennään kuitenkin parempaan suuntaan, mielikuvitus ja sitä kautta myös leikki on kehittynyt.

mitenhän joku pph voi tehdä ruoat viidelle ja hoitaa vauvat ja monta 2-vuotiasta? kyllä se 2v joutuu odottaa kiltisti kun muut 3 -4 lasta puetaan.

Siis tottakai lapsi opetetaan odottamaan, mutta toisille lapsille se on helppoa, toisille vaikeaa. Nää on temperamenttieroja. Tarkoitin tossa, että meidän muksu häiritsee aina jos yritän puhua puhelimessa, puhun siitä huolimatta, mutta en mielelläni soita virallisia puheluita huutava lapsi vieressä. Meidän lapsi on ollu vauvasta asti hyvin vaativa. Sellainen vanhempi, jolla on "helppo" lapsi, ei ymmärrä, että vaativan temperamentin omaava lapsi on työläs. Ja itse olen kasvatusalan ammattilainen...

kyllä nää on pitkälti tottumiskysymyksiä. sen tietää jokainen jolla yli 1 lasta. kun toiseen ei enää voi mitenkään keskittyä samalla tavalla, eikä jokaiseen inahdukseen reagoida ja "vaatia" vauvaa vaativaksi, se onkin lähes aina "helppo"

No mä saan kyllä kotihommat tehdyksi, lapsi touhottaa vieressä tai leikeissään. Lähinnä mietin just noita lasten temperamenttieroja. Ne on synnynnäisiä, eivät opittuja tai "opetettuja". Lapsen tapa reagoida asioihin on synnynnäinen, toiset on mukautuvaisia, toiset esim. helposti ärtyviä. Joillakin vaan kestää kauemmin oppia siihen, että hyväksyy kiellot ja rajoitukset. Jotkut lapset testaa vanhempiaan uudelleen ja uudelleen.

ei kyllä kokemukset muokkaavat luonnetta. tuo on keltinkankaan muotihöpötystä tuo temperamentti.
tutkimusten mukaan esikoisilla on tietty luonne, kakkosilla tietty jne...

Juu, särmiä voi hioa. Mutta oispa kiva saada linkki noihin tutkimuksiin. Tottakai asema sisarussarjassa vaikuttaa lapseen, mutta ei se luonnetta noin suoraan ohjaile.

 

[ap]

Kyllä meidänkin 2v vaatii kokoajan huomiota. Ei voi kuvitellakaan, että pystyisi esim. soittamaan jonkun tärkeän puhelun tms. Toisiin leikkeihin jaksaa keskittyä paremmin, välillä on taas päiviä, että leikkii pari minuuttia ja sit taas vaatii aikuisen kanssaan. Ja tuo, että laittaa lapsen omaan huoneeseen leikkimään?? Hehhee. Kiinnikö se pitäis sitoa? Kokoajan mennään kuitenkin parempaan suuntaan, mielikuvitus ja sitä kautta myös leikki on kehittynyt.

mitenhän joku pph voi tehdä ruoat viidelle ja hoitaa vauvat ja monta 2-vuotiasta? kyllä se 2v joutuu odottaa kiltisti kun muut 3 -4 lasta puetaan.

Joo, mää en tajua kyllä tätä. Pitäähän 2-vuotiaan pystyä jo odottamaan edes muutamia minuutteja! Miten ne päiväkodissa pärjäis?

Se onkin suhteellista tuo, että mitä vanhemmat kattoo lapsen leikiksi ja mitä tuhotöiksi! Meillä saa rauhassa ottaa kauhat laatikosta, kiipeillä sohvalla ja pöydällä, tökkiä vähän multaa kukkapurkista, tutkia lehtipinoa, yms vaaratonta. Jollekin toiselle se on kauhistus ja lasta pitäis koko ajan vahtia ja kieltää

Ja tosiaan ne viihtyy paremmin siellä huoneessaankin leikkimässä, jos olis se kaveri

Meillä ei ole noita kielletty eli saa tutkia ja touhuta. Värikyniä ja paperia annetaan, vesiväreillä saa maalata, keittää soppaansa omilla kattiloilla jne. Keskittyminen ei vaan ole pitkäkestoista. Yritetty on opettaa "olemaan" itsekseen.

Liekö johtuu sitten sitten tuo huomion tarve siitä, että on jo 10 kk iästä ollut pph:ssa ja siellä kun "pakotetusti" joutuu odottamaan vuoroaan, niin hakee sitten kaiken huomion ja läheisyyden kotona.

Vuoron odottamisessa ei ole mitään pahaa, mutta tuolle "kasvatusalan ihmiselle" sanoisin sen verran, että kyllä niitä tarhoja ihan syystä parjataan, siellä sitä syli saa odottaa joskus kauankin ja omaa vuoroaan ties mihin ja se nyt ei varmaan ole ihan oikein 2-vuotiaan tai vielä pienemmän henkiselle kehitykselle.

 

[pöh]

Kyllä meidänkin 2v vaatii kokoajan huomiota. Ei voi kuvitellakaan, että pystyisi esim. soittamaan jonkun tärkeän puhelun tms. Toisiin leikkeihin jaksaa keskittyä paremmin, välillä on taas päiviä, että leikkii pari minuuttia ja sit taas vaatii aikuisen kanssaan. Ja tuo, että laittaa lapsen omaan huoneeseen leikkimään?? Hehhee. Kiinnikö se pitäis sitoa? Kokoajan mennään kuitenkin parempaan suuntaan, mielikuvitus ja sitä kautta myös leikki on kehittynyt.

mitenhän joku pph voi tehdä ruoat viidelle ja hoitaa vauvat ja monta 2-vuotiasta? kyllä se 2v joutuu odottaa kiltisti kun muut 3 -4 lasta puetaan.

Siis tottakai lapsi opetetaan odottamaan, mutta toisille lapsille se on helppoa, toisille vaikeaa. Nää on temperamenttieroja. Tarkoitin tossa, että meidän muksu häiritsee aina jos yritän puhua puhelimessa, puhun siitä huolimatta, mutta en mielelläni soita virallisia puheluita huutava lapsi vieressä. Meidän lapsi on ollu vauvasta asti hyvin vaativa. Sellainen vanhempi, jolla on "helppo" lapsi, ei ymmärrä, että vaativan temperamentin omaava lapsi on työläs. Ja itse olen kasvatusalan ammattilainen...

kyllä nää on pitkälti tottumiskysymyksiä. sen tietää jokainen jolla yli 1 lasta. kun toiseen ei enää voi mitenkään keskittyä samalla tavalla, eikä jokaiseen inahdukseen reagoida ja "vaatia" vauvaa vaativaksi, se onkin lähes aina "helppo"

No mä saan kyllä kotihommat tehdyksi, lapsi touhottaa vieressä tai leikeissään. Lähinnä mietin just noita lasten temperamenttieroja. Ne on synnynnäisiä, eivät opittuja tai "opetettuja". Lapsen tapa reagoida asioihin on synnynnäinen, toiset on mukautuvaisia, toiset esim. helposti ärtyviä. Joillakin vaan kestää kauemmin oppia siihen, että hyväksyy kiellot ja rajoitukset. Jotkut lapset testaa vanhempiaan uudelleen ja uudelleen.

ei kyllä kokemukset muokkaavat luonnetta. tuo on keltinkankaan muotihöpötystä tuo temperamentti.
tutkimusten mukaan esikoisilla on tietty luonne, kakkosilla tietty jne...

^^ Osittain totta. Ympäristö kaikkinnensa muokkaa luonnetta. Temperamentti eroja varmasti on, mutta sitten vaan pitäisi oppia kasvattamaan omaa lastaan juuri hänen vaatimallaan tavalla.

Terv. edelleen lastentarhaopettaja
Jolla temperamentiltaan herkkä 2-vuotias - esimerkkinä: 3 kuisena häntä ei voinut viedä kuin muutamaan kyläpaikkaan, joissa tunti olonsa niin turvalliseksi, ettei itkisi taukoamatta - Nyt on jo hyvinkin reipas (meni ohi aiheen, mutta temperamenttia pitää tukea oikein )

 

[yhdenäiti]

No meidän 1v9kk kyllä katsoo jonkun lasten ohjelman alusta loppuun ja saan tehdä sen aikaa itse jotain. MUTTA jos olen puhelimessa tai lähestynkään sitä että alan soittamaan, niin ei varmasti onnistu, lapsi on samantien kimpussa. Se on aina vaan niin kiinnostava kapistus.
Paljon lapsi vaatii huomiota kyllä ja välillä tuntuu että on kovasti kintuissa kiinni. Ulkona touhuilee paremmin itekeen kuin sisällä.

Kuitenkin. Olen tullut siihen tulokseen (vaikka aluksi en ajatellut lainkaan) että nyt on toinen lapsi tervetullut!!! Säälittää ihan välillä katsoa kun raasu yksin leikkii jos ei itse kerkeä mukaan :/

 

[viidennettä]

Kyllä meidänkin 2v vaatii kokoajan huomiota. Ei voi kuvitellakaan, että pystyisi esim. soittamaan jonkun tärkeän puhelun tms. Toisiin leikkeihin jaksaa keskittyä paremmin, välillä on taas päiviä, että leikkii pari minuuttia ja sit taas vaatii aikuisen kanssaan. Ja tuo, että laittaa lapsen omaan huoneeseen leikkimään?? Hehhee. Kiinnikö se pitäis sitoa? Kokoajan mennään kuitenkin parempaan suuntaan, mielikuvitus ja sitä kautta myös leikki on kehittynyt.

mitenhän joku pph voi tehdä ruoat viidelle ja hoitaa vauvat ja monta 2-vuotiasta? kyllä se 2v joutuu odottaa kiltisti kun muut 3 -4 lasta puetaan.

Siis tottakai lapsi opetetaan odottamaan, mutta toisille lapsille se on helppoa, toisille vaikeaa. Nää on temperamenttieroja. Tarkoitin tossa, että meidän muksu häiritsee aina jos yritän puhua puhelimessa, puhun siitä huolimatta, mutta en mielelläni soita virallisia puheluita huutava lapsi vieressä. Meidän lapsi on ollu vauvasta asti hyvin vaativa. Sellainen vanhempi, jolla on "helppo" lapsi, ei ymmärrä, että vaativan temperamentin omaava lapsi on työläs. Ja itse olen kasvatusalan ammattilainen...

kyllä nää on pitkälti tottumiskysymyksiä. sen tietää jokainen jolla yli 1 lasta. kun toiseen ei enää voi mitenkään keskittyä samalla tavalla, eikä jokaiseen inahdukseen reagoida ja "vaatia" vauvaa vaativaksi, se onkin lähes aina "helppo"

No mä saan kyllä kotihommat tehdyksi, lapsi touhottaa vieressä tai leikeissään. Lähinnä mietin just noita lasten temperamenttieroja. Ne on synnynnäisiä, eivät opittuja tai "opetettuja". Lapsen tapa reagoida asioihin on synnynnäinen, toiset on mukautuvaisia, toiset esim. helposti ärtyviä. Joillakin vaan kestää kauemmin oppia siihen, että hyväksyy kiellot ja rajoitukset. Jotkut lapset testaa vanhempiaan uudelleen ja uudelleen.

Totta! Ja paikka sisarussarjassa vaikuttaa myös. Mutta kyllä niiden vaativienkin kanssa tulee toimeen, kun keskittyy siihen mikä on oleellista! Meillä esikoisen kanssa ehdittiin keskittymään häneen, ja hän sai tarpeeksi huomiota, edelleen vaatii sitä mutta osaa myös odottaa, mutta koen että oli helppo lapsi -mutta en tiedä olisko hän ollut helppo esim viidentenä. Kakkonenkin meni vielä helpohkosti, kun vanhempia on kaksi niin toinen antoi huomiota toiselle, molemmat saivat tarpeeksi ja kun akut oli ladattu jaksoivat hetken olla keskenään. Mutta tuo nelonen 4v edelleen testaa ja testaa ja testaa... vaatii huomiota, huutaa yöt, tarvii apua millon mitenkin, saa raivareita, rikkoo tavaroita, ottaa luvatta, ym kun sille päälle sattuu -mutta mitenköhän tuonkin kanssa olis jos olis ollut esikoinen, olisko silloin ollut ns helppo lapsi? Ehkä ei täysin, mutta helpompi kuintekin

Lapset on niin erilaisia, toiset pystyy keskittymään pieninä, toiset vaan mennä touhottaa eteenpäin ja ympäri. Ja äidit on erilaisia, jollekin toinen on rauhallinen vaikka toiselle se olis jo vilkas, jollekin eläväinen vaikka toiselle täys riiviö.

 

[pöh]

Kyllä meidänkin 2v vaatii kokoajan huomiota. Ei voi kuvitellakaan, että pystyisi esim. soittamaan jonkun tärkeän puhelun tms. Toisiin leikkeihin jaksaa keskittyä paremmin, välillä on taas päiviä, että leikkii pari minuuttia ja sit taas vaatii aikuisen kanssaan. Ja tuo, että laittaa lapsen omaan huoneeseen leikkimään?? Hehhee. Kiinnikö se pitäis sitoa? Kokoajan mennään kuitenkin parempaan suuntaan, mielikuvitus ja sitä kautta myös leikki on kehittynyt.

mitenhän joku pph voi tehdä ruoat viidelle ja hoitaa vauvat ja monta 2-vuotiasta? kyllä se 2v joutuu odottaa kiltisti kun muut 3 -4 lasta puetaan.

Joo, mää en tajua kyllä tätä. Pitäähän 2-vuotiaan pystyä jo odottamaan edes muutamia minuutteja! Miten ne päiväkodissa pärjäis?

Se onkin suhteellista tuo, että mitä vanhemmat kattoo lapsen leikiksi ja mitä tuhotöiksi! Meillä saa rauhassa ottaa kauhat laatikosta, kiipeillä sohvalla ja pöydällä, tökkiä vähän multaa kukkapurkista, tutkia lehtipinoa, yms vaaratonta. Jollekin toiselle se on kauhistus ja lasta pitäis koko ajan vahtia ja kieltää

Ja tosiaan ne viihtyy paremmin siellä huoneessaankin leikkimässä, jos olis se kaveri

Meillä ei ole noita kielletty eli saa tutkia ja touhuta. Värikyniä ja paperia annetaan, vesiväreillä saa maalata, keittää soppaansa omilla kattiloilla jne. Keskittyminen ei vaan ole pitkäkestoista. Yritetty on opettaa "olemaan" itsekseen.

Liekö johtuu sitten sitten tuo huomion tarve siitä, että on jo 10 kk iästä ollut pph:ssa ja siellä kun "pakotetusti" joutuu odottamaan vuoroaan, niin hakee sitten kaiken huomion ja läheisyyden kotona.

Vuoron odottamisessa ei ole mitään pahaa, mutta tuolle "kasvatusalan ihmiselle" sanoisin sen verran, että kyllä niitä tarhoja ihan syystä parjataan, siellä sitä syli saa odottaa joskus kauankin ja omaa vuoroaan ties mihin ja se nyt ei varmaan ole ihan oikein 2-vuotiaan tai vielä pienemmän henkiselle kehitykselle.

Aivan. Taisit itse löytää syyn lapsen käyttäytymiselle. PPH ei sekään välttämättä ole sen parempi kuin päiväkoti, en herjaa tai puolusta kumpaakaan - koska molempia on laidasta laitaan!

Lapsien määrästä ja iästä riippuen pph:llakin voi päivän aikana olla kädet aika täynnä, yhtä paljon on hoitajia suhteessa lapsiin päiväkodissa, kuin on pph:lla lapsia. (periaatteessa )

Mutta enivei. Lapsesi todella taitaa hakea huomiota ihan syystä teiltä vanhemmilta - sitten en kehoita opettamaan mitään vuoronsa opettelua. Suuressa määrin ainakaan! Onko pitkiä päiviä hoidossa?

 

[anneka66]

Kyllä meidänkin 2v vaatii kokoajan huomiota. Ei voi kuvitellakaan, että pystyisi esim. soittamaan jonkun tärkeän puhelun tms. Toisiin leikkeihin jaksaa keskittyä paremmin, välillä on taas päiviä, että leikkii pari minuuttia ja sit taas vaatii aikuisen kanssaan. Ja tuo, että laittaa lapsen omaan huoneeseen leikkimään?? Hehhee. Kiinnikö se pitäis sitoa? Kokoajan mennään kuitenkin parempaan suuntaan, mielikuvitus ja sitä kautta myös leikki on kehittynyt.

mitenhän joku pph voi tehdä ruoat viidelle ja hoitaa vauvat ja monta 2-vuotiasta? kyllä se 2v joutuu odottaa kiltisti kun muut 3 -4 lasta puetaan.

Siis tottakai lapsi opetetaan odottamaan, mutta toisille lapsille se on helppoa, toisille vaikeaa. Nää on temperamenttieroja. Tarkoitin tossa, että meidän muksu häiritsee aina jos yritän puhua puhelimessa, puhun siitä huolimatta, mutta en mielelläni soita virallisia puheluita huutava lapsi vieressä. Meidän lapsi on ollu vauvasta asti hyvin vaativa. Sellainen vanhempi, jolla on "helppo" lapsi, ei ymmärrä, että vaativan temperamentin omaava lapsi on työläs. Ja itse olen kasvatusalan ammattilainen...

kyllä nää on pitkälti tottumiskysymyksiä. sen tietää jokainen jolla yli 1 lasta. kun toiseen ei enää voi mitenkään keskittyä samalla tavalla, eikä jokaiseen inahdukseen reagoida ja "vaatia" vauvaa vaativaksi, se onkin lähes aina "helppo"

No mä saan kyllä kotihommat tehdyksi, lapsi touhottaa vieressä tai leikeissään. Lähinnä mietin just noita lasten temperamenttieroja. Ne on synnynnäisiä, eivät opittuja tai "opetettuja". Lapsen tapa reagoida asioihin on synnynnäinen, toiset on mukautuvaisia, toiset esim. helposti ärtyviä. Joillakin vaan kestää kauemmin oppia siihen, että hyväksyy kiellot ja rajoitukset. Jotkut lapset testaa vanhempiaan uudelleen ja uudelleen.

ei kyllä kokemukset muokkaavat luonnetta. tuo on keltinkankaan muotihöpötystä tuo temperamentti.
tutkimusten mukaan esikoisilla on tietty luonne, kakkosilla tietty jne...

^^ Osittain totta. Ympäristö kaikkinnensa muokkaa luonnetta. Temperamentti eroja varmasti on, mutta sitten vaan pitäisi oppia kasvattamaan omaa lastaan juuri hänen vaatimallaan tavalla.

Terv. edelleen lastentarhaopettaja
Jolla temperamentiltaan herkkä 2-vuotias - esimerkkinä: 3 kuisena häntä ei voinut viedä kuin muutamaan kyläpaikkaan, joissa tunti olonsa niin turvalliseksi, ettei itkisi taukoamatta - Nyt on jo hyvinkin reipas (meni ohi aiheen, mutta temperamenttia pitää tukea oikein )

Näin. Ap varmaan aloituksellaan halusi vertaistukea, että muillakin on samanmoisia vaikeuksia taaperoidensa kanssa. Ja mahdollisia vinkkejä siihen, miten pitäisi toimia. ^Tässä tuli hyvä vinkki; tutustu ap alan kirjallisuuteen. Esim. agressiokasvatuksen käsikirja on hyvä perusteos kaikille känkkisten vanhemmille.

 

[vieras]

Kyllä meidänkin 2v vaatii kokoajan huomiota. Ei voi kuvitellakaan, että pystyisi esim. soittamaan jonkun tärkeän puhelun tms. Toisiin leikkeihin jaksaa keskittyä paremmin, välillä on taas päiviä, että leikkii pari minuuttia ja sit taas vaatii aikuisen kanssaan. Ja tuo, että laittaa lapsen omaan huoneeseen leikkimään?? Hehhee. Kiinnikö se pitäis sitoa? Kokoajan mennään kuitenkin parempaan suuntaan, mielikuvitus ja sitä kautta myös leikki on kehittynyt.

mitenhän joku pph voi tehdä ruoat viidelle ja hoitaa vauvat ja monta 2-vuotiasta? kyllä se 2v joutuu odottaa kiltisti kun muut 3 -4 lasta puetaan.

Joo, mää en tajua kyllä tätä. Pitäähän 2-vuotiaan pystyä jo odottamaan edes muutamia minuutteja! Miten ne päiväkodissa pärjäis?

No lapsethan käyttätyvät hoidossa eri tavalla kuin kotonaan.

Pöh Terv. lastentarhaopettaja
Voisi sanoa niin että siellä on pakko oppia talon tavoille - mutta sehän johtuu nimen omaan siitä että "kutsuun ei vastata", eli lapsi ei yksinkertaisesti saa kaikkea sitä mitä haluaa, on pakko odottaa vuoroaan! Kotona voi harjoittaa samaa.

No, eipä ole ainakaan meillä tuo "kutsuun ei vastata"- strategia toiminut. Ei meillä tanssita lapsen pillin mukaan ja kotityöt ja muut pakolliset jutut kyllä hoidetaan vaikka sitten kiljuva lapsi puntissa roikkuen, mutta eipä se lapsen temperamenttia miksikään ole muuttanut. Tulistuu nopeasti, kiihtyy nollasta sataan hetkessä. On siinä kahdella äärimmäisen rauhallisella ja pitkäpinnaisella vanhemmalla muuten kestämistä ja ymmärtämistä, melkoinen temperamenttien ristiriita.

 

[ap]

Kyllä meidänkin 2v vaatii kokoajan huomiota. Ei voi kuvitellakaan, että pystyisi esim. soittamaan jonkun tärkeän puhelun tms. Toisiin leikkeihin jaksaa keskittyä paremmin, välillä on taas päiviä, että leikkii pari minuuttia ja sit taas vaatii aikuisen kanssaan. Ja tuo, että laittaa lapsen omaan huoneeseen leikkimään?? Hehhee. Kiinnikö se pitäis sitoa? Kokoajan mennään kuitenkin parempaan suuntaan, mielikuvitus ja sitä kautta myös leikki on kehittynyt.

mitenhän joku pph voi tehdä ruoat viidelle ja hoitaa vauvat ja monta 2-vuotiasta? kyllä se 2v joutuu odottaa kiltisti kun muut 3 -4 lasta puetaan.

Joo, mää en tajua kyllä tätä. Pitäähän 2-vuotiaan pystyä jo odottamaan edes muutamia minuutteja! Miten ne päiväkodissa pärjäis?

Se onkin suhteellista tuo, että mitä vanhemmat kattoo lapsen leikiksi ja mitä tuhotöiksi! Meillä saa rauhassa ottaa kauhat laatikosta, kiipeillä sohvalla ja pöydällä, tökkiä vähän multaa kukkapurkista, tutkia lehtipinoa, yms vaaratonta. Jollekin toiselle se on kauhistus ja lasta pitäis koko ajan vahtia ja kieltää

Ja tosiaan ne viihtyy paremmin siellä huoneessaankin leikkimässä, jos olis se kaveri

Meillä ei ole noita kielletty eli saa tutkia ja touhuta. Värikyniä ja paperia annetaan, vesiväreillä saa maalata, keittää soppaansa omilla kattiloilla jne. Keskittyminen ei vaan ole pitkäkestoista. Yritetty on opettaa "olemaan" itsekseen.

Liekö johtuu sitten sitten tuo huomion tarve siitä, että on jo 10 kk iästä ollut pph:ssa ja siellä kun "pakotetusti" joutuu odottamaan vuoroaan, niin hakee sitten kaiken huomion ja läheisyyden kotona.

Vuoron odottamisessa ei ole mitään pahaa, mutta tuolle "kasvatusalan ihmiselle" sanoisin sen verran, että kyllä niitä tarhoja ihan syystä parjataan, siellä sitä syli saa odottaa joskus kauankin ja omaa vuoroaan ties mihin ja se nyt ei varmaan ole ihan oikein 2-vuotiaan tai vielä pienemmän henkiselle kehitykselle.

Aivan. Taisit itse löytää syyn lapsen käyttäytymiselle. PPH ei sekään välttämättä ole sen parempi kuin päiväkoti, en herjaa tai puolusta kumpaakaan - koska molempia on laidasta laitaan!

Lapsien määrästä ja iästä riippuen pph:llakin voi päivän aikana olla kädet aika täynnä, yhtä paljon on hoitajia suhteessa lapsiin päiväkodissa, kuin on pph:lla lapsia. (periaatteessa )

Mutta enivei. Lapsesi todella taitaa hakea huomiota ihan syystä teiltä vanhemmilta - sitten en kehoita opettamaan mitään vuoronsa opettelua. Suuressa määrin ainakaan! Onko pitkiä päiviä hoidossa?

Pph on aivan mahtava ja uskon hänen sanaansa, että on neitiä pitänyt sylissä ja antanut ehkä vähän enemmänkin huomiota kuin muille lapsille kun on ollut aina pienin hoitolapsista.

Päivät ovat pitkiä, kun molemmat käydään toisella paikkakunnalla töissä ja yhdellä autolla kuljetaan. Hoitopäivän pituus n. 9 tuntia. Eli tekee pidempää päivää kuin vanhemmat Nyt sentään ollaan lomalla, mutta kumpikaan ei saisi kadotan näköpiiristä. Toisaalta pph:n mukaan hoidon alussa oli itkuisempi, tottahan toki ja äiti myös, mutta nykyään jää ihan mielellään. Joskus kyselee äidin ja isän perään.

 

[vieras]

Kyllä meidänkin 2v vaatii kokoajan huomiota. Ei voi kuvitellakaan, että pystyisi esim. soittamaan jonkun tärkeän puhelun tms. Toisiin leikkeihin jaksaa keskittyä paremmin, välillä on taas päiviä, että leikkii pari minuuttia ja sit taas vaatii aikuisen kanssaan. Ja tuo, että laittaa lapsen omaan huoneeseen leikkimään?? Hehhee. Kiinnikö se pitäis sitoa? Kokoajan mennään kuitenkin parempaan suuntaan, mielikuvitus ja sitä kautta myös leikki on kehittynyt.

mitenhän joku pph voi tehdä ruoat viidelle ja hoitaa vauvat ja monta 2-vuotiasta? kyllä se 2v joutuu odottaa kiltisti kun muut 3 -4 lasta puetaan.

Joo, mää en tajua kyllä tätä. Pitäähän 2-vuotiaan pystyä jo odottamaan edes muutamia minuutteja! Miten ne päiväkodissa pärjäis?

No lapsethan käyttätyvät hoidossa eri tavalla kuin kotonaan.

Pöh Terv. lastentarhaopettaja
Voisi sanoa niin että siellä on pakko oppia talon tavoille - mutta sehän johtuu nimen omaan siitä että "kutsuun ei vastata", eli lapsi ei yksinkertaisesti saa kaikkea sitä mitä haluaa, on pakko odottaa vuoroaan! Kotona voi harjoittaa samaa.

No, eipä ole ainakaan meillä tuo "kutsuun ei vastata"- strategia toiminut. Ei meillä tanssita lapsen pillin mukaan ja kotityöt ja muut pakolliset jutut kyllä hoidetaan vaikka sitten kiljuva lapsi puntissa roikkuen, mutta eipä se lapsen temperamenttia miksikään ole muuttanut. Tulistuu nopeasti, kiihtyy nollasta sataan hetkessä. On siinä kahdella äärimmäisen rauhallisella ja pitkäpinnaisella vanhemmalla muuten kestämistä ja ymmärtämistä, melkoinen temperamenttien ristiriita.

Ymmärrän pointtisi. Mutta vaativan temperamenttisuuden kanssa oppii elämään, parhaimmillaan lapsi muuttuu siksi että häntä ymmärretään, opitaan kasvattamaan lasta juuri hänen vaatimallaan tavalla. Yksi keino ei välttämätä toimi toisella jne. Löytyy kyllä alan kirjallisuutta ja paljon. Harmi kun ei tule yhtään mieleen.. Siitä on niin kauan kun viimeksi lukenut.

 

[:)]

Kyllä meidänkin 2v vaatii kokoajan huomiota. Ei voi kuvitellakaan, että pystyisi esim. soittamaan jonkun tärkeän puhelun tms. Toisiin leikkeihin jaksaa keskittyä paremmin, välillä on taas päiviä, että leikkii pari minuuttia ja sit taas vaatii aikuisen kanssaan. Ja tuo, että laittaa lapsen omaan huoneeseen leikkimään?? Hehhee. Kiinnikö se pitäis sitoa? Kokoajan mennään kuitenkin parempaan suuntaan, mielikuvitus ja sitä kautta myös leikki on kehittynyt.

mitenhän joku pph voi tehdä ruoat viidelle ja hoitaa vauvat ja monta 2-vuotiasta? kyllä se 2v joutuu odottaa kiltisti kun muut 3 -4 lasta puetaan.

Joo, mää en tajua kyllä tätä. Pitäähän 2-vuotiaan pystyä jo odottamaan edes muutamia minuutteja! Miten ne päiväkodissa pärjäis?

Se onkin suhteellista tuo, että mitä vanhemmat kattoo lapsen leikiksi ja mitä tuhotöiksi! Meillä saa rauhassa ottaa kauhat laatikosta, kiipeillä sohvalla ja pöydällä, tökkiä vähän multaa kukkapurkista, tutkia lehtipinoa, yms vaaratonta. Jollekin toiselle se on kauhistus ja lasta pitäis koko ajan vahtia ja kieltää

Ja tosiaan ne viihtyy paremmin siellä huoneessaankin leikkimässä, jos olis se kaveri

Meillä ei ole noita kielletty eli saa tutkia ja touhuta. Värikyniä ja paperia annetaan, vesiväreillä saa maalata, keittää soppaansa omilla kattiloilla jne. Keskittyminen ei vaan ole pitkäkestoista. Yritetty on opettaa "olemaan" itsekseen.

Liekö johtuu sitten sitten tuo huomion tarve siitä, että on jo 10 kk iästä ollut pph:ssa ja siellä kun "pakotetusti" joutuu odottamaan vuoroaan, niin hakee sitten kaiken huomion ja läheisyyden kotona.

Vuoron odottamisessa ei ole mitään pahaa, mutta tuolle "kasvatusalan ihmiselle" sanoisin sen verran, että kyllä niitä tarhoja ihan syystä parjataan, siellä sitä syli saa odottaa joskus kauankin ja omaa vuoroaan ties mihin ja se nyt ei varmaan ole ihan oikein 2-vuotiaan tai vielä pienemmän henkiselle kehitykselle.

Aivan. Taisit itse löytää syyn lapsen käyttäytymiselle. PPH ei sekään välttämättä ole sen parempi kuin päiväkoti, en herjaa tai puolusta kumpaakaan - koska molempia on laidasta laitaan!

Lapsien määrästä ja iästä riippuen pph:llakin voi päivän aikana olla kädet aika täynnä, yhtä paljon on hoitajia suhteessa lapsiin päiväkodissa, kuin on pph:lla lapsia. (periaatteessa )

Mutta enivei. Lapsesi todella taitaa hakea huomiota ihan syystä teiltä vanhemmilta - sitten en kehoita opettamaan mitään vuoronsa opettelua. Suuressa määrin ainakaan! Onko pitkiä päiviä hoidossa?

Pph on aivan mahtava ja uskon hänen sanaansa, että on neitiä pitänyt sylissä ja antanut ehkä vähän enemmänkin huomiota kuin muille lapsille kun on ollut aina pienin hoitolapsista.

Päivät ovat pitkiä, kun molemmat käydään toisella paikkakunnalla töissä ja yhdellä autolla kuljetaan. Hoitopäivän pituus n. 9 tuntia. Eli tekee pidempää päivää kuin vanhemmat Nyt sentään ollaan lomalla, mutta kumpikaan ei saisi kadotan näköpiiristä. Toisaalta pph:n mukaan hoidon alussa oli itkuisempi, tottahan toki ja äiti myös, mutta nykyään jää ihan mielellään. Joskus kyselee äidin ja isän perään.

Lapsi testaa teitä nyt kun olettekin kotona, pitää huolen että ette katoa Voi tulla takapakkia taas kun on hoitoon paluu. päivät on kyllä tosi pitkiä tuon ikäiselle, valitettava tosi asia.

Sitten sanonpahan vaan että meidän päiväkodissa ainakin jokainen syliin haluava lapsia pääsee syliin, heti ja aina!! Syliä löytyy ja leikittäjää löytyy. Syli on iso ja rakastava. Päiväkodin etu on se ettei tarvitse olla tekemässä ruokaa, laittamassa vaatteita kuivumaan, siivota astioita jne. jne.

Oma äitini on pph ja itse päiväkodissa töissä.

t. se lastentarhaopettaja

 

[Höperö]

Mä oon niiiin samaa mieltä anneka sun kanssa. Ne vanhemmat, joilla on ns. "helppo" lapsi ei voi mitenkään käsittää miten työläs vaativan temperamentin omaava lapsi voi olla.

"vaativa" oppii isommassa ryhmässä ihan helpoksi, kun ei 2 vanhempaa juokse pelleilemässä yhden pillin mukaan.
höpöjuttua tuollainen että joillakin helppo. kaikilla on omat vaikeutensa.
arat ja hiljaiset nykytutkimusten valossa vaikeimpia. heidän tarpeet on helpoin ohittaa, huomaamatta. on paljon vaativampaa huomata aran tarpeet kuin sellaisen joka kiljuu itselleen isosti ääneen kaiken.

Minkä tutkimuksen mukaan arat ja hiljaiset on vaikeimpia?

 

[ap]

Kyllä meidänkin 2v vaatii kokoajan huomiota. Ei voi kuvitellakaan, että pystyisi esim. soittamaan jonkun tärkeän puhelun tms. Toisiin leikkeihin jaksaa keskittyä paremmin, välillä on taas päiviä, että leikkii pari minuuttia ja sit taas vaatii aikuisen kanssaan. Ja tuo, että laittaa lapsen omaan huoneeseen leikkimään?? Hehhee. Kiinnikö se pitäis sitoa? Kokoajan mennään kuitenkin parempaan suuntaan, mielikuvitus ja sitä kautta myös leikki on kehittynyt.

mitenhän joku pph voi tehdä ruoat viidelle ja hoitaa vauvat ja monta 2-vuotiasta? kyllä se 2v joutuu odottaa kiltisti kun muut 3 -4 lasta puetaan.

Joo, mää en tajua kyllä tätä. Pitäähän 2-vuotiaan pystyä jo odottamaan edes muutamia minuutteja! Miten ne päiväkodissa pärjäis?

Se onkin suhteellista tuo, että mitä vanhemmat kattoo lapsen leikiksi ja mitä tuhotöiksi! Meillä saa rauhassa ottaa kauhat laatikosta, kiipeillä sohvalla ja pöydällä, tökkiä vähän multaa kukkapurkista, tutkia lehtipinoa, yms vaaratonta. Jollekin toiselle se on kauhistus ja lasta pitäis koko ajan vahtia ja kieltää

Ja tosiaan ne viihtyy paremmin siellä huoneessaankin leikkimässä, jos olis se kaveri

Meillä ei ole noita kielletty eli saa tutkia ja touhuta. Värikyniä ja paperia annetaan, vesiväreillä saa maalata, keittää soppaansa omilla kattiloilla jne. Keskittyminen ei vaan ole pitkäkestoista. Yritetty on opettaa "olemaan" itsekseen.

Liekö johtuu sitten sitten tuo huomion tarve siitä, että on jo 10 kk iästä ollut pph:ssa ja siellä kun "pakotetusti" joutuu odottamaan vuoroaan, niin hakee sitten kaiken huomion ja läheisyyden kotona.

Vuoron odottamisessa ei ole mitään pahaa, mutta tuolle "kasvatusalan ihmiselle" sanoisin sen verran, että kyllä niitä tarhoja ihan syystä parjataan, siellä sitä syli saa odottaa joskus kauankin ja omaa vuoroaan ties mihin ja se nyt ei varmaan ole ihan oikein 2-vuotiaan tai vielä pienemmän henkiselle kehitykselle.

Aivan. Taisit itse löytää syyn lapsen käyttäytymiselle. PPH ei sekään välttämättä ole sen parempi kuin päiväkoti, en herjaa tai puolusta kumpaakaan - koska molempia on laidasta laitaan!

Lapsien määrästä ja iästä riippuen pph:llakin voi päivän aikana olla kädet aika täynnä, yhtä paljon on hoitajia suhteessa lapsiin päiväkodissa, kuin on pph:lla lapsia. (periaatteessa )

Mutta enivei. Lapsesi todella taitaa hakea huomiota ihan syystä teiltä vanhemmilta - sitten en kehoita opettamaan mitään vuoronsa opettelua. Suuressa määrin ainakaan! Onko pitkiä päiviä hoidossa?

Pph on aivan mahtava ja uskon hänen sanaansa, että on neitiä pitänyt sylissä ja antanut ehkä vähän enemmänkin huomiota kuin muille lapsille kun on ollut aina pienin hoitolapsista.

Päivät ovat pitkiä, kun molemmat käydään toisella paikkakunnalla töissä ja yhdellä autolla kuljetaan. Hoitopäivän pituus n. 9 tuntia. Eli tekee pidempää päivää kuin vanhemmat Nyt sentään ollaan lomalla, mutta kumpikaan ei saisi kadotan näköpiiristä. Toisaalta pph:n mukaan hoidon alussa oli itkuisempi, tottahan toki ja äiti myös, mutta nykyään jää ihan mielellään. Joskus kyselee äidin ja isän perään.

Lapsi testaa teitä nyt kun olettekin kotona, pitää huolen että ette katoa Voi tulla takapakkia taas kun on hoitoon paluu. päivät on kyllä tosi pitkiä tuon ikäiselle, valitettava tosi asia.

Sitten sanonpahan vaan että meidän päiväkodissa ainakin jokainen syliin haluava lapsia pääsee syliin, heti ja aina!! Syliä löytyy ja leikittäjää löytyy. Syli on iso ja rakastava. Päiväkodin etu on se ettei tarvitse olla tekemässä ruokaa, laittamassa vaatteita kuivumaan, siivota astioita jne. jne.

Oma äitini on pph ja itse päiväkodissa töissä.

t. se lastentarhaopettaja

Pitkiähän ne päivät on, mutta eipäs ole ollut mahdollista lyhentää taloudellisista syistä. Jos tilanne olisi ollut erilainen vajaat 1.5 vuotta sitten en tosiaan olisi laittanut hoitoon noin pientä. Mutta itse sairastan synnytyksen jälkeistä masennusta, edelleen, ja pienen hoitoon vienti tuossa tilanteessa oli hänen parhaakseen, sillä minusta ei ollut hänelle riittävästi läsnäolijaksi ja tarpeiden tyydyttäjäksi.

Mikään rauhallinen paikallaan tököttäjä meidän lapsi ei ole koskaan ollut eli vauhtia riittää ja tahtoa. Osallistua haluaa ja auttaa ja siinähän se, kun syöksyy kuin raketti sinne missä äiti tai isä on.

Koitetaan nauttia pitkästä lomasta ja mietitään sitten syksyllä miten ratkotaan hoitopäiväasiaa... jaksaisikon yksin 1 pv/viikossa