S
surullinen mami
Vieras
Meidän 1v5kk tyttö sai pari kuukautta sitten pikkusiskon. Se on ollut hänelle kova paikka, ja vielä kun ilmeisesti on menossa esiuhma tai uudelleenlähentymisen kausi, huuto ja kitinä on lähes jatkuvaa. Rutiinit on koitettu pitää mahdollisimman samanlaisina kuin ennenkin, toki pakko myöntää että vaikka kellonajat ovat pysyneet samanlaisena, perheen dynamiikka on väistämättäkin muuttunut varsinkin jos olen yksin kotona lasten kanssa ja vauva herää esim. juuri kun olen esikoista syöttämässä, tai nukuttamassa. Keskeytyksiä siis tulee mille en mitään mahda, vaikka kuinka koitan häneen keskittyä.
Tyttö on selvästi nyt parina viime päivänä ollut todella huonolla päällä ja mielellä, en saisi hetkeksikään poistua huoneesta, touhuta kotihommia- ja vaikka olen hänen kanssaan niin protestoi minua vastaan. Nukuttaminen oli ennen tyyliä sänkyyn ja unille, mutta nyt se on jotain aivan muuta... Huutoa, itkua, minä olen vieressä turvana, mut se ei tunnu tyttöä rauhoittavan, huitoo käden pois jos koitan silittää, mut poiskaan ei saa mennä. Nyt nukahti itkuunsa päiväunille, enkä voinut asialle mitään muuta kuin olla siinä vieressä. Onko tää ihan normaalia? Kamala katsoa kun minun rakkaalla esikoisella on paha olla, ja tuntuu etten mä voi muuta kuin vaan kestää sen kiukun. Riittääkö se? Kuinka kauan tämä voi kestää?
Tyttö on selvästi nyt parina viime päivänä ollut todella huonolla päällä ja mielellä, en saisi hetkeksikään poistua huoneesta, touhuta kotihommia- ja vaikka olen hänen kanssaan niin protestoi minua vastaan. Nukuttaminen oli ennen tyyliä sänkyyn ja unille, mutta nyt se on jotain aivan muuta... Huutoa, itkua, minä olen vieressä turvana, mut se ei tunnu tyttöä rauhoittavan, huitoo käden pois jos koitan silittää, mut poiskaan ei saa mennä. Nyt nukahti itkuunsa päiväunille, enkä voinut asialle mitään muuta kuin olla siinä vieressä. Onko tää ihan normaalia? Kamala katsoa kun minun rakkaalla esikoisella on paha olla, ja tuntuu etten mä voi muuta kuin vaan kestää sen kiukun. Riittääkö se? Kuinka kauan tämä voi kestää?
Noin pienen pitäisi vielä saada olla se "ainoa" pieni.
Isot siskot kelpaavat meillä nukuttamiseen, en minä. Jos tarjoan ruokaa, niin ei syö. Jos isä, niin johan kelpaa. Silti neiti on sylitakiainen jota ilman ei saisi mennä vessaankaan.
