Taaperon nukkumisongelma

[mitämäteeeeeen??]

1v5kk tyttö on alkanut vaatia isän tai äidin istumaan vieressään kunnes nukahtaa. Jos ei istu vaan käy parin minuutin välein katsomassa niin huuto on niin hysteeristä että oksentaa. Myöskin jos herää yöllä ei suostu nukahtamaan ellei mene patjalle viereen nukkumaan. Tämä alkoi pari päivää sitten, meillä 1kk ja viikon vanha vauva joka voi vaikuttaa asiaan. Onko se vaan istuttava? Ei tietenkään tahdota että lapsi tuntee itsensä hylätyksi, jännittää vaan että onko se toisen muutettava tytön kanssa nukkumaan kokonaan vai onko joku vaihe?

 

[vieras]

Voiskohan ne sylittelyt hoitaa ennen nukkumaanmenoa? Häntä heiluttaa koiraa. Mitä TE haluatte? Päättäkää se ja toimikaa sen mukaan.

 

[anneka66]

Voi pikkusta! :/ Istukaa ihmeessä vieressä, varmaan joku vaihe vaan. Varmasti pikkusisaruksen tulo on mullistanut tyttösen elämän. :|

 

[ap]

Sylissä on, juodaan iltamaidot kaikessa rauhassa sylissä istuen, ja muutenkin aika ennen omaan huoneeseen menoa on rauhallista ja kivaa yhdessä lattialla touhuamista ja peuhaamista.
Mä haluan ensisijaisesti et lapsella on hyvä, eikä pelkää mut sit myös että saatais nukkua rauhassa omassa huoneessa...

 

[endie]

mä ottasin varmaan yöks nukkumaan samaan huoneeseen "sivuvaunuun" ja iltasin istusin vieressä et nukahtaa . mut olen nössö.

 

[anneka66]

Varmaan se, että tyttö nukahtaisi turvallisesti (siis niin että vanhempi lähellä ), auttaisi noihin yöheräämisiin. Jos on joutunut hysteerisen huudon kanssa nukahtamaan, jää päälle tarkistaa onko vanhempi paikalla. Ehkäpä muutaman yön jälkeen ei enää heräilisi. Mä en näe mitään järkeä siinä, että pientä huudatetaan oksentamiseen asti.

 

[vieras]

Voiskohan ne sylittelyt hoitaa ennen nukkumaanmenoa? Häntä heiluttaa koiraa. Mitä TE haluatte? Päättäkää se ja toimikaa sen mukaan.

Näitä kommentteja mä en tajuu. Tai siis näitä asenteita. 1.5v:han on vasta melkein vauva itsekin, vauvan kuuluu saada olla maailman napa!! Ettekö kommentoijat ikinä halua itse huomiota väärään aikaan, teillä ei ole varmaan koskaan heikkoja hetkiä, ettekä halua huomiota?? Toinen on raukka niin paniikissa, että melkein oksentaa ja nää kommentoijat vaan on huolissaan, että vauva (1.5v) vaan pääsee päättämään jotain kuten omasta hyvinvoinnistaan??

Ap:lle että tämmöstä se vaan joskus lasten kanssa on. Jos se on joskus nukahtanu yksin, niin hyvät mahikset on, että jos annatte paaaljon huomiota päivällä ja myös nukahtamisen aikaan, 1.5v voi nukahtaa aika piankin taas yksin. Jos yöllä pitää monta kertaa laukata vieressä ja viipyäkin siellä, niin olis varmaan helpompaa ottaa tyttö samaan huoneeseen tai viereen nukkumaan - vähäksi aikaa..

 

[2x]

Meillä kun uusi vauva syntyi (taapero silloin tasan 2v), Mies muutti nukkumaan esikoisen huoneeseen patjalle lattialle n. 2kk ajaksi. Ei esikoisen, vaan vauvan takia, kun se oli vähän hankala tapaus aluksi... Tämä toimi kaikin puolin loistavasti, esikoinen sai tankata hellyyttä uudessa tilanteessa hetken aikaa, ja minä sain hillua vauvan kanssa isossa sängyssä rauhassa.

Nyt vauva puolivuotias, ja nukkuu omassa sängyssään meidän huoneessa, taapero yksin omassaan. Ja kaikki ovat ihmetelleet, miten ei ole yhtään mustasukkainen ja nukahtaa tosi hyvin ihan yksin, vaikka näkee että vauva jää äidin kanssa valvomaan.

 

[vieras]

En valitettavasti osaa auttaa, jaksamista! Meillä suunnilleen saman ikäisenä alkoi nukahtamisvaikeudet ja vieläkään (n. 2v nyt) ei näy merkkiä paremmasta. Tai no kausia on että nukahtaa helposti, mutta usein nukutetaan pitkään. Onko kenelläkään mitään muuta vinkkiä, kuin viedään takaisin sänkyyn (meillä siis jo jatkettava) taaperon unikouluttamiselle?

 

[vieras]

Voiskohan ne sylittelyt hoitaa ennen nukkumaanmenoa? Häntä heiluttaa koiraa. Mitä TE haluatte? Päättäkää se ja toimikaa sen mukaan.

Näitä kommentteja mä en tajuu. Tai siis näitä asenteita. 1.5v:han on vasta melkein vauva itsekin, vauvan kuuluu saada olla maailman napa!! Ettekö kommentoijat ikinä halua itse huomiota väärään aikaan, teillä ei ole varmaan koskaan heikkoja hetkiä, ettekä halua huomiota?? Toinen on raukka niin paniikissa, että melkein oksentaa ja nää kommentoijat vaan on huolissaan, että vauva (1.5v) vaan pääsee päättämään jotain kuten omasta hyvinvoinnistaan??

Ap:lle että tämmöstä se vaan joskus lasten kanssa on. Jos se on joskus nukahtanu yksin, niin hyvät mahikset on, että jos annatte paaaljon huomiota päivällä ja myös nukahtamisen aikaan, 1.5v voi nukahtaa aika piankin taas yksin. Jos yöllä pitää monta kertaa laukata vieressä ja viipyäkin siellä, niin olis varmaan helpompaa ottaa tyttö samaan huoneeseen tai viereen nukkumaan - vähäksi aikaa..

Kyllä, mullakin on ollut vauva ja taapero yhtäaikaa, kolme kertaa. Puhun nyt nukahtamisesta ja siitä, että pienikin lapsi osaa jo lukea vanhempiaan äärimmäisen hyvin ja tietää syitä ja seurauksia. Ei itsekseen nukahtaminen ole turvattomuutta. Uskon että lapsen huuto on kysymys: miten pärjään, uskallanko nukkua, onko minun hyvä jäädä tänne? Vanhempi vastaa siihen omalla toiminnallaan. Nukuttaminen kertoo, että on vaarallista nukahtaa yksin.

Itse olen siirtänyt esikoisen nukkumaan omaan huoneeseen 1-vuotiaana. Lähtökohtani oli se, että isän piti saada nukkua kokonainen yö ennen töihinmenoa ja se, että olin itse raskaana ja halusin myös lapsen nukkuvan. Ketään ei silti huudatettu. Toisen siirsin veljensä kanssa samaan huoneeseen 6kk ikäisenä kun yösyötöt loppuivat. Tässä periaatteena ja lähtökohtana oli se, että sisarukset saavat turvaa toisistaan.

En ole halunnut nukuttamisrumbaa, sillä halusin lasten oppivan että on turvallista ja ihan hyvä nukahtaa itse, toki iltarutiineissa paljon naurua ja lämpöä.. Ja pitkin päivää Kolmas siirtyi lastenhuoneeseen 9kk ikäisenä kun ei enää halunnut rintaa öisin.

Ei ole väärin jos ottaa lähtökohdan joka sopii koko perheelle. Minun pieni perheeni ei yksinkertaisesti toimisi ollenkaan, jos joutuisin viettämään jokaisen lapsen kanssa tunnin-puolitoista sängyssä makoillen. Silloin muut joutuisivat odottamaan vuoroaan ja minun iltani kotitöineen ja suihkuineen jne. jäisi siihen.

Jokainen tavallaan.. tämä paras mulle.

 

[Karua, mutta..]

En valitettavasti osaa auttaa, jaksamista! Meillä suunnilleen saman ikäisenä alkoi nukahtamisvaikeudet ja vieläkään (n. 2v nyt) ei näy merkkiä paremmasta. Tai no kausia on että nukahtaa helposti, mutta usein nukutetaan pitkään. Onko kenelläkään mitään muuta vinkkiä, kuin viedään takaisin sänkyyn (meillä siis jo jatkettava) taaperon unikouluttamiselle?

No meillä päiväuniriehuminen ja sängystä karkailu saatiin loppumaan, sillä että todettiin lapselle, että kerta ei nukuta, valvo sitten. Ja mentiin miehen kanssa molemmat (oli viikonloppu) olohuoneen sohville "nukkumaan" silmät kiinni eikä otettu minkäänlaista kontaktia lapseen. Siinä sitten kun toinen oli yli tunnin itsekseen höpöttänyt ja yrittänyt viihdyttää itseään, meni itse sänkyynsä ja pyysi peittelemään. Menin, ja kerroin että päiväuniaikaan kaikki nukkuu, silloin on tylsää. Siihen loppui.

Yöunien kanssa oli sama show, iltainen saattoi yli tunnin karkailla sängystään, ja sänkyyn takaisin vieminen vain pahensi tilannetta (sai sillä minun huomion). Aloin sitten nukuttamisvaiheessa, iltasadun jälkeen kertoilla tytölle mitä unien jälkeen tapahtuu, kivaa. Eli miksi kannattaa nyt mennä nukkumaan. Tyyliin: nyt sinä käyt nukkumaan, ja sitten kun on nukuttu mennään aamulla kerhoon/ leivotaan/ pulkkamäkeen. Korostin oikein miten kiva uusi päivä on tiedossa, mutta se ei tule jos ei ensin nuku. Toimi meillä ku tauti! Ja tyttö heräsi aamulla hokien "kerhoon, kerhoon".. eli ei kannata luvata mitä ei voi pitää

 

[vieras]

No meillä päiväuniriehuminen ja sängystä karkailu saatiin loppumaan, sillä että todettiin lapselle, että kerta ei nukuta, valvo sitten. Ja mentiin miehen kanssa molemmat (oli viikonloppu) olohuoneen sohville "nukkumaan" silmät kiinni eikä otettu minkäänlaista kontaktia lapseen. Siinä sitten kun toinen oli yli tunnin itsekseen höpöttänyt ja yrittänyt viihdyttää itseään, meni itse sänkyynsä ja pyysi peittelemään. Menin, ja kerroin että päiväuniaikaan kaikki nukkuu, silloin on tylsää. Siihen loppui.

Yöunien kanssa oli sama show, iltainen saattoi yli tunnin karkailla sängystään, ja sänkyyn takaisin vieminen vain pahensi tilannetta (sai sillä minun huomion). Aloin sitten nukuttamisvaiheessa, iltasadun jälkeen kertoilla tytölle mitä unien jälkeen tapahtuu, kivaa. Eli miksi kannattaa nyt mennä nukkumaan. Tyyliin: nyt sinä käyt nukkumaan, ja sitten kun on nukuttu mennään aamulla kerhoon/ leivotaan/ pulkkamäkeen. Korostin oikein miten kiva uusi päivä on tiedossa, mutta se ei tule jos ei ensin nuku. Toimi meillä ku tauti! Ja tyttö heräsi aamulla hokien "kerhoon, kerhoon".. eli ei kannata luvata mitä ei voi pitää

Tuo päiväunien kanssa tuskin meillä toimii, mutta tuo iltaunien voi olla kokeilun arvoinen, kun vaan keksii sopivan lupailun. Tosin meillä riski, että sitten ei malteta sitäkään vähää rauhoittua, kun vaan ootetaan ja hössätään tulevaa lupausta. Tai herätään keskellä yötä "vaatimaan" saamista. Lisää vinkkejä?