taaperon nukuttaminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ei kohta jaksa enää...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Meidän neiti 1,5v on ollut hyvä nukahtamaan itsekseen, kun sai hetken olla sylissä pimeässä huoneessaan ja juoda maitoa pullosta. Vuoden ikäisenä ei enää halunnutkaan jäädä sänkyyn vaan itki surkeasti. Tassuttelut ei meillä auttanut yhtään, typy rauhoittui mutta raivostui heti jos yritti lähteä pois huoneesta. Päätin että en ala silittelemään tyttöä uneen asti vaan jotain muuta on keksittävä.
Ehkä tästä vinkistä on apua muillekin: iltapesujen yms jälkeen olohuone ja miksei koko asunto himmennetään hämäräksi, tv ja radio kiinni yms, isä (tai äiti) ja muut pois näkyvistä hyvänyön toivotusten kera. Sitten lapsi sylissä OLOHUONEESSA (tai muussa huoneessa kuin oma huone/makuuhuone) juo pullosta maitoa kun laulelen hänelle. Sitten kannan omaan pimeään huoneeseen omaan sänkyyn ja sanon: "nyt on yö, kaikki nukkuu, sinua väsyttää, Mussukkaa (unilelu) väsyttää. Yöllä EI juoda maitoa." (tyttö ravistaa tässä kohtaa aina päätään :). Laitan sänkyyn ja poistun HETI huoneesta. Jos sinne jää laittelemaan verhoja tms, alkaa helposti kitinä. Sinne jää neiti itsekseen nukahtamaan. Nyt 1,5v ei enää juoda maitoakaan kun hampaat on pesty, vaan muuten vaan rauhoitutaan hiljaisessa asunnossa. Tulkitsen tämän niin, että typy rauhoittuu, kun huomaa että mitään kamalan jännää ei kotona enää tapahdu joten hänkin voi nukahtaa rauhallisin mielin. Joskus höpöttelee puolikin tuntia itsekseen sängyssään, sieltä kuuluu esim "pii paa pii paa", jos ollaan päivällä nähty paloauto... :)
Tyttömme on luonteeltaan hyvin eläväinen tapaus ja aina ollut suht huono nukkumaan, nukahtaminen on ollut helppoa kuitenkin.




 
Meillä vilkas esikoinen, erittäin huono nukkuja ja nukahtaja. 1,5v alkoi vaatia yhä enemmän läsnäoloa nukuttamisessa, välissä jopa nukahti miltei itsekseen kunhan vähän rauhoitteli ensin ja toisinaan kävi katsomassa. Nukahtaminen otti kyllä aikaa tuolloinkin. Sitten tyttö oli kipeänä, ja nukutimme häntä vieressä. Alkoikin sitten vaatia nukuttamista suurinpiirtein kädestä kiinni pitäen tämän jälkeen! Se saavutettu etu...Meillä sovellettiin juuri tuota "vetäytymismenetelmää" eli "tuolihoitoa", nukuttaja siirtyi asteittain makkarista kohti olkkaria.
Yöllä, jos tyttö heräilee tiuhaan, emme nukuta viereen vaan toinen meistä siirtyy patjalle tytön huoneeseen. Näin ei ole oppinut siirtymään meidän väliin nukkumaan. Ja koska paljon heräillessään meluaa yleensä aina (=itkahtelee), on toinen vanhemmista saanut nukuttua paremmin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja itsekseen nukahtajan äiti:
En halua olla mitenkään ilkeä, mutta lukiessani ap:n kirjoitusta huokasin helpotuksesta... Meillä on vasta 5 kk ikäinen vauva, mutta hän on nukahtanut omaan sänkyynsä itsekseen jo 2,5 kuukautta. Ensimmäiset 2,5 kuukautta nukutimme hänet syliin - piti heijata ja hytkyttää. Isä ei onnistunut vauvaa näin nukuttamaan, vauva vaan alkoi huutamaan isän sylissä ja isä hermostui siitä, ja vauva huusi kovempaa ja siinäpä oli kiva kierre... Jossain vaiheessa minä kyllästyin ihan totaalisesti siihen jokailtaiseen pomppimiseen ja laitoin omaan sänkyynsä. Yllätys yllätys, vauva jäikin sinne ihan mielellään ja nukahti itsekseen. Ja siitä asti on siis näin tehty. Silloin tällöin itkee, mutta otan hänet vähäksi aikaa syliin ja hänen rauhoituttuaan laitan takaisin sänkyyn. Joskus silittelen vähän aikaa että rauhoittuu. Ja nyt kelpaa isäkin silittelijäksi useimmiten.

Miten te, joiden lapset eivät nukahda kuin äidin syliin/viereen voitte koskaan olla illalla pois kotoa? Oletteko olleet jokaikinen ilta lapsenne elinajan kotona hänen nukkumaanmenoaikaansa?

Suosittelisin myös unikoulua ap:lle. Rankkaa itkua voi olla hetken aikaa, mutta uskoisin että se helpottaa kunhan jaksatte rankan vaiheen yli. Tsemppiä!!!

Juu, meidänkin lapsi nukahti mainitsemallasi tavalla siihen saakka kunnes oppi nousemaan seisomaan. Kun tyttö oppi kävelemääntuetta (oli 11kk) niin nukutus oli yhtä h**vettiä. Nyt on taasen palattu tuohon helppoon nukahtamiseen kun neiti on 1,5v. Eli tilanteet todellakin voivat muuttua ja monesti nukuttaminen vaikeuuu juuri silloin kun vauva oppii liikkumaan...

 
Ajatelkaas, kuinka lapset ennen vanhaan 10 lapsen sisarusparvessa nukutettiin..?
Ei helkkari lapsia tarvi NUKUTTAA, laittakaa lapsi sänkyyn ja antakaa VÄSYNEEN lapsen nukkua! siis lapsen pitää olla väsynyt, ohjelmaa, ulkoilua ym päivisin, iltarutiinit ym.
Taaperosängystä voi tulla nousemisia, mutta miljoonien takaisin käännyttämisien jälkeen kovatahtoinenkin lapsi oppii...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ajatelkaas:
Ajatelkaas, kuinka lapset ennen vanhaan 10 lapsen sisarusparvessa nukutettiin..?

Lapset nukkuivat sisarustensa kanssa. Kun oli pelkkä tupa ja kamari, ei lapset joutuneet koskaan nukahtamaan omissa oloissaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ajatelkaas:
Ajatelkaas, kuinka lapset ennen vanhaan 10 lapsen sisarusparvessa nukutettiin..?
Ei helkkari lapsia tarvi NUKUTTAA, laittakaa lapsi sänkyyn ja antakaa VÄSYNEEN lapsen nukkua! siis lapsen pitää olla väsynyt, ohjelmaa, ulkoilua ym päivisin, iltarutiinit ym.
Taaperosängystä voi tulla nousemisia, mutta miljoonien takaisin käännyttämisien jälkeen kovatahtoinenkin lapsi oppii...

Älä viitti. Onnea, jos sinulla on joko sydäntä(sydämettömyyttä) nujertaa lapsen tahto huudattamalla tai niin "helpot" lapset, että nukkumisesta ei ole koskaan jouduttu taistelemaan.
 
No kyllähän jokainen ymmärtää että lapsi nukahtaa varmasti jossain vaiheessa ennen aamua nukuttamattakin. Mutta ainakin meidän 1,5 v. pojan saa nukahtamaan nopeammin kun laulaa ja pitää vähän aikaa sylissä että rahoittuu, ja sitten omaan sänkyyn. Jos laitan suoraan sänkyyn niin saattaa kukkua yli tunninkin. Eli jos ja kun tietää tämän asian lapsestaan niin miksi EI nukuttaisi?

Minä ainakin voin rentoutua paljon paremmin ja viettää miehen kanssa yhteistä aikaa kun tiedän että lapsi nukkuu. Samat hommat voi tietysti tehdä sen valvoessakin, mutta kyllä minua hermostuttaa kuunnella sitä sängyn jyrsimistä ja rallattelua koko ilta. Lisäksi jos lapsi valvoo liikaa on nukahtaminen sitä vaikeampaa.

Eli pienellä (max 15 min.) panostuksella saan itselleni rauhallisen illan. Ei minusta yhtään liikaa nukuttamista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ajatelkaas:
olkaa vaan kateellisia, kun en ole opettanut lapsiani nukuttamiseen!

Ajatelkaas sitä, että kaikki ihmiset eivät koe lapsensa nukuttamista minään ongelmana. Minun mielestäni on aivan luonnollista, että nukutan lapseni. Se vie minulta noin 10-15 minuuttia illasta, mutta mitä siitä, minähän olen lastani varten, ei lapsi minua varten. Nukuttaminen voi olla myös valinta, minun lapseni ei tarvitse nukahtaa yksin, jos hän ei yksin sänkyynsä rauhoitu. Toki tilanne olisi eri,j os nyt tulisi uusi vauva taloon, sitten pitäisi varmaan keksiä jokin muu ratkaisu.

Noin 8kk ikäiseksi lapseni nukahti aina yksinään, mutta sitten alkoi jokin kausi, ettei hän halunnut jäädä yksin huoneeseen. Nykyään meillä nukahdellaan milloin mitenkin, joskus yksin omaan sänkyyn, joskus syliin, mutta useinmiten omaan sänkyyn niin, että joku on samassa huoneessa ja sanoo välillä unisanoja "Nyt nukuttaan".
 
Lueskeltuani viestiketjua, tulin siihen tulokseen, että toiset lapset tosiaan tarvitsevat nukuttamista enemmän kuin toiset. Meillä sitä tarvitaan mielestäni kohtuullisesti (n.15min). Luettuani tämän uskon, että nukuttaminen on ihan ok. Ei tarvi tuntea itseensä huonoksi äidiksi, jos lukee kirjaa lapselleen kunnes tämä nukahtaa. Meidän neiti (2v 5kk) nukahtaa iltaisin omaan sänkyynsä iltasatuun.

Aloin etsimään keinoja, miten voisin saada hänet nukahtamaan itsekseen pusujen ja peittelemisien jälkeen, mutta luettuani tosiaan tajusin, että eihän niin TARVITSE tehdä. Ja itselleni on ihan ok, että käytän sen vartin lapselleni lukemiseen. Suurin huolenaiheeni kuitenkin on hänen heräämisensä. Se tapahtuu noin kello 5-6 aamuyöstä, jolloin tytön huoneesta alkaa kuulua huuto-itkua "ÄITI,ÄITI,ÄITI!" Neiti kipittää viereen nukkumaan ja nukahtaa kyllä tyytyväisenä kainaloon. Tämä tapahtuu poikkeuksetta joka yö. Arvatenkin hätähuuto tarkoittaa kysymystä "Mihin äiti on kadonnut, kun äskön se luki satua ja nyt on poissa?" En ole raaskinnut palauttaa häntä omaan sänkyynsä. Epäilen, että jos saisin hänet nukahtamaan itsekseen, ei hätä yllättäisi. Toisaalta on kyllä ihana kun pallero kömpii viereen, mutta on niin raastavaa herätä toisen hätähuutoihin. Onko muilla samaa ongelmaa ja olisiko nyt tosiaan tullut aika opetella yksin nukahtamista?
 
Voi että mua huvittaa nuo: antakaa lapsen nukkua, ei niitä nukuteta, kyllä ne nukahtaa itse ennen aamua jne. Kyllä toisilla on helpot, väsyneet lapset. Ette tiedä montako kertaa on kokeiltu ja valvottu aamuyöhön. Iltavirkkujen vanhempien virkeä lapsi kyllä jaksaa valvoa ja haluaa! Joinakin juhlailtoina on kokeiltu sitä, että annettaisiin lapsen nukahtaa niille sijoilleen vaikka sohvalle, kun on tarpeeksi väsynyt. Lopputulos: leikitään 3:n aikaan vielä ja mennään sitten kaikki yhdessä nauraen nukkumaan...

Aamulla meillä herätään usein ennen seitsemää. Päiväunet voi jäädä väliin, yleensä kyllä ei, mutta joka tapauksessa lapsi pyytää illalla vielä 22 aikaan: pelataan palloa, luetaan jne. Niin ei kyllä tehdä, vaan rauhoitutaan. Ennen kymmentä ei nukahda millään ellei ole kipeä. Ja terveitä ollaan oltu! Millään ei malttaisi nukkua.

Ja minun nopein keinoni väsyneen, mutta villin ja leikkihaluisen taaperon nukuttamiseen: viereen ja rinnalle. Toimii, ei ongelmia. En pidä tätä mitenkään huonona. Lapsi oppi siihen jo ihan pienenä tai suorastaan osasi sen jo syntyessään: ei nukkunut päiväunia aina ollenkaan edes vauvana, mutta otti pikku torkkuja kesken ruokailun ohimennen rinnalla. Ihan ensimmäiset viikot nukkui yöt yksin omassa kopassaan, mutta ei sen enempää. Huuto jatkui yön läpi, ellei päässyt äidin kainaloon. Ja pääsee edelleen 1, 5 -vuotiaana. Ihan pienenä muuten lapseni nukahti aina 23 - 01 -välillä, nyt sentään aikaisemmin... Ja joka siirtäminen herätti lapsen pitkäksi aikaa. Se vasta rasitti, luovutin.

Me nukutaan kaikki yhdessä ja se on ihanaa. Jos joskus olen illan/yön poissa, lapsi nukahtaa puolilta öin omaan sänkyyn. Aikaisemmin voi yrittää, mutta turhaan. Voi siis mennä vaikka yhdeksältä tai yhdeltätoista makuuhuoneeseen (hämärään, tuuletettuun jne.), lukea, laulaa, silitellä jne. Lapsi leikkii, pyörii, yrittää nukkua uudestaan ja uudestaan ja nukahtaa lopulta mihin milloinkin 24 maissa. Itkemättä kyllä jo kauan.

Vauvana jo tuli jatkuvasti kamala huuto yölläkin, kun irtosi rinnasta. Ei nukkunut sentään rinta suussa, mutta poski rinnassa/ kirkui. Sitä ei tarvinnut opettaa. Äidin kyljen kääntäminen herätti vauvan. Ja ihan varmaan on kokeiltu pitkään kaikkea: ulkoilua, iltaruokaa, rauhoittumista ja erilaisia nukkumaanmenoaikoja. 23 toimii, muu ei.

Ja tämä on mielestäni ok nyt näin. Meillä kaikki valvoo illalla. Kunhan ei niin kauan, ettei jaksa nousta aamulla töihin. Tiedän, että lapseni osaa nukahtaa muutenkin, mutta nukutan hänet edelleen itse viereen ja rinnalle. Tarpeeksi myöhään siihen menee 5 - 10 min. Myöhemmin menen viereen ja jos raaskimme, nostamme lapsen omaan sänkyyn. Sieltä se pyörii aamuyöstä äidin ja isän viereen joka yö.

Ja sanonpa vielä, ettei meillä ole ongelmia nukkumisessa. Nukutaan yhdessä koko perhe ja se on ihanaa. Herään nauravan pikkuisen vierestä joka aamu :)
 
Ei sinne viereen kyllä kannata jäädä. Lapsi sänkyyn, heihei ja ovi kiinni. Vaatii toistoja tai useita iltoja huutoa, mutta kannattaa pidemmän päälle.

Kaikkialla opetetaan, etei lasta kannata siirtää nukutuspaikasta, mutuen säikähtää.
 
lapsi ovesta ulos, heippa vaan ja ovi kiinni. Kyllä se 1,5-vuotias jo pärjää ja pitää itsenäistyäkin. Omassa kodissa itsenäistyy ja oppii nukkumaan yksin.


Miksi taas pitää olla noin mustavalkoinen? . Seuraavaksi joku vastaa tähän, että "jos et opeta nukkumaan heti yksin, niin lapsi nukkuu vielä 10-vuotiaanakin teidän sängyssänne."

Ei asiat ole aina joko-tai, ne voivat myös olla sekä-ettäLastenhoidossa ja kasvatuksessakin, uskotko? Ihme juttu, miten nämä äitiys- ja lapsikeskustelut aina menevät näiden ääripäiden väittelyyn!
 
Viimeksi muokattu:
Nostan hattua kyllä kaikille, jotka hermostumatta jaksavat parivuotiaita lapsia syliin nukutella ja ylipäätään nukutella monta tuntia illassa. Huh, ei onnistuis meidän perheessä mitenkään.

Meillä onneksi lapset ovat puolivuotiaasta nukahtaneet itsekseen omaan sänkyyn. Toki kaikenlaisia lyhyempiä ja pidempiä kausia on tullut nukkumisen ja kaiken muunkin kehityksen suhteen, mutta normaaliin rutiiniin on kuitenkin palattu ennen pitkää. No meillä tuskin kolmea lasta olisikaan, jos ensimmäisiä olisi pitänyt syliin nukutella, huudattaa ja vierottamalla vierottaa milloin mistäkin. Meillä onneksi asiat on menneet omalla painolla herkyyskausiin reagoimalla, eikä huudatusta tai muutakaan koulua ole koskaan tarvittu. Osaan kyllä arvostaa omia lapsiani tässä suhteessa ja en voi kun toivottaa voimia perheisiin, joissa normaalien rutiinien kanssa taistellaan päivittäin! Jaksamista ja aurinkoista kevättä kaikille ja lohdutukseksi voi vaan sanoa, että lapset kasvavat hirmuista vauhtia ja kohta niitä saa sydän kurkussa odotella kotiin yöjuoksuilta!!
 
en enää jaksa edes lukea koko ketjua, mutta miksi ihmeessä menette mukaan tuohon nukuttamiseen...
ihan käsittämätöntä!
KAIKKI vauvat ja taaperot osaa nukahtaa ja nukkua yksin!
nimim. äiti minäkin


No et nähtävästi kovin hyvä semmonen jos huudatat lapsias yökaudet ihan vaan sen takia ku et vaan "lankea" siihen että lapsi tarvitsee äitiään!! Huhhuh!!
 
Viimeksi muokattu:
Meillä on sama rumba nyt koko ajan...Lapsi laitetaan päiväunille siinä vaiheessa, kun näyttää väsyneeltä ja kitisee koko aamupäivän. tuttujen rutiinien kautta mennään, mutta annas olla kun sänkyyn pääse - jo on hymy naamalla ja naurattaa ja pomputtaa ja riehuu siellä ja juttelee minkä kerkiää. Nukuttamiseen menee vähintään tunti. Rattaisiin nukahtaisi, mutta meillä ei ole paikkaa minne rattaissa jättää nukkumaan (kiitos vaan naapurit, jotka ajelette pihatiellä!) Ja yhtä paljon kun lapsi tarvitsee unensa tarvitsee äitikin taukonsa eli tosiaankaan rupea työntelemään rattaita koko päiväuniaikaa.

Lopulta lapsi nukahtaa ihan niillä samoilla keinoilla kuin alunperin yritettiinkin, samat rutiinit alusta ja hyssyttelyt ym. äiti lepäilee vierässä, jos tarttee, silittää jos tarttee ja jossain vaiheessa sit sulkee silmänsä. Mutta saa kyllä oikeesti hermojaan vahtia ettei räjähdä sille lapselle, kun *%&w## pitää koko ajan touhuta! tai jos ei touhua niin kitisee sit väsyneenä... 1v8kk
 
Jotkut meistä (oli joku muukin sentään kirjoittanut samaa) eivät tosiaan pidä sitä lapsen nukuttamista pahana. Mieluummin minä lapsen seurana köllin illalla sen enintään puoli tuntia, joka "nukuttamiseen" menee. Minusta on ihanaa olla siinä kiireettömästi ja jutella lapsen kanssa päivän kulusta, muistella mitä on tehty ja katsoa kun lapsi vaipuu onnellisena uneen. Lapsi on vähän yli 2-vuotias ja nukkuu todella hyvin yönsä ja menee aina mielellään ja hyväntuulisena nukkumaan. Tämä meidän nukuttamisjärjestely tuntuu olevan muille paljon suurempi ongelma kuin meille: jatkuvasti saadaan tietäviä neuvoja siitä miten pitäisi tuupata lapsi suljetun oven taaksen itsekseen nukkumaan, mutta mitä hemmettiä se muille kuuluu!

Tietysti se on ongelma, jos vanhempi ärsyyntyy siitä ja olisi mieluummin tekemässä jotakin muuta. Minä en keksi, mikä voittaisi tuon yhteisen hetken iltaisin. Telkkaria en ainakaan katsoisi mieluummin (jos tulee minulle mieleistä ohjelmaa, tallennus ja nettikatselusivut on keksitty) saati istuisi koneella. Puoli tuntia ei myöskään ole katastrofi kotitöiden tekemisen kannalta. Ne ehtii kyllä kuitenkin.
 

Yhteistyössä