taas tuli #&%?$!* niskaan

[Pitääkö tätä jaksaa]

Miehen ex tuossa soitteli ja valitti taas asioista. Häntä ei ole otettu huomioon, hänen yli kävellään, häntä ei kuunell/ymmärretä jne.

Tilanne on tällainen: poika kohta kymmenen vuotta asuu isänsä ja minun luona(olen ollut kuvioissa mukana kohta 5v), käytännössä viettää nykyisin yhtä paljon aikaa äidillään, kuin meillä.

Äiti sanoi nyt kolmen vuoden koulun (siis pojan koulun ) käynnin jälkeen että hän ei pidä siitä että minä olen käynyt vanhempain illoissa. Aikaisemmin ei ole sanallakaan asiasta maininnut ainankaan suoraan.
Pojan ollessa 1. ja 2. luokaalla minä olin se joka hänen kanssaan teki läksyt, kävi koulun myyjäisissä ja niitä varten järjestetyissä askartelu illoissa.(äiti ei päässyt myyjäisiin tai askarteluihin, ku oli oma harrastus)
Tosin silloin äiti asui 30km päässä, mutta työpaikka oli kumminkin samalla suunalla jossa me asumme ja jossa pojan koulu on.

Aikaisemmin äiti vaihtoi miestä, kuin paitaa. Vuosi sitten hän löysi hyvän miehen jonka kanssa on edelleen. Toisen luokan keväällä(puolen vuoden seurustelun jälkeen) äiti halusi lähteä kolun retkelle ja ottaa miesystävänsä mukaan. Mieheni oli sitä mieltä että ex:än miesystävä ei ole osallistunut millään tavoilla retkirahojen hankintaan(retki siis oli vanhemmille ilmaine) ja selitti ex:lle josko olisi soveliiaampaan jättää toinen paikka jollekin vanhemmalle. Eihän ex:kään ollut rahojen hankinnassa auttanut mitään hän nyt vain on lapsen äiti.


Nyt kolmannella luokalla on alkanut olla läksyjä viikonloppuisinkin joten äitikin pystyy osallistumaan niihin. Tosin mieheni kun otti asian puheeksi ex sanoi ensin, jotta saa tehdä läksyjä poikapuolensa kanssa ja tietää kyllä minkä laisia ne ovat(eli ei olis oman pojan läksyt hänelle kuulunu)

Kun ei ex mitään sanonut olen tänä vuonnakin vanhasta tottumuksesta käynyt vanhempain illoissa ja nyt sitten yht äkkiä alkaa ex valittamaan jotta hän ei tykkää että käyn siellä.

Taas olisi keväällä koulun retki edessä. Mieheni oli sitä mieltä, että nyt on meidän taloudesta jomman kumman vuoro lähteä ja koska hän ei itse pääse voin minä hänen puolestaan mennä. Ex marmatti, että onko pojalta kysytty haluaako hän minut mukaan. No poikahan olisi ottanut minut mukaan jo viime vuonna, mutta en voinut lähteä koska äiti ei sitä sallinut.

Perhe neuvolassa on käyty puhumassa, kun pojalla on olut ongelmia koulussa(on rauhaton). Sielläkään ei ole ex suoraan sanonut mikä häntä vaivaa/häiritsee.

Poika kertoo äidilleen mieltä painavista asioista. Äiti vihjailee isälle, että pojan mieltä painaa joku, muttei suostu kertomaan mikä. Pojan edun nimissä olisi suotavaa että äiti voisi suoraan isälle sanoa ja näin isä osaisi suhtautua asiaan ja voisimme muuttaa käytöstämme jos siinä on jotain mikä poikaa häiritsee....
Ei edes saisi kuulema sanoa pojalle, että äiti on kertonut jotta hänen mieltään painaa jokin asia. Isä kumminkin kysyi suoraan asiasta, mutta ei pojalla ole kuulema mitään.

Poika "tottelee" äitiään paremmin ja uskoo kaiken mitä hän sanoo johtuu varmaan siitä, että ikävöi äitiään.
Meillä taas on poika on sellainen "arkinen" eli monta kertaa saa sanoa asioista ja silti ei mene perille.

Pari esimerkkiä:
Eilenkin isä kehoitti monta kertaa viemään yhden tärkeän paperin koululaukkuun. Nukkumaan meno aika alkoi lähestyä ja paperi ei ollut vieläkään liikahtanut, isä sanoi, että se paperi on laiteettava heti laukkuun tai se unohtuu.
Nukkumaan meno aika koitti, isä meni peittelemään poikaa ja kas kummaa paperi oli pojan huoneen pöydällä..............

Minulle taas on käynyt näin:Äiti osti pojalle syksyllä gore-tex kengät. Itselläni ja meidän pienemmällä pojalla on myös gore-tex kengät joten tiesin miten niitä tulisi"hoitaa" eli kenkien kuivatus yms. Meillä on sellainen lämmin koppi(talon lämmityskeskus) jossa kuivatellaan muita ulko vaatteita, se on kuitenkin gore-tex:seille aivan liian lämmin. Kerroin pojalle etteivät hänen kenkänsä kestä niin lämmintä. Asian on joutunut selittämään monta kertaa välillä on tainnut tulla samottua aika äkäisestikin. Viimein helmikuussa poika yht äkkiä keksi ettei kenkiä voi laittaa sinne! :attn: Siis syksystä helmikuuhun puhuin asiasta ja yhtäkkiä poika sen sitten oivalsi. Varmasti oli kysynyt äidiltään.

Toivottavasti edes joku jaksaa lukea tämän. Jos on epäselvää kysykää: Minun täytyy nyt mennä.

 

[alkuperäinen]

Selvisi sitten tuossa, ettei äiti edes pääse tämän kevään retkelle, kun on vasta vaihtanut työpaikkaa. Miehelleni kumminkin kiukutteli että haluaisi lähteä sinne...
Kehtaa kumminkin valittaa siitä jos minä sinne lähden :headwall: :kieh:
En pysty ymmärtämään miksen minä saisi lähteä pojan kanssa yhden päivän retkelle, kun äiti on kumminkin laittamassa poikaa miesystävänsä kanssa viikon lapin matkalle eikä edes itse lähde sinne mukaan :kieh: :kieh:

Surullista ja hankalaa lapsen kannalta jos äiti ei tuon vertaa voi antaa minun pitää "hauskaa" pojan kanssa. Hänen mielestään kelpaan vain pesemään pyykkiä ja laittamaan ruokaa.

 

[nöppönen]

mä luulen että tää äiti pelkää sun jotenkin vievän hänen paikkansa. siis kun olet kuitenkin paljon lapsen kanssa, ni luulen että hän tuntee olonsa uhatuksi äitinä vaikkei näin olekaan. siksi ehkä käyttäytyy noin. itse ainakin pelkään että ex:n uusi vaimoke "leikkii äitiä" lapsilleni ja mahdollisesti kutsuu itseään äidiksi.. (kun on sellaisesta minulle joskus puhunut) ja se pelottaa vaikka tiedänkin ettei kukaan voi lapsilleni korvata minua. ja äidistä varmaan tuntuu pahalle jos ei pääse lapsen koulu reissulle, jos olisi sinne halunnut ja edellä mainituista syistä tuntee sinun lähtösi itselleen hankalaksi vaikkei se lapselle sitä olisikaan.

 

[Harmuli]

Voisitko olla kaikesta huolimatta niin ihana äitipuoli että joustat ja jaksat antaa huonoa omaatuntoa potevalle äitille mahdollisuuden?
Itse olen äitipuoli ja vaikka välillä ketuttaa aina vaan joustaa ja olla merkityksetön, mutta ajan kanssa lapsetkin huomaavat todellisen asian laidan ja mikäs sen ihanampaa kuin et lapset palaavat ns.äitinsä luota sinun luoksesi...
Eli anna tilaa ja mahdollisuuksia...se yleensä palkitaan sitten myöhemmin!Jos ei muuten niin vaikka kiitoksena siltä lapsen äitiltä...Sekin tuntuu todella hyvältä! :hug:

 

[laija61]

Äidit on joskus niin huolissaan omasta asemastaan.Avomiehen tytär (6 v.) pitää minusta.Viimeksi kun käytiin hänen kotonaan,lapsi tuli syliini ja istui siinä koko ajan.Äiti ja muita ihmisiä oli paikalla.Sanoin avomiehelle kun lähdimme,että toivottavasti lapsen äitiä se tilanne ei häirinnyt.En kai voi nyt lasta ruveta poiskaan tönimään...Äiti varmaan kestää tällaisen,on useampien lasten äiti,kuten minäkin ja ikääkin meillä on jo ihan riittävästi.Oma murrosikäiseni juttelee paljon mieluummin asioistaan aikuiselle isolle siskolleen,kuin minulle ja mielestäni se on ihan ok.Joskus on ehkä vaan sellaista turhaa valtataistelua näistä asioista.Se on ihanaa,jos lapsella on läheisiä ihmissuhteita,ei se ole keneltäkään pois.

 

[taustalla]

ja laija(?):n kanssa täysin samaa mieltä. Jos ei lapsista kilpailtaisi tai omasta asemasta niin paljon, kaikilla olisi mukavampaa.. Toki on tilanteita, joissa on reagoitava, mutta monessa voisi myös antaa tilaa toiselle - oli sitten äiti tai äitipuoli. Sopuisaa rinnakkaiseloa! Lapset tarvitsevat kaiken rakkauden, mitä saavat ja itse suon mielelläni lapsilleni kaiken sen hyvän, mitä heidän äitipuoleltaan (mummopuoliltaan, sisaruspuoliltaan... ym.) saavat (ja myös annan sitä kiitosta niistä hyvistä asioista :flower: ).

 

[Alkuperäinen]

Kyllähän se niin on et pitäis ymmärtää joustaa, mutta kun alkaa kyllästyttämään ainainen joustaminen.

Äiti kumminkin käytännössä viettää yhtäpaljon aikaa pojan kanssa kuin mekin( yksi arki ilta viikossa ja pe-su) vaikka poika on kirjoilla meidän luona. Meillä ollessaankin soittelee äidille joka päivä ja kertoo asiat äidille paljon tarkemmin kuin meille.

Yleensä kaiki syntymäpäivät yms. ovat viikoloppuisin. Silloin tällöin kysymme poikaa niihin mukaan, mutta se on sitten äidiltä pois joten yleensä käymme ilman poikaa.

Äidin lomat otetaan huomioon aina, että poika saisi olla mahdollisimman paljon äitinsä kanssa.

Aloitin tuossa joku aika takaperi ketjun jossa kerroin tämän pojan koulu matkoista ja siitä kuinka äiti ei voi joustaa niissä asioissa. Nyt kun äiti vaihtoi työpaikkaa joustot eivät edes enää onnistuisi.

Se on mielestäni epäreilua, ettei miehelläni ole mitään ex:n miestä vastaan. Mieheni antoi pojan lähteä matkalle vaikka ei äiti edes ollut koko matkalla ja nyt taas äiti olisi laittamassa poikaa miehensä kanssa reissuun...
Ja minä en saisi käydä yhdellä koulun retkellä, johon äiti ei edes kuulema pääse.

Alussahan ex:llä ei ollut mitään minua vastaan luuli kai ohimeneväksi ilmiöksi. Mutta nykyään... hän ilmoitti viimeeksi ettei voi sietää minua.
Minusta tuntuu koko aika että pitää käyttäytyä aika neutraalisti lasta kohtaan tai ei ainankaan missään nimessä positiivisesti, ettei lapsi vain mene äidilleen kertomaan kuinka se isin vaimo on kiva ja siitä sitten ex pahoittaisi mielensä.

Miehelleni ei kuulema kuulu hänen elämänsä mitenkään vaikka asiat vaikuttaisivat poikaan, siis jos ex vaikka aikoo muuttaa yms (olis ihan kiva tietää osoite, kun lähtee lasta hakemaan kotiin). Hänelle kumminkin pitäisi kertoa kaikki meidän asiat.


Siinäkin piti ajatella vain häntä ettei hän vain loukkaannu, kun hän parin viikon seurustelun jälkeen esitteli uuden pojalle. Seurustelua kesti yleensä puoli vuotta ja sitten tuli ero kun oli miehessä vikaa. Poika reagoi eroihin näkemällä painajaisunia, heräili keskellä yötä eikä meinannut saada unta, käveli unissaan(oli välillä aika hysteerinen). Aamulla kun kysyit ei poika tiennyt mikä pelottaa/aiheuttaa unet. Tarkemmin kun asiaa mietti huomasi ettei pojan puhesissa enää esiintynyt äidin miesystävä ja pian poika kertoikin ettei äiti seurustele, kun se mies jätti äidin...
Meidän piti vain sulkea silmämme lapsen pahalta ololta ja ikävältä jota hän tunsi äitin entistä miesystävää kohtaan, emmehän me osanneet asiasta lapselle kertoa kun emme mitään tienneet ja äitille ei voinut puhua koska hän olisi loukkaantunut

Olisi mukavaa jos puolin ja toisin voisimme kertoa ajatuksistamme, niin että tietäisimme oikeasti mitä lapsi ajattelee ja mikä hänen mieltä painaa... Mutta, kun äidille ei voi asiosta suoraan sanoa tai hän suuttuu. Noista painajaisistakin oli perhe neuvolassa puhetta, mutta kun ei voinut suoraan sanoa asia meni vain lapsen normaalin kehitykesen piikkiin.

Kaikki ongelmat mitä lapsella on johtuvat vain ja ainoastaan minusta. Sillä ei ole lapsen ongelmiin mitään merkitystä, että äiti on muuttanut viisi kertaa, seurustellut ainankin viiden miehen kanssa ja näistäkin ainankin yhden kanssa kahdesti.
No onneksi tämän hetkinen suhde on jo kestänyt vuoden ja toivottavasti kestää vielä pitkään.

Meidän sitten pitäisi tässä joustaa ja yrittää ymmärtää pojan äidin kulloisiakin oikkuja ja yrittää parantaa vikojamme sillä meissähän niitä riittää.

Oikeastihan jokainen voi pyrkiä parantamaan omaa käytöstään ja olemaan näin parempi vanhempi ja ihminen :flower: :hug:

Lapsen puolesta sitä voi yrittääkin, mutta jos äiti ei tule vastaa se itsensä parantaminenkin voi olla välillä todella vaikeaa.

 

[taustalla]

Voi sentään... Ikäviä juttuja. Täälläkin on kokemusta tuosta p.askan niskaan satamisesta miehen exän taholta, mutta lapset ovat etälapsia ja asuvat tämän exän kanssa. En tiedä, miten kukaan viitsii edes käyttää energiaansa siihen, että soittelee ja haukkuu ja arvostelee, kun mitään todellista syytä ei ole. Lapset saavat kuulemma täällä p.askaa ruokaa, pelkkää kaurapuuroa!! Tietääkseni puuro on terveellistä aamupalaa . Eikä heillä kotona sen kummallisempia ruokia syödä kuin meilläkään, siis tavallista kotiruokaa.
Sitten lasten vaatteet... kun kamalia ryysyjä lapsille kirpparilta hankimme! Ensinnäkin, vaatteiden hankinta ei varsinaisesti meille edes kuulu, mieheni maksaa elatusmaksut. Silti olemme vaatteita ostaneet, koska niin ihania on vastaan tullut, ja tyttöjen naamat oikein lostavat, kun niitä heille annamme.
Pielessä on myös lomien vietto, isän kun pitäisi lapset pois koulusta ottaa, aina kun isällä on lomaa. Ettemme vain pääsisi livahtamaan mihinkän ilman lapsia. Lapset eivät ole moneen vuoteen viettäneet kesälomaa äitinsä kanssa, kun ovat kesät meillä/serkuillaan.
Valitusta tulee siitäkin, miten mieheni sukulaisiaan tapaa, miten lasten syntymäpäiviä pitää meillä viettää (kotona niitä ei vietetä), miten minä lasten kanssa toimin (tai en toimi) ja niin edelleen... Mieheni varasi ajan lastenvalvojalle. Siellä keskustellessaan tämä exä ei pystynyt kuitenkaan sanomaan AINUTTAKAAN asiaa, jonka mieheni olisi huonosti hoitanut. Taitaa olla vaan harrastus tuo soittelu. Ehkä haukkuminen sitten tuo jotain tyydytystä hänen elämäänsä.

 

[taustalla]

se on katsos niin että jokaisella lapsella on vain se yksi äiti ja muut ei ole yhtä tärkeitä. :headwall:
ota sinäkin ap se pää pois sieltä hanuristasi ja lopeta tuo itkuvirsi, hommaa vaikka oma elämä äläkä vaivaa päätäsi lapsen äidin elämällä. mitäs se sinulle kuuluu vaikka olisi muuttanut 10 kertaa ja seurustellut 20 kertaa? sinä et ole lapsen äiti, eli annahan heidän olla ja keskity muihin juttuihin \|O

 

[alkuperäinen]

\

se on katsos niin että jokaisella lapsella on vain se yksi äiti ja muut ei ole yhtä tärkeitä. :headwall:
ota sinäkin ap se pää pois sieltä hanuristasi ja lopeta tuo itkuvirsi, hommaa vaikka oma elämä äläkä vaivaa päätäsi lapsen äidin elämällä. mitäs se sinulle kuuluu vaikka olisi muuttanut 10 kertaa ja seurustellut 20 kertaa? sinä et ole lapsen äiti, eli annahan heidän olla ja keskity muihin juttuihin \|O

Eihän sillä mitään väliä oiskaan vaik ex ois seurustellu sadan miehen kanssa, niin kauan kun ei sotke lasta niihin juttuhin!!!!! :attn: :headwall:
Mutta kun ensin lapsi puhua pälpättää äidin uudesta ylistää kirkkain silmin kuinka mukava ja kiva mies on ja kuinka se osaa vaikka mitä. Äitikin vaikuttaa niin rakastuneelle.

Siinä itse sitten mietit että jos vaikka tällä kertaa äiti ois löytäny sellaisen miehen jonka kanssa viihtyis kauemminkin kuin puoli vuotta!
Ei ois varmasti itsestäsikään mukava herätä öisin siihen, kun lapsi näkee painajaisia ja on hysteerinen, lapsella on ollut näin rajuja painajaisia ja unissa kävelyä ainoastaan silloin, kun äidillä on seurustelu loppunut.
Lapsi on kumminkin ehtinyt kiintyä niihin äitin miehiin!

Ja kaikki ongelmat joita lapsella on ovat ex:än mielestä minun aiheuttamiani:headwall:

Minä en todellakaan pyri olemaan tälle lapselle ÄITI, minulla on omatkin lapset. Minua kiinnostaa lapsen elämä joka kuitenkin asuu kanssani samassa kodissa.

Niinkuin tuossa aikaisemmin mainitsin onneksi ex:llä on nyt mies jonka kanssa on ollut jo vuoden ja toivottavasti tulee olemaan vaikka loppuelämänsä :flower:

Se olisi kuitenkin lapsen kannalta parasta, että molemmat vanhemmat viettäisivät tasapainoista elämää ja pystyisivät keskenään rehellisesti puhumaan kaikesta mikä vaikuttaa lspsen elämään!

 

[taustalla]

\

se on katsos niin että jokaisella lapsella on vain se yksi äiti ja muut ei ole yhtä tärkeitä. :headwall:
ota sinäkin ap se pää pois sieltä hanuristasi ja lopeta tuo itkuvirsi, hommaa vaikka oma elämä äläkä vaivaa päätäsi lapsen äidin elämällä. mitäs se sinulle kuuluu vaikka olisi muuttanut 10 kertaa ja seurustellut 20 kertaa? sinä et ole lapsen äiti, eli annahan heidän olla ja keskity muihin juttuihin \|O

jospa sinä kasvaisit aikuiseksi!! ennekuin tuut tänne noita lapsellisia juttujas selitteleen!!! :headwall:

 

[joo joo]

Tää on taas tätä ku nämä yh-exä-nyksät sekoilee.

TAAS HYVÄ OSOITUS KUINKA KAIKISTA KUROXXSTA YMS: KANNATTAA
PYSYÄ KAUKANA.

OTTAA PANNUUN KAIKKI EXÄ-NYKSÄ-NYKSÄNEXÄ-SUN-MUN-MEIDÄN-LAPSET-ETÄ-YMS-MITÄTTÖMYYDET.

Hyvää kesää kaikille. Toivottavasti rakastutte ja saatte paljooooooon lapsia.

 

[samaa mieltä]

\

se on katsos niin että jokaisella lapsella on vain se yksi äiti ja muut ei ole yhtä tärkeitä. :headwall:
ota sinäkin ap se pää pois sieltä hanuristasi ja lopeta tuo itkuvirsi, hommaa vaikka oma elämä äläkä vaivaa päätäsi lapsen äidin elämällä. mitäs se sinulle kuuluu vaikka olisi muuttanut 10 kertaa ja seurustellut 20 kertaa? sinä et ole lapsen äiti, eli annahan heidän olla ja keskity muihin juttuihin \|O

Mä oon tasan samaa mieltä. Paistaa kilometrien päähän ettei tää nyxä pidä exästä. Hurja valitus JOKA asiasta. Ja taitaa olla tälle nyxälle selvästikin kova pala kun poika rakastaa äitiään....hohhoijaa...........

 

[äiti omilleen]

Alkuperäistä tuntuu kovasti harmittavan se, että lapsi soittelee äidilleen ja kertoo äidilleen enemmän asioita kuin hänelle ja omalle isälleen ja sellaisia asioita, joita ei kerro heille.
:headwall:

Kuten joku jo sanoi: lapselle on vain yksi äiti, eikä kukaan toinen nainen ole niin tärkeä että sen äidin ohi tai yli menisi.

Kuten äiti antaa anteeksi lapsensa virheet ja näkee lapsessaan hyvää (toisin kuin muut aikuiset), samoin lapsi näkee vanhemmisaan pelkkää hyvää ja antaa anteeksi ne viat ja heikkoudet joita heissä on.

Minä olen viikonloppu-"äitipuolena" oppinut roolini ja paikkani etälasten sydämessä: en ole heille kovinkaan tärkeä ihminen.

Alkuun se harmitti. Enää ei.
En ota heistä vastuutakaan.

JOS he asuisivat meillä tai olisivat enemmän arjessa, vaatisin toisenlaista suhtautumista, vastavuoroisuusperiaatteella. KUN antaa, saa. Puolin ja toisin. Ei voi vain vaatia tai odottaa saavansa.

Mutta mulla onkin taustalla kokemuksena minä itse hankalana kiittämättömänä kakarana ja teininä, omat tenavat jotka ovat jo isoja.

 

[ihmettelen]

\

Tää on taas tätä ku nämä yh-exä-nyksät sekoilee.

TAAS HYVÄ OSOITUS KUINKA KAIKISTA KUROXXSTA YMS: KANNATTAA
PYSYÄ KAUKANA.

OTTAA PANNUUN KAIKKI EXÄ-NYKSÄ-NYKSÄNEXÄ-SUN-MUN-MEIDÄN-LAPSET-ETÄ-YMS-MITÄTTÖMYYDET.

Hyvää kesää kaikille. Toivottavasti rakastutte ja saatte paljooooooon lapsia.





Et mikähän sä oot noista

 

[alkuperäinen]

\

Alkuperäistä tuntuu kovasti harmittavan se, että lapsi soittelee äidilleen ja kertoo äidilleen enemmän asioita kuin hänelle ja omalle isälleen ja sellaisia asioita, joita ei kerro heille.
:headwall:

Kuten joku jo sanoi: lapselle on vain yksi äiti, eikä kukaan toinen nainen ole niin tärkeä että sen äidin ohi tai yli menisi.

Kuten äiti antaa anteeksi lapsensa virheet ja näkee lapsessaan hyvää (toisin kuin muut aikuiset), samoin lapsi näkee vanhemmisaan pelkkää hyvää ja antaa anteeksi ne viat ja heikkoudet joita heissä on.

Minä olen viikonloppu-"äitipuolena" oppinut roolini ja paikkani etälasten sydämessä: en ole heille kovinkaan tärkeä ihminen.

Alkuun se harmitti. Enää ei.
En ota heistä vastuutakaan.

JOS he asuisivat meillä tai olisivat enemmän arjessa, vaatisin toisenlaista suhtautumista, vastavuoroisuusperiaatteella. KUN antaa, saa. Puolin ja toisin. Ei voi vain vaatia tai odottaa saavansa.

Mutta mulla onkin taustalla kokemuksena minä itse hankalana kiittämättömänä kakarana ja teininä, omat tenavat jotka ovat jo isoja.

Meillähän tilanne on se, että tämä lapsi asuu meillä!
Niinkuin sinä "äiti omilleen" kirjoitit: JOS he asuisivat meillä...
Tässä on niin paljon tälle lapselle annettu yritetty tehdä kaikki jotta lapsen olisi hyvä olla...

Äidin ja lapsen väliset puhelut ovat vain hyvä asia, niissä ärsyttää vain se, että lapsi uskoutuu äidilleen meidän ja lapsen välisistä ongelmista. Äiti ei suostu niitä asioita isälle kertomaan. Auttaisi asiaa jos äiti voisi niistä isälle kertoa suoraan mikä lasta harmittaa, koska lapsi ei sitä meille itse sano. Mutta äiti ja lapsi ovat niin lojaaleja toisilleen, ettei äiti voi edes lapsen isälle kertoa mikä lasta harmittaa, siitähän olisi vain lapselle hyötyä!

Kaveri oli ex:ltä tiedustellut aikooko hän hankkia lapsia? Ex vastasi ettei halua lapsia koska nykyinen elämä on niin helppoa :headwall: Siis on helppoa sanoa miten hänen lasta pitäisi kasvattaa viettää helppoa ja hauskaa viikon loppu elämää lapsen kanssa joka on kiltti koska omasta mielestään näkee äitiä niin harvoin.
Meillä taas lapsi on niin kuin lapset yleensä.

Koska meillä on yhteisiäkin lapsia ei tälle yhdelle joka kuitenkin asuu meillä voi pitää omia sääntöjä/rajoja.

 

[ja taas]

Ja taas se jatkaa samaa rataa...lopettaisit jo. Sä et voi etkä pysty vaikka näköjään kuinka yrität, menemään pojan ja äidin väliin.
Kateutesi on tyrmistyttävää. Ja kaikenlisäksi erittäin läpinäkyvää !!!!!

 

[jooo]

\

Ja taas se jatkaa samaa rataa...lopettaisit jo. Sä et voi etkä pysty vaikka näköjään kuinka yrität, menemään pojan ja äidin väliin.
Kateutesi on tyrmistyttävää. Ja kaikenlisäksi erittäin läpinäkyvää !!!!!

NO jotenkin näin minäkin tämän vaan näen.

Kuten monesti tuolla jo sanottiin: biologinen vanhemmuus ohittaa kaikki muut.. ja jos äiti käyttäytyy vähän lapsellisesti, niin minkäs sille sitten voi. Äiti kuitenkin on lapselleen luottamuksen arvoinen. Lapsi ei halua että hänen salaisuutensa kerrotaan, ja äiti on sen luottamuksen arvoinen.

Ainoa, mitä ap ja isä voi lapsen kanssa tehdä, on sanoa suoraan: emme voi auttaa sinua ongelmissasi, jos et kerro niistä meille. Mutta pitää antaa lapselle mahdollisuus ja hyväksyä se, että hänellä on luottoystävä äidistä.

Samat on säännöt kaikilla lapsilla riippumatta kenen tekemiä ne on ja kuinka paljon siellä ovat, esim. meillä kyllä etälapsilta vaaditaan ihan ikätasoisia asioita, eivät he minkään huvipaikkaan tai lomakotiin tule. Mutta en kuvittele että olisin heille tärkeämpi kuin oma äiti, en edes sitten, jos asuisivat meillä.

Lastenkasvatusohjeet voi antaa mennä läpi korvien.