P
Pitääkö tätä jaksaa
Vieras
Miehen ex tuossa soitteli ja valitti taas asioista. Häntä ei ole otettu huomioon, hänen yli kävellään, häntä ei kuunell/ymmärretä jne.
Tilanne on tällainen: poika kohta kymmenen vuotta asuu isänsä ja minun luona(olen ollut kuvioissa mukana kohta 5v), käytännössä viettää nykyisin yhtä paljon aikaa äidillään, kuin meillä.
Äiti sanoi nyt kolmen vuoden koulun (siis pojan koulun
) käynnin jälkeen että hän ei pidä siitä että minä olen käynyt vanhempain illoissa. Aikaisemmin ei ole sanallakaan asiasta maininnut ainankaan suoraan.
Pojan ollessa 1. ja 2. luokaalla minä olin se joka hänen kanssaan teki läksyt, kävi koulun myyjäisissä ja niitä varten järjestetyissä askartelu illoissa.(äiti ei päässyt myyjäisiin tai askarteluihin, ku oli oma harrastus)
Tosin silloin äiti asui 30km päässä, mutta työpaikka oli kumminkin samalla suunalla jossa me asumme ja jossa pojan koulu on.
Aikaisemmin äiti vaihtoi miestä, kuin paitaa. Vuosi sitten hän löysi hyvän miehen jonka kanssa on edelleen. Toisen luokan keväällä(puolen vuoden seurustelun jälkeen) äiti halusi lähteä kolun retkelle ja ottaa miesystävänsä mukaan. Mieheni oli sitä mieltä että ex:än miesystävä ei ole osallistunut millään tavoilla retkirahojen hankintaan(retki siis oli vanhemmille ilmaine) ja selitti ex:lle josko olisi soveliiaampaan jättää toinen paikka jollekin vanhemmalle. Eihän ex:kään ollut rahojen hankinnassa auttanut mitään hän nyt vain on lapsen äiti.
Nyt kolmannella luokalla on alkanut olla läksyjä viikonloppuisinkin joten äitikin pystyy osallistumaan niihin. Tosin mieheni kun otti asian puheeksi ex sanoi ensin, jotta saa tehdä läksyjä poikapuolensa kanssa ja tietää kyllä minkä laisia ne ovat(eli ei olis oman pojan läksyt hänelle kuulunu)
Kun ei ex mitään sanonut olen tänä vuonnakin vanhasta tottumuksesta käynyt vanhempain illoissa ja nyt sitten yht äkkiä alkaa ex valittamaan jotta hän ei tykkää että käyn siellä.
Taas olisi keväällä koulun retki edessä. Mieheni oli sitä mieltä, että nyt on meidän taloudesta jomman kumman vuoro lähteä ja koska hän ei itse pääse voin minä hänen puolestaan mennä. Ex marmatti, että onko pojalta kysytty haluaako hän minut mukaan. No poikahan olisi ottanut minut mukaan jo viime vuonna, mutta en voinut lähteä koska äiti ei sitä sallinut.
Perhe neuvolassa on käyty puhumassa, kun pojalla on olut ongelmia koulussa(on rauhaton). Sielläkään ei ole ex suoraan sanonut mikä häntä vaivaa/häiritsee.
Poika kertoo äidilleen mieltä painavista asioista. Äiti vihjailee isälle, että pojan mieltä painaa joku, muttei suostu kertomaan mikä. Pojan edun nimissä olisi suotavaa että äiti voisi suoraan isälle sanoa ja näin isä osaisi suhtautua asiaan ja voisimme muuttaa käytöstämme jos siinä on jotain mikä poikaa häiritsee....
Ei edes saisi kuulema sanoa pojalle, että äiti on kertonut jotta hänen mieltään painaa jokin asia. Isä kumminkin kysyi suoraan asiasta, mutta ei pojalla ole kuulema mitään.
Poika "tottelee" äitiään paremmin ja uskoo kaiken mitä hän sanoo johtuu varmaan siitä, että ikävöi äitiään.
Meillä taas on poika on sellainen "arkinen" eli monta kertaa saa sanoa asioista ja silti ei mene perille.
Pari esimerkkiä:
Eilenkin isä kehoitti monta kertaa viemään yhden tärkeän paperin koululaukkuun. Nukkumaan meno aika alkoi lähestyä ja paperi ei ollut vieläkään liikahtanut, isä sanoi, että se paperi on laiteettava heti laukkuun tai se unohtuu.
Nukkumaan meno aika koitti, isä meni peittelemään poikaa ja kas kummaa paperi oli pojan huoneen pöydällä..............
Minulle taas on käynyt näin:Äiti osti pojalle syksyllä gore-tex kengät. Itselläni ja meidän pienemmällä pojalla on myös gore-tex kengät joten tiesin miten niitä tulisi"hoitaa" eli kenkien kuivatus yms. Meillä on sellainen lämmin koppi(talon lämmityskeskus) jossa kuivatellaan muita ulko vaatteita, se on kuitenkin gore-tex:seille aivan liian lämmin. Kerroin pojalle etteivät hänen kenkänsä kestä niin lämmintä. Asian on joutunut selittämään monta kertaa välillä on tainnut tulla samottua aika äkäisestikin. Viimein helmikuussa poika yht äkkiä keksi ettei kenkiä voi laittaa sinne! :attn: Siis syksystä helmikuuhun puhuin asiasta ja yhtäkkiä poika sen sitten oivalsi. Varmasti oli kysynyt äidiltään.
Toivottavasti edes joku jaksaa lukea tämän. Jos on epäselvää kysykää: Minun täytyy nyt mennä.
Tilanne on tällainen: poika kohta kymmenen vuotta asuu isänsä ja minun luona(olen ollut kuvioissa mukana kohta 5v), käytännössä viettää nykyisin yhtä paljon aikaa äidillään, kuin meillä.
Äiti sanoi nyt kolmen vuoden koulun (siis pojan koulun
Pojan ollessa 1. ja 2. luokaalla minä olin se joka hänen kanssaan teki läksyt, kävi koulun myyjäisissä ja niitä varten järjestetyissä askartelu illoissa.(äiti ei päässyt myyjäisiin tai askarteluihin, ku oli oma harrastus)
Tosin silloin äiti asui 30km päässä, mutta työpaikka oli kumminkin samalla suunalla jossa me asumme ja jossa pojan koulu on.
Aikaisemmin äiti vaihtoi miestä, kuin paitaa. Vuosi sitten hän löysi hyvän miehen jonka kanssa on edelleen. Toisen luokan keväällä(puolen vuoden seurustelun jälkeen) äiti halusi lähteä kolun retkelle ja ottaa miesystävänsä mukaan. Mieheni oli sitä mieltä että ex:än miesystävä ei ole osallistunut millään tavoilla retkirahojen hankintaan(retki siis oli vanhemmille ilmaine) ja selitti ex:lle josko olisi soveliiaampaan jättää toinen paikka jollekin vanhemmalle. Eihän ex:kään ollut rahojen hankinnassa auttanut mitään hän nyt vain on lapsen äiti.
Nyt kolmannella luokalla on alkanut olla läksyjä viikonloppuisinkin joten äitikin pystyy osallistumaan niihin. Tosin mieheni kun otti asian puheeksi ex sanoi ensin, jotta saa tehdä läksyjä poikapuolensa kanssa ja tietää kyllä minkä laisia ne ovat(eli ei olis oman pojan läksyt hänelle kuulunu)
Kun ei ex mitään sanonut olen tänä vuonnakin vanhasta tottumuksesta käynyt vanhempain illoissa ja nyt sitten yht äkkiä alkaa ex valittamaan jotta hän ei tykkää että käyn siellä.
Taas olisi keväällä koulun retki edessä. Mieheni oli sitä mieltä, että nyt on meidän taloudesta jomman kumman vuoro lähteä ja koska hän ei itse pääse voin minä hänen puolestaan mennä. Ex marmatti, että onko pojalta kysytty haluaako hän minut mukaan. No poikahan olisi ottanut minut mukaan jo viime vuonna, mutta en voinut lähteä koska äiti ei sitä sallinut.
Perhe neuvolassa on käyty puhumassa, kun pojalla on olut ongelmia koulussa(on rauhaton). Sielläkään ei ole ex suoraan sanonut mikä häntä vaivaa/häiritsee.
Poika kertoo äidilleen mieltä painavista asioista. Äiti vihjailee isälle, että pojan mieltä painaa joku, muttei suostu kertomaan mikä. Pojan edun nimissä olisi suotavaa että äiti voisi suoraan isälle sanoa ja näin isä osaisi suhtautua asiaan ja voisimme muuttaa käytöstämme jos siinä on jotain mikä poikaa häiritsee....
Ei edes saisi kuulema sanoa pojalle, että äiti on kertonut jotta hänen mieltään painaa jokin asia. Isä kumminkin kysyi suoraan asiasta, mutta ei pojalla ole kuulema mitään.
Poika "tottelee" äitiään paremmin ja uskoo kaiken mitä hän sanoo johtuu varmaan siitä, että ikävöi äitiään.
Meillä taas on poika on sellainen "arkinen" eli monta kertaa saa sanoa asioista ja silti ei mene perille.
Pari esimerkkiä:
Eilenkin isä kehoitti monta kertaa viemään yhden tärkeän paperin koululaukkuun. Nukkumaan meno aika alkoi lähestyä ja paperi ei ollut vieläkään liikahtanut, isä sanoi, että se paperi on laiteettava heti laukkuun tai se unohtuu.
Nukkumaan meno aika koitti, isä meni peittelemään poikaa ja kas kummaa paperi oli pojan huoneen pöydällä..............
Minulle taas on käynyt näin:Äiti osti pojalle syksyllä gore-tex kengät. Itselläni ja meidän pienemmällä pojalla on myös gore-tex kengät joten tiesin miten niitä tulisi"hoitaa" eli kenkien kuivatus yms. Meillä on sellainen lämmin koppi(talon lämmityskeskus) jossa kuivatellaan muita ulko vaatteita, se on kuitenkin gore-tex:seille aivan liian lämmin. Kerroin pojalle etteivät hänen kenkänsä kestä niin lämmintä. Asian on joutunut selittämään monta kertaa välillä on tainnut tulla samottua aika äkäisestikin. Viimein helmikuussa poika yht äkkiä keksi ettei kenkiä voi laittaa sinne! :attn: Siis syksystä helmikuuhun puhuin asiasta ja yhtäkkiä poika sen sitten oivalsi. Varmasti oli kysynyt äidiltään.
Toivottavasti edes joku jaksaa lukea tämän. Jos on epäselvää kysykää: Minun täytyy nyt mennä.