Taidan olla masentunut?! Kun tuntuu, ettei mitään jaksa tehdä

[evvk]

Olen tänäänkin ollut enimmäkseen vaakatasossa. Pakolliset hommat, esim. ruokajutut ja tiskikoneen täyttö, olen suorittanut pitkin hampain.
Mulla on kyllä tuolla lääkekaapissa jotain cipralexia, mutku reseptiä ei ole tallessa, niin en voi vaan lähettää sitä uusittavaksi. Kaiken lisäksi nuo lääkkeet sain jo vuosi sitten, enkä ole saanut aloitettua lääkitystä. Lääkkeet määrättiin paniikkihäiriöoireisiin, jotka mulla pysyi pitkään poissa, kunnes nyt viime aikoina on taas ilmaantunut. : /
En jaksa mitään. Ei kiinnosta, eikä huvita.

Tunnen itseni huonoksi myös siitä syystä, kun en jaksa tehdä mitään ja päävastuu on siirtynyt miehelle. Onneksi mulla on mies, joka osaa hoitaa kotihommat mallikkaasti, mutta mieskin on jo niin tympääntynyt minuun. Mutta kun en vaan jaksa, ei huvita tehdä mitään.

Olen yrittänyt ulkoilla paljon, jos vaikka ulkoilma saisi minuun potkua, mutta ei. Kotiin tullessa olen vain enemmän jotenkin nuutunut ja voin jopa olla kiukkuinenkin. :ashamed:

Tällästä minun elämä enimmäkseen on muutenkin. Joku masennus/ahdistus on päällä jatkuvasti. Muistan jo ennen alakouluikää olleeni jotenkin ahdistunut. Koin myös, ettei minusta välitetä tarpeeksi. Tämä on vaikuttanut myös ihmissuhteisiin, koska mietin vaan kaikkea mitä teen, tai sanon, ettei kukaan vain puhuis pahaa selkäni takana. Olen kummajainen, friikki.
Itsetuntokin on siis huono.

 

["saara"]

Ymmärrän sinua! Sama täällä. Tsemppiä kovasti sinulle! Masennus voi uusia, masentavaahan se on..

 

["vieras"]

varaahan itsellesi lääkäriaika niin saat uuden reseptin! kannattaa kysellä olisko mahdollista päästä myös psykologin juttusille (tai hakeutua muuta kautta oma-aloitteisesti), olisi hyvänä tukena lääkehoidon rinnalla ja vois jeesiä noissa itsetuntoasioissa. Tsemppiä!!

 

[Gloria]

Hyvin tuttu fiilis. Mulla on jonkinlaista alavireisyyttä jatkunut nyt puolitoista vuotta. Mukaan mahtuu psykoosijakso ja sairaalahoito. Mee lääkäriin ja pyydä apua, niin alkaa helpottamaan. Tiedän tosin, että tuossa jamassa tuntuu jo pelkästään sen lääkärinkin varaaminen ylivoimaiselta. Jos teillä pystyy, niin varaa aika netin kautta, jos tuntuu, ettet jaksa soittaa Tsemppistä!!

 

[a.p.]

[QUOTE="vieras";26130159]varaahan itsellesi lääkäriaika niin saat uuden reseptin! kannattaa kysellä olisko mahdollista päästä myös psykologin juttusille (tai hakeutua muuta kautta oma-aloitteisesti), olisi hyvänä tukena lääkehoidon rinnalla ja vois jeesiä noissa itsetuntoasioissa. Tsemppiä!![/QUOTE]

Täällä ei tuo "psyykkinen" terveydenhuolto pelaa. Olen käynyt psykologin juttusilla ennenkin. Silloin harjoiteltiin rentoutumista vaan. Laittoi se lähetteen mulle psykiatrillekin, mutta tästä on aikaa jo bauttiarallaa 1,5 vuotta, eikä kutsua ole tullut edelleenkään. : /
Anteeksi nyt vaan, mutta kun en luota pelkän lääkkeen voimaan, vaan siihen tarttis muutakin rinnalle ja sitä muuta ei täältä valitettavasti saa.

Sain myös muuta kautta lähetteen (lapsen asioita kun käsiteltiin, niin siinä sivuttiin minuakin), mutta siitäkään ei ole kuulunut mitään ja se lähete laitettiin viime vuoden marraskuussa.

 

["hhh"]

kaksoisolentoni

 

["vieras"]

Tuo kuulostaa niin tutulta, voisi olla minun kirjoittamani. Yli vuosi sitten minulla "diagnosoitiin" synnytyksen jälkeinen masennus, joka pääsi niin pahaksi, että päivät olivat yhtä harmaata tuskaa, tiskikoneen täyttäminen ja tyhjentäminen olivat aivan ylivoimaisia tehtäviä, pyykinpesusta puhumattakaan. Aamulla ei olisi millään halunnut/jaksanut nousta, mutta lasten takia pakko. Itkin ja makasin sohvalla, eikä mikään kiinnostanut. Lääkäri määräsi Citalopramia, jonka annostusta sitten pikkuhiljaa hilattiin ylöspäin sopivalle tasolle. Siitä alkoi pikkuhiljaa toipuminen, ja parhaimmillaan olen iloinen, hyväntuulinen ja energinen, jaksan puuhata ja ennenkaikkea nauttia elämästä. Aloitin myös säännölliset tapaamiset psykiatrisen hoitajan kanssa. Nyt tilanne on se, että lääkitystä ajetaan alas ja seurataan onko tilanne jo korjaantunut. Neuvoni on, että mene lääkäriin keskustelemaan tilanteestasi ja aloita lääkitys, sitä ei kannata turhaan pelätä. Toivon sinulle voimia ja jaksamista!

 

[tsemppiä]

Varmasti masentuneena on voimat vähissä eikä jaksa lähteä selvittämään, miten pääsisi hoitoon. uskoisin, että joka paikassa, myös siellä, on kuitenkin mahdollista saada jotain hoitoa. Omasta motivaatioista riippuu paljon. Toivottavasti jaksat lähteä selvittämään, mihin lähetteet ovat menneet ja miten pääsisit lääkäriin. Lääkityksen rinnalle tarvitset keskustelutukea, ja jos ei yhden kanssa onnistu, voi kokeilla toista. Joka kunnassa on ainakin, yksi, kaksi mielenterveystyötä tekevää ja voit myös pyytää lähetteen eteenpäin. Kerro pitkään jatkuneesta masennuksesta.

 

["vieras"]

Luin tuon lisäyksesi ja ajattelin vielä jatkaa. Minulle on muodostunut se käsitys, että ensiksi kannattaa aloittaa lääkitys ja kun se alkaa "puremaan", on enemmän voimia käsitellä asioita psykiatrian asiantuntijan kanssa. Itselläni se ainakin toimi.( Itse en aluksi edes halunnut mennä keskustelemaan psyk. kanssa, ehkä tietyllä tavalla pelkäsin.) Tuo kuulostaa kurjalta, että teillä ei tuo psyykinen terveydenhuolto pelaa. Ehdottaisin että yrittäisit silti (vaadi, jos voimasi riittävät) päästä keskustelemaan psykiatrin kanssa.

 

["vieras"]

Masennus voi olla pelkkää aivokemiaa. Eli ehkä turhaan jankutatte tuota psykiatrille juttelusta.
Lääkkeet kouraan ja katso tilannetta muutaman kuukauden jälkeen. Vai onko elämässäsi tapahtunut jotain dramaattista? Se ehkä vaatii psykologille menoa,mutta jos kyse on vain uupumuksesta/lievästä masennuksesta ja negatiivisesta olotilasta, niin senhän lääke korjaa. Mutta siihenkin tarvitaan aikaa, eli ihmetuloksia ei tule muutamissa viikoissa.

 

[eeviir]

olen ollu masentunu jo viis vuotta mikään ei auta,kuolenko