Taidan sitten jättää lapset tekemättä.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mietintää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mietintää

Vieras
Missä välissä olis edes aikaa ja tulisi se halu saada lapsi. Ikää nyt 27 ja opinnot kesken, kestää vielä ainakin 3 vuotta, että saa ne valmiiksi ja sitten oliskin edessä ulkomaankokemusta ja työpaikoista taistelua.

Tavallaan järjellä ajateltuna haluaisin saada lapsen ehkä joskus, mutta vain yhden (kahden kanssa saakin luopua/jaksaa jo enemmän), enkä haluaisi käyttää näitä mun parhaita nuoruusvuosia/opiskeluaikaa lapsentekoon/kotona nököttämiseen. Mut sit jos tulen esim. 35-vuotiaana äidiksi, niin miten mä enää jaksan pientä vauvaa/lasta ja kykenen muuttamaan elämänrytmiäni.

Nyt olisi sinänsä hyvä hetki, että olen suht nuori vielä, mutta kun on niin paljon muutakin mielenkiintoista tekemistä, että entä jos alkaakin ahdistaa.. Olis opiskelua, harrastuksia, eikä edes asuta vielä yhdessä miehen kanssa, vaikka ollaankin oltu 5 vuotta yhdessä. Olisi aika tylsä ajatus, että päivät koostuisivatkin vaunulenkeistä, shoppailusta, perhekahviloista, kotitöistä.

Mulla on ehkä mennyt jotain ohi, kun tuntuu, että nyt se elämä vasta alkaakin, tässä iässä:) Pystyn nauttimaan rauhallisesta aamukahvista, aamu-uinnista, opiskelusta, jokaisesta päivästä ihan eri tavalla kuin nuorempana. Mä alan rakastaa mun omaa rauhaa enemmän päivä päivältä. Elämässä on paljon tekemistä, mut ekaa kertaa mun olo alkaa olla siinä sivussa hyvä ja rauhallinen. Asiat tuntuvat ihan erilaisilta, paremmilta.

Miehenkään seuraa en kaipaa jatkuvasti, vaikka rakastammekin ja suhde on hyvä. Seurusteluun on löytynyt rytmi ja erillään asuminen vaan parantaa suhdetta, työrauhaakin on ihan eri tavalla.

Ehkä musta ei sitten vaan ole äidiksi, kun on tällaisia ajatuksia ja tuntemuksia..
 
Ehkä ei, ehkä on...sä oot odottanut liian kauan ja saanut tuntea kuinka hienoa on olla omassa rauhassa, joten ei siihen lapsia haluta. Mä olen käynyt ammattikoulun ja yhden 2v. kestävän perustutkinnon ja sitten teimme lapsen, ajattelin vielä sitten vanhempana lähteä opiskelemaan mahdollisesti korkeakouluopintoja. Lapsi tuo sisältöä elämään....mutta ei sovi kaikille:)
 
Onneksi ketään ei pakoteta äidiksi. Itsekin elän kahden aikuisen lapsettomassa suhteessa ja hyvältä tuntuu :) En vaihtaisi tätä vapautta ja huolettomuutta lapsiperheen arkeen mistään hinnasta.
 
kyllä sä sitä tulet katumaan, jos pistät opinnot ja uran ja työkokemuksen edelle. Ei niistä loppupeleissä enää niin paljon nautintoa, alkaa kaivata lasta, lapsenlapsia jne.
 
kyllä minäkin muistan miten erilailla sitä ajatteli ennen lasta. Ja silloin ajattelin, että en halua lapsia kun en edes niistä tykkää. Enkä jaksa sitä vauva-arkea jne.

Mutta sitten kun sain lapsen, niin kyllä koko maailma, ajatukset ja arvot kääntyi päälaelleen, enkä enää koskaan halunnut elää ilman tuota pientä ihmistä. Ja ajattelin miten onnellinen olen, että "uskalsin" ryhtyä äidiksi. Nyt mietin että mitä ihmettä minä edes tekisin ilman tuota lasta? Ois kyllä elämä ihan tyhjää.

Mutta ei sitä lasta tosiaan pakko ole "tehdä". =)
 
Ihmistä, jonka elämä olisi tyhjää ilman lasta, ei ole siunattu paljollakaan mielikuvituksella. Elämä voi olla hyvää ilman lapsia tai lasten kanssa. Mutta kenenkään ei tulisi elää vain toisille tai jonkun toisen ihmisen takia. Eläkää itsellenne ja olkaa totuudenmukaisia siinä, mitä teette.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Ihmistä, jonka elämä olisi tyhjää ilman lasta, ei ole siunattu paljollakaan mielikuvituksella. Elämä voi olla hyvää ilman lapsia tai lasten kanssa. Mutta kenenkään ei tulisi elää vain toisille tai jonkun toisen ihmisen takia. Eläkää itsellenne ja olkaa totuudenmukaisia siinä, mitä teette.

no enhän mä ajatellut että mun elämä oli tyhjää, kun minulla ei vielä ollut lasta!

Mutta nyt kun minulla se lapsi on ja tidän minkälaista on olla äiti ja yhtäkkiä se vietäisiin pois, niin silloin elämä tuntuisi tyhjältä.

 
On ihan ok lähteä yrittämään "vasta" 35-vuotiaana, mutta ota toki huomioon, että paras hedelmällisyyskausi on siinä kohti jo mennyt ohi ja huonolla tuurilla raskautta voi joutua yrittämään vuosia ja oletkin yllättäen melkein 40-vuotias synnyttäjä. Ei sekään tietenkään mikään vika ole, mutta itse tykkäsin vääntää kersat alle 30-vuotiaana, ettei tarvitse lähes eläkeikäisenä vielä katsella kotona pyörivää jälkikasvua (noin niinku kärjistetysti :) ).

Tykkäsin kyllä siitä, että sain lapset kesken opiskelujen. Arki jousti silloin PALJON enemmän kuin työelämä, opinnoista sai sisältöä arkeen (suoritin mammalomalla tenttejä, luin alan kirjallisuutta, kävin Unicafessa syömässä jne.). Se pikkulapsiaika hurahtaa tosi nopeasti ohi, joten ei kannata jämähtää siihen mielikuvaan, että vauvan saaminen tarkoittaa 18 vuoden vaipanvaihto- ja vaunulenkkiputkea. :D Meillä tuo 7-vuotias on omatoiminen ja kyläilee ahkerasti kavereillaan, eikä arki tosiaan ole mitään pikkulapsiarkea ollut enää vuosikausiin.

Sitäpaitsi äitiysvapaa on tosi lyhyt, alle vuoden, jonka jälkeen kumpi tahansa vanhemmista voi jäädä kotiin. Lisäksi kannattaa tosissaan miettiä vanhempainvapaan jakamista, eli sitä, että sovitte työnantajien kanssa vuoroviikoista tai -päivistä. Meillä mies tekee akateemista uraa ja väikkärin vääntäminen on ajankohtaista, joten hänelle sopisi varsin mainiosti laitoksen hommista irtaantuminen ja ns. "kotona oleminen" eli lapsen hoito ja väitöskirjan edistäminen niiltä osin kuin mahdollista. Hyvällä aikataulutuksella ja yhteispelillä saa ihmeitä aikaan. :)
 
Alle kolmekymppisenä mäkin ajattelin, etten varmaan jaksaisi kolmevitosena mitään vauvaa hoidella. Nyt kun tuo kolmeviisikin alkaa uhkaavasti lähestyä, niin en pitäisi ollenkaan mahdottomana uutta vauvaa (jos siis olisi ollut harkinnassa). Kyllä mä vielä hyvin jaksaisin hoitaa ja valvoa.

Sun elämä kuullostaa sellaiselta, että todella nautit siitä. Älä siis turhaan hätiköi näin ison päätöksen kanssa. Niitä lapsia ei ole pakko tehdä alle kolmekymppisenä, niitä ei ole pakko tehdä yhtään jos siltä tuntuu. Kaikki suunnittelemasi asiat on varmasti helpompi toteuttaa ilman lasta. Kyllä sulla vielä on aikaa :) .
 
Jokainen omalla tavalla.
Jos susta tuntuu että tuo on sitä mitä sä haluat niin mene sen mukaan. Jos et halua muutamaan "ruuhkavuotta" jonka jälkeen on taas se oma rauha niin fine, elät sen mukaan. Moni tulee varmaan ihmettelemään, mutta elämä on sinun ja siinä sä teet omat päätökset.

Mä tulin äidiksi kolmekymppisenä. juuri sen takia kun vielä 27 ikäisenä mun elämä oli niin täydellistä! Ei huolta muista kuin itsestä, töitä ja opiskelua ja aikataulut tehty just mulle. Mutta jotenkin alko kaivata pienien jalkojen tassuttelua ja niin siinä sitten kävi että nyt oon kahden pojan äiti. Oma aika kortilla ja aamukahvi rauhassa on luksusta!! Mutta en päivääkään vaihtaisi pois. Mä saan sen aamukahvin juoda vielä joskus rauhassa..
 
lapsia ei ole pakko tehdä ja yleensä niitä saadaan, jos saadaan ja ap:llä alkanut jo paras hedelmällisyysikäkin menemään ohi. itseäni ei ole lapset hidastaneet ammattien hankkimista tai töihinmenoa. en usko lapsien olevan este ulkomaille muutollekaan. mutta, as said, kaikkien ei edes olisi suotavaa tehdä lapsia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja niin mutta:
kyllä sä sitä tulet katumaan, jos pistät opinnot ja uran ja työkokemuksen edelle. Ei niistä loppupeleissä enää niin paljon nautintoa, alkaa kaivata lasta, lapsenlapsia jne.

Niin, no siis en ole tehnyt vielä päätöstä suuntaan tai toiseen lopullisesti. Alkaa vain tuntua, että kun mun elämä alkaa nyt tuntua hyvältä ja nautittavalta, niin näinköhän mä oikeasti "tarvitsen" lasta.

Toki tuo mietityttää, että entä jos huomaankin vanhana, että haluan lapsen..Mutta toisaalta, en voi kyllä lähteä hankkimaan lasta jos ei ole fiilistä. Vielä hullumpaa olisi heittää kuuden vuoden koulutus ja työ hukkaan ja olla pistäättä niitä nyt edelle, kun en edes lasta kovasti tahdo. Ja joo, eihän niistä ole iloa siinä vaiheessa, jos kaipaa kovasti lasta, mut kun mulla tilanne se, että en nyt kaipaa. Ja onhan sitä muutakin tekemistä elämässä jos sisältöä kaipaa.

Toisaalta taas olisi pieni mielenkiinto omaa lasta kohtaan, mut eipä minusta nyt siihen olisi. Tilanne olisi ehkä erilainen, jos olisin valmistunut vaikka ammattikoulusta, saanut vakituisen kellokorttiduunin 19-vuotiaana ja muuttanut heti miehen kanssa yhteen, keskittynyt lähinnä kotielämään ja jättänyt harrastukset ja muut. Silloin saattaisi jo ollakin lapsia.
 

Yhteistyössä