taistelua endon kanssa

[helmy]

Hei vain kaikille,

kirjoittelen ihan ekaa kertaa tänne kaksplussan sivuille.

Meillä on tosiaan ongelmana endo. Esikoisemme saamiseksi tarvitsimme aikoinaan vuoden yrittämisen + endon kuivatteluhoidon + clomit ja luget.

Nyt olemme yrittäneet pikkukakkosta 10 kk ilman tulosta. Ei tavallaan mahdoton aika, mutta pahenevien endokipujen kanssa se on ollut aika piinaa. Nyt on sitten kokeiltu jo 4 kk clomeja + lugeja, kun gynekin oli huolissaan endon uusiutumisesta. Toivo uhkaa hiipua tässä vaiheessa. Seuraavan kerran tädin pitäisi tulla kylään nyt viikonloppuna ja olen jo ihan kauhuissani, miten jaksan taas ne kivut. Viime kuussa puhkes peräpukamatkin, kun taistelin mahakipujen kanssa.

Miehen kanssa juteltiin asiasta viikonloppuna ja sen mielestä me ei vaan olla "yritetty tarpeeksi". Ei siis halua vielä lähteä lääkärinpuheille mun kanssa. Toisaalta kyllä itse mietin, että jos siittiöiden laatu on huonontunut iän myötä. Mieheni kun polttaa tupakkaakin aika reiluun tahtiin ja stressaa työasioiden kanssa. Kyllä minäkin suostun kokeilemaan vielä kuukauden tai pari näin luomuna (clomitkin loppui), mutta sitten olisi parempi tarkistaa miehenkin tilanne. Alkaa tuntumaan jo siltä, ettei tästä selvitä enää ilman hoitoja (IUI taiI VF).

Onkos muilla kokemusta endosta? Kannattaako itse hakeutua yksityislääkärin kautta laparoskopiaan? Julkiselle puolelle me ei taideta vielä päästä pariin kuukauteen. Pelottaa vaan, että jos sinne laparoskopiaan joutuu jonottamaan puolikin vuotta. Leikkausta odottaessa ei ilmeisesti kannata ottaa kuivatushoitoa, kun se vaikeuttaa dignoosia operaatiossa. Vai pitäiskö mun vaan raahata tuo mies sinne lääkärin luo ja kokeilla keveämpiä hoitoja?

Aika vähän löytyy yleensä keskustelua endosta, joten olis ihana kuulla muiden kokemuksiakin.

 

[maari]

Tässä lyhykäisesti: mulla endo todettu skopiassa toissa maaliskuussa. siitä asti yritetty, takana neljä clomikuuria.skopiassa ei poltettu mitään, oli niin pientä vielä. nyt ensiviikolla aika gynen polille, siis julkisella puolella olen hoidossa ja huonossa sellaisessa. jos siellä ei tehdä nyt jotain radikaalimpaa- soittelen väestöliiton klinikalle että ottavat mut sisään ja keinohedelmöitykseen.

endon piti olla lievä, ei huolia lastensaannista.silti olen masiksen partaalla, vuosi ja neljä kk mennyt..... mene yksityiselle- pitkästyttävän julkisen hoidon aikana endo ehtii vaan pahentua kuten mulla.

 

[ludde]

Mulla todettiin endo n.7vuotta sitten. Sain lähetteen aluesairaalaan jossa tehtiin tähystysleikkaus. Sen jälkeen söin muistaakseni teroja jonkin aikaa ja sit 8 clomikuuria tuloksetta. Sit tuli aluesairaalan rajat vastaan ja sain lähetteen hesaan naistenklinikalle. Siellä kartoitettiin tilanne ja sen suurempaa estettä ei lapsettomuudelle ollut kuin mun pitkä kierto ja ovuloimattomuus. Miehen siittiöt oli ok. Tehtiin yks inseminaatio tuloksettomana sit ivf-hoidot joista tuoresiirto meni mönkään ja eka pas onnistui ja saimme pojan -04. Nyt olen taas ivf-hoidoissa ja kahden viikon päästä punktio ja alkionsiirto. Kuukautiset muuttui synnytyksen jälkeen säännölliseksi ja kivuttomiksi mut raskautta ei vaan kuulu. Endo tuskin on palannut mut en tiedä missä mättää. Tsemppiä teille!

 

[kuu-ukko]

Kokemusta endosta löytyy, ei kipujen vaan lappsettomuuden osalta.
Olet voinut lukeakin tämän meidän tarinamme täällä joskus aiemmin, mutta laitanpa sen kuitenkin uudelleen.

Lapsettomuus tekee todella kipeää. Sitä ei voi sellainen ihminen ymmärtää, jolle lastenteko on itsestäänselvyys, että niitä tulee kun vaan halutaan. Kyllä meilläkin meinasi usko loppua, että emmekö saa pientä omaa nyyttiä pitää sylissämme ja antaa sille rakkautta.

Tässä tämä meidän pitkän tarinan, joka päättyi monien kyynelten ja vuosien jälkeen onnellisesti; terve ja suloinen poika.

Vuosi siinä yritettiin, ei tärpin tärppiä. Kävin gynen vastaanotolla ja hän totesi endoa, no voi ei !. No se leikattiin tähystämällä pois ja ei muuta kuin yritystä, sillä paikat on kunnossa, sanoi lääkäri. Yritettiin lähes vuosi, mitään ei kuulunut. Itkettiin ja mietittiin mitä tehdään ? No soitin yksityiselle klinikalle, jossa aivan ihanan sympaattinen henkilökunta otti meidät keskustelemaan jatkoista. Päädyimme raskaisiin koeputkihedelmöityshoitoihin. Siinä sitä pistettiin, kasvatettiin munasoluja, kerättiin ne pois, hedelmöitettiin ja siirretiin. Mutta joka kerta sama lopputulos piinallisten kahden viikon jälkeen; negaa Yhden plussasin, mutta kesken meni rv 5.

Endokin siinä kasvoi, joten jouduin avoleikkaukseen. Se onnistuikin hyvin, sillä saatiin kuulemma kaikki pesäkkeet poistettua. Aateltiin kokeilla vielä kerran(kuudes siirto), jos ei nyt niin sitten saa olla taukoa ja huilataan vähän aikaa. Viimeinen toivomme oli pakastealkiossa. Kyllä siinä oli peukut ja varpaat pystyssä sen pari viikkoa. Testasin plussan aamulla viideltä, voi niitä onnenkyyneleitä, joita kuivasin istuessani vessassa. Ensin tuli mieleen, että voiko olla totta ja toivoi kaikken päättyvän onnellisesti .
Yhdeksän kuukautta siinä jännättiin ja sitten sylissämme oli yli viisi vuotta hartaasti toivottu vauva.

Pikkukakkosta yritimme reilun puoli vuotta omin neuvoin, mutta tuloksetta. Niinpä päätimme aloittaa ivf-hoidot ja onnistuttiin ekalla hoitokerralla saamaan pikkukakkonen alulle. Pakkaseenkin jäi vielä kuusi alkiota odottelemaan tulevaa. Nyt rv 28+1.

Sydämeni pohjasta toivon teille taivaantäydeltä plussasäteitä mahdollisimman pian, mieluummin luomuna, mutta myös hoidot ovat todella mahtava keksintö auttamaan meitä lasten saannissa.

 

[Ami]

\

Aika vähän löytyy yleensä keskustelua endosta, joten olis ihana kuulla muiden kokemuksiakin.

Hei vaan Helmy ja muut !

Ajattelin tähän kysymykseen vastailla, että endosta löytyy paljon keskusteluja sivuilla www.endometrioosiyhdistys.fi joilla myös minä kirjoittelen, endometrioosia kun on kuulemma myös minulla ja toisessa munasarjassani endometriooma (suklaakysta). Leikkausjonossa olen julkiselle puolelle. Mutta tässä nyt olen miettinyt että jaksaakko odottaa milloin mahd.pääsen leikkaukseen sinne, vai mennäkkö yksityiselle, jonne ei leikkausjonoja olisi, hinta vain mietityttää.
Lapsensaanti haaveita myös meillä mieheni kanssa. Aloitus tosin vasta alussa. Mutta ikääkin on jo ehtinyt kertyä ja nyt sitten lisäksi keväällä tämän endo tuomion sain, niin pelko on kasvanut että mitenkähän luomuna lapsen saanti onnistuu...
Mutta, tsemppiä ja plussasäteitä toivottelen ! =)

 

[helmy]

Kiitos kaikille vastaajille. Helpotti mieltä, kun sai purkaa vähän ajatuksia ja kuulla ymmärtäviä vastauksia. Kiitos!

Tänään sitten alkoi aamulla vatsakivut... Täti ei siis osannut mennä taaskaan väärään osoitteeseen. Kivut olivat aamulla sen asteisia, ettei töihinlähdöstä tullut mitään. Näin taitaa mennä taas seuraavat 7-8 päivää. Pakko varmaan aloittaa kuivatuskuuri, kunhan vuotoa näkyy. En halua menettää työpaikkaa ja vastuullisia hommia tämän takia. Pääparallekin voi tehdä hyvää tauko kuumeilusta, kun välillä tuntuu ettei mitään muuta osaa ajatellakaan. Tuntuu ihan käsittämättömältä, miten maailman luonnollisin asia ei vain tapahdu...

Taidan siis luovuttaa tältä erää ja toivoa, että kuivatuskuuri nujertaisi endoa tarpeeksi. Kuurin loputtua raahaan kyllä miehen heti lääkäriin (yksityiselle) ja aloitetaan taas tutkimukset ja toivottavasti hoidot pikemmiten.

Onnea muille ja plussasäteitä syksyisiin iltoihin.

 

[minsku]

Moi,

minun sisälmys on ilmeisestikkin täynnä endoa, jos lääkärin puheisiin on uskominen.

Ensinmäinen lapsemme syntyi -99, vuoden yrittämisen jälkeen. Olimme puhuneet mieheni kanssa, että nyt pikku hiljaa lääkärille. Ehkäisyä emme oikeastaan ensinmäisen syntymän jälkeen juuri käyttäneet. Toivottua tulosta ei kuitenkaan saatu aikaan ja syksyllä 2000 aloimme ravaamaan uudelleen lääkäreillä. Tammikuussa 04 minulle tehtiin vatsaontelon tähystys jossa yleensäkkään vasta selvisi, että endohan se siellä.
Minulle siitä vaan ei ole mitään haittaa - jolle tätä lapsettomuutta oteta huomioon. Toukokuussa kävimme viimeisen kerran lääkärillä joka sanoi, että koska mitään muuta syytä meistä ei löydy on lapsettomuus endon vika. Leikkaamaan he eivät vielä ainakaan suostuneet koska sitä oli siellä paljon, esim. paksusuoleen kiinnittyneenä. Keinohedelmöitystä hän ehdotti (onnistumismahdollisuus 25%). En suostunut, mieheni olisi kyllä.

Olimme tosin jo ennen viimeistä lääkärissä käyntiä luopuneet toisesta lapsesta mutta kyllähän lääkäri viimeisen naulan siihen arkkuun laittoi.
Aikaa siis ensinmäisen lapsen syntymästä on nyt n. 6,5v ja viimeisestä lääkärissä käynnistä reilu vuosi ja minä olen raksaana!
Tosin vasta kuudennella viikolla, mutta kuitenkin... No, matka maaliskuun loppuun on pitkä, täytyy toivoa että monen vuoden odotus palkitaan.

Jaksamisia!!!