Taitaa tulla avioero... väärien perunoiden takia...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja paha mieli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Tuleeko sulla koskaan ajatus laittaa ulostuslääkettä sen miehen ruokaan?
(meinasin kirjoittaa myrkkyä, koska se tuli ensin mieleen.)

Mä en tommoseen suostuis, mua ei kohdeltais noin. Miten sä voit olla noin ahkera, miksi sä viitsit? Mitä sä saat muuta ku vaivaa?

Syy miksi mä viitsin ja jaksan on niinkin säälittävä kun se, että toivon joskus kuulevani kiitosta. Että mieheni joskus arvostaisi mitä teen ja ymmärtäisi kehua mua. Huomaisi miten väsynyt olen, mutta en valita vaan teen sen minkä pitää. Toinen syy on tietenkin se, että tämä on helpompaa. Helpompaa kun kuunnella sitä korvia vihlovaa huutoa kun joku on tekemättä. Helpompaa kun sydän rinnassa hakaten perääntyä sitä punaista, sylki suusta lentävää naamaa. Helpompaa kun joutua katselemaan kun pieni rakas lapseni jäykistyy pelosta ja alkaa lohduttomasti itkemään.

Mieheni on aina ollut omalla tavallaan vaativa ja mä oon jostain syystä halunnut miellyttää. Pelännyt, että en kelpaa muuten. Tänään vaan tuntui, että tuo oli jo liikaa. Jotenkin tajusin, että mä tule koskaan kelpaamaan, olemaan riitävän hyvä, tein mä mitä tahansa. En jaksa enkä kykene tähän enää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja paha mieli:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Tuleeko sulla koskaan ajatus laittaa ulostuslääkettä sen miehen ruokaan?
(meinasin kirjoittaa myrkkyä, koska se tuli ensin mieleen.)

Mä en tommoseen suostuis, mua ei kohdeltais noin. Miten sä voit olla noin ahkera, miksi sä viitsit? Mitä sä saat muuta ku vaivaa?

Syy miksi mä viitsin ja jaksan on niinkin säälittävä kun se, että toivon joskus kuulevani kiitosta. Että mieheni joskus arvostaisi mitä teen ja ymmärtäisi kehua mua. Huomaisi miten väsynyt olen, mutta en valita vaan teen sen minkä pitää. Toinen syy on tietenkin se, että tämä on helpompaa. Helpompaa kun kuunnella sitä korvia vihlovaa huutoa kun joku on tekemättä. Helpompaa kun sydän rinnassa hakaten perääntyä sitä punaista, sylki suusta lentävää naamaa. Helpompaa kun joutua katselemaan kun pieni rakas lapseni jäykistyy pelosta ja alkaa lohduttomasti itkemään.

Mieheni on aina ollut omalla tavallaan vaativa ja mä oon jostain syystä halunnut miellyttää. Pelännyt, että en kelpaa muuten. Tänään vaan tuntui, että tuo oli jo liikaa. Jotenkin tajusin, että mä tule koskaan kelpaamaan, olemaan riitävän hyvä, tein mä mitä tahansa. En jaksa enkä kykene tähän enää.

Taitaa miehes olla pahimmanlaatuinen narsisti!!!! Ja se ei siitä tule parantumaan! Joten kannattais miettiä eroa. Voisit vaikka löytää sellaisen miehen jolta saisit arvostusta ja kiitosta
 
Kuulostaa todella pahalta. Miehesi käyttää henkistä väkivaltaa. Onko ollut tuollainen pitkään? Kannattaa todella miettiä, onko tuollainen elämä mistään kotoisin.
 
Etkö voisi hetkeksi lähteä jonnekin, esim. vanhemmillesi? Saisi miehesi itse ostaa ja keittää ne jauhoiset perunansa ja tehdä muutkin työt... ei oliskaan kaikki valmiina kun kotio saapuu..
 
Alkuperäinen kirjoittaja paha mieli:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Tuleeko sulla koskaan ajatus laittaa ulostuslääkettä sen miehen ruokaan?
(meinasin kirjoittaa myrkkyä, koska se tuli ensin mieleen.)

Mä en tommoseen suostuis, mua ei kohdeltais noin. Miten sä voit olla noin ahkera, miksi sä viitsit? Mitä sä saat muuta ku vaivaa?

Syy miksi mä viitsin ja jaksan on niinkin säälittävä kun se, että toivon joskus kuulevani kiitosta. Että mieheni joskus arvostaisi mitä teen ja ymmärtäisi kehua mua. Huomaisi miten väsynyt olen, mutta en valita vaan teen sen minkä pitää. Toinen syy on tietenkin se, että tämä on helpompaa. Helpompaa kun kuunnella sitä korvia vihlovaa huutoa kun joku on tekemättä. Helpompaa kun sydän rinnassa hakaten perääntyä sitä punaista, sylki suusta lentävää naamaa. Helpompaa kun joutua katselemaan kun pieni rakas lapseni jäykistyy pelosta ja alkaa lohduttomasti itkemään.

Mieheni on aina ollut omalla tavallaan vaativa ja mä oon jostain syystä halunnut miellyttää. Pelännyt, että en kelpaa muuten. Tänään vaan tuntui, että tuo oli jo liikaa. Jotenkin tajusin, että mä tule koskaan kelpaamaan, olemaan riitävän hyvä, tein mä mitä tahansa. En jaksa enkä kykene tähän enää.


Harvoinpa tuollaiset ihmiset osavat sitä kiitosta antaa. Päinvastoin.
usein pahenee vain ja siitä on seuraava askel fyysinen väkivalta.
Mä en uskaltais olla tuommoisen ukon kans hetkeäkään ja varsinkin kun siinä on vielä lapsiakin mukana.
Onko sellainen parisuhde hyvä, jos täytyy yrittää pelon vallassa toista miellyttää, että se ei vaan hermostu?

 
kuulostaa aika samalle kun mun ex.. aina valittaminen että en muka siivoa vaikka en muuta ehtinyt tekemäänkään kun käydä kaupassa, siivota ja hoitaa vauvaa. kerran sitten hinkkasin saunan ja vessan niin että sormet oli verillä ja ei varmasti tahran tahraa koko kylppärissä ja sitten saan huudot siitä että olen käyttäny liikaa pesuainetta :headwall: lähin mitään kertomatta pois kotoa sillä aikaa kun mies oli töissä

*muoks: siis toi on vain murunen siitä kaikesta sonnasta jota se mun niskaan kaato
 
Onko tuo homma mennyt aina noin vai muuttunut vasta myöhemmin?
Olipa niin tai näin, jotain on miehes päässä vinksallaan. Ei kukaan normaali ihminen kohtele toista noin.
Kuulostaa todella pahalta. Sinuna ottaisin lapsen ja lähtisin, jättäisin miehen siivoomaan omat sotkunsa ja tekemään itte ruokansa.
Soita vaikka lähimpään turvataloon, vai mikä sen nimi olikaan.Sinne ne ei miestä päästä.
 
Miksi olet tuollaiseen lähtenyt eli mitä tuosta suhteesta saat. Ei osasi kuulosta vaimon roolilta, vaan orjan. Mies käyttää sinua häikäilemättä hyväksi ja vielä suret eroa. Ilmeisesti itsetuntosi on nolla. Nyt on aika ryhdistäytyä ja ruveta arvostamaan itseäsi. Ja sanoa miehelle, että jos asiat ei tule kuntoon, lähdette. Et todellakaan pyytele anteeksi perunoita...
 
Miehesi vaikuttaa narsistilta.

Ei tuollainen ole rakkautta- tunnetko itse miestä kohtaan mitään?

Googleta "läheisriippuvuus"

Keskustele miehesi kanssa. Jos hän haluaa pitää sinut ja lapsenne luonaan, niin varaa ensimmäinen yhteinen perheneuvola-aika ja menette sinne... On mahdollista saada muutos asioihin. Muuten älä jää. Ei tuollaista todellakaan tarvitse jaksaa.
 
:o Ja sinä hyväksyt tuollaisen kohtelun? Siivoat ja puunaat kiltisti?

Jos miehellä ei ole pienintäkään kiinnostusta YHTEISEN kotinne ja YHTEISEN lapsenne hoitoon, niin sitten kyllä lähde sieltä ja äkkiä. Mutta muistutan että kannattaa ensin yrittää muuta ratkaisua, ota asia puheeksi, ilmoita vaikka ryhtyväsi hoitamaan ainoastaan ajalla 8-16 lasta yksin, loppuaika puoliksi, ja lopettavasi yksin siivoamisen ja ruoka- ja pyykkihuollon, ja että tästä eteenpäin kaikki tehdään yhdessä jos tehdään. Muutoin et jaksa ja sinun täytyy lähteä.
 

Similar threads

Yhteistyössä