V
vierailija
Vieras
Siis huolet, joista kärsin, ovat täysin äitini syytä ja äitini vika. Äitini pakotti minut ajattelemaan omista kyvyistäni ja mahdollisuuksistani kaikenlaista pahaa, hänen syytään on, että elämäni on nyt pahaa, ilkeää, synkkää, negatiivista ja ilkeää. Äitini vika, että suhtaudun positiivisesti huoliin, siis että mietin niitä, annan niille tilaa ja merkitystä. Aikaisemmin en piitannut äitini kehittelemistä uhista, mutta hän painosti ja haukkui minua niin kauan, että lopulta romahdon parikymppisenä ja sen jälkeen, tajuan sen nyt, olen kärsinyt siitä, mitä se paska minulle halusikin tuottaa, eli ahdistusta kaikenlaisesta, mistä ikinä vain voikaan olla huolissaan.
Olen todella katkera häntä kohtaan siitä. Hän oli ilmeisesti kateellinen lapselleen, joka ei tajunnut, mitä huolehtimista elämässä ja ihmissuhteissa oikein on? Kaikki sujuu niin kuin on tarkoitettu ja omalla painollaan, mutta ei! Äitini päätti ja halusi istuttaa mieleeni ajatuksen, että kaikki on minun syytäni ja omaa vikaani ja oli siis niin paha minua omaa lastaan kohtaan, ettei ilkeä vihamieskään voisi olla paljoa pahempi. Olen aivan lamaantunut jokaisen huolen alle, josta se kakkapääaivo teki minulle ongelman.
Ja sitten se kehtaa nyt vielä kun olen aikuinen välillä ikään kuin pahoitella, miten mä otan kaiken niin hirveän vakavasti! Niiin! Kenenköhän syy? Ihan on hänen oman itsensä syy. Hän ei koskaan auttanut minua missään, sanoi vain, mikä kaikki on minussa pielessä ja vialla, ja miten minusta kärsitään ja miten minun pitää kantaa sitten huolta siitä, mutta enhän mä niitä asioita mitään osannut korjata. Eikä hän auttaa. Niin mitä vitun hyötyä niistä oli sitten olla huolissaan? Mutta tämä vammainen vampyyri vaati, että niistä kannetaan huolta ja oma ilo itsestä tapetaan. Mä vielä tapan sen akan viimeisinä päivinään, pilaan hänen vanhuutensa. Mietin vain, että miten.
t.surullinen ameeba
Olen todella katkera häntä kohtaan siitä. Hän oli ilmeisesti kateellinen lapselleen, joka ei tajunnut, mitä huolehtimista elämässä ja ihmissuhteissa oikein on? Kaikki sujuu niin kuin on tarkoitettu ja omalla painollaan, mutta ei! Äitini päätti ja halusi istuttaa mieleeni ajatuksen, että kaikki on minun syytäni ja omaa vikaani ja oli siis niin paha minua omaa lastaan kohtaan, ettei ilkeä vihamieskään voisi olla paljoa pahempi. Olen aivan lamaantunut jokaisen huolen alle, josta se kakkapääaivo teki minulle ongelman.
Ja sitten se kehtaa nyt vielä kun olen aikuinen välillä ikään kuin pahoitella, miten mä otan kaiken niin hirveän vakavasti! Niiin! Kenenköhän syy? Ihan on hänen oman itsensä syy. Hän ei koskaan auttanut minua missään, sanoi vain, mikä kaikki on minussa pielessä ja vialla, ja miten minusta kärsitään ja miten minun pitää kantaa sitten huolta siitä, mutta enhän mä niitä asioita mitään osannut korjata. Eikä hän auttaa. Niin mitä vitun hyötyä niistä oli sitten olla huolissaan? Mutta tämä vammainen vampyyri vaati, että niistä kannetaan huolta ja oma ilo itsestä tapetaan. Mä vielä tapan sen akan viimeisinä päivinään, pilaan hänen vanhuutensa. Mietin vain, että miten.
t.surullinen ameeba
