Meillä tyttö 4v kyselee monesti, että "mitä, mitä sää äiti sanoit" ja mä oon luullu, että se vaan matkii mua, kun mä en monestikaan autossa kuskin paikalla kuule, mitä tyttö takana sanoo enkä voi siinä sitten alkaa taaksepäinkään kattomaan, kun ajan.
Oon luullu, että on vaan valikoiva kuulo, kun ei tee mitä pyydetään läheskään aina. Luullu, että kuuluu vaan ikään, kun eikös se niin oo, että alle 3v tekee "kaiken mielellään" ja siitä yli sitten alkaakin sellanen vaihe, että mikään ei enää ookaan niin kivaa, auttaminen siis mm. ja lelujen kerääminen.
Mä oon miettiny, että miksi meidän perheestä on tullu huutosakki, tuntuu, että mitään ei saa perille ku huutamalla, tai siis että pitää ihan reilusti korottaa ääntä ja sanoa tosi selvästi kaikki. Sitä myöten sitten pienempikään 2v ei aina usko, kun pienellä äänellä komentaa, kun tuosta "huutamisesta" on tullu jo ihan normaali tapa.
Tiistaina karjuin ihan kunnolla tuolla tien päällä, kun 4v ei kuullu mitään sinne n. 50 metrin päähän, missä meni. Luulin, että ei vaan halua kuulla, kun oli jokin kiire päästä siskostaan paljon edelle juttu menossa.
Keskiviikkona sitten 4v neuvolassa todetaan, että tyttö ei kuule kunnolla, laitto 40 desipelin (miten lie kirjotetaan) äänet ja ei kuullu, kuulemma jo 20 desipelin äänet pitäis kuulla. Kuiskausta kokeiltiin, ei reagointia. Nyt ollaan sitten tuohon kiinnitetty kotonakin huomiota, kuiskittu aika kovastikin ja puhuttu hiljaa, niin ei se tosiaan kuule. Monesti vaan sanoo, että "joo" ja sitten me ihmetellään, että miksi se sanoo joo, mutta ei tottele. No, kun se ei kuule, niin toteaa vaan joo.
On kyllä paha mieli, kun tuota ei millään olla kukaan ei me eikä vieraat tajuttu aiemmin. Nyt sen kyllä huomaa ihan selvästi, kun asiaan osaa kiinnittää huomiota. Ens viikolla on lääkäri ja siellä sitten katotaan korvat ja katotaan, mitä asialle voi tehdä. Jos ei ole mitään näkyvää vikaa, niin uusitaan testi kai jossain vaiheessa. Korvatulehduksiakaan ei oo yhtään ollu, että ei mitenkään olis osannu edes miettiä, että korvissa vois jotain olla...
Toisaalta nyt sitten myös helpottaa, kun tietää, että miksi me ollaan koko ajan pikkuhiljaa sitä ääntä alettu korottaan ja "huutamaan". Siitä on tullu sellanen niinku refleksi jo, kun tietää, että toinen ei muuten tottele. Mutta kuitenkaan sitä ei ole osannut ajatella, että syy on siinä, että toinen ei kuule kunnolla. :/ :'(
Oon luullu, että on vaan valikoiva kuulo, kun ei tee mitä pyydetään läheskään aina. Luullu, että kuuluu vaan ikään, kun eikös se niin oo, että alle 3v tekee "kaiken mielellään" ja siitä yli sitten alkaakin sellanen vaihe, että mikään ei enää ookaan niin kivaa, auttaminen siis mm. ja lelujen kerääminen.
Mä oon miettiny, että miksi meidän perheestä on tullu huutosakki, tuntuu, että mitään ei saa perille ku huutamalla, tai siis että pitää ihan reilusti korottaa ääntä ja sanoa tosi selvästi kaikki. Sitä myöten sitten pienempikään 2v ei aina usko, kun pienellä äänellä komentaa, kun tuosta "huutamisesta" on tullu jo ihan normaali tapa.
Tiistaina karjuin ihan kunnolla tuolla tien päällä, kun 4v ei kuullu mitään sinne n. 50 metrin päähän, missä meni. Luulin, että ei vaan halua kuulla, kun oli jokin kiire päästä siskostaan paljon edelle juttu menossa.
Keskiviikkona sitten 4v neuvolassa todetaan, että tyttö ei kuule kunnolla, laitto 40 desipelin (miten lie kirjotetaan) äänet ja ei kuullu, kuulemma jo 20 desipelin äänet pitäis kuulla. Kuiskausta kokeiltiin, ei reagointia. Nyt ollaan sitten tuohon kiinnitetty kotonakin huomiota, kuiskittu aika kovastikin ja puhuttu hiljaa, niin ei se tosiaan kuule. Monesti vaan sanoo, että "joo" ja sitten me ihmetellään, että miksi se sanoo joo, mutta ei tottele. No, kun se ei kuule, niin toteaa vaan joo.
On kyllä paha mieli, kun tuota ei millään olla kukaan ei me eikä vieraat tajuttu aiemmin. Nyt sen kyllä huomaa ihan selvästi, kun asiaan osaa kiinnittää huomiota. Ens viikolla on lääkäri ja siellä sitten katotaan korvat ja katotaan, mitä asialle voi tehdä. Jos ei ole mitään näkyvää vikaa, niin uusitaan testi kai jossain vaiheessa. Korvatulehduksiakaan ei oo yhtään ollu, että ei mitenkään olis osannu edes miettiä, että korvissa vois jotain olla...
Toisaalta nyt sitten myös helpottaa, kun tietää, että miksi me ollaan koko ajan pikkuhiljaa sitä ääntä alettu korottaan ja "huutamaan". Siitä on tullu sellanen niinku refleksi jo, kun tietää, että toinen ei muuten tottele. Mutta kuitenkaan sitä ei ole osannut ajatella, että syy on siinä, että toinen ei kuule kunnolla. :/ :'(
En oo tuotakaan ikinä tajunnu. Voi että mä oon tyhmä :headwall: 