R
ressie
Vieras
Minulla oli tuossa pari vuotta sitten sellainen pätkä että opiskelin sillä työmarkkinatuella sen kaksi vuotta. No senhän pärjäsi vielä ihan hyvin ja menot sopeutui tuloihin, mutta mitään ei kyllä jäänyt säästöön. Sitten minun täytyi olla koulussa vielä puoli vuotta opintotuella kun tein opinnäytetyötä, jonka olisi periaatteessa pitänyt tulla valmiiksi parissa kuukaudessa, mutta se venyi koska tuli niin kamala stressi raha-asioista että aloin saamaan jotain ihmeen paniikkikohtauksia ja menin ihan lukkoon jos piti sitten ajatella jotain muuta stressaavaa juttua kuten opinnäytetyötä. Vetäsin sitte vielä hirveät stressit siitäkin, että kun valmistun niin mitäs sitten jos oikeasti pääsen töihin ja pitää oikeasti ottaa vastuuta omista hommistaan. En sentäs mistään ihmishengistä olisi ollut vastuussa, mutta tärkeää työtä kuitenkin. Rahastressi laukaisi minussa siis jonkin stressireaktion joka on sittemmin toistunut aina kun vähänkin jotain stressin aihetta. Valmistumisesta on nyt siis vuosi ja olen ollut koko aika työttömänä päivärahoilla, jotka ei tunnu riittävän mihinkään. Joka kuukausi on 1-2 viikkoa kun kituutan jollain parilla kympillä ruat itselle ja kolmelle lapselle tai yritän kynsiä pakastimen uumenista jotain syötävää. Äidin ja yhden kamun kans lainaillaan jatkuvasti toisiltamme rahaa silloin kun toisella on ja toisella ei. Soskuun jos kehtaan mennä hakemaan rahaa niin heidän laskujen mukaan mulle kuuluu antaa vain semmoset 17e kuussa. Sieltä lähti pois se yksi ainoa järkevä ihminen mikä siellä on aiemmin antanut minulle harkinnanvaraista tukea kun se tiesi että haen vain silloin kun olen oikeasti niin p-a että hyvä että ruokaa saa ja laskut laahaa kaikki jäljessä. Se laskujen jäljessä oleminen alkoi silloin kun putosin sille opintotuelle ja siitä jäi pysyvä vaiva. Luottotiedotkin kerkesi tässä vuoden aikana mennä kun kehtaan laittaa lasten ruan laskujen edelle. Muutamaan kertaan ollut sähköjen katkeaminen lähellä ja aina on vähän vuokrarästejä muttei sentäs niin paljon että kaupungin vuokrataloilta sais häädön. Koko ajan on ollut kauhea työnhaku päällä enkä todellakaan huvikseni istu kotona. Sain kotona kyykkimisestä tarpeeksi jo silloin kun lapset oli pieniä ja työ johon valmistuin on aikalailla lapsuuden unelma-ammatti. Siitäkin huolimatta nyt työkkäri on alkanut ahdistelemaan, että karenssia vaikka olen heidänkin määräämiä töitä hakenut vaikkei ne ole minun alan töitä enkä ole edes varma että pystyn niitä fyysisesti tekemään. Kunto on mennyt ihan kuralle tässä 1,5 vuoden aikana ja paino on noussut monta kymmentä kiloa kiitos sen perhanan stressin ja sen aiheuttamien univaikeuksien. Sanokaapa mulle jotain hyviä vinkkejä miten saisin tilannetta korjattua kotikonstein. raha-asioita, stressinhallintaa taikka painonlaskua saapii käsitellä.