I
ihmettelen myös
Vieras
Niin, siis mun mielestä teillä nyt on isompikin ongelma käsissä kuin se, että tuleeko kotitöistä kiitosta. Meinaan siis tuota teidän taloudellista jakoa.
M
m&mm
Vieras
Meillä myös mies olisi ollut sitä mieltä että minun kuuluu maksaa edelleen osuuteni kaikista kuluista, koska minulla on säästöjä. En suostunut, koska hoidan meidän yhteistä lasta ja kotia. Jos hän olisi jäänyt kotiiin hoitovapaalle, enhän olisi häntäkään vaatinut myymään omaisuuttaan jotta saisi olla kotona. Tämä hieman kiristää välejä, mutta en voi suostua sellaiseen mikä tuntuisi epäoikeudenmukaiselta.
J
Joskus toisinkin
Vieras
Me olemme avoliitossa ja meillä taas on mies siirtänyt omaa omaisuuttaan minun nimiini ja olemme myös hoitaneet asiat niin että jos toiselle tapahtuu jotakin niin toinen ei jää tyhjänpäälle. Hänen mielestään avovaimon ja lapsen tulevaisuus tulee olla turvattu jos jotain odottamatonta sattuu. Saman turvan kai saisin automaattisesti jos olisimme avioliitossakin.
Nyt kotona ollessani hän ei koskaan oleta että osallistuisin johonkin perheen tai asunnon kuluihin vaikka kyllä tietysti silloin tällöin ostan ruokaa ja lapselle jotain vaatetta. Mieheni hoitaa itseasiassa kaiken muun. Jos itselleni haluan jotain niin hän mielellään olisi avustamassa jos itselläni ei olisi rahaa. Olen vain nyt jättänyt ns. turhat shoppailut väliin ja tyydyn vähän vähempään.
Nyt kotona ollessani hän ei koskaan oleta että osallistuisin johonkin perheen tai asunnon kuluihin vaikka kyllä tietysti silloin tällöin ostan ruokaa ja lapselle jotain vaatetta. Mieheni hoitaa itseasiassa kaiken muun. Jos itselleni haluan jotain niin hän mielellään olisi avustamassa jos itselläni ei olisi rahaa. Olen vain nyt jättänyt ns. turhat shoppailut väliin ja tyydyn vähän vähempään.
P
pöyristynyt
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja m&mm:
Pakko sanoa, että uskomatonta.
Mistä tällaisia miehiä löytyy? Kysehän ei ole enää edes varsinaisesti raha-asioista, vaan tuollainenhan on jo todella törkeää ja välinpitämätöntä omaa vaimoa/avovaimoa kohtaan, siis täydellistä kunnioituksen ja rakkauden puutetta. Miehesi olisi siis tahallaan laittanut sinut tiukille rahojen kanssa, vaikka teillä on olevinaan yhteinen perhe. Tunteeton, tai sitten äärimmäisen pihi.
Itse en voisi ikinä kuvitella, että oma mieheni kiristäisi minua tuollaisella. Hoidanhan kuitenkin HÄNEN lastaan (ok, minunkin) kotona jonka takia en nimenomaan VOI mennä töihin ja tienata.
S
symppaan, mutta...
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap vastaa..:
Keskustelu kannattaa aloittaa ENNEN kuin suuttuu, muuten siitä syntyy kertomasi kaltainen riitelyn ja mökötyksen kierre. Totta kai mies puolustautuu, kun hänestä tuntuu että yks kaks hyökkäät syytösten kanssa kimppuun - miten itse reagoisit, jos olisit omasta mielestäsi elellyt ns. tavallista arkea, ja yhtäkkiä miehesi raivostuisi jostain mitä et itse ollut hoksannut ajatella?
Totta kai ihannemaailmassa mies toisi ruusuja ja huomioisi ja kiittäisi, mutta jotkut on vaan niin putkiaivoja, että kun yhteiselo jatkuu vuodesta toiseen, se muuttuu normaaliksi elämäksi jota nyt vaan elellään eikä niin mietitä.
Enkä tarkoita että tässä olisi SYY sinussa, mutta tuskin se on miehessäkään, vaan kuulostaa siltä että teidän kommunikointi ei toimi vaan on juuttunut tuohon patoamis-raivoamis-mökötys -haitariin. Jos asioita haluaa muuttaa, kannattaa keskustella niistä rauhallisen järkevästi, perustellen ja syyttelemättä.
Raha-asiat kieltämättä kuulostaa aika kummallisilta..
R
Rollepa
Vieras
Toivottavasti ap:n lakko puree.
Täytyy kuitenkin vastata ihmettelijöille sen verran, että minäkin myin autoni äitiyslomalla ollessani, ja olen niillä rahoilla
Täytyy kuitenkin vastata ihmettelijöille sen verran, että minäkin myin autoni äitiyslomalla ollessani, ja olen niillä rahoilla
R
Rollepa
Vieras
Toivottavasti ap:n lakko puree.
Täytyy kuitenkin vastata ihmettelijöille sen verran, että minäkin myin autoni äitiyslomalla ollessani, ja olen niillä rahoilla
Täytyy kuitenkin vastata ihmettelijöille sen verran, että minäkin myin autoni äitiyslomalla ollessani, ja olen niillä rahoilla
R
Rollepa
Vieras
äääh, sorry, painelin vähän liian innokkaasti näitä näppäimiä.
Niin, siis.. jatkan, että olen auton myynnistä säästyneillä rahoilla tehnyt sitten kaikkea pientä kivaa - ja olen myös äärettömä tarkka siitä, että minulla on "omaa rahaa" vaikka kuinka olen äitiys- tai hoitovapaalla. Se on osa sitä itsenäisyyttä, jota äitiys tai mikään muukaan ei minulta vie pois. Autoni myin, koska käytin sitä lähinnä työmatka-ajoihin ja koska en ole töissä, en myöskään pahemmin tarvitse autoa. Bussilla pääsee ilmaiseksi, ja joskus tiukan paikan tullen voi hyvällä omallatunnolla ottaa taksin.
Meillä on ainakin raha-asiat hoidettu niin, että molemmat vastaa omista menoistaan ja jos ja kun en kotonaolon takia pysty kaikkiin kuluihin yhtäläisesti osallistumaan, hoitaa mies ne.
Niin, siis.. jatkan, että olen auton myynnistä säästyneillä rahoilla tehnyt sitten kaikkea pientä kivaa - ja olen myös äärettömä tarkka siitä, että minulla on "omaa rahaa" vaikka kuinka olen äitiys- tai hoitovapaalla. Se on osa sitä itsenäisyyttä, jota äitiys tai mikään muukaan ei minulta vie pois. Autoni myin, koska käytin sitä lähinnä työmatka-ajoihin ja koska en ole töissä, en myöskään pahemmin tarvitse autoa. Bussilla pääsee ilmaiseksi, ja joskus tiukan paikan tullen voi hyvällä omallatunnolla ottaa taksin.
Meillä on ainakin raha-asiat hoidettu niin, että molemmat vastaa omista menoistaan ja jos ja kun en kotonaolon takia pysty kaikkiin kuluihin yhtäläisesti osallistumaan, hoitaa mies ne.
S
stand up for yourselves
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Rollepa:
Niin, mutta mistä hoitovapaalainen taikoo _omaa rahaa_?? Jos ei siis ole autoa tms mitä myydä. Jos saat 500e max kuukaudessa tilille, ja osallistut yhteisiin menoihin, niin mistä ihmeestä saat _omaa rahaa_, kysyn minä? Tietenkin se, joka on töissä ja tienaa, on velvollinen antamaan hoitovapaalaiselle rahaa. Sehän on täysin päivänselvää!!
Oma mieheni ainakin laittaa tililleni joka kuukausi tietyn summan.
G
grier
Vieras
Minulle myös mies siirtää isomman summan tilille aina kun kassa alkaa hiipua. Hän myös maksaa jos shoppailemme yhdessä. Olen todellakin tarkka siitä että on "omaa rahaa" tilillä =).
S
sirkkisss
Vieras
moni mies maksaa hyvitystä vaimolleen, joka jää hoitovapaalle. Koska vaimon tulot pienenvät ja hän hoitaa yhteistä lasta mies ikäänkuin maksaa palkkaa vaimolle siitä. Mun mielestä riittää että vaimon hoitoraha tai kotihoidontuki tai vast. on vaimon ' omaa rahaa' ja mies maksaa asuntolainat + muut juoksevat kulut.
M
mietipä ap tätä
Vieras
Meillä myös mies ei suostunut elättämään perhettään hoitovapaani aikana, vaan maksoimme menot puoliksi. Siinä asiassa pidin pääni, että kun kerran minä hoidin lapset, niin sain vastaavan summan hyvitystä mieheltä lainanlyhennyksiin kuin mitä hänen osuutensa olisi ollut hoitomaksuista, jos lapset olisivat olleet kunnallisessa päivähoidossa. Käytönnössä siis miehen tulot/menot eivät muuttuneet hoitovapaani takia lainkaan, koska jos hän ei olisi maksanut hoitomaksua minulle, niin hän olisi joutunut sen maksamaan sitten kunnalle.
K
kynsilaukkaajatar
Vieras
Avioliitossa on muuten puolisoiden elatusvelvollisuus eli se, ettei toinen puoliso suostu elättämään vanhempainvapaalla olevaa puolisoaan on outo! Mitä, jos toinen teistä jäisi työttömäksi? Kyllähän silloinkin toisen pitäisi elättää... ja tässä vielä kyse yhteisten lasten hoitamisesta.
En tarkoita rahan siirtämistä toisen tilille, vaan sitä, että toisen osuus laskuista yms. pienenee suhteessa eikä oletuksena ole, että kotiinjäävän pitäisi uhrata säästönsä yhteisen hyvän vuoksi (jos miehellä on varaa antaa palkastaan)!
En tarkoita rahan siirtämistä toisen tilille, vaan sitä, että toisen osuus laskuista yms. pienenee suhteessa eikä oletuksena ole, että kotiinjäävän pitäisi uhrata säästönsä yhteisen hyvän vuoksi (jos miehellä on varaa antaa palkastaan)!
2
25v avioliittoa
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja mietipä ap tätä:
Tuntuu todella kylmältä suhteelta, jos mies maksaa vaimolleen yhteisten lasten hoidosta. Maksoiko hän myös myös työnantajalle kuuluvat maksut? Avioliiton pitäisi kuitenkin perustua rakkauteen ja huolehtimiseen, eikä noin kylmiin taloudellisiin seikkoihin.
O
onneks meillä on paremmin
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja mietipä ap tätä:
On todella tylyä. Minä en tuollaisen äijän kanssa edes suostuisi lisääntymään.
T
tuuliaana
Vieras
Meillä on iät ajat ollu yhteinen tili ja siis yhteiset rahat. Kaks pankkikorttia vinkuu tarvittaessa 
Onko kaikilla muilla omat rahat, miettii...
Onko kaikilla muilla omat rahat, miettii...
S
Sama täällä
Vieras
Sama täällä, meilläkin on oikeastaan ihan seurustelun alkuajoista asti ollut "yhteiset" rahat, ei todellakaan mitään "sun osuus laskuista" tai vastaavaa. Molemmilla on kyllä omat tilit (lisäksi yhteinen säästötili), mutta periaate on, että se maksaa, jolla sillä hetkellä on siihen varaa
J
jaa-a-a
Vieras
Edelliselle, että meillä ainakin on yhteiset rahat vaikkakin omat tilit. Lainatili on yhteinen ja nyt kun olen kotona, niin mies siirtää (käytännössä siirrän itse miehen pankkitunnuksilla) rahaa yhteiselle tilille, josta sitten siirrän sitä omalleni. Maksan kuitenkin aina kaikki laskut, joten minun tililläni rahaa pitää nyt olla. Kun olin töissä, niin makselin silloinkin kaikki laskut ja siirtelin samoin rahaa itselleni, mutta nyt siirrän isompia summia, kun en itse tienaa mitään 
En voi käsittää miten perheessä voi puolisoilla olla eri rahat, vaikka omissakin tutuissa on pari sellaista pariskuntaa. Kyllä minä elättäisin mieheni, jos hän jäisi työttömäksi ja hän todellakin elättää nyt minut ja lapsen mitään mukisematta.
En voi käsittää miten perheessä voi puolisoilla olla eri rahat, vaikka omissakin tutuissa on pari sellaista pariskuntaa. Kyllä minä elättäisin mieheni, jos hän jäisi työttömäksi ja hän todellakin elättää nyt minut ja lapsen mitään mukisematta.
O
Onko se naisen luonne
Vieras
Tämä nyt menee vähän asian vierestä mutta...
Ehkä monilla naisilla on vielä sellainen käsitys että miehet ovat se perheen ja luomakunnan kruunu ja nainen tulee vasta sen jälkeen, joten naisen alistuva rooli perheissä on vielä aika yleinen koski se sitten raha-asioita tai kotitöitä.
Tästä johtuen ei kai sovi ihmetellä sitä, että työelämässä naisten palkka on paljon miehia heikompi koska asenteemme ja suhtautumisemme miehen ja naisen rooleihin on se mitä on. Toivottavasti ajan kuluessa tämä asia tulee pikkuhiljaa muuttumaan ja me opimme arvostamaan itseämme, omaa äitiyttämme ja panostamme perheen eteen. Myös silloin kai voimme vaatia ja saada sitä arvostusta myös toiselta sukupuolelta ja uskallamme vaatia sitä myös työelämässä.
Ehkä monilla naisilla on vielä sellainen käsitys että miehet ovat se perheen ja luomakunnan kruunu ja nainen tulee vasta sen jälkeen, joten naisen alistuva rooli perheissä on vielä aika yleinen koski se sitten raha-asioita tai kotitöitä.
Tästä johtuen ei kai sovi ihmetellä sitä, että työelämässä naisten palkka on paljon miehia heikompi koska asenteemme ja suhtautumisemme miehen ja naisen rooleihin on se mitä on. Toivottavasti ajan kuluessa tämä asia tulee pikkuhiljaa muuttumaan ja me opimme arvostamaan itseämme, omaa äitiyttämme ja panostamme perheen eteen. Myös silloin kai voimme vaatia ja saada sitä arvostusta myös toiselta sukupuolelta ja uskallamme vaatia sitä myös työelämässä.
M
mietipä ap tätä
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja onneks meillä on paremmin:
On todellakin tylyä, mutta minkäs teet, kun mies ei suostu elintasoaan laskemaan perheensä takia. Ennen lasten hankkimista ei keskusteltu rahallisesta puolesta. Eipä tullut silloin mieleen.
Kaiken huippu on kuitenkin se, että mies valittaa, kun minä olen ottanut lapsilisät omalle tililleni. No, nyt mies on jäämässä työttömäksi, joten saa maistaa omaa lääkettään. Itse olen osittaisella hoitovapaalla, joten minun palkkani on edelleen pieni.
Onhan miehessä hyvätkin puolensa. Hän tekee meillä ruoat ja osallistuu muutenkin kodin- ja lastenhoitoon ja rakkautta välillämme on yhä yli 20 vuoden jälkeenkin. Enpä siis ole eroa harkitsemassa tämän taloudellisen epäsuhdan takia. Paremmin kuitenkin pärjään kaikin puolin tässä tilanteessa kuin yksinhuoltajana.
Y
yuk
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja mietipä ap tätä:
Huhhuh.
Miehesi taitaa olla todella pihi.
Inhottava piirre ihmisessä, noin yleensä!
M
mietipä tätä ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja yuk:
Päinvastoin, mies laittaa rahat menemään omiin harrastuksiinsa, jotka eivät ole ihan halvimmasta päästä. Sen takia meillä onkin ollut aina omat tilit, kun en halua miehen törsäävän rahojani. Minä olen se säästäväisempi osapuoli. Nyt työttömyyden uhatessa mies kiukuttelee kuin hemmoteltu pikkukakara, kun pitäisi karsia omia menoja.
T
trööttis
Vieras
7
--77--
Vieras
A
alkuperäinen
Vieras
Hei,
kiitos vastauksista - ja mielenkiintoisesta keskustelusta johon täällä on ajauduttu
Menin lakkoon, kuten sanottu. No, olin sitten niin helkkarin pahalla tuulella muutenkin, että loppujen lopuks mies kysyi parin päivän jälkeen mikä mua risoo, ja mä avauduin ihan kunnolla, itkeä vollotin kaiken mikä mieltä painoi ja ärsytti. Joitain juttuja mies ei tajunnut ollenkaan, kun esim. rinnastin eräisiin ystäväpariskuntiin tyyliin "varmasti pääset helpommalla kuin Pekka ... jne", hän näki asiat ihan "väärältä kantilta". Sitten tuli puheeksi raha-asiat ja mä sanoin siitäkin, että sä pääset niin paljon helpommalla kuin monet muut vastaavassa tilanteessa olevat miehet koska mä osallistun taloudellisiin menoihin niin paljon. Hän suuttui tästä, mutta enemmänkin sen takia että "onhan meillä helvetti sentään rahaa ihan tarpeeksi" ... jolloin hän sanoi että alkaa sitten laittaan enemmän rahaa yhteiselle tilillemme. Mä en edelleenkään ollut vakuuttunut kaikesta, sillä olin yhä sitä mieltä että varsinainen pointti oli pimennossa eli se, että hän ei SPONTAANISTI koskaan osoita arvostustaan mua kohtaan. Jatkoin mykkäkoulua ja siivouslakkoa (joo, olen varmaan hankala ihminen...mutta)
Seuraavana päivänä hän laittoi s-postia duunista että "ANTEEKS" ja tuli kotiin kukkapuskan kanssa. Mä sanoin että kauniita kukkia, kiitos - mutta että mistä sä pyydät anteeksi? Että saat varmasti anteeksi, jos todella ymmärrät mistä olen kiukustunut ja mitä olen pyytämässä. No, tätä keskusteltiin sitten taas pari tuntia ja ehkä se viimein tajusi. Mä toivon niin. Koska ihan hyvä mies se pohjimmiltaan on, mutta aika rajoittunut tuon tunneilmaisunsa kanssa... Eli siis tällä hetkellä meillä ollaan ihan sovussa, mutta katsotaan nyt kauan tämä jatkuu taas näin. Itselläni on ainakin paljon parempi olo kun sain purettua kaiken mahdollisen mieltä hiertäneen ulos.
Mitä tulee noihin raha-asioihin vielä, niin asia varmaan kuulosti synkemmältä kuin se oli - tai ehkä mä sitten tosiaan olen vähän "nöyrtynyt". Mutta siis, en mä olisi autoani myynyt jos asuisimme jossain korvessa ja se olisi ehto liikkumiselle. Se auto oli sellainen epäkäytännöllinen urheilumalli, jonka ostin aikaa ennen lasta - sinne ei ois rattaat edes mahtuneet kunnolla. Ja bussilla pääsee.
Mutta silti, vaikka mies kuinka sanoo että onhan meillä rahaa ja että voin ostaa yhteiseltä tilitämme "juttuja" niin silti mun tekis tiukkaa mennä ostamaan vaikkapa uudet saappaat hänen rahoillaan, kun kerran mulla itselläänkin rahaa (säästö)tilillä on. Ymmärrän että tämä kuulostaa jonkun mielestä hurjalta ja epätasa-arvoiselta, mutta mielestäni sopii minulle/meille. Musta olisi taas aika vieras ajatus jos mies "maksaisi" mulle siitä että olen kotona..
Pointtini on siis se, että mies ei todellakaan ole pakottanut minua tällaiseen järjestelyyn, vaan olen itse ollut myötävaikuttamassa sen syntyyn. Ja siksipä juuri, sen takia, olen sitä mieltä että hän voisi ja saisi arvostaa minua ja sanoa sitä ääneen. En halua sanoa olevani supernainen, mutta mielestäni mieheni on onnekkaassa asemassa koska hänellä on vaimo joka hoitaa asiat hyvin ja hoitaa osansa myös taloudellisesti. Asiat voisi olla paljon huonommin, ja siksi toivoisin kiitosta/huomiota siitä että olen tehnyt hyvin
Ja toivottavasti kukaan ei nyt käsitä väärin minua, EN halua nostaa itseäni teidän muiden Ellien silmissä jalustalle ja tiedän, että jokainen toimii oman tilanteensa mukaan parhaalla tavalla, sönkötän täällä vaan tehdäkseni itseäni edes hieman ymmärretyksi
kiitos vastauksista - ja mielenkiintoisesta keskustelusta johon täällä on ajauduttu
Menin lakkoon, kuten sanottu. No, olin sitten niin helkkarin pahalla tuulella muutenkin, että loppujen lopuks mies kysyi parin päivän jälkeen mikä mua risoo, ja mä avauduin ihan kunnolla, itkeä vollotin kaiken mikä mieltä painoi ja ärsytti. Joitain juttuja mies ei tajunnut ollenkaan, kun esim. rinnastin eräisiin ystäväpariskuntiin tyyliin "varmasti pääset helpommalla kuin Pekka ... jne", hän näki asiat ihan "väärältä kantilta". Sitten tuli puheeksi raha-asiat ja mä sanoin siitäkin, että sä pääset niin paljon helpommalla kuin monet muut vastaavassa tilanteessa olevat miehet koska mä osallistun taloudellisiin menoihin niin paljon. Hän suuttui tästä, mutta enemmänkin sen takia että "onhan meillä helvetti sentään rahaa ihan tarpeeksi" ... jolloin hän sanoi että alkaa sitten laittaan enemmän rahaa yhteiselle tilillemme. Mä en edelleenkään ollut vakuuttunut kaikesta, sillä olin yhä sitä mieltä että varsinainen pointti oli pimennossa eli se, että hän ei SPONTAANISTI koskaan osoita arvostustaan mua kohtaan. Jatkoin mykkäkoulua ja siivouslakkoa (joo, olen varmaan hankala ihminen...mutta)
Seuraavana päivänä hän laittoi s-postia duunista että "ANTEEKS" ja tuli kotiin kukkapuskan kanssa. Mä sanoin että kauniita kukkia, kiitos - mutta että mistä sä pyydät anteeksi? Että saat varmasti anteeksi, jos todella ymmärrät mistä olen kiukustunut ja mitä olen pyytämässä. No, tätä keskusteltiin sitten taas pari tuntia ja ehkä se viimein tajusi. Mä toivon niin. Koska ihan hyvä mies se pohjimmiltaan on, mutta aika rajoittunut tuon tunneilmaisunsa kanssa... Eli siis tällä hetkellä meillä ollaan ihan sovussa, mutta katsotaan nyt kauan tämä jatkuu taas näin. Itselläni on ainakin paljon parempi olo kun sain purettua kaiken mahdollisen mieltä hiertäneen ulos.
Mitä tulee noihin raha-asioihin vielä, niin asia varmaan kuulosti synkemmältä kuin se oli - tai ehkä mä sitten tosiaan olen vähän "nöyrtynyt". Mutta siis, en mä olisi autoani myynyt jos asuisimme jossain korvessa ja se olisi ehto liikkumiselle. Se auto oli sellainen epäkäytännöllinen urheilumalli, jonka ostin aikaa ennen lasta - sinne ei ois rattaat edes mahtuneet kunnolla. Ja bussilla pääsee.
Mutta silti, vaikka mies kuinka sanoo että onhan meillä rahaa ja että voin ostaa yhteiseltä tilitämme "juttuja" niin silti mun tekis tiukkaa mennä ostamaan vaikkapa uudet saappaat hänen rahoillaan, kun kerran mulla itselläänkin rahaa (säästö)tilillä on. Ymmärrän että tämä kuulostaa jonkun mielestä hurjalta ja epätasa-arvoiselta, mutta mielestäni sopii minulle/meille. Musta olisi taas aika vieras ajatus jos mies "maksaisi" mulle siitä että olen kotona..
Pointtini on siis se, että mies ei todellakaan ole pakottanut minua tällaiseen järjestelyyn, vaan olen itse ollut myötävaikuttamassa sen syntyyn. Ja siksipä juuri, sen takia, olen sitä mieltä että hän voisi ja saisi arvostaa minua ja sanoa sitä ääneen. En halua sanoa olevani supernainen, mutta mielestäni mieheni on onnekkaassa asemassa koska hänellä on vaimo joka hoitaa asiat hyvin ja hoitaa osansa myös taloudellisesti. Asiat voisi olla paljon huonommin, ja siksi toivoisin kiitosta/huomiota siitä että olen tehnyt hyvin
Ja toivottavasti kukaan ei nyt käsitä väärin minua, EN halua nostaa itseäni teidän muiden Ellien silmissä jalustalle ja tiedän, että jokainen toimii oman tilanteensa mukaan parhaalla tavalla, sönkötän täällä vaan tehdäkseni itseäni edes hieman ymmärretyksi