Mielestäni on lapsen oikeuksien mukaista varmistaa, että vanhemmat kykenevät hänet elättämään ja turvaamaan hänen aineelliset perustarpeensa. Ei kuitenkaan tarvitse olla edes köyhyysrajan alapuolella, että voi tehdä tiukkaa elättää perhettä.
Kenenkään olemassaolevia lapsia en olisi ottamassa tulotason vuoksi pois, tietenkään, vaan sellaisissa tilanteissa yhteiskunnan pitää auttaa, on yllättäviä tilanteita joihin perheen talous voi kaatua. Mutta jotenkin sitä toivoisi että ihmiset käyttäisivät enemmän harkintaa siinä asiassa, että onko juuri nyt oikea aika henkisesti, rahallisesti, fyysisesti saada sitä perheenlisäystä, vai voisiko sitä lisääntymistä lykätä parilla vuodella eteenpäin ja samalla pyrkiä taloudellisesti vakaampaa asemaan. Edes sellaiseen, että tietää että pystyy aina varmistamaan sen että lapsella on aina terveellistä, hyvää ruokaa, sopivat vaatteet ja riittävät varusteet.
Se köyhyys (nyt tarkoitan köyhyyttä, en sitä ettei ole varaa ostaa Tickettiä tms) oikeasti vaikuttaa lapseen hyvin paljon. Lapsi ymmärtää sellaiset asiat kyllä, jopa jo aika pienenä. Itse olen kasvanut hyvinkin köyhässä perheessä, jossa jouduttiin tinkimään välillä ihan perustarpeista, ja se on sille lapsellekin aivan valtava stressi. Ei se niin mene, että rakkaus korvaisi tyhjän jääkaapin.