**Tammitaaperot-08**

[raksunaksu]

On kyllä ollut muutosten vuosi näin esikoisen saaneelle. Jotenkin meidän tyttö tuntuu vielä vauvalta kuin ei vieläkään liiku minnekään pyörimistä lukuunottamatta. Jotenkin en oo oikeen voinut samaistua kaikkiin saman ikäisten vauvojen omaavien juttuihin, kun meillä edelleen pysytellään paikallaan. Ollaan käyty 2 kk fysioterapiassa ja edistystä tapahtuu koko ajan, mutta aika turhauttavaa välillä. Tyttö on hiukan ylijäykkä. Ei osata sanoa mistä johtuu. Yleensä keskosten ongelma tai sitten jos synnytyksessä on ollut ongelmia ja meillä oli niitä jonkin verran.

Juttua tulee kyllä meidän tytsiltä koko ajan. Osaa sanaoa kakka, kakku ja kvaak. Ja pottaankin ollaan jo kakattu useasti ja pissattu muutaman kerran.

Mulla alkaa perjantaina työt ja mies jää kotiin muutamaksi kuukaudeksi hoitamaan tyttöä. Huhtikuussa sitten hoitoon. En oo vielä jänskännyt sitä työn alkamista. Eiköhän se siitä sitten suttaannu.

Oikeen ihanaa uutta vuotta kaikille!

 

[HeMa05]

Katja:täytynee minunkin hieman vetää takas tuo "päivääkään en vaihtaisi pois".Totuushan on se että jos aikanaan opetteli elämään esikoisen kanssa niin nyt on sit ollu kakkosen syntymän jälkeen muita haasteita ja ei ne ainakaan vähene kun aika menee eteenpäin.
Kyllä juu minäkin olisin ottanut niitä nukuttuja öitä kiitos lisää =)

Täällä Elli on oikeen innostunut kävelystä.Matkat on pidentynyt ja nyt ottaa jo 20 askelta :heart:

 

[Saaru]

Meillä kulunut vuosi on ollu hyvä :heart: Luca on kerrassaa niin helppo, iloinen ja tyytyväinen ja terve poika. Yleisesti aina nukkunut ja syönyt hyvin. Liikkeille lähti suht aikasee, kiire varmaa isompien perää. Ryömittiin 6kk ja sitten heti seisomaan ja tukeavasten liikkeelle ja jo 9kk (lähellä 10kk) ikäsenä taaperrettiin 20 askelta. Lucalla olikin nyt vasta jouluna ensimmäinen lääkekuuri korviin. Toivottavasti ei enempää tule. Ja uskonki ettei tule, jos saadaan ton isoveikat korvat kuntoo.
Sanoja tulee paljon ja ymmärrystä löytyy. Kova on leikkimään ja muutennin viihty aika paljon ns. ominaan.
Mutta siis niin ihanaa et Luca ollut näin "helppo" keskimmäinen ku olikin sitten vaikeammasta päästä vauva-aikana.

Neukka ajoista. Meillä kans kyö saa seuraavan ajan aina samalla. Mut sitten kun ne harvenee et esim enää vuoden välein käydään, niin silloin soitetaan aina ite lähempänä sitä ajankohta aika. Nyt taitaakin olla sitten tää 1v neukka ja 1½v lääkärineukka, täällä meillä päin. Ja sitten vasta 2v seuraava.

Muistakaahan sitten kaikki antaa noita 1v mittoja niin lisäilen tuonne etusivunlistaan koko päivitykset :heart:

Ihanaa, Elliki sitten alko sananmukaisesti TAAPEROKSI..

Mitähän kaikkee vielä, mulla tää räkä jumii päässä ettei ajatuskaa kule.
Huomenna sovittiin esikon eskarikaverin kanssa treffit tuohon kentälle, mennää luistelemaa. Ja jos huomenna sais loput UV:n ostokset tehtyy. Tänään kävin jo osan hakemassa. Raketit ainakin vielä puuttuu.

Mutta ihanaista taaperovuotta kaikille, jotka ei enää kerkiä täällä piipahtaa ennen uutta vuotta :heart:

Saaru, joka kaiholla muistelee viime uutta vuotta ja sitten heti "Aaton " yllätyssyntymää.. yllätti sitten ihan täys et itekse tuliki.. :xmas:

 

[Gorthaur]

Katja. Ei se mikään yleinen käytäntö ole. Me ollaan muutettu toiselle paikkakunnalle niin tarttee itse varata aika täältä. Siinä 8kk neukassa oli joku poikkeusjuttu miksi siihen piti varata itse aika.. Tää on nyt kolmas koti tämän vuoden aikana niin on joutunut näkemään vähän ekstravaivaa :snotty:

Mun äiti oli pikkuveljen kanssa kylässä. Ne oli käyneet veljen tykönä ja tuli samalla reissulla meille kylään. Olihan se soittanut tulevansa, mut en ollut muistanut sitä enää ja kämppä oli sekasin ja joululahjojakin oli vielä levällään.. :ashamed: Tuli varmaan tosi arvostettu olo, kun pari sen antamaa lahjaa oli pitkinpoikin..

Meillä tuskin kovin pikaseen lähetään kävelemään. Ei pysy millään pystyssä ja kävelemään pystyy vain molemmista käsistä kiinnipidettäessä. Yhdellä kädellä kaatuu lattialle.. No ite oon ollut 1v5kk, kun oon lähtenyt lenkille. Eipä ole syytä tässä hoputella, kun itekin oon ollut hitaammanpuoleinen

Sanoohan tuo poitsu kakka, kukka, pappa yms. Mut ne on enemmänkin vahinkolaukauksia mitä soljuu sen muun mölinän mukana. En laske noita sanoiksi, kun jäpikällä ei ole hajuakaan mitä sieltä suustaan päästelee. Pu tarkoittaa lamppua ja yleensä syliin tahtoessa huutaa päppäppäppä. Tämmönen Runeberg täällä meillä

Piti vielä sanoa tuosta vauvavuodesta, että sairastelua on ollut tosi vähän. Kolmas nuha on nyt päällä ja kahden laatan mahataudin poikanen on sairastettu. Helppoa on meillä ollut tämä vuosi. Vuosi sitten olin kyllä ihan varma, et tuskaa tulee varmasti kaikki olemaan. Koliikki, jatkuvaa sairastelua, huutoa, huutoa ja huutoa tulee tämmöselle koiran onniselle. Olin varautunut pahimpaan, mutta toisin kävi :xmas:

 

[Piku81]

Iltaa...

Mie oon täällä yksin kun ukko lähti varpajaisia viettämään. Muutama päivä sitten synty kaveri pariskunnalle tytön tyllerö...oli muuten ollut nopsa synnytys ensisynnyttäjäksi, kun olivat meillä vielä kylässä silloin illalla johonkin 20.30 asti ja silloin ei vielä oolut mitään merkkejä synnytyksen käynnistymisestä, ja vauva oli sitten syntynyt 23.52..olivatkohan jotain reilun tunnin kerinnyt olla sairaalassa kun oli jo syntynyt...

Juu ja vielä tuosta kuluneesta vuodesta...on kyllä ittelläkin rankkaa ollut se alku, ei paljon yö unista ollut tietoakaan, muistan vain sen jatkuvan pään säryn ja sydäntä riipaisevan itkun kun toisella oli masu pipi, Ja monasti se minunkin yö uni meni niin että nukuin istuvassa asennossa sängyllä, käsi tuettuna tyynyllä, ja vauva sylissä, koska siinä oli pikkuisella hyvä olla...aikansa sitä sit kesti ja sen jälkeen (5kk) on kyllä kuiten ollut kiltti ja helppo vauva. Vaikka välillä on ollut noita syömis lakkoja yms. mut kukapa se ei reagois jos kipeetä käy, ei varmaan helppoo oo niiden hampaiden teko...sairateluita meillä ei ole ollut, ja kädet ristissä toivon ettei niitä pahemmin tulisikaan, niinkuin kaikkien muidenkin puolesta.... Eniten mulla on ikävä siittä alkuajoilta sitä tunnetta, kun se oma käärö on siinä aivan lähellä vieressä tai rinnalla ja sitä saa suukottaa ja tuoksutella, kun enäähän meillä ei Jasu nuku vieressä edes päikkyjä, vaan aina on päästävä omaan sänkyyn...Tietty paijata saa edelleenkin ja suukotella...

Mulla tälle iltaa tiedossa leffaa ja karkkia, suklaataa

 

[Iidukka]

Onneksi muutetaan pian. Mies oli törmännyt rapussa suht tukevassa humalassa olevaan pariskuntaan alle kouluikäisen lapsen kanssa. |O Jäi vaivaamaan, onkohan ne meidän naapureita ja jos on niin ketä.. :| Kaveri ollut töissä lastensuojelussa, täytyypä kysäistä minne ilmoittaa jos vielä näkyy.

Täällä kans paukkuu jatkuvasti ja koira ei yhtään tykkää ulkona. Lähdetäänkin varmaan aatoksi evakkoon anopin luokse, siellä pitäisi olla hieman rauhallisempaa. Taka-ajatuksena on myös, että jos saadaan poitsu ajoissa nukkumaan niin käytäisiin kaverin luona illalla piipahtamassa uudenvuodenpippaloissa kun asuu siinä ihan lähellä. Mutta saas nähdä nukkuuko pikkuherra missä vaiheessa iltaa vai häiriintyykö räiskeestä.

Neukka-ajoista: Muutaman kerran on pitänyt itse soittaa, kun ei ole ollut lääkärin aikatauluja vielä tiedossa tms. Ja 10kk neuvolaa meillä ei ollut niin yksivuotisaika myös jätettiin lähemmäs varattavaksi..Ja nyt kun muutettiin niin se olisi pitänyt kuitenkin soittaa. Seuraava neuvola onkin sitten taas uudessa paikassa.

Gorthaurin vauvavuosi kuulostaa samalta kuin meillä siinä mielessä että olin varautunut koliikkiin ja kaikkeen mahdolliseen, mutta toisin kävi ja ekat puoli vuotta kaikki sujui helposti ja omalla painollaan. Th silloin alussa totesikin meille, että kaikki tosiaan voi sujua hyvinkin. =)

Nyt sitten tosiaan unen kanssa on ollut takapakkia ja väsymys tosiaan verottaa kaikkea, paljon paremmin jaksaa levänneenä. Oonkin tänään ollut tosi energinen ja aikaansaava normaaliin verrattuna kun viime yö meni hyvin. :saint:

 

[HeMa05]

Neuvola-ajasta:meillä yleensä saa mukaan uuden ajan mutta esim.8kk neuvola oli lääkärineuvola ja täällä käy usein keikkalääkäri tekemässä niin ajat tulee jakoon vasta kk ennen.että sen olen soittanut ja nyt soitin 1v neuvolan kun oli niin pitkä väli ettei aikoja pysty antamaan 4kk päähän.

Meillä oli jälleen levoton yö.Elli heräilee usein mutta ymmärrettävää kun tuo kävely on nyt uusi juttu.Päiväunille sammui jo, aika väsynyt likka näköjään.

Tänään pitäis käydä vielä kaupoilla hakemassa viimeiset herkut uudeksi vuodeksi.Huomenna ei enää jaksais ruokakauppaan mennä.
Niin sitä viime vuonna tähän aikaan jännäs että vauveli voi syntyä koska vaan kun mulla oli l.a 8.1 mutta huoli oli turha.Yli meni ja reilusti

ja nyt hommiin

 

[maximilian]

Onpas kiva lukea kaikkien tiivistelmiä vauva vuodesta :heart: Aikalailla samat ilot ja murheet näyttää olevan.

Keskimmäinenkin sai nyt vesirokkonsa ja Valtsunkin päässä jo pari nyppyä eilen havaitsin. Kyllä illalla ajattelin että minkähänlainen yörumba alkaa, mutta eipäs tarttenut nousta kun kerran nostaan Valtsu viereen ja kerran kävin keskimmäisen jalkoja hieromassa. Siis aivan uskomatonta vain 2 herätystä Eli ihan turhaan taas murehdin etukäteen.

1v. synttäreitä ei ole kauheesti keretty miettiä, paitsi päivä merkattu kalenteriin. Mun äiti aina leipoo jotakin ja varmaan tekee kakunkin. Kaikki mitä mun kontolla on niin ostan valmiina.

Nyt kun nää meidän vaavit on jo näin isoja niin olettekos alkaneet haaveilla jo uudesta vauvasta. Itse täällä vauvakuumeisena kärvistelen ja kateellisena lueskelen raskautuneiden kuulumisia. Mutta vähän suurpeellisen arki pelottaa, auto menis ainakin vaihtoon jos meinataan kaikki samaaan kyyntiin mahtua.

nyt kuulu -äiti pyyhkimään joten eikun menoksi :x

 

[HeMa05]

maxmilian:kyllähän sitä aina voi haavetasolla kolmatta lasta miettiä mutta sen toteutus ei ole lähelläkään vaikka tosiaan raskautuneiden jutut herättää lievää kateutta
meillä ei toinen lapsikaan ollut itsestäänselvyys joten taidetaan tyytyä tähän ellei nyt ihan mahdoton kuume iske jossain vaiheessa.

Varasin just äsken 1v kuvauksen ja siinä samalla napataan yhteiskuva sit näistä meidän tytöistä.
Tarjoilut teen osin itse,osin ostan ja osan tekee vaari ja mummi.Vieraita ei paljon tule isovanhemmat ja kummit sekä pari kaveria.

 

[MaijaM]

Huomenta!

Onnittelut kaikille uusia taitoja oppineille pikku taaperoille! :flower:

Nopeasti tämä vauvavuosi on kulunut. Laura ollut kaikenkaikkiaan kovin "helppo" vauva. Tai kuten jo Gorthaur ja Iidukka tuolla kirjoitti, olin minäkin etukäteen varautunut koliikkiin, allergioihin ja kaikkeen muuhun kamalaan, joten tuntuu menneen helpolla.

Alkuun Laura oli kovin tyytyväinen, nukkui paljon, ja jo kahden kk iässä alkoi nukkumaan yöunet putkeen jopa 14 tuntia. Hereillä olo aika lähes asuttiin tissillä ja nuo pitkät unet ajoittui vasta aamuyöhön. Kävipä niinkin, että nukkumaan käytiin joskus vasta viiden aikaan, mutta usein "jo" yhden kahden välissä. Tämä lepakkorytmi pikkasen harmitti, varsinkin alkukesästä, kun itsellä oli vielä viimeisiä opiskelujuttuja, joita sitten yöllä koitin hoitaa.

Neuvolan ohjeiden mukaan koitettiin rytmiä sitten muokata, vaan tulosta ei tullut. Pikkuhiljaa sitten kiinteiden alotuksen jälkeen 6 kk iässä alkoi rytmi itsestään muokkaantua. Tuohon samaan syssyyn tosin hampaiden puhkeaminen, ja hurja liikkeellelähtö vauhti sotkivat yöt. Herätyksiä tuli pahimmillaan jopan tunnin välein, jolloin päätin yösyötöt lopettaa. Yösyöttöjen lopetus ja viimeistään omaan huoneeseen siirtäminen rauhoitti taas yöt, ja nyt Laura nukkuu 12-15 tuntia yöunia, usein heräämättä kertaakaan, välillä joutuu tuttia suuhun lykkiä.

Liikkeellelähtö tapahtui Lauralla varsin vauhdikkaasti. 6 kk iässä alkoi ryömiä, lähes heti perään nousi itse istumaan ja hetki tästä oppi istumaan ilman tukea. Samaan syssyyn oppi myös nousemaan tukea vasten seisomaan ja kävelemään puitapitkin. 7 kk iässä oppi konttaamaan, minkä jälkeen hieman rauhottoui tahti. 8 kk iässä Laura seisoi sujuvasti ilman tukea, ja osasi keskellä lattiaakin nousta seisomaan, mutta ensimmäiset askeleet astuttiin 9 kk iässä, ja viimeistään 10 kk iässä käveli jo kunnolla. Missään vaiheessa ei Laura ole suostunut kävelemään taluttaen tai taaperokärryllä (no nyt välillä työntää taaperokärryä ), vaan ite on pitänyt mennä... Saa nähä mimmonen tosta tahtoiästä tulee, kun nyt jo kovin omatoiminen

Pahimmilta sairasteluiltakin ollaan meillä vältytty, flunssaa vähän ja muutaman kerran kuumetta. Ruoka on Lauralle maistunut kokoajan hyvin, nyt tosin maissi ja bataatti pois listalta allergia/yliherkkyys epäilyn takia.

Mitähän muuta vielä piti laittaa, tuli jo niin pitkälti, että *huh*.

Neuvola-ajoista: Meillä joutu kanssa 8 kk neuvolalääkärin ajan soittelemaan, kun ei kesällä vielä ollut lääkärin aikataulut selvillä. Tuossa neuvolassa kun ei omaa lääkäriä ole, vaan vain keikkailevat lääkärit. Samoin tuolloin 8 kk neuvolassa ei vielä ollut ensivuoden aikoja tarjolla, eli nyt jouduin soittelemaan 1v. neuvola ajan.

Mutta mukavaa loppuvuotta kaikille, siirryn taustalle odottelemaan jospa burana alkas vaikuttaa... Eilen illalla jostai syystä selkä jymähti, ja on sitte tosi kipee! Onneks on mies kotona, muuten ei kyllä tulis yhtään mitään, kun en meinaa Lauraa lattialta syliin saada, saati takas lattialle laitettua.

Maija ja Laura

 

[Niipa-85]

Heippa!

Pikaisesti sain tossa nuo kuulumiset luettua ja taidan taas olla jonkin verran kärryillä.

Meillä joulu meni mukvasti, vaikka menoa sinne sun tänne riittikin. Aatto oltiin miehen vanhemmilla, joulupäivä kotosalla ja tapanina mentiin mun äitin luokse. Paketeista Leevi ei kovastikaan ollut kiinnostunut eikä myöskään papereista. Hauskoja lahjoja tuli, vaikkakin hiukan liikaa... No täytyy laitella noita vähän vanhempia ja vauvamaisempia leluja laatikkoon ja varastoon.

Joulunpyhät oli meille täyttä muutosten aikaa ja nyt Leevi osaakin sitten nousta lattialta seisomaan tukea vasten, painella yksikseen taaperokärryllään kaatumatta ja otettiin meillä ensimmäiset konttausaskeleetkin samaan syssyyn, vaikka kaikki ovat olleet sitä mieltä että Leevi lähtee suoraan kävelemään. Täällä siis hiki hatussa painetaan, kun jätkä haluaa vaan kävellä!

Uutenavuotena mennään samojen kavereiden luokse missä oltiin viime vuonnakin. Siellä on Leeviä kolme viikkoa vanhempi poika.

Synttärikutsuille meinasin tehdä ite ekaa kertaa kunnon täytekakun, pari ohjetta olis tossa apinapojan banaani-suklaakakku tai sitten hämähäkkikakku. Ja tietty jotain suolasta tarjottavaa myöskin.

Ensimmäisestä vuodesta: Ajattelin aina että musta tulee äiti, joka ei menetä hermojaan, ei väsy, eikä sano vihaisesti lapselleen. Ajattelin myös että meidän lapsesta tulee "helppo", ei koliikkia tms. No ensimmäiset 3 kuukautta Leevi itkeskeli, yön nukkui kyllä hyvin mutta päivällä sitä huutoa sitten olikin. Päivät kului poikaa sylissä pitäen ja kanneskellen. Kuten monilla muillakin, avun pyytäminen tuntui huonolta idealta ja ajatus "minä olen äiti, minun on pärjättävä lapseni kanssa" velloi päässä. No kaikki sujui kuitenkin lopulta hyvin. Perhetyöntekijä kävi opastamassa kantoliinan käytössä ja vyöhyketerapiaan tutustuin pojan "kustannuksella". No sitten on tullut pari korvatulehdusta ja se paise sinne peppuun, jonka takia yksi viikonloppu vietettiin lähes kokonaan tyksissä.
Sitten Leevi tipahti sängyltä ja taas sydän pompahti kurkkuun.
Kaikenlaista tässä on ollut, eikä aina ihan helppoa ole ollut. Täysin tyytyväinen kuitenkin olen siihen että se mistä olin pitkään haaveillut ja unelmoinut on nyt päikkäreillä tuolla sängyssään. :heart:

 

[mievaa]

Heisuli vei..

Meillä olikin sitten mitä mahtavin yö... :kieh: Roope heräsi siinä kolmen aikaa ja oli ihan pirteenä sängyssä ja sit rupes itkee kun ei äiti ottanukkaa pois sängystä, no siinä se huusi eka tunnin kunnes sitte otin sen pois ja iskin vaunuhin siinä sitte ukon kanssa vuorotellen hyssyteltiin. Laitoin sitte suponki ku alko olla kipuitkun kuulosta. No kyllä se sitten 1,5h huudon jälkee rauhottu vaunuihin ja minä tipahdin ja koko perhe nukuttiin olkkarissa ja roope niissä vaunuissa. Päätä särkee jumalattomasti.. :kieh:

Vauvavuodesta: Minäkin kovasti ajattelin että minun tuurilla meille tulee koliikki vauva joka huutaa koko ajan, mutt ei sitten onneksi niin käynytkään. Vaan saatiin aivan ihana ja mitä rauhallisin vauva joka ei turhista kitise. Nukkui todella hyvin ja söikin sitte aina välissä. Nukkuminen kuitenkin hieman häiriintyi kun alkoi liikkumiset sun muut. Roopekin hurjan aikasin lähti liikkeelle. Konttaamaan lähti noin 6kk iässä ja siihen samaan nousi istumaan, 7kk iässä nousi tukea vasten ja melkeen heti rupes kävelee puita pitkin ja nyt tässä 11kk tienoilla seisoi ilman tukea mutta vielä ei ole askelia ottanut muutakun pari vahinkoaskelta ja siis kävelemisen suhteen kärry on se paras. No mutta ehtii vielä. Sanoja meillä ei vielä kyllä tule muutakun vahingossa jotain päästelee suustaan sen muun lörpötyksen kanssa ja kaikkea yrittää selittää mutta ei äiti oikein ymmärrä :heart: Ymmärrystäkin jonkun verran löytyy enempi varmaan olis jos kirjoja haluais katella ja kuuntelis mitä äiti kertoo, mutta meillä kirjat revitään ja pistellään poskeen. Taitaa olla minuun tullu kun ei toi lukeminen oo mun juttu Mutta kyllä mielestäni nyt aika kehittyny on ikäisekseen, vaikka täällä tuntuu olevan aika paljon muita vaaveja jotka ehkä ymmärrykseltään kehittyneempiä kuin meitin Roope mutta kyllähän sekin kerkiää, taitaa vaan liikkuminen olla se ykkösjuttu.

Sairasteluilta ollaan aika hyvin vältytty. Pari korvatulehdusta oli ja pari flunssaa mutta kuumetta ei kertaakaan.

Kaikin puolin on Roope ollu todella helppo vauva enkä koe että mitään vaikeuksia olisi ollut, tietenkin aina jotain on mutta siis mitään suurempaa. Nyt sitten odotankin innolla että minkälainen tämä tuleva vaavi on kun sitten syntyy että joko nyt pääsen kokemaan sen kauhuuden mitä jotkut on saanut kokea Ja vaikka siis viikkoja kasassa vasta 12+5 niin tämmöstä jo ehdin pähkäillä.

Nyt taidan lähteä syömään..

Onnea vaan kaikille uusia taitoja oppineille! :flower:

Ja voimia kaikille!

Ja viettäkää oikein rauhallinen uusi vuosi!

 

[Katja87]

maximilian: Mikäs estää vielä tekemästä yhden lapsukaisen, jos noin kovasti vauvakuume painaa päälle?? B) Ei kun vaan pullat uuniin
Itellä ei oo minkäännäköistä vauvakuumetta esiintynyt ainakaan vielä.

Huomenna mennään mun veljen perheen luokse, ehkä jäädään yöksikin sinne, saattaa olla hulinat, kun heillä on 3 tyttöä, joista vanhin täytti juuri 3v Ja katsotaan vaan, niin heillä kaikki kolme nukkuu yön hyvin, ja Albert on se joka huutaa :kieh:

 

[Tammiäiti]

JEEE, osasin minäkin tänne... tai siis muistin, että täällä sitä nyt ollaan, taaperopuolella...

Saarulle kiitos uudesta pinosta !!! :flower: :flower: :flower:

Niin se on vaan mammat tääkin vuosi vierähtänyt ja nyt meijän pikku nyytit on isoja: osa jo 1-vuotiaita ja osa kohta täyttäviä... TOSI noppeesti tää aika menee... tuntuu välillä ettei perässä pysy...

Meillä neitistä saa 1-vuotis neuvolamittoja sitten loppukuusta (tammikuun), kun neitillä tulee 1 vee täyteen... mutta kasvanut neiti kyllä on, kun vaatteet käy koko ajan pieneksi.

Jaahas, neitin päikkäriaika lähestyy... vieläkö muilla taaperot nukkuu 2 tai useammat päiväunet päivässä? Meillä neiti nukkuu 2 päikkärit päivässä eli yhteensä noin 4-5 tuntia päiväunia päivässä.

Ja nyt menoks :wave:

Tammiäiti ja Viola-neiti 11 kk :heart:

 

[HeMa05]

Niipan Leeville onnea uudesta taidosta :flower:

 

[shakki]

Tännehän sitä nyt siirryttiin, Taaperopuolelle! Kiitos Saaru uudesta pinosta.

On tässä ollut taas jotenkin niin väsynyt, etten ole jaksanut kirjoitella, vaan olen vaan kävässyt lukemassa juttujanne. Jospa sitä nyt jonkun sanasen rustais, kun tytötkin nukkuu päiväuniaan.

Joulu tuli lusittua täälläkin.

Meillä tuo jouluun valmistautuminen meni enemmän ja vähemmän sairastellen. Esikoinen sai korvatulehdukseen lääkekuurin, joka loppui viikko ennen joulua. Irenen korvat tarkastettiin samaan aikaan, kun tyttö oli kuitenkin ollut pitkään jo tosi räkänen, mutta tulehdusta ei ollut. Levottomia öitä riitti kuitenkin edelleen molemmilla; esikoisella lääkekuurista huolimatta ja Irenellä luulin johtuvan tuosta räkäsyydestä sekä yläikenessä pullottavasta hampaasta. No sitten yhtenä aamuna pikkuneiti heräsikin korva veressä, eli sinne olikin tullut tulehdus ja korva oli puhjennut. Siitä sitten lääkäriin, joka varmensi asian sekä kurkkasi samalla esikoisen korviin, joissa tulehdus edelleen jatkui. Ja molemmat lääkekuurille. Sitten tuo "kolmas vauva" eli ukkorakas sairasteli siihen samaan syssyyn, eli hoivattavia riitti. Lisäksi yritin itekseni juosta jouluostoksilla, kun ukko ei sairaslomansa takia voinut oikein shoppailemaan lähteä. Sitten tuli just ennen joulua ukon työmaalta tieto, että keväällä ilmeisesti yt-neuvottelut ja lomautusuhka. Huippufiiliksillä sis joulua viettämään.

Aattoaamun aloitin onnistuneesti keittämällä kahvit lattialle = unohdin laittaa pannun alle ja tippalukko ei pitänyt. Se siitä joulusiivouksesta. Siitä sitten miehen kanssa aamua jatkettiin pienellä virkistävällä kinastelulla (parin viikon huonosti nukutut yöt kostautui). Kun piti lähteä sukuloimaan, niin Irenen tempaisi lähtöhulinoissa kukkaruukun lattialle ja ukko ryhtyi sitä siinä kiireessä siivoamaa. Sitten siinä matkalla huomattiin, että yksi lahja oli vielä hakematta ja sitä vielä siinä aattoaamupäivän kiireessä metsästämään. Kun päästiin miehen porukoille (pari tuntia suunniteltua myöhempää) oli tunnelma melko jäätävä. No pikkuhiljaa tilanne rauhottui ja pystyttiin rentoutumaan. Oltiin aattopäivä siis miehen kotona, siellä syötiin jouluruoka ja jaettiin lahjoja. Alkuillasta suunnattiin minun kotiini, missä sitten vieraili pukkiki. Ipanat sai lahjoja hirmuiset kasat (onneks ei ite ostettu kaikkee mitä meinattiin!) ja nyt on sitten roinaa kaikki nurkat täynnä. Irene ei lahjojen aukasusta eikä etenkään joulupukista välittänyt yhtään. Esikoinen taasen nautti täysin rinnoin ja kävi joulupukkia innokkaasti halaamassakin. Mun vanhemmilla oltiinkin sitten Tapaniin asti.

Uutta Vuotta mennään huomena juhlimaan kaupungin järjestämään koko perheen tapahtumaan. Siellä on joku lastenorkesteri soittamassa ja sen jälkeen (muistaakseni kasilta) ilotulistus. Siitä on hyvä sitten suunnata kotiin iltahommiin ja laittamaan lapset nukkumaan.

Kurkistus menneeseen: Elämäni paras Runebergin päivä toi tullessaan meidän toisen ihanaisen prinsessan. Synnytyksestä jäi vain hyviä muistoja ja uudestaan vosiin mennä koska tahansa (katsotaan, mitä tuleva vuosi tuokaan tullessaan ). Elämä tämän pienen ihmisen alkumetreillä oli aika kaoottista aikaa. Koti oli Vantaalla, isi töissä Tampereella. Koti oli myynnissä, vaan eipä kuulunut ostajaa. Tampereen seudulla olevat mummolat tulivatkin tutuksi meidän pienoiselle heti isyysloman jälkeen. N. kuukauden ikäisenä vauvamme sitten koki ensimmäisen muuttonsa, kun saatiin tutun kautta halvahko vuokrakoti liki Tamperetta. Suurimmaksi osaksi tuo ihan vauva-aika on äidiltä melkoisessa sumussa. Siinä etsisttiin elämään uutta rytmiä ja yritettiin tasapainoilla vauvan tarpeiden ja esikoisen tarpeiden kanssa. Taisipa siinä omat tarpeet jäädä melkolailla paitsioon. (Saan kiittää onneani, että Irene oli alusta alkaen melko helppo lapsi ja voin vain kuvitella, mitä vaativampi tapaus olisi tuonut muassaan. ) Pikkuhiljaa elämä löysi rytminsä ja päivä päivältä arki helpottui. Keväällä saatiin Vantaankoti myytyä ja syksyllä muutettiin uuteen omaan pesään. On ryönmitty, kontattu ja opittu seisomaan. Nyt otetaan niitä ensimmäisiä hataria askelia ilman tukeaeli taaperovaihe on täälläkin aluillaan. Irene on ollut tuolle esikoiselle todella tärkeä heti ensi tapaamisesta lähtien. Kesällä tosin tuli vaihe, jolloin pikkusisko oli enemmänkin kiusaamisenn kohde, mutta onneksi se vaihe meni melko nopeasti ohi. Nyt noista ipanoista on kehkeytynyt toisilleen kaverit, vaikka ihan aina intressit ei täysin kohtaakkaan. ("Iiikkuliii, EI! Minä olen sanonut sinulle jo keetaa!" kaikuu meillä huuto, kun esikoinen komentaa "Irkkulia", kun tämä on sotkemassa leikkejå -> äiti on tainnut sanoa asioita esikoiselle "jo tosi monta kertaa" )

Jaahas. Muistelot on lopetettava, kun esikoinen roikkuu jalassa ja vaatii välipalaa.

 

[Katja87]

Tammiäiti: Ehei.. Meillä nukutaan yhdet unet, kestoltaan tunnin mittaiset. Mites teidän neidin yöunet on nykyisin kestoltaan? Meillä on nyt nekin vähentynyt 11h mittaisiksi.

 

[Katja87]

Jokos Shakkia saa onnitella? Saatan joskus lukea "rivien välistä" vähän liiankin tehokkaasti

 

[Afu-82]

Vauvavuoteen voisin minäkin vielä lisäillä enemmän asioita. Se, että raskaus meni yliaikaiseksi ja jouduttiin käynnistämään oli aika iso juttu mulle. Oon sanonutkin aiemmin (ja synnytyksessä mukana ollellee kätilöopiskelijalle), että meillä oli kunnon toimenpidesynntys, jossa kaikkea mahdollista tehtiin ja tapahtui sektiota lukuun ottamatta . Se että Roosa vietti 4 ensimmäistä päivää lastenosastolla ja sydämestä löytyi sivuääni + mun oma huono kunto synnytyksen jälkeen, eivät kuitenkaan ole aiheuttaneet mitään traumoja vaan lisää saa tulla =) Kun kuitenkin tietää, ettei tuollaisia asioita voi suunnitella etukäteen, niin se helpottaa hyväksymään tapahtumat.

Itse imetin ensimmäiset 2 kuukautta rintakumilla. Vieroitus siitä sai mut tuntemaan itseni ensimmäistä kertaa hyväksi ja kykeneväksi äidiksi. Sitkeä harjoitus palkittiin alle viikossa, eikä kyseistä kapistusta ole enää sen jälkeen tarvittu. Tuo on jotenkin jäänyt itselle isoksi asiaksi B)

Meillä on myös koettu monia asioita aikaisessa vaiheessa. Kääntymään oppi 2½kk, ekat alahampaat 3½kk ja konttamaan lähti ~6kk. Meillä ei missään vaiheessa ryömitty, ainostaan peruuteltiin lattilalla ja aina oltiin jumissa Nukahtamista saatiin kyllä hetken aikaa harjoitella 6+kk iässä, mutta siinäkin harjoitus on tuottanut tulosta. Vieläkin voi hetkellisesti tulla pientä takapakkia (esim nuha, hampaat yhteydessä..), mutta sen on huomannut että kunhan vain jatkaa samalla tavalla niin kyllä se siitä tasoittuu ja nukkumaan päästään taas ilman itkuja :wave: Meilläkään ei olla sen pahemmin sairasteltu. Muutama yskä/nuha + lämpöilyä on ollut, mutta suuremmilta ollaan vielä vältytty. Koputtaa puuta...

maximilian uudesta vauvasta varovaisesti jo haaveillaan, mutta varmaan menee vielä ainakin parisen kuukautta.. Jotenkin kun esikoinen on alkuvuodesta syntynyt niin haluais että toinen ei ole ainakaan ihan loppuvuodesta syntyis. Mut näähän on sellaisia joihin ei aina voi ihan vaikuttaa Sun kirjoitukses Valtsun "lego-tuotoksista" sai hymyn ainakin mun kasvoille. Itsekin sitä on miettinyt että mitä kaikkea sinne suuhin on oikein mennyt


Tyttö vielä ainakin hetken unilla, joten :wave:

Afu ja perää pitävä pikku-Roosa

 

[Katja87]

Oli se muuten jännää aikaa vuosi sitten, sitä oltiin niin innoissaan jokaisesta supistuksesta, ja sit niin kiukkusia ja kärttysiä kun ne supistukset loppu, ja niiiiin kateellisia kun joku ohitteli vuorojärjestyksessä, muistatteko?


Oltiinkohan me muutes vähän hätähousuja tänne taapero-puolelle siirtymisessä, tai sit nuo joulukuiset oli aika pirun hitaita, kun tänään ilmestyi joulukuun -07 vauvojen pino tänne taaperopuolelle

 

[Saaru]

Piristävät pakkasterkut täältä!
Meillä aamu alku vilkkaasti, piti herätellä mukeloita että keritään sinne luisteleen ku kavereidenkin kanssa oli sovittu rehvit. Täällä on menny ihan höpöksi noi nukkumiset ja heräämiset. No remonttiin laitetaan nekin sitten uuden vuoden jälkeen. Turhaa nyt alkaa niiden kaa vekslaa ku uv:na saavat kuitennin valvoa pitempään kuin 8.

Mullaki olo jo helpottanu ja tänään mieli halajaakin jo kunnon lenkille, tässä jsut viestiä odottelen naapurilta et lähteekö hää seuraksi. Ois noita joulusuklaita poltettavana

Tänään vielä mies käy rakettiostoksilla ja loput herkut hakemassa huomista varten. Aamusta mies vielä joutunee töissä käymään mutta sitten juhlimaan. POjat niin odottaa et päästää raketteja paukutteleen.

Meillä Luca yleensä kyllä nukkuu 2 unet, mut sekin aina hiukan riippuu. Nyt on pvänä otettu vain yhdet unet ku yöunilta on herätty vasta 10 aikoihin. Mutta saa nähä sitten taas ku aamulla 7 ylös ja sitten paljon tuota rattailla menoa niin varmasti unet tulee useampaa kertaa.

Katja, mulla kyl sama asia juolahti mieleen tuota shakin kirjoitusta lukiessa.. Kaikkinee hajamielisyyksinee yms

 

[Afu-82]

shakki: meillä pääsääntöisesti nukutaan yhdet unet 40min-3h. Jos ollaan menossa niin voi nukahtaa autoon tai rattaisiin toisillekin unille. Nyt kun oli vähän kipeänä niin nukkuikin kahdet pitkät päikkäri (2+2h) ja sitten ei kyllä enää päästykään ajoissa nukkumaan vaan puolille öin kukuttiin |O . Eli oikein tyytyväinen olen näihin yksiin uniin =) . Varmasti tulet jossain vaiheessa antamaan lisäselvitystä tekstistäsi

 

[Saaru]

Oli se muuten jännää aikaa vuosi sitten, sitä oltiin niin innoissaan jokaisesta supistuksesta, ja sit niin kiukkusia ja kärttysiä kun ne supistukset loppu, ja niiiiin kateellisia kun joku ohitteli vuorojärjestyksessä, muistatteko?

Ja mullaku ei Aatto mahassa tuumannu mitää, ei minkää moista merkkiä et ois edes suunnitelmissa tulla. La meni (28.12) ja neukassa kävin 31.12 ja siellä vielä Aatto kölli tosi ylhäällä, pää liikkui ym. Siellä sainkin vinguttua lähetteen käynnistykseen et jos näyttää liikaa menevän samallalai kuin keskimmäisen kanssa ja sitä venailtii ja lopulta käynnistysten kautta syntyin rv 42+5 |O Samaan en halunnu nyt, ku oli tiedossa et kuiten samaa koko luokkaa ois nytkin tulossa. Mut Aattohan yllätti täysin ja 1.-2.1 yönä alku supistelee, niin tiesin heti et nyt son menoa, koska yhtää ainutta kipeetä supparii ei oo koskaa mulle tullu jos ei synnytys ole lähtenyt käyntiin. Ja tosi nopsaahan se sitten menikin..Aamu kärvisteltiin kotona ja klo17 mentiin sairaalaan ja poika syntyi klo22. Jo klo20.20 oisin saanu alkaa ponnistamaan mutta just olivat tuupanneet mulle spinaalin, niin ei mitää tuntemusta mihin päin ois ponnistanu yms. Oisivat voineet kattoo mikä tilanne oli ennen ku pistivät puudutteen. Kuiten sitä odotin päälle tunnin ja sinä aikana tosi tosi rankkoja suppareita. Noo, saipa ainakin levähdettyy hetkisen niiltä kivuilta. ja lopulta 10min ponnareitten jälkee Aattomiäs oli sylissä :heart:
Synnytys oli niin helppo yms et milloin vain vois uudestaa Paitti et meillä ei enempääsä tule! SOn päätetty. Toki en kiellä ettei joskus tulis vauvakuumetta enää, mut kuiten meiän mukelot on nyt tässä.
Onneksi siskot yms tekee vielä noita pieniä nyyttejä. Nytkin on helmikuussa tulollaan ja miehen siskolle sitten heinäkuussa :heart:


Ihanian muisteloita *huokaus*

 

[Saaru]

Ihania kirjotusvirheitä tuolla mut ei jassa alkaa korjaileen. Joskos opettelis sitten ens vuonna kirjoittamaan kunnolla

Tais joulukuiset odottaa et kaikki täyttävät sen maagisen 1v. Ne myöhässä ja me ajoissa. Mut taaperoitahan nämä jo on. Suurimmalla osalla kuiten seistää taikka kävellään.

 

[Katja87]

Saaru: Mulla oli kans super-helppo synnytys, 3,5h kesti ja vielä siinäkin vaiheessa lähetin kaverille tekstarin kun oli 10cm paikat auki, ja odotin ponnistamisen tarpeen alkamista Minäkin voisin kyllä synnyttää ihan milloin vaan uudestaan, mut mut..