Tänään minulla oli vielä koira

[Puuuuh]

Ehkä juuri siksi et ole, kun banneja ei jaella sen mukaan, kenestä pidät.

Juu, onhan se hirveän ikävää, kun joutuu luopumaan eläimestä, mutta en silti voi sille mitään, että aloitusviesti kuulostaa romaanikatkelmalta kaikkine vuoropuheluineen.

Joskus älykkyys mitataan siinä, että osaa pitää ajatuksensa ihan omana tietonaan...

 

["Vierailija"]

"Joskus älykkyys mitataan siinä, että osaa pitää ajatuksensa ihan omana tietonaan... "

Totta, mutta mitä nyt olen tässä parin viikon ajan täällä kaksplussan palstalla selaillut, niin en voi kuin ihmetellä suomalaisten äitien älykkyysosamäärää.. Mutta voitaneen ainakin toivoa, että usein ne fiksummat a. jättää kommentoimatta tai b. eivät edes käy tällä palstalla. Ajattelin, että hauska palsta kun ottaa kaiken huumorilla, mutta valitettavasti näissä tilanteissa loppuu minunkin huumorini kesken, kun aletaan morkata toisen surua. Mutta helppohan se hienotunteisuus on unohtaa, kun anonyyminä kommentoidaan tekstin välityksellä. Ja toivon tosiaan, että suuri osa täällä on provosointia, vaikkakaan en ymmärrä, mitä joku siitä irti saa nimenomaan täällä.

Ja aloittajalle, kyyneleet silmissä luin tekstiäsi, omaankin laumaani kuuluu 2 suurta koiraneitiä, suhteellisen nuorta vielä, mutta siltikään en voi olla miettimättä toisinaan sitä päivää, kun täytyy tehdä päätöksiä.. ja kerta toisensa jälkeen tulen siihen tulokseen, ettei minusta ole siihen No, aika näyttää. Vastuuntuntoisella koiranomistajalla pitäisi olla voimia myös tehdä se viimeinen palvelus.

 

["vieras"]

Onko tämä katkelma jostain surkeasta romaanista?

Onko tämä kommentti joltain ilkeältä ihmiseltä?

 

[vuf]

[QUOTE="Vierailija";27694930]omaankin laumaani kuuluu 2 suurta koiraneitiä, suhteellisen nuorta vielä, mutta siltikään en voi olla miettimättä toisinaan sitä päivää, kun täytyy tehdä päätöksiä.. ja kerta toisensa jälkeen tulen siihen tulokseen, ettei minusta ole siihen No, aika näyttää. Vastuuntuntoisella koiranomistajalla pitäisi olla voimia myös tehdä se viimeinen palvelus.[/QUOTE]

Myönnän kyllä, että mulla kävi mielessä, voisinko delegoida homman jollekulle toiselle. Ehkä joku voisi lähteä mukaan ja viedä koiran eläinlääkärin ovesta sisään? Mutta se oli semmoinen viiden sekunnin ajatelma, ettäkö se joutuisi vielä vieraiden keskelle ja hämmennyksiin? Kun unilääke alkoi vaikuttaa, se haki useampaan otteeseen turvaa minusta ja rauhoittui, kun huomasi, että olin aivan sen vierellä. Eläinlääkäristä se veisasi viis, mutta minut se kyllä huomioi. Ja mulle jäi varma tieto siitä, että kaikki meni hyvin ja rauhallisesti, eikä tarvitse miettiä, kaunistellaanko asiaa minulle.

 

[viisikymppinen isoäiti]

itku tuossa tuli, muistan niin hyvin oman koirani viimeiset tunnit

 

["Vieras"]

Voimia täältäkin. Mulla oli vielä perjantaina päivällä koira, mutta illalla rekku nukahti omaan koriinsa ikiuneen. Ja meidän rekuilla oli yhteinen syntymäpäivä. Kotona on neljän pienen tassun kokoinen eli todella iso tyhjä tila.