Tänään oli aivan kamala päivä liittyen lapseen. Hän sai taas aivan

[onnetonta menoa]

megalomaaniset raivarit kaupassa, koska halusi kovasti tiettyjä jäätelöitä, jotka minusta olivat aivan liian tyyriitä. Ekan kerran kaupassa ollessa sanoin lapselle, että emme voi noita nyt ottaa, ovat liian kalliita. Lapsi raivostui niin, että ajoi päälleni pikkukärryillä, niin että jalkoihini sattui ja piti sitkeästi jätskipaketistaan kiinni.

Mentiin kassalle ja yritettiin, että pakettia ei nyt osteta ja piste. Lapsi alkoi raapia, purra ja lyödä isäänsä. Saatiin vielä hänet joten kuten hillityä. Noh maksettava paketti loppujen lopuksi oli. Yritti vielä kassojen jälkeen lapsi napata paketin itselleen ja minä nappasin sen kuitenkin hyppysiini. Sanoin, että tätä et nyt ota. Lapsi niin raivostui siitä, että löi minua kunnolla nenään, niin että verta alkoi tulla. Oli niin kamala olotila moisesta hirveästi raivarista, että lähdin kassoilta pienemmän lapsen kanssa pois ja menin autolle odottelemaan. Olotila oli edelleen aivan karmea. Nenä kipeä ja verta tuli.

Tuntuu, että nämä lapsen raivarit ovat vain viime aikoina lisääntyneet lisääntymistään. Lapsi saattaa yks'kaks jostain hermostua ja saada aivan kauheat raivarit. Ikää on 9v. Lapsella on ADHD ja autismi.

En tiedä voiko ADHD - lääkitys (Medikinet) lisätä näitä karmeita raivarikohtauksia. Onneksi ensi viikolla on palaveri lasta hoitavan lääkärin kanssa ja on kyllä puhuttava yhdestä sun toisesta epäkohdasta mitä lapsella on nyt meneillään. Toinen ikävä asia ovat lapsen kamalat puheet. "Jos et tee siihen ja siihen mennessä sitä tai tätä, niin sahaan pääsi poikki" jne jne. Nuokin olisi syytä saada loppumaan.

 

["Johanna"]

Voimia <3

 

[Neuvolantäti]

Itseaiheutettua on, kun ei ole taitoa asettaa rajoja lapselle. Mikä siinä on, ettei voi/uskalla jämptisti kertoa lapselle että tänään ei ole herkkupäivä ja pitää siitä kiinni. Lapsi, jonka kanssa näin toimittu aina, ei käyttäydy kuten kuvaat. Lapsi, joka saa tahtonsa läpi näin toimimalla toimii näin ja voimakkaamminkin seuraavalla kerralla-ja kärsii tilanteesta itsekin. Vanhemmuuden yksi tärkeimpiä tehtäviä on opettaa lasta kestämään pettymyksiä, ja vanhemman on itse kestettävä se tunne jonka tämä pettymyksen aiheuttamine lapselle hänessä itsessään herättää...

 

[alkuperäinen]

Noh tämän pienemmän kanssa aion kyllä olla jämympi, en halua hänestä samanlaista käytökseltään kuin mitä ekamme on.

 

[42552]

Nimimerkki "Neuvolantäti" (mitä tuskin todellakaan tosielämässä olet), ap kertoi lapsensa olevan autistinen ja adhd-tapaus. Eli lapseen voi olla vaikea saada kontaktia ja hänellä ei välttämättä ole kunnollista empatiakykyä, eli taitoa asettua toisen ihmisen asemaan.

Mutta rajat pitäisi silti olla. Olisin tiukasti kieltänyt lapselta jäätelön, ei olisi ostettu. Lyömisestä voi tuon ikäisen kanssa keskustella vaikka kotimatkan aikana. Pitäisin lapselle tiukan puhuttelun, että lyöminen ei ole oikein, ja äitiin sattui. Ja ettei tuollaisilla päänsahaus yms jutuilla saa uhkailla.

Jotkut lääkkeethän voivat aiheuttaa tuollaista, mutta miten, onko lapsella esim harrastuksia tms? Missä saisi purettua ylimääräistä energiaa, ja ehkä jollain tavalla toimisi terapiana. Joku liikuntaryhmä, tai taidekerho, tms..

 

[Kepskee]

Itseaiheutettua on, kun ei ole taitoa asettaa rajoja lapselle. Mikä siinä on, ettei voi/uskalla jämptisti kertoa lapselle että tänään ei ole herkkupäivä ja pitää siitä kiinni. Lapsi, jonka kanssa näin toimittu aina, ei käyttäydy kuten kuvaat. Lapsi, joka saa tahtonsa läpi näin toimimalla toimii näin ja voimakkaamminkin seuraavalla kerralla-ja kärsii tilanteesta itsekin. Vanhemmuuden yksi tärkeimpiä tehtäviä on opettaa lasta kestämään pettymyksiä, ja vanhemman on itse kestettävä se tunne jonka tämä pettymyksen aiheuttamine lapselle hänessä itsessään herättää...

Ei se neuvolatäti nyt noinkaan ole. Siis rajat pitää tietenkin asettaa, mutta on myös olemassa myös erityisen voimakastahtoisia lapsia, joille ei toimi se ajatus että aikuiset päättävät kaiken. Menevät jumiin ja raivo kasvaa. Joskus tai usein kompromissi,sellaisissa jossa se on mahdollista (ei ole mahdollista mm. Nukkumaan meno, ruoka-ajat), on paras ratkaisu, jotta vältytään jakutvilta konflikteilta. Eikä se ole rajojen asettamatta jättämistä. Alkuperäisen tilanteeseen en osaa ottaa kantaa, mutta sen sanon että kyllä monet autistit /adhdt tarvitsevat rajoja siinä missä muutkin lapset, mutta myös oikeanlaista ymmärrystä ja lähestymistapaa.

Ap, kauanko lapsi on syönyt lääkettä. Tuleeko raivarit aina samaan aikaan?
Itse syön adhd lääkettä ja silloin kuin lääkkeen vaikutus alkaa hiipumaan, oireet pahenevat hetkellisesti ja sitten tasoittuvat. Voi hyvinkin teillä liittyä siihen. Onko lääke pitkävaikutteinen? Jos, niin lisänä lyhytvaikutteinen oloa tasaamaan voisi olla ok.

 

[Kepskee]

Jotkut lääkkeethän voivat aiheuttaa tuollaista, mutta miten, onko lapsella esim harrastuksia tms? Missä saisi purettua ylimääräistä energiaa, ja ehkä jollain tavalla toimisi terapiana. Joku liikuntaryhmä, tai taidekerho, tms..

Kyse ei välttämättä (ja hyvin todennäköisesti) ole kyse mistään energianpurkutarpeesta. Esimerkiksi adhd: n aivot yleisen käsityksen mukaan käyvät ylikierroksilla ja johtaisi tarpeeseen purkaa energiaa. Todellisuudessa motorinen levottomuus johtuu siitä, että aivot käyvät alikierroksilla ja sen vuoksi henkilö onleovoton kun pyrkii liikkeellä pitämään itseään aktiivisena. Tämän levottomuuden saa hillittyä lääkkeellä, joka aktivoi aivoja luontaisesti niin, ettei kropan tarvitse sitä tehdä.

Se miksi apn lapsi raivosi voi johtua monesta syystä. Tietty huonopettymyksrn sieto, joka on hyvintavallista adhd lapsilla -vaikka kasvatus olisi kohdillaan. Mutta myös monilla lapsilla on aistiyliherkkyyksiä, ja kauppaympäristö saa sellaisen henkilön helposti ylivirittyneeksi ja ärsyyntyneeksi, jolloin myös ei toivottuja tilanteita saattaa syntyä helpommin. Tuossa nyt pari esimerkkiä. Toki aina voi olla myös taustalla se, ettei ole riittävästi asetttu rajoja.

 

[Su-per-nan-ny]

Supernanny ruutu.fi

 

["nasu"]

Lapsi jääköön kotiin raivoamaan. En itse ottaisi lasta ikinä mihinkään kauppaan yms. julkisiin paikkoihin asioimaan jos tietäisin että mukula on raivohullu. Ja mitä tulee lyömiseen, löisin samalla mitalla takaisin jos lapsi kajoaisi minuun. Ei se puhe mene perille vaikka kuinka yrität kauniisti selittää että äitiin sattui, lyöminen on rumaa. Vanhempia ei lyödä koskaan ikinä missään tilanteessa vaikka lapsi olisi kuinka kehitysvammainen tai muutoin sairas.

 

["vieras."]

Tuon tarinan perusteella tuli sellainen kuva, että annatte aina periksi lapsen tahdolle. Ostitte nytkin paketin, vaikka ensin kielsitte. Eli ette edes toimineet johdonmukaisesti. Kyllähän siitä tulee hieman sellainen kuva, että vaikka lapsi onkin haasteellinen myös kasvatuksessa on vikaa.

 

["Mie"]

En lukenut koko ketjua.
Hurjalta kuulostaa tuo teidän esikoinen
Itsellä on myös erityislapsi mutta ei anakaan vielä autismi-diagnoosia. Lapsi on aina ollut meno päällä ja kauppaan olen uskaltanut mennä vain jos ei ole ruuhka-aika ja vain muutama tavara ostettavana. Nyt kohta 5-vuotiaana reissut menee melko hyvin. Koskaan lapsi ei ole saanut kaikkea mitä on kaupasta halunut. Meillä on kauppalista mistä katsotaan mitä ostetaan. Se on tarralapussa lapsen pikkukärryssä ja siitä yhdessä luemme.
Joskus on saanut raivokohtauksen kaupassa ja silloin olen yksinkertaisesti jättänyt osyokset siihen paikkaan ja raahannut huutavan ja rimpuilevan lapsen autoon ja poistunut paikalta. Ei ole montaa kertaa tarvinnut toistaa sitä, nykyään riittä kun sanon että lähdetään pois sitten jos et osaa käyttäytyä.

Ihan vastaisuuden varalle esitän kysymyksen, kun olitte molemmat vanhemmat siellä kaupassa, että olisiko vaikka isä voinut lähteä raivoavan 9-vuotiaan kanssa istumaan autoon jo siinä vaiheessa kun tuli jätskistä puhe ja se kiellettin? Siis jo siellä pakastealtaalla? Eihän sitä jätskiä olisi missään nimessä tuossa tilanteessa pitänyt ostaa, minun mielestäni.
Teillä on tilanne luisunut aika pahaan jamaan eikä varmaan ihan helpoilla toimenpiteillä enää pysty korjaamaan sitä. Mitä isommaksi lapsi tulee sitä vaikeampi on "kurinpalautus" tehdä.

 

[Vierasssss]

Meillä myös isä olisi saanut vaikka väkisin retuuttaa lapsen autoon heti, kun raivari alkoi. Missään nimessä en olisi ostanut lapselle jäätelöä vaikka olisi huutanut ja lyönyt kuinka.

 

[hmmmm]

Meidän poika kohta 9v kuullostaa niin samalta, mutta turpiin en ole saanut. Eikä meillä ole diagnoosia. Pitäisikö hakea jostain joku diagnoosi niin saisi hoitoa asiaan? Kaupassa jos ei saa jotain niin lyö, potkii, tönii, vetää hiuksista jne. Itse en osta niissä tilanteissa mitään vaan sanon äkäisesti vastaan ettei osteta yhtään mitään kun nyrkki heiluu. Tosin ei auta puhe yhtään, mutta mitään ei saa sillä kerralla.

 

["vieraana"]

Ymmärrän hyvin ap:ta, meillä on myös autistinen lapsi. Jätä "neuvolantädin" ja muiden kommentit omaan arvoonsa. Ei autisti osaa asettua toisen asemaan, eikä hänellä ole mitään tarvetta miellyttää ketään (eli vanhempia käyttäytymällä heidän toivomallaan tavalla). Ei mitkään rajojen asettamiset asettamiset raivareita poista, eikä autistia kiinnosta onko kaupassa, omassa huoneessa vai presidentin linnassa kun tulee tarve raivota.
Se miten tuota voisi lähestyä (ja varmaan on jo tehtykin) on opettaa lapselle keinoja ilmaista kiukkua muuten kuin lyömällä. Tosin ADHD varmaan vaikeuttaa entisestään kun autismiin lisätään impulsiivisuus.

Meillä tosin tuossa vaiheessa oli jäätelö edellen jäänyt ostamatta ja jompi kumpi olisi kantanut lapsen ulos kaupasta. Meillä on vielä vähän pienempi lapsi ja olen useammankin kerran useammankin kerran tehnyt ostoksia niin että nappaan lapsen vyötäröltä kainaloon ja huutakoon ja potkikoon siinä rauhassa. Mä en enää jaksa välittää vaikka koko kauppa katsoisi, pakko sitä on saada kaupassakin käytyä ja eihän tuo muulla opi kuin että kaupassa käydään. Raivareita tulee jos ei saa sitä mitä haluaisi, useimmiten siitä ettei saa juosta kaupassa mua karkuun miten lystää.

 

["vieraana"]

[QUOTE="nasu";29742533]Lapsi jääköön kotiin raivoamaan. En itse ottaisi lasta ikinä mihinkään kauppaan yms. julkisiin paikkoihin asioimaan jos tietäisin että mukula on raivohullu. Ja mitä tulee lyömiseen, löisin samalla mitalla takaisin jos lapsi kajoaisi minuun. Ei se puhe mene perille vaikka kuinka yrität kauniisti selittää että äitiin sattui, lyöminen on rumaa. Vanhempia ei lyödä koskaan ikinä missään tilanteessa vaikka lapsi olisi kuinka kehitysvammainen tai muutoin sairas.[/QUOTE]

Mitä suurimmalla todennäköisyydellä ap:n lasta ei voi jättää yksin kotiin ja milläköhän ajattelit että lapsi oppii kulkemaan julkisilla paikoilla jos ei koskaan käy? Sietämään, melun, loputtoman viriketulvan, paljon vieraita ihmisiä jne.

Jos lyöt lasta, niin miten silloin selität ettei toisia saa lyödä?? jotenkin toi sun logiikka vähän ontuu. Sitä paitsi autisti ei ymmärrä mitä merkititystä sillä on hänelle jos joku asia on jonkun toisen mielestä rumaa, ei toisten mielipiteillä ole autistille merkitystä, eikä autisti osaa asettua toisen ihmisen asemaan. Autistin aivot toimii vaan hieman eri tavalla kuin meidän muiden.

 

[viera.s]

Ettekö te pystyneet ottamaan sitä jäätelöpakettia lapselta vai miksi sen ostitte? Vaikka saittehan te sen lapselta pois ainakin kassalla, joten en ihan sitäkään ymmärrä.

Itse olen hyvinkin neuvotteleva vanhempi, monen mielestä varmasti liian lepsu. Mutta ei nyt piru vie väkivallalla lapsi sentään saisi tahtoaan läpi ikinä. Se ei ole mikään kompromissi. Minut voisi saada taivutettua kauniilla pyynnöillä ja perusteluilla, ehkä jollain sopimuksella miten niitä jätsejä syödään/säästetään, mutta sillä sekunnilla kun lapsi jollain tuollaisilla tempuilla koittaisi saada tahtoaan läpi, minusta tulisi täysin ehdoton.

Muistan itsekin lapsuudestani, kun kerran 4-5-vuotiaani varastin kaupasta suklaapatukan ja isäni reagoi siihen niin, että kävi maksamassa sen, laittoi talteen ja antoi minulle karkkipäivänä. Ei jäänyt tuohon kertaan se, vaan seuraavalla kerralla yrittäessäni varastaa perustelin sitä sillä, että isäkin oli antanut minulle varastamani suklaapatukan. Itse olenkin tosi tarkka siitä, että lapsi ei saa selvästi väärästä toiminnasta minkäänlaista palkkiota, edes viiveellä.

 

["huh"]

Tän on pakko olla provo. Tai sitten on kasvatuskeinot todella hukassa. Ensinnäkin; adhd tai ei, lapselle ei anneta periksi jos käyttäytyy NOIN törkeästi. Toiseksi; tuollaista lasta ei edes pidä viedä kauppaan. Kolmanneksi; juuri erityislapset tarvitsevat niitä RAJOJA. Jos sanot ensin toista, ja sitten toimit eri lailla; eli annoit periksi ja ostit jätskin- olet itse osaksi syypää lapsen häiriökäyttäytymiseen. Ja jos kerran tiedät että hänellä on erityistarpeita, miksi viet hänet tuollaiseen tilanteeseen???Nyt äkkiä yhteyttä johonkin ammattilaiseen.

 

[alkuper]

mies sanoi asiasta kotona että lapselle jäätelöä ei anneta vaan me saamme syödä jätskit korvauksena kivuista ja säryistä mitä lapsi aiheutti. Eilen lapsi siis otti jätskin esille mutta laitoin takaisin pakkaseen. Lapsi meni ulvoen huoneeseensa mutta ei yrittänyt uudestaan ottaa jätskiä.

 

[alkuperäinen]

Teemme jatkossa niin että lapsi enää lähde kauppareissuille vaan hoidamme kauppa-asiat kun hän on koulussa. Tapaamme ensi viikolla lasta hoitavan lääkärin ja kerromme millainen lapsi on nyt ollut

 

["kikka"]

Jos mun lapsi noin alkais käyttäytyä kaupassa niin nappaisin lapsen kainaloon ja veisin autoon, ei väliä minkä ikäinen on. Tuollainen touhu heti vaan poikki. Te annoitte sen jatkua kun vielä kassoilla annoitte lapselle periksi ja ostitte jäätelön? En ymmärrä! Lapsi ei päätä mitä kaupasta ostetaan. Laita rajat!

 

[anteeks mutta]

Teemme jatkossa niin että lapsi enää lähde kauppareissuille vaan hoidamme kauppa-asiat kun hän on koulussa. Tapaamme ensi viikolla lasta hoitavan lääkärin ja kerromme millainen lapsi on nyt ollut

Jos lapsi on jo tuon ikäinen, miten et oo aiemmin tätä tajunnut???Ei tietenkään mukaan kauppaan, jos on noin hullua käytöstä.
Ja mun mielestä rivien välistä syytät lasta...eihän hän häiriöilleen mitään voi (adhd, autismi). Enemmänkin kuulostaa että sulla ei ole kasvatusmetodit ihan kohillaan.
Tarvitsette kyllä tukea tuon lapsen kasvattamiseen, jos yhdestä jätskipaketista tulee tuollainen haloo. Itse olisin heti kieltänyt jäätelön ja vienyt lapsen kaupan ulkopuolelle tai autoon odottamaan. Rajat lapselle!!!

 

[Luoja!!!]

Mikä ihme siinä on että kyllä kasvattajia on niin paljon netti pullollaan mutta kaupat täynnä näitä äidin ja isin kullanmuruja ja pää punaisina kulkevia vanhempia!!!
Alkuperäidelle kirjoittajalla:
Kun menette lääkäriin niin ota puheeksi mahdollinen toisen lääkjeen kokeilu?
Itselläni on erittäin vaikea adhd lapsi
Todettu kun poika oli esikoulussa ja nyt 4:llä luokalla
Kokeilimme alkuun monia eri lääkkeitä että saimme sopivat ja viimeiset kaksi vuotta ollaan keskittyneesti harjoitelleet elämää!
Älä missään nimessä jätä lasta kotiin ja mene kauppaan vaan jätä isä ja pienempi lapsi kotiin ja varaa kauppareissuun aikaa että voitte harjoitella sitä kuinka kaupassa käyttäydytään/toimitaan!
Itse vietin toissa joulun alla tunnin leluosastolla kyn poika huusi ja raivosi niin että koko kauppa kuuli!
MiNÄ EN VÄLITTÄNYT!
Asiahan on niin että Adhd lasten kanssa pitää opetella elämään ja opettaa elämää koska heidän on tulevaisuudessa osattava tämä kaikki itsenäisesti!
Autismi adhd:n kanssa tuo varmasti sinulle vielä enemmän haasteita mutta koita selvitä niistä ja opi tyttäresi kanssa myös itsestäsi uusia asioita!
PITKÄÄ PINNAA JA JAKSAMISTA SINNE!!

 

["tiina"]

Itseaiheutettua on, kun ei ole taitoa asettaa rajoja lapselle. Mikä siinä on, ettei voi/uskalla jämptisti kertoa lapselle että tänään ei ole herkkupäivä ja pitää siitä kiinni. Lapsi, jonka kanssa näin toimittu aina, ei käyttäydy kuten kuvaat. Lapsi, joka saa tahtonsa läpi näin toimimalla toimii näin ja voimakkaamminkin seuraavalla kerralla-ja kärsii tilanteesta itsekin. Vanhemmuuden yksi tärkeimpiä tehtäviä on opettaa lasta kestämään pettymyksiä, ja vanhemman on itse kestettävä se tunne jonka tämä pettymyksen aiheuttamine lapselle hänessä itsessään herättää...

Pidä oikeasti ämmä naamasi kiinni.

 

[tuliko muille mieleen]

Kaiken sen puristelun ja tarraamisen jälkeen jäätelö oli varmaan jo ihan sulanutta.

 

[vssvdvsd]

Kuulostaa niin tutulta. Meillä ADHD-tapaus myöskin, pari vuotta nuorempi. Meillä Medikinet on onneksi auttanut, tosin illat tahtoo mennä vääntämiseksi kun lääkkeen vaikutus loppuu. Rajoja on laitettu ja niistä pidetään kiinni, mutta jotkut lapset tosiaan ovat niin voimakastahtoisia että yrittävät rikkoa niitä kerta toisensa jälkeen. Ei auta että aina on toimittu jämptisti, koska lapsi kokeilee kuitenkin että josko tällä kerralla tanssittaisiin hänen pillinsä mukaan. Psykologi sanoi että ADHD-lapset ovat tuhannen toiston lapsia kun normaalilapselle riittää jonkun asian oppimiseen 2-3 kertaa. No meidän likka taitaa olla miljoonan toiston lapsi. No eteenpäin on menty paljonkin, ei enää käy toisten lapsien päälle. Koulukin menee lääkkeen ansiosta mukavasti. Voimia!